19.11.2012

Teaser

Verho. Ulko-oven verho.

Ensin katsellaan arvosteluja, ehkä traileri, sitten ajetaan paikan päälle, ostetaan lippu ja pientä naposteltavaa. Siirrytään huoneeseen, istutaan odottavin mielin penkeille, tehdään olo mukavaksi ja höpötellään niitä näitä. Valot himmenevät, puheen sorina vaimenee, popcornilaatikot rapisevat.
Aistit herkkinä, kohta se alkaa...

Sitten kuva alkaa himmetä, ääni vaimeta, valot syttyvät ja porukka alkaa tehdä lähtöä. 

Niin.
 Tuollainen fiilinki tulee Vehkosuon viikonlopuista. Suunnitellaan, pakataan, käydään kaupassa ja ajetaan paikan päälle. Lämmitetään, puretaan tavarat ja pedataan pedit. Aletaan kotiutua ja saadaan jotakin pientä tehtyä. Talo lämpenee, aletaan taas pakata, lastataan auto tavaroilla ja ihmisillä ja ajetaan takaisin kotiin. Puretaan tavarat.
Teaseriä jaksaa katsella toistamiseen.

Pikkasen kylmä.

Mutta keittiön hella toimi! Keimo siitä kyseli, että kuka nyt on Uunikuningas, häh? Annoin toisen olla siitä tohkeissaan. Saattoi sillä putsausoperaatiolla olla jotain vaikutusta siihen.

Ja jumankauta hiiret. Talouspaperirullaa pitkin ripeltäneet juoksumaton lailla hyllylle syömään mausteita. Varmasti melkoiset pärinät oli hankkinut se rotta, joka ison purkin paprikamaustetta kansineen söi. Currya oli siinä sitten aloitellut jo, mutta kai sitten paprikaöverit yllättäneet, kun kesken oli jäänyt työ. Sama juttu ruokakomerossa. Tomaattimurskaa neljä tetraa rikottu ilman säästäväisyyden ajatustakaan. Jokaisessa reikiä ja pientä maistelua. Eikö uskonut rotta, että kaikissa on samaa? Ahne paholainen. Mietityttää, oliko hän ensin ottanut tomaattimurskaa ja kaivannut maustetta vai ensin maustetta jota sammuttanut tomaatilla. 

Nyt on kuulemma vilkas hiirivuosi. 
Haluankin tässä kaikille teille talttahampaisille tuholaisille sanoa, että ihan rauhassa olette metsissä ja muualla luonnossa, mutta kysykää lupa, jos astutte talooni. Olette tervetulleita vain Harri-kissan läsnäollessa.

Pimeys.
Siskonpedissä Tuppe, Pöpi, Kasse, Kepe ja Eva.  MInä, kirja ja herkut.

Ai vitsi, kun alkoi meillä aidan teko. Tämäkin on niitä projekteja, joita visioin mielessäni etukäteen, puhun niistä Keimolle, havainnollistan paperille ja sitten häivyn paikalta. Eli kun toteutuksen aika koitti, minä menin ratsastamaan hevosellani ja Keimo teki aitaa sillä välin. Onneksi tekemistä on minullekin vielä useita metrejä. Aitaa voi rakentaa pikkuhiljaa. Voimme vaikka ajatella niin, että rakennettu pätkä vastaa lunastettua osaa Vehkosuon lainasta. Neljä metriä omaa (siinä on jo joulukuu tehtynä).

Riukuaitaa.

(Jälkiedit.)
 Tämä video on verkkaisesta menosta pitävälle. Tykkään, varsinkin 5 minuutista lähtien.

Kotimatka.


Kokoillan elokuvaa odotellessa.


7 kommenttia:

  1. Paprika-hiiret! Nyt Hartsa-kissa pitää kans lisätä teaseriin. Nauratit mua taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hapalle on selkeesti paikka auki. Kiva, kun sua nauratti. Muakin naurattaa aina sun jutut, et tasoissa ollaan.

      Poista
  2. Blogiasi on niin kiva käydä kurkkimassa. Mukava tunnelma tässäkin postauksessa Onneksi siis silloin googlettelin sitä Nearingien kirjaa ja eksyin tänne. Hieno riukuaita. Olen aina ollut riukuaitafani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan älyttömän imartelevaa, että pidät tunnelmasta. Sinun blogi on niin mielettömän valoisa ja mukavalla tavalla utuisen fiilistelevä, että sieltä saa paljon valoa tänne pimeyteen. Onneksi googletit Nearingin ja päädyit tänne. Olen niin innoissani, että joku muu lukee sitä kirjaa ja ymmärtää sitä ideologiaa, vaikkei tietenkään sitä ole järkeä orjallisesti alkaa noudattaa. Tuossa kirjassa on vaan jotain, joka muuttaa omaa suhtautumista elämiseen (jos osaa olla vastaanottavainen). Yhteys isääsi kirjan avulla kosketti kovasti.

      Lisään sinun blogin tuohon sivupalkkiin, jotta muutkin saavat osansa sinun hienoista kuvista ja koko blogista.

      Poista
    2. Kiitos sivupalkkiin liittämisestä :)

      Innostavaa tosiaan löytää, joku joka tuota kirjaa lukee. En siis tosiaankaan ole mikään nearingilaisittain eläjä. Haaveita paljon, opeteltavaa paljon. Tuo kirja on yksi sellainen innoituksen ja rohkeuden lähde.

      Poista
  3. Heivaanhei, ja terveiset myös Uunikuninkaalle, taitava hän :) ja aidantekijä myös. Olen aina ihaillut tuota teidän (=sun)"piirränpä paperille ja Keimo toteuttaa"-hommaa, ei onnistus ekonomismieheltä ollenkaan...

    Voi hiiret! Ei taida niihin tehota muu kuin K-Kauppiaiden takapiharoskisten myrkyt...meillä töissä tottuivat nopeesti elektronisiin karkottimiin. Rotat vohkivat suklaalevy ja karkkipussikaupalla nannaa "minimarketista" ja sen pitäjä oli kiukkuinen hävikistä. Kunnes paljastui varaston lavan takaa melkoiset kätköt. Siinä oli rotta vetänyt itselleen sokerihumalat.

    Kommentin pituudesta voit päätellä että mulla on kerrankin aikaa. Makaan kotona toipilaana, kun polvi leikattiin eilen. Manaan alimpaan hel...iin sen rattijuopon joka mun polven (ja auton) tuhosi, nyt olllaan 3 viikkoa liikkumiskiellossa. Arvaa kuinka raivostuttavaa on olla kotona kun en voi tehdä yhtään mitään!! Paitsi istua kontti ylhäällä. Soittele siis jos aikaa löytyy jostain raosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi olla totta, että siitä sitten jouduit polvileikkaukseen vielä. Voin kuvitella kuin paljon ottaa päähän. Vitsi, kun olisit saanut ton vapaa-ajan ihan ilmaiseksi jostain ilman kipuja ja pakkolepuuttamista. Perkule!

      On noi rotat ja hiiret yks riesa ja pistää mun verenpaineen heti nousemaan, kun näen jotain syötyä ja sotkettua sisällä talossa. Kotona ihan yhdessä yössä ehtii roskiksen sotkea ja bioastian levittää, vaikka kissa on talossa. Saati sitten Vehkosuolla, kun saavat rauhassa temmeltää. Paras esto on kuitenkin kaiken saatavila olevan ruuan poistaminen ja säilöminen hanpaankestäviin purkkeihin yms.

      Hyvä tietää, että päivystät puhelinta nyt koko päivän. Tsemppiä jalan kanssa!

      Poista