24.3.2013

Pikku kätyrit

Vitsanhakureissulla Vehkosuolla

Nyt koitti se vuosi, että meidän tytöt saivat suorittaa ensimmäisen virpomiskeikan. Olen uskotellut Kasselle, että vasta koululaisena saa käydä virpomassa. Pikkusisko pääsee siivellä. Viimevuonna palmusununtain jälkeisenä päivänä eskarista palaava tyttö epäili tietojani, koska kuulemma kaverit olivat käyneet virpomassa. 
Sanoin, että lakia rikkoivat he.

Totuus on, että minulla ei ole pokkaa ja halua lähteä tönimään lapsia naapureiden oville itse postilaatikon taakse piiloutuen. Ehkä olen raukkis. 

Lueskelin trullien eli pääsiäisnoitien perinteestä. Touhusta on kuulkaa lasten leikki kaukana. Palmusunnuntai on ollut epävarmaa aikaa (erityisesti kotieläimille). Ja mitä ihminen tekee, kun pelkää? Ruokkii tietenkin pelkoa pelottelemalla lisää. Pelottelijoita ovat saaneet olla noidiksi pukeutuneet naiset. Tähän rooliin on istunut parhaiten kulmakunnan syrjäytyneet naiset, jotka ovat voineet kerran vuodessa kunnolla ilmaista kateutensa naapureille noituen näitä ja heidän kotieläimiään. 

Mutta ajat muuttuu. Joulupukkikin oli aikoinaan Jeesus.

On silti parempi, että jään tästä lähtienkin palmusunnuntaisin kotiin, ettei todellinen minäni paljastu (naapurin koira voi haistaa). Kyräilen ikkunaverhojen takaa ja syrjäydyn rauhassa. 
Sen sijaan aion laittaa jatkossakin pikku kätyrit asialle.









Afterparty



Kuvat: Keimo

Tuoreeks terveeks!

10 kommenttia:

  1. Suloset trullit! Vaan huvittu tuo huijauksesi :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on niitä hätävalheita tai valkoisia. Niistä jää aina kuitenkin kiinni.

      Poista
  2. Ihania noitia! Meillä ei lapset ole vielä uskaltautuneet naapuriin virpomaan,ja luulen, että sitten kun uskaltavat ovat jo liian isoja siihen touhuun... En kyllä itsekään käynyt lapsena virpomassa naapureita. Oma Karjalasta kotoisin oleva mummoni paheksui virpomistouhuja ja oli vahvasti sitä mieltä, että virpomipalkka haetaan vasta pääsiäisenä, eikä sitä saada heti. Nykyään on perinteet hiukan muuttuneet ja sekoittuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummo on oikeassa, perinteet ovat negatiivisia. Paitsi että taas virpominen (palmun lehdillä) on ollut hyvä asia. Suomessa on eri tyyppisiä perinteitä samasta asiasta. Kaikilla on omasta mielestä tietenkin se ainoa oikea. :)

      Poista
  3. Ihania noitia! Ei ole lastenleikkiä ollut ennenmuinoin tuo virpominen. Meillä päin ei sitä niin kovasti harrasteta, nykyisin tosin perinteet ovat levinneet. Meillä nuutitetaan Nuutin-päivänä. Ja yhtä karmivat juuret silläkin perinteellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä idemmässä on aina ollut vähän synkempää. Kokkoja ja rovioita hempeiden salkojen sijasta :)

      Poista
    2. Ei meillä ole edes salkoja tai kokkoja pääsiäisenä. Mämmiä vaan syödään. Enkä minä kyllä edes tiedä mikä on alunperin paikallista, mikä taas idästä kun on niin paljon siirtokarjalaisia ollut lähipiirissä. Tai siis tiedän opiskelemisen jälkeen mutta henk. koht. on aina mennyt tavat sekaisin.

      Poista
    3. Hih, minullakaan ei ole oikeasti hajuakaan mistä kaikki tavat ja perinteet tulee. Meillä on isän äiti Laitilasta ja äidin isän juuret vahvasti Ruotsiin kallellaan, kun taas itääkin löytyy molemmista. Harvemmin sitä tulee mietittyä muuta kuin omaa lapsuudenkotia ja siellä vietettyjä juhlia. :)

      Poista
  4. Kuinka suloisia pikkunoitia! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja niin hassun näköisiä minimummoja.

      Poista