7.3.2013

Hyvä matka


UFF:n mainetta on varjostanut perustajaporukan, tanskalaisen Tvind-liikkeen hämäräbisnekset. Muun muassa Ruotsissa UFF:n korruptoituneesta touhusta seurasi konkurssi vuonna 2003, mutta järjestö teki paluun jo seuraavana vuonna Humana Sverigenä.

UFF:n  toiminta ja keräyslaatikot edustavat parhaimmillaan nerokasta kehitysyhteistyöidealismia, mutta kääntöpuolta leimaa uutiset, jonka mukaan järjestön johtajaporukka nauttii kuormasta leveää leipää. Köyhyyden, jäätiköiden ja sademetsien pelastusveneeksi järjestö tuskin villeimmissäkään unissa yltää, mutta lokaalitasolla keltaisen laatikon vaikutus on sekä puhdistava että kasvattava. Sen lisäksi, että se toimii laiskan kirpputorina, UFF:n laatikko yksinkertaisesti puhdistaa kaapin ohessa globaalikuluttajan omantunnon. 

Muutaman kerran vaatteiden pussitusta ja UFF:n keltaisiin kierrätyslaatikoihin viemistä seurattuaan meidän lapset ovat alkaneet kysellä mitä miksi ja minne, johon omaa "ei hajuakaan" tietämättömyyttäni peitellen olen vastannut: "köyhille lapsille". Ja koska lasten moraali on monesti aikuista mutkattomampaa, he osallistuvat mielihyvin lahjoituspuuhiin.

Viikko sitten valmistelin taas keltaiseen laatikkoon vietäväksi kolme muovipussillista turhaksi jääneitä vaatetta ja yhden muovipussillisen jo kauan sitten tarkoin harkiten tarpeettomaksi todettuja leluja. Kuinka ollakaan, eteisessä nököttävään lelupussiin kajosivat nämä muka-korkeamoraalistaan tunnetut lapset, ja pussin sisältö inventoitiin salaa ja taitavasti. Iltapäivällä veimme lasten kanssa pussit yhdessä laatikkoon. Ihailimme taas kerran pussit mahaansa haukkaavaa luukkujärjestelmää.

Iltatoimien yhteydessä minulle paljastettiin aiemmin päivällä kavalletut lelut. Annoin anteeksi huijauksen ja helpottuneet lapset asettuivat sänkyihinsä.

Keltainen laatikko jäi pois ajatuksista, kunnes pari päivää myöhemmin se palasi yllättävällä käänteellä takaisin elämäämme, kun Tupen rakas unilelu Pikkununnu (se rupsahtanut koirariekale, jonka repaleisella korvalla on kiva kutitella nenää) oli tehnyt totaalisen katoamistempun. Kun sitä oli etsitty yhdessä ja erikseen hartaasti, lapsille juolahti lopulta mieleen, että Pikkununnu oli nähty viimeksi lelupussin kavallusoperaation yhteydessä. Karmiva totuus paljastui kaikille hitaasti, mutta varmasti.
Pikkununnu oli ehkä matkalla Mosambikiin!

Kävimme Kassen kanssa iltapimeällä vihlovassa viimassa laatikoilla toteamassa, että luukkujärjestelmä on todella aukoton. (Heikkona hetkenä ajattelin kippaavani lapsen luukusta sisään taskulampun kanssa...)

Muutama päivä asiaa sulateltuani, päätin kuitenkin lähettää UFF:lle sähköpostia ja kysyä kauniisti, josko heiltä löytyisi jonkinlainen reverse-nappi. Vuorokauden kuluttua sain puhelun, joka teki meidän perheen onnelliseksi. Luvattiin, että Lappeenrantaan menevä rekka tekisi pysähdyksen Kausalan UFF:n asemalla, jotta voimme käydä pelastamassa Pikkununnun suurelta maailmalta takaisin kotiin. Tuppe riemuitsi tiedosta, joskin tapansa mukaan näytti ilosta vain vähän muille ja piti suuren osan sisällään.


Tänään on se suuri päivä, kun Pikkununnun kotiinpaluu oli tapahtuva. Rekkakuski soitti ja me kiirehdimme Tupen kanssa paikalle. Neljä laatikkoa, josta varmasti reunimmaiseen olin pudottanut pussit. Minulla kamera valmiudessa tallentamaan jälleennäkemisen riemun.
 Kävin läpi ensimmäisen laatikon ja varmuuden vuoksi kolme muutakin laatikkoa ja vielä kerran ensimmäisen, mutta Pikkununnua emme enää nähneet. Kuski aukoi laatikoita kärsivällisesti ja odotteli rauhallisesti, kun pengoin epätoivoisena pussit läpi. Sanoi ettei ole ensimmäinen kerta. Tulimme siihen tulokseen, että laatikot on tyhjennetty tässä välissä (viikko) ja välityhjennys on jäänyt keskukselle raporoimatta.

Ulkoasianiministeri valvoo UFF:n toimintaa Suomessa ja todennut sen toistaiseksi moitteettomaksi. Toivon, että näin on jatkossakin. Vaikkei meidän tarina loppunut niin onnellisesti, kuin olisimme toivoneet, kokemuksesta jäi tunne, että hyvä kiertää.

Hyvää matkaa Pikkununnu!


Kaikki kuvat rekkaa lukuunottamatta Keimo

P.S. Olemme muistelleet Pikkununnua katselemalla vanhoja kuvia, joissa se vilahtelee. 
Ystävän lapset aikovat lahjoittaa Tupelle Pikkununnun näköisen "siskon", josta toivomme Pikkununnulle seuraajaa.

Lisätietoja: UFF.fi

12 kommenttia:

  1. Voi eiii, pikkununnu! Älä naura, mutta minua alkoi itkettää ja vielä noi liikuttavat kuvat lisäsivät tota efektiä! :D
    Tekstissä totta joka sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, musta tuntuu, että ei se ole ihan niin iso juttu Tupelle, kun mulle :)

      Poista
  2. Pahoittelen Pikkununnun kohtaloa :( yksi aika Tupen elämässä on siis auttamattomasti ohi.

    Halusin kertoa, että meillä on lähempänä myös oivallinen järjestö jolle sopii lahjoittaa ylimääräiseksi jääneitä lapsiperheen vaatteita, tavaroita, huonekaluja ja aikuistenkin vaatteita ym. nimittäin HOPE. Sen toiminta on valtakunnallista, mutta vielä pienemmällä tunnettuudella ja markkinoinnilla hoidettavaa lähiapua oman alueen vähävaraisille ja kriisissä eläville lapsiperheille. Kouvolan Hope auttaa Kouvolan, Kotkan, Hamin ja Lappenrannan alueiden avuntarvitsijoita. Avunpyynnöt tulee mm. sosiaalitoimiston välityksellä ja annamme lajoitetuista vaatteista ja tavaroista akuuttiin tarpeeseen - ilman että raha liikkuu mihinkään suuntaan. Toiminta pyörii vapaaehtoisten voimin - silläkin tavalla voi tulla auttamaan. Varastomme sijaitsee Korian pioneeripuistossa ja sieltä autetaan apua tarvitsevia. Täältä lisää tietoa: http://www.hopeyhdistys.fi

    t.amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiminta kuulostaa hyvältä. Pidän ehdottomasti mielessä. Olen kuitenkin huomannut, että kierrätyksen a ja o on lähipisteet, joihin voi kauppareissulla tiputtaa tarpeen mukaan tavaraa. Hyvä, että kirjoitit kuitenkin tiedot tuosta, sillä mitä useampi vaihtoehto, sen parempi.

      Poista
  3. Niin hellyttävä tarina. Liikuttuneena tässä istun ja katselen kuvia. äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Liian paljon toivoa odotusta.

      Poista
  4. Voih, tarinalla oli melkein onnellinen loppu. Tämä jää varmaan ikuisesti pienen ihmisen mieleen!

    Veljeni perheessä käännettiin yksi pelto ympäri kun etsittiin pikkuruista pehmohiirtä evästauon jäljiltä. Ei löytynyt, ja monta vastaavaa on taloon saapunut. Yksi niistä sitten kelpasikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että uusi nunnu tulee hyväksytyksi. :)

      Poista
  5. Voi mikä seikkailu! Ja riipaiseva kuvasarja Nunnusta ja Tupesta siihen perään tiristää varmaan silmäkulmaan kosteutta monella :D Toivottavasti uusi nunnu kotiutuu hyvin !:) t. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi nunnu on mukavasti lähtenyt kotiutumaan. Se kävi parsittavana ja suihkussa ensin. Sekin on joskus joutunut koiran hyökkäyksen kohteeksi ja jäänyt yksisilmäiseksi. Ehkä näemme tämän nunnun jatkossa kaikissa kuvissa.

      Poista
  6. Voi mikä koettelemus :( Jotenkin sen vieläkin muistaa kuinka tärkeitä ne tärkeimmät unilelut olivat ja kuinka sitä pelkäsi niiden katoavan. Mutta Pikkununnulla on varmasti hyvä matka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Unilelu on varmasti joku vauvavaiheen ja itsenäistymisen vierottumistyökalu. Monen perheessä ne on ihan perheenjäseniksi lueteltavia. Esimerkiksi kun valmistelee matkallelähtöä, unilelut pitää huolehtia mukaan.

      Pikkununnun matka on ainakin symbolisesti merkittävä (en halua edes miettiä, mitä sille oikeasti tapahtuu...). :)

      Poista