4.11.2019

Työ tekijäänsä kiittää





*Kurkkaa blogin lopussa linkkeihin yhteispostausaiheesta: Omavaraisuus, mitä opimme tästä vuodesta, mitä teen talvella. 


Pössis on ollut nyt kuukausitolkulla sellainen, että oksat pois. Kuormittava työ, eikä muuta lisättävää. Kehon ja pään nollaamiseen (kirjoitin ensin, että mollaamiseen - mutta sitä ei) minulla olleet hyväksi todetut keinot eivät ole riittäneet. Keho jää stressitilaan ja unet katoaa. Epämiellyttävää. Mikä sitten on kun ei keinot riitä? (Äh, sain "Mikä on kun ei taidot riitä" renkutuksen korviini ). Korvien välissä on ruuhkaa. Seuraavaksi vuorossa sananlaskuja: Keinot on kullakin, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Kyllä hätä keinot keksii. Vanha keino on parempi, kuin pussillinen uusia. Keinoja kaihtamatta. Kainoja keihtamatta.

Arki on kuitenkin edelleen mukavaa. Kaikenlaista töiden ja kotitöiden ja perhe-elämän lisäksi: Maanantai – kaksi tuntia hiphop-tanssin opetusta, tiistai – tallille ratsastamaan, keskiviikko – tallille/ratsastus, torstai – kaksi tuntia omia tanssitreenejä (nykäri ja streetjazz), perjantai – ratsastus, lauantai – ratsastus ja sunnuntai – ratsastus. Tallipäivistä nipistän muut menot ja joogaan kotona ennen jotain ja jonkin jälkeen tai siinä välissä. Että aika mukiinmenevää. Olen saanut myös kutsuja paikkoihin ja juhlinut mukavissa niissä mukavassa seurassa. Synttäreitä, halloweenia ja saunailtaa pitkin syksyä.

Keimon yritys Keimon Ky on ollu toiminnassa elokuusta lähtien. Veitsen taontaa, valokuvausta ja raksahommia. Mutta mikä tärkeintä, pystymme jakamaan nyt jotain ”minun hommia" kuten Kepen saattamisen taksiin ja taksista. Olen vienyt hänet taksille ja vastaanottanut 13 vuoden aikana öbaut 4940 kertaa. Olen suunnattoman iloinen, etten tee sitä enää yksin.




Iivarilla menee hyvin Sepon kanssa. Kesän ja syksyn yskä on hellittänyt ja ihottumaloimi on viikko sitten laitettu kesäteloille. Iivari täyttää ensi vuonna 16 ja meillä on luvassa 10. vuosi yhdessä. 
Siitä puheenollen, vietimme Keimon kanssa 20. hääpäivää. Käväisimme Tukholmassa haistelemassa länsituulia. Siellä näytti menevän hyvin ja ”Kanelbullens dag”. Vällkommen kaikki som älskar kanelipullia. Grattis till kanelbullensdag! Ja ei tässä vielä kaikki: 2019 är ett riktigt Jubileumsår för oss – Kanelbullens dag fyller 20 år! Joten mikäs siinä oli viettää kanelipullan tuoksuisen Tukholman varjossa hääpäivää. 



Sunnuntaitraditio on käyntimaasto Elpan kanssa. 
Kanssani naimisissa 20-vuotta oleva mies Tukholmassa.

Kävin lasten kanssa ajelemassa Baltian tietä. Ajoimme kolme päivää Virosta Liettuan Kaunasiin ja takaisin yhteensä 1600km. Näimme paljon tasaista maata, merta, hiekkarantoja, yksinäisiä lehmiä, 50:n 70:n ja 90:n tuntinopeuksia, Ristikukkulan, matalalta tuntuvaa taivasta, rekan periä ja keuloja, kirkkoja, riskaabeleja ohituksia ja haikaran pesiä. Makumuistoksi jäi Essentuky-terveysvesi ja hajumuistoksi homeinen Air Bnb:n rappukäytävä. Tytöt olivat kivaa matkaseuraa.



Pärnun rannalla.
Pärnu.
Ristikukkula oli mykistävä.
Tasankoa.
Kaunas.

Mitä kuuluu Vehkosuolle? 
Sadonkorjuu oli tänä vuonna laimeampi. Kaikkea tuli, mutta vähemmän. Viimeisimmäksi työksi käänsin perunamaan, mutta aarreperunoita löytyi tänä vuonna paljon vähemmän kuin viime vuonna. Tai siihen verrattuna lähes ei ollenkaan. Punajuuria mukiinmenevästi sekä porkkanoita. Tomaatteja riitti jälkikypsytyksessä syyslomaa asti. Sipuleita nada. On niistä kituliaista syöty pitkin kesää, mutta en vaivautunut loppuja edes nostamaan. Kehäkukkaa voidetta varten keräsin paljon. Härkäpavut, kuten aiemmin kerroin, näivettyivät lähes kaikki. Tämä on toistunut minulla jo useasti. Yrttejä keräsin kuivattavaksi, kurpitsaa tuli paljon, jokunen raastettuna pakastimessa, kasvihuonekurkkuja söimme muutamia kesällä. Lehtikaalia tuli kivasti ja salaattia sekä persiljaa koko kesän. Syksyllä on kerätty suppiksia ja muita oheissieniä.
Yhteenveto: Satovuosi oli kohtalainen ja kuivuus vaivasi suurimmaksi osaksi viljelyä.
Kanat haettiin talvikotiin syyslomaviikolla. Munia ei ole näkynyt vähään aikaan.

Sitä virallista viimeistä käyntiä ennen talven tuloa ei ole vielä käyty. Se pitäisi käydä. Paikkoja on syytä katsella sillä silmällä, että keväällä on kiva palata.

Mitä opin tästä vuodesta?
Että vesisäiliöitä sadeveden keruuseen pitää olla ensi kesää varten lisää. Kuutio olisi hyvä. Tomaatit on laitettava vähän miedompaan multaan.

Mitä teen talvella?
En aio tehdä mitään erityisesti toisella tavalla. Esikasvatus oli hallinnassa. Olisin ehdottomasti halunnut istuttaa tänä vuonna valkosipulia, mutta se jäi jälleen. Kevättalvella aion taas perehtyä erilaisiin teoksiin, ohjelmiin ja Youtube-materiaaliin innostuksen mukaan, kun alkaa Vehkosuo-kauden haikailu.





















2.9.2019

Kerta kierron päälle


⇨ Huomio! Tämän blogin lopussa yhteispostaus aiheesta Puutarhan kierrätysvinkit.

Heinäkuun lopulla surkuttelin huonoa vesitilannetta. Kaivosta loppui niinä päivinä vesi, mutta sadevesitynnyrit satoivat täyteen ja maa on saanut tasaisesti vettä. Kasvimaa heräsi horroksesta ja  kasvit alkoivat kasvaa silmissä. Nyt eletään sitä vuodenaikaa, kun markettiin on lyhyt matka. Eletään myös fifty shades of zuccini -aikaa. Maanantaina keitossa, tiistaina pastana, keskiviikkona leivän päällä ja torstaina juustoraasteella leivitettynä paistinpannulla. 

Koska muutimme koulujen ja työn perässä jälleen talvikotiin, vihannesten korjuu onnistuu keskiviikkoisin (kanojen hoitoreissu) ja viikonloppuisin. Korjaan vielä ainoastaan syötäväksi menevät ja ne, jotka on syystä tai toisesta pakko korjata. Viikonloppuna syömme suoraan maasta, mutta viikkoa varten otan mukaan korillisen kasviksia. Perus settiin kuuluu kurpitsat, pari punajuurta, muutaman porkkanan, perunaa, kaikki kypsät tomaatit ja kurkut. Kerään myös kehäkukkaa säännöllisesti kuivumaan. Kohta on kuitenkin säilöttävä kellariin menevät juurekset, joten kellarin siivous vanhoista juureksista ja laatikoiden putsaus olisi piakkoin tehtävälistalla. 

Sato näyttää suhteellisen normaalilta. Lehtikaalit ovat puskeneet nopeasti pintaan ja kasvaneet kokoa vasta elokuun puolesta välistä lähtien. Lehtikaali menestyy siis kivasti suoraan maalle kylvettynäkin. Härkäpavut (alempana kuva) itivät ihan hyvin, mutta liekö kuivuus vai mikä, kun kasvin yläosassa olevat palot ovat surkastuneet. Näin on käynyt minulle aiemminkin. Kasvin kimpussa on paljon kirvoja, onko muilla vastaavaa? Alaosassa on kyllä muhkeita palkoja. 

Olen säilönyt mehuja, kokonaisia punaviinimarjoja, kurkkuja sekä omena-karviaismarjahilloa. Hilloa teen varmasti vielä lisää ja helpoimmin pääsee, kun antaa sen itse tekeytyä uunissa.

Saimme kolme uutta hybridikanaa, jotka nimettiin Kolmosiksi edeltäjiensä mukaan. Kanat ovat isommasta munintakanalasta ja ovat viettäneet kesän vanhainkodin pihakanalassa. Lupasimme ottaa ne meille, koska muuten ne olisivat menneet teuraaksi. 

Viime viikonloppuna (23.-25.8)  kävin metsässä, mutta sienitilanne oli täysin nolla. Tilanne täytyy käydä katsastamassa uudestaan. Mutta kuten olen ehkä aiemmin sanonut, olen enemmän vahvemman makuisten sienten ystävä, joten odotan enemmän suppiksia ja mustatorvisieniä.

Samana viikonloppuna saimme vihdoin siirrettyä traktorivajan seinustalle asettuneen muurahaispesän metsään. Seinän laudat olivat entiset, mutta alahirsi onneksi vielä ehjä. Saapa nähdä tyytyvätkö tilanteeseen, sillä usein nuo ahkerat työläiset aloittavat toivottamalta tuntuvan rakennelman uudelleen samaan hyväksi todettuun paikkaan. Tuolle seinustalle on ennen meidän aikoja kasattu polttopuita ja ne ovat ajan saatossa lahonneet ja antaneet murkuille otollisen kämppäpaikan. 


Miksi ne surkastuvat? 
Omena-karviaismarjahillo uunissa.
Elokuun 25. päivä. Aamiainen ulkona. 
Lounastarvikkeet
Kukko näyttää uusille kolmosille kaapin paikan, vai toisinpäin?
Kurkuja säilöön
Viikon safkat.
Muurahaisten siirto-operatsion.

Puutarhan kierrätysvinkkini eivät ole mullistavia. Minun ajatusmallini kaikesta on: en osta mitään, käytän vanhoja, hankin käytettynä ja teen itse. Lisäksi vielä kulutan tähän kaikkeen mahdollisimman vähän energiaa. Kierrätys ja kiertotalous pitäisi olla jo jokaiselle ihmisille itsestään selvä tapa elää. Jokainen oppii omat tavat ja käytännöt, mutta vinkkejä kannattaa silti makustella, jospa sieltä jotain löytyisi vaikkapa helpottamaan omaa arjen kiertoa. 

* Käytän esikasvatukseen vanhoja muoviruukkuja, joita käytän uudelleen ja uudelleen.
* Multa ja maa-aines tulee omasta kompostorista ja avokompostista
* Maanparannukseen käytän omien eläinten lantaa ja katteena puutarhasta revittyä tai niitettyä heinää.
* Tallennan osan omien kasvien siemenistä, esimerkiksi tillin, kehäkukan, herneen ja härkäpavun. 
* Puutarhan aitatolpat ja portti on rakennettu oman metsän puusta.
* Kasvihuoneen tiilit on läheltä haettuja kierrätystiiliä, hirret omasta metsästä ja lasit tuttavan kautta hankittuja ja vanhoja saatuja ikkunoita, ovi paikallisen rakennuksen purkutavaroista. 
* Kasteluvesi on puhdistamatonta sadevettä tai omasta kaivosta. 
* Säilöntään käytetty kellari on vanhassa talossamme ollut kunnostettu kellari. 
* Käytän säilöntään hevosen kuiviketurvetta tai -hamppua. 


Veistelystä on tullut minulle meditatiivinen harrastus.


Hyvää syyskuuta kaikille!

5.8.2019

Liika on liikaa

Stetson, Iivari ja minä. 


Tämän tekstin lopussa käsittelen aihetta sää ja sen vaikutus viljelyyn. Yhteispostauksessa olevat blogit löydät myös lopusta. 

Heinäkuu, jos voisin jollain tavalla kuvailla sitä vuosittaista tunnetta. Kun kaikki on niin läsnä, että onnellisuus muuttuu luopumisen tuskaksi. Kokemukset ovat niin täynnä väriä, valoa, lämpöä ja pysähtyneisyyttä, että niiden omistaminen tuntuu rikokselta. Muutun levottomaksi ja rauhoitun vasta, kun kaikki hiljenee illalla; lapset omissa sängyissään, mies vierellä, hevonen karsinassa ja hiljaisuus ympärillä. Hetki kirjojen kansien välissä. 

Heinäkuussa Keimo irtisanoutui pitkäaikaisesta työstään ja aloittelee nyt yrittäjän elämää pitäen sisällään entisenlaisia rakennusalan töitä, mutta sen lisäksi ainakin valokuvausta sekä veitsen taontaa. Olemme pystyneet viettämään pitkän loman yhdessä. Aiemmin Keimon työt ovat jatkuneet pitkälle kesään ja viime vuonna loma tuhraantui keittiön vaurioiden korjaamiseen. Tämä on vasta toinen kesä, kun Kepe on joka toinen viikko pois kotoa ja liikkuminen sen vuoksi hetkittäin vapaampaa.

Meidän kesäloma sisälsi paljon päiväreissuja ja kaksi yön yli reissua. 


* Tupen synttärilahjaa etsimässä (air track) Lahdessa ja Ankkurirannassa syömässä älyttömän hyvää kylmäsavulohipitsaa. 
Kolikonheittotrip (tämä löytyy pätkinä instan kohokohdista). Päiväreissun bonuksena löysimme romulavalta kolme pyörää, joista saimme korjattuna Vehkosuolle erittäin käypäset pelit.
* Helsingin reissu. Käyskentelyä ympäri Helsinkiä. Pitsat Putte'sissa ja kalakeitto Kauppahallissa. Jalat aivan loppu. Reissun kruunasi Stetson-hattukaupat Swon Helsingissä. Ensimmäisiä kuumia päiviä. 
* Munkkipossot Karhulan torilta, kylässä 96-vuotta täyttävän isoisän luona Kotkassa sekä enoa vaimoineen ja serkun perhettä moikkaamassa. 
* Markkinat Olgan Farmilla. Keimo takomassa ja esittelemässä veitsiä, minä myin kuusenpihka- ja kehäkukkavarastoni. Tuttavien tapaamista. KUUMA. 
* Suppailemassa Iitin Supventuresin laudoilla mahtavissa Kymijoen maisemissa. 
* Haminan Pitkät hiekat -leirintäalueella Olgan ja lasten kanssa rantalomalla. Yö teltassa ja autossa. 
* Loviisassa rantamakasiineissa lounaalla ja Särkjärvellä uimassa. Ensimmäinen viileämpi päivä (en uinut).
* Mukana Keimon kuvauskeikalla Hiidenvuorella. Samalla piipahdus Vuolenkosken kahvilassa. Matka jatkui Heinolaan muun muassa hevostarvikekauppa Hevariin. Keimo osti sepän kaluja, minä ihmettelin tavaramäärää. 
* Pajulahden seikkailupuistossa reilu kolme tuntia roikkumista, liukumista, venymistä, kiipimistä, tasapainoilua. Todella jännää pinnistelyä. Voittaa mennen tullen huvipuistot.
* Lapset mummin luona mökillä, me Kouvolassa syömässä ja siskon kanssa kavereiden luona yömyöhään.  

Ensi viikolla paluumuutamme talvikotiin. Iivari muuttaa Sepon (Elinan) luokse ja lampaat kotiinsa. Olen luvannut ottaa neljä kesäkanaa ehtookodilta meille eloa jatkamaan. Kanat jäävät vielä Vehkikselle. Työn ja arjen alkaminen ei ole mielestäni mitenkään epämiellyttävää. Opettelen käyttämään kalenteria jälleen päivää pidemmälle. Kepe aloittaa päivätoiminnan ja syksyn aikana hän alkaa tutustua uuteen mahdollisesti tulevaan kotiinsa joka toinen hoitoviikko. Tuppe menee viidennelle, Kasse kasille. 

Tuppe 11 vuotta. Ukki, serkku, mummi ja me. 
Ippe ja kamut aamupalalla.
Isoisän. 96 synttäreitä juhlimass.
Työmiehen käteen sopiva kuppi Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa. 
Välillä puhdetöitä puusta.
Kasse ja minä Hiidenvuorella.
Pajulahden seikkailupuistossa.
Saunakin edistyy.


Mitäpä sitten puutarhaan kuuluu? Tämä on seitsemäs vuosi, kun viljelen täällä Vehkosuolla syötäviä kasveja. Suurimmaksi osaksi olen kokenut onnistumisia. Työpanos on mielestäni kohtuullinen; keväällä esikasvatusta, maankääntöä, istutuksia ja kastelua. Kesällä kitkentää ja kastelua. Suurimmaksi ongelmaksi sään osalta olen todennut alkukesän kylmät sekä liian sateiset ilmat sekä pitkät sateettomat kaudet. Ongelmia syntyy nimenomaan liian pitkään jatkuvista samanlaisista säistä. Oli se sitten kylmä, kuuma, kuiva tai sateinen, aina kasvustot kärsivät jollain tavalla. Haavoittuvimmillaan ne ovat alun taimivaiheessa. Myöhemmässä vaiheessa kasvusto vain pysähtyy. Panostan kasvin suojeluun peittämällä harsolla tai katteella (kosteuden ja lämmön säilyttäminen) sekä tietenkin kantamalla vettä selkä vääränä. Veden puutteesta on tullut vuosittainen ongelma. Täällä satoi viimeksi kuukausi sitten. Sadevesitynnyrit alkavat nyt olla lopussa ja kaivossa veden pinta hyvin alhaalla. Pumppu raapii pohjaa. En ole kastellut viikkoihin muuta kuin kasvihuonetta. Sitäkin niukasti. Kasvimaalla kasvit ovat pysyneet hengissä, mutta ne ovat pysähtyneessä tilassa. Vähäinen kastelu vain pahentaisi nyt tilannetta. 

En oikeasti tiedä, jos kesät näyttäytyvät näin kuivina, kuinka parantaisimme kastelujärjestelmää. Olemme sen verran ylävällä maalla, että kaivon syventäminen voisi auttaa asiaa. Suuremmat sadeveden keruuastiat myös. Juomavettä on vielä niukin naukin lähdevesikaivosta kauhottavaksi, mutta pesuvedet saunaan ja tiskeille sekä eläinten juomavedet ovat nyt kaivon varassa. Yllätys on tosin, että vettä on riittänyt tähän päivään asti. 

Sääilmiöt näkyvät eläinten läsnäollessa myös lisääntyvinä ötököinä. Kuumalla on paarmoja, kostealla hyttysiä, polttiaisia ja mäkäräisiä ja sillä välillä pieniä kärpäsiä.  Jos ilma (ilmasto) lämpenee, meidän riesaksi tulee entistä enemmän hyönteisten levittämiä sairauksia. Kesien kirouksia.

On satoa kuitenkin saatu ja syöty. Ainakin kurkkua, porkkanaa, punajuurta, perunaa, tilliä, lehtikaalia, salaattia, sokerihernettä. Talvikodissa odottaa punaviinimarjat mehunkeittäjää. Tuntuu, että sadonkorjuun paras hetki on vielä edessä. Siksi muutto arkeen ja talvikotiin tässä vaiheessa tuntuu todella typerältä nyt. Mutta niinhän se aina tässä vaiheessa vuotta. Tuleehan noita viikonloppuja kuitenkin.

Mukavaa elokuuta!

P.S. Lepakko löysi ikkunaverkon yläreunasta raon ja kömpi makuuhuoneeseemme. Heräsin sen nahkaisten siipien ympäriinsä törmäilevään läpyttelyyn. "Lepakko huoneessa!", herätin Keimon ja pakenin peiton alle hyperventiloimaan. Yleensä en luontokappaleiden vuoksi panikoi, mutta poukkoileva nahkasiipi sai minut lievään pakokauhuun. Räpiköintiä seurannut hiljaisuus oli vielä pahempaa. Missä hel*** se on nyt! Lopulta paikannettiin se tuolin alta jököttämästä. Keimo päätti lähteä etsimään tallista haavia ("Lähden tästä haavia hakemaan..."). Tuijotin  kauhusta soikeana lepakkoa huoneen nurkassa valolla varovasti osoittaen ja toivoin, ettei se päättäisi lähteä uuteen lentoon ennen kuin haavimies palaisi. Minä ja lepakko. Miten voi haavin etsiminen kestää, ajattelin ja samalla vamppyyri lähti uuteen lentoon. Iiik, peiton alle sadan asteen lämpötilaan ja hapettomuuteen. Hikinen tilannearvio: juokse tai jähmety. Jähmetyin. Huone hiljeni. Nyt se ryömii saletisti tyynyllä. Ovi aukeni (vuosien päästä): "Missä se on?" "En tiedä, uikutin peiton raosta." Taskulampulla sohintaa ympäri huoneen. "Se varmasti lensi tuosta ikkunasta ulos, jatketaan unia." 
Minä nielaisen kuuluvasti. 

Kuivuus näkyy joka puolella. 
Kurpitsat kasvavat erittäin hidasta päivävauhtia.
Kuivaa on porkkanoillakin. 
Kasvustot ovat köyhät kuivuuden vuoksi. 
Onneksi on saatu nauttia myös sadosta.
Elokuun 2. päivä ja nyt vasta ensimmäisiä tomaatteja valmistumassa.
Sunnuntaina 44 vuotta. Ihan tosi jees.  

1.7.2019

Aikainen lintu laiskamadon nappaa

Tässä blogissa yhteispostausaiheena lempiresepti. Lopusta löydät muut mukana olevat bloggaajat. 

On päässyt salaa käymään niin, että olen laiskistunut. Yllätän itseni katselemasta touhujani alta kulmien. Sillä tavalla pitkään, vähän paheksuen ja lopulta kulmakarvaa nostaen. Voi olla meneillä lepohetki hetekalla maaten, kirja toisessa ja kahvikuppi toisessa kädessä. Välipäivää pitäen ratsastuksesta tai ruuan laitosta. Siitä huolimatta olen itselleni kyllä rehellinen: ´Vois tehdä jotain. Esim? No jotain, mikä vaatis fyysistä ponnistelua. Joo, tulis vähän kuntoiltua samalla. Mut jos tarkkoja ollaan, ei ole  pakko, kun lampaat tuli kerittyä jo alkukesästä. Ja sit ikkunoita ei pysty aloittamaan, ku ei ole tarvikkeita. Niittää ei tarvi, kun on kuivaa heinää yöksi. Kastella ei tarvitse, kun vesi loppuu muuten saaveista. Jos ottais vaan rauhallisesti, kerrankin.


Päivään mahtuu kuitenkin ne perusrutiinit. Tulien tekoa hellaan, karsinan putsausta, siivoilua ja tiskaamista. Luulen, että osasyy tahdin hidastumiseen on se, että kun Kepe on hoidossa joka toinen viikko, tulee hetkiä, jolloin minulla ei ole tekemistä. Siis sellaista pakkoa. Silloin mietin, että mitä ihmiset tekee näinä hetkinä? Juo pari lasia punkkua ja soittaa ystäville. Se on moroo! Terse! Mitäs mitäs! 

No haloo.


Tässä on siis tullut saavutettua olemisen sietämätön keveys aivan vahingossa. En ole esimerkiksi kastellut kasvimaata, vaan ainoastaan katsellut läheltä ja kaukaa. Pakon edessä tosin. Vettä ei ole tullut valehtelematta kesäkuussa kuin kerran alkukuusta ja nyt vasta 27. päivä. Kaivon vesi on alhaalla muutenkin, mutta se on loppunut yleensä vasta elokuussa, jos loppuu. Mutta olemme  joutuneet nyt jo laskemaan pumpun putken lähes pohjalle. Säännöstellen olen kaapinut kasteluvesiä tynnyreiden pohjalta. Maks kuusi kannullista ’sulle ja sulle’. Tästä johtuen kasvusto on pysähtynyt. Tämäkin on tuttua aikaisemmilta kesiltä. Rikkaruohoja kitkisin mielelläni, mutta nekään ei enää kasva. 

Pesin sadevesisaavit eilistä sadetta varten. Saaliiksi saatiin saavista riipuen 50 litrasta ylöspäin. Kasvimaa sai pitkän kastelun ja kasvu pyrähti silmissä liikkeelle. Kasvihuoneen näivettyneistä tomaateista menetin noin viisi kappaletta. Näivettymisen syy oli ilmeisesti heikot juuristot ja sen syynä liian kitsas mullan käyttö. Loput ponnistelivat itsensä paremmalle puolelle ja kukkivat jo hurjasti. Tomaatin raakileita on vihdoin näkyvissä ja ensimmäisen kurkun luulen saavani ensi viikolla.

Aurinkoisesta säästä on se hyöty, että energiaa on riittänyt paneeleista. Jääkaappi pyörii ympäri vuorokauden ja puhelimet, tietokone, radio, kameran akut ja satunnaiset työkalut on saatu ladattua. 

Keimo liukastui juhannuspäivänä ojassa pajun oksia lampaille hakiessa ja sahasi sormeen vetosahalla (crocsien vika). Päivystyksestä piti hakea kuusi tikkiä. Onneksi ne (tikit) eivät meitä muita haitanneet. Tarkoitan, että elämä jatkui ihan samanlaisena ja pääsimme pitämään seuraavana päivänä Vehkosuon olympialaiset tai ennemminkin kymmenottelu. 

Lajeina olivat:

1. Kävyn heitto
2. Roikkuminen
3. Pullo flip
4. Keppiheppa este/korkeus
5. Maastojuoksu
6. Tikka
7. Koiran tottelevaisuus
8. Käsillä kävely
9. Kastemadon etsintä
10. Rummikub

Arvatkaa kuka voitti? No Sormipuoli-Keimo (annettiin säälipisteitä). Voittaja sai valita jonkun tekemisen, johon muut osallistuvat. Hän valitsi kalastuksen.

Salaattia on tullut omiin tarpeisiin runsaasti. Se meinasi joutua toukan syömäksi, mutta sain hävitettyä sen toistaiseksi. Alkukesän kuivuneista lehtikaaleista selvisi kaksi. Olen niistä ollut iloinen kovin. 

Päiväkasvu on nyt vauhdikas. 

Päivä ennen sadetta. Porkkanoiden välissä tilliä mukavasti. Sokeriherneet kukkii. Aidan ulkopuolella perunamaa, josta kohta jo syödään perunaa.

Ippe Tupen kuskina, eiku...

Tässä kuussa yhteispostauksen aiheena on oma suosikkiresepti. Tämä minun ei ole sillä tavalla oma, vaikka se on omaksi jalostunutkin. Sen juuret juontavat minustaa Olgaan, joka taas puolestaan on saanut idean ystävältään Inkalta. Kyseessä on linssikeitto. Tämä linssikeitto muuntautuu sesongin tai kaapin sisällön mukaan. Tuloksena on aina törkeän hyvää mättöruokaa. Itselläni on eräänlainen keittofetissi, mutta eritoten tämän keiton kohdatessani, alan käyttäytyä kuin luolaihminen. 


Keiton runko:
sipuli
valkosipuli
tomaattimurska
linssit (punaiset, mutta muutkin toimii)

Varioitava osa:
porkkana (kuutioina tai raasteena)
kesäkurpitsa (kuin porkkana)
palsternakka 
paprika 
...

Maustetaan hyvin yrteillä, curryllä, paprikamausteella ja ruususuolalla. Jos et ole vegaani, raejuusto sopii tarjoiluun kuin kastemato multaan. 

Kannattaa muuten käydä Olgan Farmilla kahvilla ja eläimiä rapsuttamassa. Minäkin olen siellä jatkuvasti kahvilla (laiskottelemassa). Samalla kannattaa napata itselle mukaan uusittu painos Olgan ensimmäisestä keittokirjasta, jossa kyseinen Inkan linssikeiton resepti on.