13.5.2013

Liian lyhyt pitkä viikonloppu


Pitkä viikonloppu takana. Nyt kotona, mutta ajatukset Vehkosuolla, kehokin haluaisi vielä olla. 

Keskiviikkona Nulkku prutkutteli "kaupungilta" maalle. Kun olen ajanut henkilöautolastia edellä melkein perille, soitan Keimolle että missä olet. Keimo vastaa puhelimeen ikuisuuden jälkeen älyttömän metelin keskellä. Haloo, Keimo huutaa jostain mekastuksen taustalta. Miten menee, kysyn ja Keimo huutaa, että ihan helvettiä tämän ajaminen, vatkaa ja vispaa ja viettää, että nyt lopetetaan ennenkuin olen ojassa. 
Minua vähän hymyilytti. Kuitenkin ihan innosta soikeana ajelee siellä, ajattelin.
Mutta ei se Nulkku mikään maantieajopeli olekaan ja siksi annoimme sille anteeksi pienen vispaamisen ja siksi, että se osoitti olevansa oikein käypä peli työolosuhteissa. Ajoinpa minäkin sillä vihdoin ja heti tuntui omalta.

Keimo rakensi puisen lavetin, jolla veti rankaa ja risuja kaikki päivät. Siskon mies oli torstaina auttelemassa. Sitten perään iskettiin Olgalta lainattu kyntöaura, jolla perunapelto sai alkunsa. Keimo ei siihen tulokseen ollut itse tyytyväinen (ihan perunapelto...), mutta sai kuin saikin perunoita jo pari sarkaa maahan. Loppuosaan on tarkoitus istuttaa lisää perunaa ja härkäpapua.

Nulkku ja hänen alaisensa hommissa.

Se on sanomattakin selvää, mitä minä tein. 
Maan kääntö alkaa jo saavuttaa koomisia piirteitä. Kun olen kaivanut kaivanut ja kaivanut, olen saanut aikaiseksi hädin tuskin 10m2 kasvimaan. Ja vielä puuttuu tavoitteesta. Kaivettava maa on täynnä kiviä ja maalaji multaa ja soraista hietaa. Hietamaan sanotaan olevan hyvää viljelymaata, mutta olen skeptinen. Vesi ei alkuun imeytynyt ollenkaan maahan ja lopulta se imeytyessään jymäyttyi kuohkean maan kivikovaksi. Jos tällä kaudella jotain kasvaa, eikä villieläimet aterioi kasvustoa, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Kivet ovat olleet minulle aina ihtohimo. Nyt en tiedä mitä ajatella. Ne hidastavat työtäni, mutta kun lapio kilahtaa kiveen, se on saatava ylös pienen muurin jatkoksi. Tämän kokemuksen jälkeen, kun taas  joskus näen jossain vanhan perinnepellon reunalla pitkän ja korkean kivimuurin, kunnioitan työn tekijöitä olemalla hetken hiljaa. 

Tein salkopavuille salot valmiiksi ja istutin lopulta maahan jotakin: porkkanaa, mustajuurta, pinaattia, kehäkukkaa, valkosipulia ja naurista. Sain Olgan kautta myös maa-artisokan mukuloita. Yksi valmis kaistale odottaa punajuurta ja loppukaivettavaan tulee muun muassa purjo, avomaakurkku ja salaattia. Takapihan metsämaalle istutin kauppareissun tienvarrelta löytynyttä valkovuokkoa, toiveissa valkoinen toukokuinen kukkameri sitten jonain vuonna.

Oikea alakulma: Join kasvimaan osavalmistumisen kunniaksi tölkin bisseä, heitin tölkin olan yli:
Se lensi suoraan peltiämpäriin ja meitä nauratti pitkään.

Koska sisko oli tulossa torstaina perheineen yökyläilemään, meillä oli pakkorako muuttaa vihdoin makuuhuoneet yläkertaan. Siivoustyö jatkui pitkälle torstaiyöhön, mutta kyllä kärpästen raatojen, pölyn ja lian luuttuaminen lopulta kannatti. Yläkerrassa on miellyttävä nukkua. Kaakeliuuni kuivatti tilat mukavasti, eikä lämmitystä muutenkaan tarvittu enää ulkoilman kohotessa. Sisustus saa muokkautua nyt hiljalleen.  

Lastenhuone
Aikuisten makuuhuone 


Illalla saunoimme ja söimme vuohenputkipiirakkaa (Olgan mukaan). 
Piirakka maistui erinomaiselta, mutta jostain syystä aloin arastella tuttuakin tutumpaa vuohenputkea, 
kun olin sattunut lukemaan näköislajikkeista ja niiden myrkyllisyydestä
Heräsin keskellä yötä pulssi miljoonaa hakaten hikisenä. Nyt ne oireet alkoivat, ajattelin Erämaan armoille -elokuva takaraivossa jyskyttäen. Kuuntelin kauhusta kankeana Keimon hengitystä vieressä todeten ihan varmaa katkonaisuutta. Soitanko hätäkeskukseen nyt vai koska? En ole voinut erehtyä kasvista... mitä jos olenkin? Mutta jos tämä on myrkytysoire, mieluummin kuolen, kuin että soitan ambulanssin tänne toteamaan minut ja muut terveiksi. 
Aamulla olin väsynyt ja edelleen elossa ja kaikki muutki olivat. Oireet taisivat olla yliväsymyksen, liiallisen saunomisen ja nestehukan aiheuttamia. Se olisi ollut traaginen loppu ensimmäisille yövieraille. Huh!


Tyttöjen pyöräily sai hyppyrilisän. En uskaltanut katsoa montaakaan kertaa. 

Kaivosta tulee vieläkin vettä ja se on nyt niin kirkasta, että harkitsemme sen tutkituttamista, josko se olisi ihan juomakelpoista. Se olisi jo lähes lottovoitto. 

Kolmantena päivänä ruokakomeron viileys alkoi haalistua siinä määrin, että juusto käveli melkein ovelle vastaan. Kellari ei ole ollut vielä käytössä, sillä ovi nitkahtaa avatessa karmeineen syliin ja se ei ole kivaa se. Ovet ovat yksinkertaisesti mätiä ja siksipä niiden kunnostaminen ei ole enää järkevää. Siksipä Keimo teki vain pientä elvytystä vaihtamalla saranapuolen karmista osan uutta puuta, jotta saimme taas maidon viileäksi ja voin kovaksi. 
Kasvissyäjän ei onneksi tarvitse miettiä lihojen säilyvyyttä.

Hotsku 2011!

Pitkän viikonlopun kruunasi äitienpäivä. Eniten olen onnellinen aamupalasta, jonka sain vuoteeseen unenpöpperöisten lasten laulellessa paljon onnea vaan äiti. 

Tytöt olivat liimanneet kivestä, neulasista ja oksista talon paperille.
Keimo hallitsee romantiikkaosaston (tämä oli toivelahja, oikeasti). "Mutta eihän täällä ole sähköä", tuumasi Tuuve. 
En enää halua enempää korostaa, kuinka me kaikki nautimme Vehkosuolla olosta, ettei mene liian siirappiseksi. Sen kuitenkin sanon, että osaltaan hyvä fiilis tulee jo siitä, kun pikkutilan saa elpymään ja se herää eloon pienin askelin.

Tähän loppuun tekemiämme eläinhavaintoja: sisiliskoja, oravia, lepakoita, perhosia, hiiriä (ääni), kurppia, korppi, laulurastas (ehkä), kaksi vuotista hirvenvasaa (100m talosta), palokärki, hanhia, puluja, ukkoetanoita ja muita ötököitä.

Pöpi on tehnyt oravahavainnon. 
Kuvat: Keimo ja Tiia

31 kommenttia:

  1. Ihana postaus :) Minäkin juuri kyselin naapurilta neuvoja tuosta vuohenputken tunnistamisesta, ja ajattelinpa juurikin tuota mainitsemaasi elokuvaa... Olisi hienoa osata kerätä luonnosta kaikenlaista. No, onneksi tunnistan nokkosen :-D Kiitos kanatsemppauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä kotipihalla tietää missä kasvaa varmasti vuohenputki, mutta kun tuolla on kaikki niin uutta ja vuohenputkiversotkin vielä pieniä heräsi epäilys. Kyllä sitä sielläkin näyttää (valitettavasti) runsain mitoin olevan.

      Ja eipä kestä. Kanakuumeiselle vielä kirjasuositus: https://www.booky.fi/tuote/telkanranta_helena/kanojen_maailma/9789519768694

      Poista
    2. Oijoi, tuohan tuntuu loistavalta kirjalta. Kiitos :)

      Poista
  2. Ihana viikonloppu! Kiva tarina! Ihan samoja fiiliksiä meidän ekasta kesäkotiviikonlopusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aistivinani samoja tuntemuksia. :)

      Poista
  3. Kuuulostaa niin hyvältä. Nauratti tuo yöllinen kauhukohtauksesi, vaikka uskon, ettei se silloiin ole naurattanut yhtään. Onneksi nyt kuitenkin selvisitte hengissä. Teidän Vehkosuonen näyttää aivan ihanalta, rakastan tiloja joissa vanhat pinnat näkyvät, eikä tiloja oli täytetty liioilla huonekaluilla. Kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin pidän karun yksinkertaisesta, mutta tavaraa alkaa silti helposti kerääntyä ja toisaalta sekin tekee kodikkaan olon. Mutta kun tuon tavaran tulemisen tietää, ei sitä tarvitse väkisin lisätä. Antaa lisääntyä omalla painollaan.

      Poista
  4. Ja mie kun muistin, että se olisi ollut "Nulppu". Nulkku on kyllä paljon traktorimaisempi nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan niitä nimivaihtoehtoja tosiaan monia, mutta Nulkku tuli jäädäkseen. ;)

      Poista
  5. Me aina haaveillaan mitä kaikkee tehtäis jos olis traktori... Käytiin lauantaina haistelemassa huutokauppameininkiä ekaa kertaa, siellä oli -73 John Deere ja monta innokasta huutajaa, suosittuja nuo vanhatkin rakkorit! Onnea Nulkulle uuteen kotiinsa ja hommiinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, ettei vanhojakaan saa halvalla tai pitäisi päästä ostamaan suoraan joltain, joka haluaa päästä eroon pelistään. Meillä kävi tuuri, kun tuttu vinkkasi tuosta traktorista.

      Poista
  6. Ei hitto, minkä homman sä oot tehny! Hullu nainen! Mä kaivoin viikonloppuna yhden villiintyneen kukkapenkin ylös ja olin kahden päivän kaivamisen jälkeen aivan raato. Illasta katselin Huvilan ja Huussin, jossa mainoskatkon aikana tyhjennettiin hiton iso lampi ja kipattiin kuoppaan varmaan sata kasetillista maa-ainesta. Jotenkin rupes tuo oma postimerkin kokoinen urotyö vaikuttamaan säälittävältä räpellykseltä. :D

    Ja hei! Mä luulin, et mä oon ainoa yöpaniikkeja saava. Vaikka tunnen mielestäni sienet hyvin, aterian jälkeen iskee joku paniikki. Entä jos olinkin jossain sienihuumassa, enkä keskittynyt...? Viime yönä otin makkarin seinältä ikkunanpokat pois, kun musta alko tuntua, et mä en ehkä olekaan kiinnittänyt niitä kunnolla. Tippuvat päälle ja kaikilta henki pois, ei kiva. Mnojoo, eipä näitä ehkä kannattaisi julkisesti huudella.

    Teidän makkari on ihan elokuvakamaa. Laav.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, musta tuntui silti, että keksin kaikkea muuta tekemistä, kuin maankääntöä, kun veto loppui ja sitten ei homma taas edistynyt mihinkään. Ja säkin pari päivää huhkit, ite oot hullu!

      Toi sienijuttukin on tuttua. Olen aina niin varma keruuvaiheessa, mutta kun pääsen sienikirjan ääreen, samankaltaisia sieniä onkin liikaa. Hyvä tuo öinen panikointi. Järkevää puuhaa :)

      Mä vähän odotan ehkä liian malttamattomana, että saisin Ikeasta ostettua rautasängyn makkariin, mutta kiva, jos se näyttää edes joltain.

      Poista
  7. Hevosenpaskaa Tessa! Sinne peltotilkuille. Onnea niistä!! Jos ei enää tänä keväänä, niin syksyllä ja / tai keväällä sitten.
    Ihana tarina, eikä vaan siksi, että kuulostaa niin tutulta. 20 vuotta sitten alettin raivata kesäpaikkaa keskelle metsää. Eka homma oli tierummun rakentaminen, jotta tontille päästiin ojan yli. Ja kuule, homma jatkuu edelleen :) . Niin että, tsemppiä vaan ja nauttikaa. Myös näistä muistoista 20 vuoden kuluttua. Kiitos tarinoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kakka on mielessä ollut, kanankakkaakin löytyisi koko talven varasto, mutta auto on ollut niin täynnä tavaraa, ettei ole ollut pokkaa pakata kakkaa vielä päälle. Haluaisin ne eläimet sinne paikan päälle kakkaamaan, niin logistiikka toimisi sujuvammin. Ehkä syksyllä sitten tosiaan.

      Kai se työ tekijäänsä lopulta kiittää, varmasti teillä näkyy huima ero ja vanhoja on sitten kiva muistella.

      Poista
  8. Kevätkaivaminen aloitettiin täälläkin - ihan "pakko" aina siirtä joku kasvi toiseen paikkaan. Ja sit pitäis kääntää kasvimaa. Siellä ei onneksi enää kiviä tule vastaan. Semmoset isot - onko tää kallio -kivet on niiiiin syvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on todellakin, että aina niitä siirrettäviä tapauksia on joka kevät.

      Yksi pilipali lapio vääntyi jo niiden peruskallioiden siirtelyssä - Ne on kyllä niin syvältä, mutta sitten kun lopulta saa kiven liikkeelle, on niin hienoa.

      Poista
  9. Mä luin ihan ekana tosta kuvasta että MULKKU... =D Sä kyllä hauskan elävästi kerrot ton puhelimeen vastaamisen, osaan niin kuvitella sen edessäni!

    Mä tahtoisin tehdä kans tota vuohenputkipiirakkaa, mutta just tänään mietin kanssa sitä kuulemaani varoitusta, ettei vaan mene sekottamaan sitä siihen myrkkykasviin.. enkä vaan kerta kaikkiaan uskalla ottaa pihasta noita kasveja, vaikka oon 99,99% varma että vuohenputkea ne on. Millähän ihmeellä asian oikein vois varmistaa?

    Toi aikuisten makkarin kuva on kyllä niin upea. Ihanan tyhjää ja avaraa!! Täydellinen fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Lukihäiriöitä on ollut liikkeellä.

      Kyllä se pihoilla rehottava on just sen 99,99% varmuudella vuohenputkea, mutta jos vielä epäröi, nokkonen on aika hyvä korvike. Sillä ei ole ainakaan kovin samankaltaista myrkkysisarta.

      Ja kiitos kivoista sanoista.

      Poista
  10. Mun tekisi myös mieli hyödyntää vuohenputkia sun muita, mutta oon jotenkin tosi varuillani. Yöllinen jännääminen on kyllä niin tuttua. Miten sitä aina keksiikään unenpöpperössä kaikkia pahimpia selityksiä... Olen joskus ollut varma häkämyrkytyksestä, uskonut olevani saamassa sydänkohtauksen ja vaikka mitä. Yleensä kysymyksessä on oikeasti minulla ainakin ollut juuri yliväsymys, saunominen, nestehukka tai lievä auringonpistos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että jotkut muutkin sekoilee öisin. Kyllä tollaset panikoinnit tuntuu iän myötä helpottavan, vaikkei lopukkaan, kun alkaa tuntea itseään ja osaa sisäisesti hiukan naureskellakin itselleen.

      Poista
  11. Tessa; tämä ei liity mitenkään nyt tuohon postaukseesi, vaan vielä noihin kanoihin :D Juteltiin tänään mieheni kanssa niistä vähän vakavammin ja yksi kysymys jäi jotenkin mietityttämään. Mulla on sellainen käsitys, että väistämättä kanojen kanssa tulee noita lopetusongelmia. Miten ne hoidetaan? Pitääkö tässä karaistua, ja uskaltaa sitten käyttää kirvestä vai viedäänkö ne nätisti eläinlääkärille kuten muutkin lemmikit? Kiitos vielä, jos jaksat vastata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä kanoista juttelen mielelläni.:) Mutta tuohon kysymykseen en voi vastata omalla kokemuksella, koska meillä ei vielä ole yhtään kanaa jouduttu lopettamaan. Kun sen aika tulee, olen mielessäni kuvitellut jonkun muun hoitavan toimenpiteen. Ehkä pystyisin siihen pakon edessä itsekin. Olen vakaasti sitä mieltä, että se kirves on kyllä nopein ja tehokkain tapa, niin karulta kun se kuulostaakin. Kyllä tekin aina jonkun rautahermoisen siihen saatte tai sitten silmät kiinni (ja sormet poikki).

      Poista
  12. Voi vitsi te ootte saaneet tuolla paljon jo aikaan!!! Fotosuosikikseni valikoitui taas sinä ja pieni (anteeksi! :D) pläntti kasvimaata tuolta ylävinkkelistä kuvattuna :D :D :D Mutta siis, hyvä Tessa!!!

    Ja kyllähän sellaisen jälkeen on pikkujuttu hulauttaa vielä tölkki olan yli ämpäriin... :D Hanakkaa harjoitteluako? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa naureskelin itsekin tuossa kuvassa (tai itkin). Onneksi se ei kerro totuutta, kun maa on vielä viisto ja sen takia ala näyttää niin pieneltä (juu juu).

      Se tölkin osuminen oli sellainen once in a lifetime -tapaus. Ja heiton rentous tietenkin johtui siitä, että tölkki oli tyhjennetty.

      Poista
    2. tietty - eihän sitä tölkkiä tyhjentämättä käsistä päästetä :D

      viisto maa, joo. jos se vaan olisi suora niin plänttihän olisi paaaaaaljon isompi :)

      Poista
    3. No vähän sama, kun jos olet joskus katsellut lentokoneesta vuoria, niin ei se lintuperspektiivistä vuoren huipulta vuoren juurelle näytä pitkältä se matka, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Kyyyyllä tossa se jyrkkyysaste kuitenkin on huomattava.

      Poista
  13. Upean näköistä! Niin samaistuin tuohon myrkytysjuttuun! Olen miettinyt itse jonkun marjojen kohdalla, että apua jos minä tai lapset ovatkin poimineet kielon marjoja mustikkapurkkiin kun on väsyneenä poiminut ja kielot ja mustikat kasvaa limittäin. Sitten alkaa mustikat maistuakin oudoilta ja olen päässäni kuronut kokonaisen Agatha Christie romaaanin ja valmis soittamaan ambulanssin. Koska en ole muistanut hengittää kauhukuvitelmieni aikana alkaa tietysti sydän pamppailemaan ja mielikuvituksellinen myrkytystila on valmis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheen vaarallinen tää Suomen maa! Kaikenlaisia valkokärpässieniä, myrkkykoisoa ja kyykäärmeitä vaan vilisee ympärillä. Mitenhän me pärjättäisi esim. Australiassa...

      Poista
  14. Paljon ootte saanut aikaan. Tosi tunnelmallista kun kynttilänvalossa iltapalaa nautitte...ootko miettinyt öljylamppuja..nitä saa kyllä vielä kattomallisinakin jostan..

    Ja samaa mieltä otsikon kanssa...me vedettiin suoraan sanottuna turparullalla että saatiin suurinosa tehtyä ja siltikin jäi paljon tekemätöntä...mutta tuli kuitenkin peruna maa möyhittyä ja kasvihuone siivottua ja istutettua sinne kasvit...yks kukkapenkki tehtin ja lätkittin siihen jopa kukatkin =) pihan siivousta ja sen semmoista...kulottaa ei heiniä ehditty,mutta naapuri lupas hoitaa sen kun isännällä taas työkeikka...minä ja tuli kun emme ole "ystäviä" niin sen kanssa en ala leikkimään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä et ole sitten se tyttö joka leikki tulella :)

      Meillä on muutama öljylamppu jo käytössä, pari myrskylyhtyä ja yksi hieno vanhan mallin mukainen halpatavaraliikkeestä ostettu. Minulla on myös kattomalli isolla säiliöllä, mutta lapset ovat rikkoneet siitä aikoinaan liekkilasin, enkä ole saanut vielä aikaisiksi tilata uutta vastaavaa.

      Kauheasti olette tehneet. Viikonloppu oli ilmojen puolesta niin kiva monella paikkakunnalla, että pelloilla ja puutarhoissa kävi kuhina ja kasvien kasvun saattoi melkein kuulla ääneen.

      Poista