28.4.2013

Kwai-joen silta ja Haukansilmä

Mitäs me iskä nyt tehdään?

Hei hulinaa. 
Minä olin lähes koko sunnuntain Studio Dance Pit-tanssikoulun kevätnäytöksessä modernin tanssin esityksessä. Sillä välin Keimo suunnisti lasten kanssa Vehkosuolle majantekohommiin. 
Vehkosuolla oli vastassa melkoinen yllätys; lähdevesiojan ylityssilta oli sortunut.  Majanrakennussuunnitelmat oli siirrettävä väliaikaisesti sivuun sillankorjauksen tieltä. Ojan ylitys onnistui kolmen tunnin uurastuksen jälkeen ja pienen evästauon jälkeen sai majakin perustuksen.


Tästä pari tonnia autoa yli, hop.

Majan nimeksi oli annettu aloituskokouksessa 15.10.2012 alustavasti Suomi, mutta sittemmin sitä on alettu kutsua Haukansilmäksi. Majan sijainti on valittu niin, että sieltä on hyvä tähyillä kiikareilla pellolla liikuskelevia eläimiä, mutta kuitenkin niin, että se on tarpeeksi lähellä taloa (ruokahuolto) ja pihatietä 
(lähestyvät vieraat on helppo havaita). 
Hyvältä näyttää. 


Hanslankarit 
Haukansilmä alkaa hahmottua.
Kuvat: Keimo


23.4.2013

Kertoja elää


Kirppispyörähdyksen jälkeen olen rahaton, mutta onnellinen. 
Menin etsimään Kasselle lenkkareita, löysin lenkkarit (oho, Adidakset), jäätelökulhot (oijoi, Riihimäen lasia), leipälautasia (uuh, Arabiaa),  kaksi verhoparia (vitsi, pellavaa), leffoja (aah, ei ainakaan Die Hard 3:sta), 
maton (noh, Ikeaa), vihreän nahkajakun (hmm...pala laatunaista) ja kitaran (Landolallallaa).





Yritän parhaani mukaan välttää selällään nukkumista, koska näen usein silloin valveunia tai saatan saada ahdistavan unihalvauksen. Joskus kuitenkin käy niin, etten unissanikaan pysty itseäni kontrolloimaan, kellahdan selälleni ja sitten olen mukana elokuvassa. 
Viimeisin uni meni näin: Olin kontallani lattialla, kasvojeni edessä oli vati täynnä vettä. Kumarruin ja painoin kasvot veteen. Vesi oli ihanan kirkasta ja tuntui viileältä. Kun aioin nostaa pään vedestä, en voinutkaan enää liikuttaa sitä ylöspäin. Painoin pään syvemmälle vatiin - ei ongelmaa - mutta pois päin, ei mitään toivoa. Ikuisuudelta kestävän ajan taistelin pidätellen henkeä, eikä takaraivoa vastassa oleva lyijyn raskas seinä antanut periksi (tyyny!). Tajusin olevani unessa ja ajattelin pakokauhun vallassa, että voiko unessa hukkua.  

Ei voinut, sillä kertoja elää. 



Am        C       G       Am
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
    G                                   Am
I`m begging of you please don’t take my man
  Am      C       G       Am
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
G                                      Am
Please don`t take him just because you can


     Am          C
Your beauty is beyond compare
     G                Am
With flaming locks of auburn hair
    G                              Am
With ivory skin and eyes of emerald green
     Am              C 
Your smile is like a breath of spring
     G                  Am
Your voice is soft like summer rain
  G                          Am
And I cannot compete with you, Jolene
[ Tab from: http://www.guitaretab.com/d/dolly-parton/295306.html ]

    Am             C
He talks about you in his sleep
        G             Am
There’s nothing I can do to keep
     G                               Am
From crying when he calls your name, Jolene
    Am           C
And I can easily understand 
    G                Am
How you could easily take my man
        G                               Am
But you don`t know what he means to me, Jolene


  Am      C       G       Am
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
      G                                Am
I`m begging of you please don`t take my man
  Am      C       G       Am
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
  G                    Em             Am
Please don`t take him just because you can

   Am              C
You could have your choice of men
    G              Am
But i could never love again
    G           Em          Am
He`s the only one for me, Jolene
   Am               C
I had to have this talk with you 
   G            Am
My happines depends on you
   G            Em           Am
Whatever you decide to do, Jolene

Dolly Parton - Jolene

21.4.2013

Jotakin syntyy


 

Ihminen on kumma eläin. 
Vuosi vuoden perään se jaksaa ihmetellä kevättä; 
lumen lähtöä, valoa ja lämpöä, perhosia, lintuja, kärpäsiä, sulaa maata ja kasveja. 
Näitä kaikkia riitti meidän ja Vehkosuon ensimmäisinä yhteisinä kevätpäivinä tänä viikonloppuna. Kotoalähdön hetkenä pinnoja kirrasi ja hermostusta oli ilmassa - erityisesti minulla - sillä edellisestä kunnon käynnistä on jo niin kauan, että päänsisäiset odotukset olivat liiaksi paisuneet ja kasvattaneet tekemisen painetta. 

Lauantai

Kun astuimme autosta pihalle, aika pysähtyi ja alkoi samalla juosta hurjaa vauhtia, kun ymmärsi, ettei täältä halua pois. Lintukuoro tajuttomassa hiljaisuudessa venytti kiristyneet pinnat välittömästi löysemmäksi. 

Kun Porin-Matti ja keittiön liesi lähtivät nyt helposti vetämään, sain intoa tekemiseen. Niin se vain on, että kun liesi toimii, kaikki pelaa. Ja jos liesi ei vedä, mistään ei tule mitään.
 Ensin maalasin ruokahuoneen katon loppuun ja sisustelin hiukan. Seuraavaksi jatkoin yläkerran verannan maalaamista. Maalasin kellertävän puupinnan valkoiseksi ja betonilattian harmaanvihreäksi ja johan tuli raikasta. Maalasin lastenhuoneen hyllykön ja päällystin hyllyt papereilla ja Keimo asensi seinälle (kuvaan sen myöhemmin, kun huone saa enemmän ilmettä). Pesin tiskivedellä alakerran lattiat mustasta noesta puhtaaksi. Keimo raivasi sillä välin laitumen reunustoja ja pilkkoi viime kerran koivukaatoja.

Lauantaina paistoimme pikaulkogrillissä soijamakkaraa ja söimme höysteenä perunasalaattia, kurkkua ja viinirypäleitä. Aurinko paistoi, mutta pellon yli tuuli vielä koleasti selkään.


Kevät toi kevät toi maalarin...
Yläkerran veranta maalissaan.
Eikö tuo lapsi kykene olemaan hetkeäkään paikallaan, minä mietin.
Jotkut ne vaan on ahkeria.

Sunnuntai

Yläkerta odotti siivousta, mutta välttelin sitä viimeiseen asti. Ne hiirenpapanat ja ne ikkunassa lörpösti auringon lämmössä lentelevät kärpäset. Niitä ei tehnyt mieli nyt. Keimo lupasi, että otetaan imuri agregaatin päähän ja siivotaan kunnolla joku toinen kerta. Kyllä manjana kelpaa minullekin, joskus. 
Sen sijaan aloitin kasvimaan käännön. Se on hassua hommaa, sillä sitä tehdessä, sen toivoisi jo loppuvan, mutta sitä ajatellessa, sitä toivoisi pääsevänsä taas tekemään (kyseessä on varmaankin sama luonnonvoima, kuin lapsen synnyttämisessä). 

Keimo puhkaisi pimeän vessakopin seinään ikkunalle aukon ja istutti siihen vanhan ikkunan. 
Jos nyt aamuyön käynneillä hartaasti hijentyy, saattaa nähdä pellolla käppäilevän hirven.

Juhlistimme uudistunutta ruokahuonetta kaurapuurolounaalla. Ulkona olisi ollut kyllä lämpimämpi, kuin kylmän sitkeästi säilyttävien kiviseinien sisällä. 

Tästä se lähtee.
Tuleekohan tosta mitään, miettii Pöpi.
Kuumahan tässä tulee. (Ja loppua ei näy.)
Kepe kurkkaa ikkunasta ja naureskelee, kun lapio kalahtaa kiveen.
Kasse rakentaa esteitä esterataan. Peräkärrissä J & I:lta saadut hetekat lastenhuoneeseen.
Kuva: Kasse
"Hirventähystystorni" 
Moose was here.

Kuvat: Keimo. 
Lisää kuvia täällä


18.4.2013

He-te-ka



Ajattelin talvella, että kun tänä vuonna kevät tulee, lumi saa sulaa itsenäisesti omaa tahtiaan pois. 
En lapioi lunta ja hakkaa jäätä, sillä se on hullun hommaa. 

Katsoin tänään yhden jakson Puutarhakeskiviikkoa ja sitten se tapahtui. Kuitenkin. 
Lapioin kesää lumen alta kuin raivohullu apina. (Kyllä, lunta lapioiva apina.) 
Täällä on vielä ihan tolokuttomasti lunta, vaikka paljon on jo sulanutkin. 

Ensimmäisenä kevään näki vanha heteka eli trampoliini, jonka päällä oli metri lumikolattua lunta. 
Voi vitsi, miten se trampan näkeminen jaksaa aina ilahduttaa.




Kaivoin vielä pienen puutarhapöydän esille ja pistin kynttilän palamaan ja "kukkia" pöydälle. Syksyltä näyttävää maisemaa katsellessani kylmäsi: Jos nyt joku sanoisi, että ei tu kesää, huomenna alkaa syksy, 
pitäisi pistää kaikki peliin, etten hajoaisi. 


16.4.2013

Kaksio sisustettuna



 Olen katsellut jo jonkin aikaa perässäni kulkevaa moppikasaa, enkä ole aina ollut varma milloin se kävelee etuperin ja milloin takaperin. Tänään tartuin saksiin ja etsin Evan raajat, hännän ja pään. Ilmeisesti irtonaisen olon omaten se ulos päästyään aitoi välittömästi naapurin pihalle ja sieltä pyörätielle Pöpi perässään. 
Siellä ne vieri vieressä asettuivat selkä köyryssä kakkaamaan. 

Evalla on välillä sen verran pilkettä silmäkulmassa, että piha-aidan ulkopuolella se saattaa ryhtyä hippaleikkiin, joten sen vääntäessä torttua pientareelle, katsoin tilaisuuteni tulleen. Nappasin pannasta kiinni ja jäin odottamaan toimituksen loppumista, jotta saattaisin kantaa sen takaisin pihalle. Ei ole vanhuksen supistajalihakset aina timmeimmillään, siksi hommassa vierähti tovi jos toinen. 
Ensin minä olin kumartuneena siinä lähellä ja sitten lopulta kyykyssä ihan vieretysten. 

Autoja, pyöräilijöitä ja kävelijöita kulki ohi, eikä Evan takapuolesta roikkuva tavara liikkunut (tuokaa sakset!). Minä kyykin pannasta pidellen vieressä, komensin Pöpiä pysymään paikalla ja toivoin voivani teleportoida itseni muualle. Kasse huolestui ja huusi ovelta, että tuu jo äiti. Huusin takaisin joo joo kohta (jos en kuole häpeään). 

Tämäkään kakka ei jäänyt pientaretta rumistamaan, vaan raahasin sen vastuuntuntoisesti pihallemme, 
joskin se seurasi oma-aloitteisesti Evaa, joka puolestaan seurasi vastentahtoisesti minua.

Laskin, että meidän 1000 neliön pihalle on lokakuusta toukokuun puoliväliin mennessä odotettavissa kahden koiran toimesta yhteensä 920 kakkakasaa, joista jokainen yksin vie noin 56cm2 tilan. 
Kaikkinensa ne vievät yhteensä 51,52m2 alan. 
Mieti, olen joskus asunut saman kokoisessa kaksiossa.

Jälkiedit: Keimo tuli kotiin ja väitti, että 56cm2 x 920 ei ole 51,52m2, vaan 5,152m2.
Kai minä nyt sen tiesin?!
(Otsikko kuuluisi: Komero sisustettuna, mutta se on tylsä, joten en muuta sitä.)

14.4.2013

Katseen suunta



Tiellä Vehkosuolle katse kääntyy samoihin suuntiin. 
Ihan sama ollaanko menossa vai tulossa, toiset suunnat saa vähemmän huomiota, toiset enemmän. 
Pitää katsella, onko ketään pihoissa, joko meidän auto tunnistetaan, nouseeko käsi morjestukseen. 
Minkälaisia ihmisiä ikkunoiden takana asuu?
Kapealla tiellä täytyy olla tarkka; jos auto tulee vastaan, kiilautuu ojaan. 
Hevosia on matkalla monta, katson aina kaikki läpi.
Vilkuilen tienhaaroja ja mietin minne ne johtavat. Voisikohan sinne ratsastaa? 
Löytyisikö uusia metsäpolkuja? 
Joidenkin asioiden ei tarvitse koskaan selvitä.



11.4.2013

Tanskalainen syrjäytyy




Keskiviikon Bonderøven on saanut väistyä Puutarhakeskiviikon tieltä. Harmittaisi enemmän, jos olisi jonkun muun vuoksi syrjäytettynä, mutta kyllä Pernillaakin voin hetken katsella (12 jaksoa).
Toisin kuin Tanskista, Puutarhakeskiviikkoa voi katsoa jälkikäteen Areenalta. 
Jaksot löytyvät täältä.

9.4.2013

Kynä kauniiseen käteen


Mytyssä kolme uutta kanaa, joista yksi saanut jo nimen Hellä. Nahka-Anneli aloitti kurmuutuksen valojen sytyttyä. Kiire oli kertoa kolmosille sellin säännöt. Pallona sitten Pipin kanssa kuljeskeli ja ahtoivat ruokaa nokat täyteen: "Ei jätetä noille kana-aivoille mitään". Zombie-prinsessa kuljeskeli ympäriinsä ("Uih! Älkää! Sulat menee sotkuun. Iih!") ja Tamara kökki munintakolossa haaveilemassa.

Kiitos Johanin kanavankkurille.



Keimo otti eilen kynän kauniiseen käteen ja teki listan. Minua nauratti kohta: Ladon oven sovitus traktorille. Vähän kuin morsiusmekkoa sovittamaan menossa. 




Postilaatikossa oli tänään historian ensimmäinen Kouvolan Sanomien tabloidi. En ole lehtiuudistuksen vuoksi muutosvastarintainen, vaikka yleensä olen kaikessa. Nyt mahdumme aamiaispöytään paremmin. 




Stina-kummilta tuli postitse lisää siemeniä. Kannatti haaveilla "ääneen" kehäkukasta. Saamani piti. 
Ja kiva kun on ympärillä samoista asioista innostuneita ihmisiä.

7.4.2013

Kelle nalli napsahti - arvonta



Arvonta on suoritettu. 
Ilahduin osallistujamäärästä, kaiketi 29 ja muutama uusi jäsenkin.
Kiitos vielä myös Amalian Olohuone -sisustuspuodille sponsoroinnista.

Onnettarena toimi Tupen kummisetä Tuomas, joka nykäisi "hatusta" voittajaksi:
Marika K

Laitathan yhteystietosi sähköpostiin tessannika(at)hotmail.com, niin laitan palkinnon postiin.




5.4.2013

Puna-Nulkku kotiutuu





Tervetuloa Nuffield Universal Four kotiin. 
Nupsukka on syntynyt 1959-1961 ja hänet on varustettu myöhemmällä iällä Italialaisella sydämellä  (Ferrari?) sekä lasitetulla kopilla. Hän laskeutui kotipihallemme kello 15.45  ja Keimo suoritti neitsytajon pihaan. Kotipihalla asennetaan vielä valot ja sitten hän on valmis siirtymään arvolleen ja kunnolleen sopiviin työtehtäviin Vehkosuolle. 

Monien hyvien ja sympaattiseten nimiehdotusten joukosta huulillemme on lopulta jäänyt pyörimään siskoni Nuffieldistä näppärästi johdettu, lyhyt, ytimekäs ja luultavasti tämän traktorin luonnetta ja ulkonäköä vastaava 
Nulkku.