4.6.2013

Lissu ihmemaassa


Niittykukat valloillaan

Täällä sitä vaan ollan Vehkosuolla keskellä viikkoa. Kassella alkoi loma ja Kepe meni kahdeksi yöksi tilapäishoitopaikkaan omaishoidon vapaiksi. Mutta vaikka kouluista ollaankin lomalla, Keimon arki seurasi tänne Vehkosuolle ja aamulla kello herätti todella aikaisin töihin. Sijaintimme on onneksi siitä oiva, ettei hänen työmatkansa pidentynyt yhtään. 

Linnunlaulu on, karkeasti kuvailtuna, korvia vihlovaa aikaisesta aamuyöstä lähtien ja sisälle pyrkinyt ampiainen kuulosti hävittäjälentokoneelta. Siirryimme valtatien melusaasteesta luonnon omaan kakofoniaan. Mutta nyt saatoin kuulostaa siltä, että olen tyytymätön, mutta se ei ollut tarkoitukseni. Minun on vain vaikea sopeutua siihen, että hiljaisuuden keskellä kuulee niin paljon enemmän.   

Eva ja Pöpi ovat kotiutuneet, niillä ei ole enää kiire , vaikka auto starttaa. Kuva: Keimo

Viime lauantaina polkaisin viimeiset kaivuut kasvimaalle. Olen päässyt tavoitteeseen. Alaa on vaatimattomat 12m2, mutta olen kaikista neliöistä kovin onnellinen. Tänään uskalsin istuttaa salkopavun ja avomaakurkut sekä R-ystävältä saadut persiljat sekä varsisellerit, bonuksena maahan pääsi vielä Olga lahjoittama jättikurpitsa. (Ai niin,Ville, sinulla on kuulemma mahtavat ilmasipulikasvustot...) 
 Kirpat ovat syöneet taas hyvässä vauhdissa olleet nauriin sirkkalehdet, en voi kun luovuttaa niiden suhteen. Pelkään että ne kiinostuvat salkopavustakin (köynnöskrassi on melkein eliminoitu).  Mutta lahjaksi saadussa kesäkurpitsassa on kolme pientä lasta, satoa pääsee korjaamaan jo lähiaikoina. 

Valehtelisin, jos väittäisin olevani perennoista tai kukista ylipäätään kovin kiinnostunut, mutta kieltämättä pihapiirissä vaeltelusta saa liisaihmemaisia tunnelmia. Riemastuin oikein tänään, kun tajusin, että meillä on lisää unikkoa. Huolestuin samantien, sillä riemastuminen ja kukkien valokuvaaminen on selvä merkki tartunnasta.
Ja olipa onni, että olemme täällä nyt sillä pioni on poksauttanut kukan. Keskellä pihaa se on kuin huomiomuija punaisissa korkokengissä ja nahkahanskoissa. 


Vasemmalta: avomaakurkku, varsiselleri, lehtipersilja, retiisi, purjo, nauris, valkosipuli, pinaatti, punajuuri, köynnöskrassi, mustajuuri, porkkana, salkopapu, ruohosipuli, lipstikka, saksankirveli, maa-artisokka. Takana kesäkurpitsa, jättikurpitsa, kehäkukka  ja etualalla herne. 


Avomaakurkkujen jousipatjatuki.
Huomiomuija




Nyt menen syömään pannukakkua (se onnistui, olen hämmästynyt).


10 kommenttia:

  1. Huh kuinka idylliseltä ja rauhaisalta Teillä näyttääkään. Joustinpatkan jouset ja kasvimaasi näyttävät vallan houkuttelevilta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen otettu, jos kasvimaa näyttää houkuttelevalta - tällainen amatööri kun olen. :)

      Poista
  2. Voi, teillä on oikea yllätysten ja aarteiden pihapiiri, ihan niinkuin hyvästä sadusta sieltä aina puhkeaa jotain uutta, arvaamatonta ja opettavaista. Nautinnollisia kesäpäiviä paratiisissanne !

    VastaaPoista
  3. Wau, en voi muuta sanoa! Ihanan näköistä. Tuo akileija on ihanan värinen. En ole tuohon sävyyn törmännyt ennen. Saisko siemeniä syksyllä?

    Me olimme juuri Kroatiassa viikon pienessä maalaiskylässä. Tuossa luonnon kakofoniasta nautimme mekin. Kukko herätti joka "aamu" kolmelta ja varpuset sirittävät viiden jälkeen, kun ei ollut ikkunaluukkuja kummempaa makkarissa... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat siemeniä. Täytyy yrittää muistaa ottaa niitä talteen. Muistuta minua, kun syksy tulee.

      Kroatia on varmasti ihan tosi kiva maa, olen joskus haaveillut pääseväni sinne. Huomaa joskus. Olen kai jo luopunut toivosta. Kukot ovat kyllä tinkimättömiä tuon herätyksen suhteen ja varpusten siritylsestä tulee jotenkin heti ulkomaan kaupunkimatkat ja aamut mieleen.

      Meillä ei toistaiseksi ole vielä kukkoa, mutta aikaisimmat kanat kailottavat munintaansa jo puoli seitsemän. Sekin on jo kovaäänistä varmasti kotinaapureiden mielestä.

      Poista
  4. Aitoa maalaismaisemaa ja miten luonnollisen kaunista pihaa..luulen että sinua on jo purrut puutarha kärpänen..hih

    VastaaPoista
  5. Upeeta! Luonnon kakofonia välittyy tänne noiden kuvien kautta. Tulee just noista kasveista mieleen muistoja siitä miten linnunlaulu on joskus tuntunut niin kovalta, että pää räjähtää. Siinä kun kulkee niityllä tulee olo, jota itselläni olen kutsunut "Minna-Liisa ihmemaassa -oloksi jo joskus lapsena (Minna-Liisa on siis mun nimi). :)

    Onnea kasvimaasta! Ja onnea kasvimaalle!

    VastaaPoista
  6. Meillä nukahdetaan satakielen luritukseen, sekin on kivaa :)

    Ne vetimet jäi joskus kommentoimatta, sellaiset lukolliset lonks-ronksautettavat pyöreät pitäisi jostain löytää (olipa hyvä kuvailu). Olen taas viritellyt toivoa jos kuitenkin pelastaisi nuo vanhat puiset vaatekaapit. Olisi sääli korvata ne jollain mdflevyisillä kaapistoilla. Jotenkin eteisen kaappia pitäisi vaan saada jatkettua/ lisää säilytystilaa luotua.

    Keittiötä alotetaan hajottaa jo ihan pian, meneillään on pakastimen syöminen tyhjäksi :D Odotan tiskikonetta säälittävän onnessani.

    VastaaPoista
  7. Luepas Koti puutarhalehteä s.72 alkaen, niin saattaa pysyä kirpat poissa. :)
    Minäkin haluan oman niityn ihanine kukkineen! Ja noi akileijat...vau. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hitto, onko uusi lehti ilmestynyt. Äkkiä kauppaan. Tosin kirpat on nyt syöneet jo toisen erän nauriin sirkkalehtiä. Hmph!

      Poista