24.12.2012

Kahdeskymmenesneljäs luukku

Naimisiin 9.10.1999

Asukkaat kahdeksan ja yhdeksän
Koirat, autot, koti, naimisiin ja lapset. Aika kulunutta. 
Onneksi minä kosin tekstiviestillä ja Keimo unohti suudella alttarilla, jottei ihan käsikirjoituksen mukaan. 
Me olimme luokkakavereita ja alettiin olee yläasteen ysillä. Vuosi yheksänyks.

Mietin usein, että miten ihmeessä me oikein olemme onnistuneet saamaan lainaa, ostamaan talon, käymään töissä, remontoimaan, rakentamaan, maksamaan laskuja, käymään kaupassa, valmistamaan ruokaa, lisääntymään, pitämään lapset hengissä ja elämään niinkuin aikuiset ihmiset elää, 
sillä  me olemme loppujen lopuksi aika pöljiä.

Äävyh Auluoj ellikiak.




12 kommenttia:

  1. Ihania ootte. <3
    Hyvää joulua, kohta nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähtiin, joulupuuron merkeissä. Kiva kun kävitte.

      Poista
  2. Aanahi auluoj! Sotiik atsiretnelakuluoj. Ilo avik ätsääp elliet 'näälyk'! :)

    VastaaPoista
  3. Hyvää Joulua! Oli kiva seurata joulukalenteriasi :) Ja mielelläni luen blogiasi jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin kivaa, kun sain sinut lukijaksi. Käydään jatkossa vuoroin vieraissa. Kivaa joulunaikaa.

      Poista
  4. Kiitos mahtavasta joulukalenterista =) Mä niin arvasin, että olette Keijon kanssa vikat!-No älä-! Onko hääkuva otettu Kaunisnurmessa SEN kuuluisan merkatun puun juurella? Joulunloppuja toivottelee siskosi äiti;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaa, vähän aikaa löi tyhjää kenen kirjoittama kommentti oli kun äiti sanoi ettei ollut sen. Tai jos rehellisiä ollaan niin äiti sanoi että "no et sie nyt tajua kenen kirjoittama toi oli?" kunnes välähti. :D

      Poista
    2. Onneksi Tiian kommentti oli tuossa, muuten olisin ollut ihan pihalla, että kuka se tietää Kaunisnurmen koivusta.

      Mutta tuo kuva on otettu Iitin hautausmaan koivun vieressä. Pitäisi käydä siellä muistelemassa jonain päivänä. Siitä on kohta kakskymmentä vuotta, huh.

      Poista
    3. Siis siitä Kaunisnurmen koivusta, ei hautausmaankoivusta.

      Poista
  5. Tää oli jotenkin vaan niin ihana kirjoitus, hekottelin täälä ääneen ja nöykyttelin. IHmettelen nimittäin itse välillä ihan samaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just, kun musta tuntuu todella udein, että mä ikäänkuin leikin kotia ja sitten säpsähtelen välillä hereille, että oho, mua seuraa muutama lapsi paikasta toiseen ja joista vain ja ainoastaan minä olen vastuussa.

      Poista