26.6.2013

Trooppisen metsän onsilla



Kädet aivan nihkeinä, otsa hiessä, jalat turvonneina ja paarman puremista hellinä, päässä huimaa ja kaukana siintää kangastus... 

Vehkosuo on siirtynyt trooppisen ilmaston piiriin. Kasvien viljelijänä tietysti innostun, sillä tämä ilmasto mahdollistaa Suomen olosuhteissa ennennäkemättömien kasvien viljelyn. Mutta nyt on nuolaistava heti, sillä kun tipahtaa, on jo myöhäistä. Nimittäin sato saattaa ensin parantuakin, mutta pidemmälle kehittynyttä trooppista ilmastoa alkaa vaivata kuivuus, kuumuus, tulvat, äärimmäiset sääilmiöt, eroosio ja aavikoituminen, merenpinnan nousu, maaperän suolaantuminen ja kasteluveden saatavuuden vaikeutuminen. Myös tuholaiset ja kasvitaudit lisääntyvät.





Iivarin voi sanoa kotiutuneen. Tai uskon sen pikemminkin alistuneen kohtaloon. Se laiduntaa rauhallisena, mitä paarmoilta kykenee ja rauhottuu illalla heti talliin. Huomaan silti sitä käsitellessäni, että se on vihainen, katkera ja väsynyt. Sanotaan, että suikkulaista ei pidä suututtaa ja sen saan kokea jälleen nahoissani. Nämä tunneherkät hevoset reagoivat herkästi, eivätkä helpolla unohda. Sen luonne saa minustakin esille piirteitä, joita jälkikäteen kadun. Pitkät uuvuttavat ja aluksi johdonmukaiset taistelut päättyvät puolipakkokeinoihin, jotka jäävät varmasti sen muistiin ikävinä tapahtumina, vaikka lopputulos olisikin miellyttävä. Sen vuoksi olen päättänyt ratsastaa tänään takaisin Olgan tallille (ja myös sen voksi, että huomiseksi on luvattu kovia ukkosia). Tämä vajaan viikon yhteiselo oli minulle jo iso asia ja ensi kesänä tiedän, että Iivari tulee vain hevoskaverin kanssa. Me ihmiset emme yksistään riitä.



Kun Iivari on ollut keskipisteenä, en ole ehtinyt kertoa, että myös Harri-kissa muutti juhannuksena Vehkosuolle. Metsä- ja peltohiirten kesä muuttui helvetiksi, kun nopeisiin ja älykkäisiin kaupunkilaishiiriin tottunut Harri, The Predator, niittää niitä vasemmalla tassullaan. Se tuo saaliinsa meidän ruokapöydän viereen nähtäväksi, jolloin totean sille että, Harri, olemme kovin erilaisia luontokappaleita.




Myös kanat tulivat. Ne ovat kyllä ihmeellisiä. Kun niillä on perusasiat kunnossa, ne toimivat kuin koneet. 



Vielä lopuksi eläinhavainto, jonka Kasse teki toissa-aamuna. Se oli Evan kokoinen, mustat korvat ja raidallinen. Meni nenän edestä pitkin ojaa pois päin metsään minkä jaloistaan pääsi taakseen katsomatta. Kasse kirkaisi ja juoksi pakoon. Arvelin sen olevan supikoira. Katsoimme kuvaa - ei ollut. Googletin raidallinen supikoira, 
tuli supikoirakarvahattu ja auton alle jäänyt supikoira - ei kumpikaan näistä. 
Pitkällisen pohdinnan ja kuvien katselun tuloksena päädyimme seuraavaan eläinlajiin:
 Vehkosuon tiikerikissa.

13 kommenttia:

  1. Toivottavasti ratsastusmatkanne takaisin tallille sujuu mainiosti. On varmaan iloinen kaverit nähdessään.

    Aikas trooppiselta ilmasto on täälläkin parina päivänä tuntunut. Minä kyllä nautin näistä lämmöistä (koska mun ei ole pakko oikeastaan tehdä mitään...) mutta samalla toki mieleen tulee kaikki ilmastonmuutosjutut jne...

    Ei se mäyrä ollut? No, ei sillä kyllä vissiin ole kuin raidallinen pää.

    VastaaPoista
  2. Vai suikkulainen sielläkin, meidän Casperin isä myös! Sanovat suikunpunaiseksi sitä nuo asioista paremmin perillä olevat :) Varmasti hyvä päätös, laumaeläimiähän nuo ovat, ens kesänä sit kamun kanssa!

    VastaaPoista
  3. Varmasti vähän haikeaa mutta osaat ajatella sen niin mikä on heposelle parhaaksi. Hyvä että löytyy vaihtoehtokin eikä ole pakko totuttaa sitä olemaan yksikseen. Kaunis polle.

    Ihanannäköistä kesäkotielämää. Meilläkin lähenee lomat ja päästään pariksi viikoksi rennompaan ympäristöön :)

    VastaaPoista
  4. Ratsastusmatka takaisin sujui hyvin. Tuli jo matkalla haikea olo, vaikkei mikään ole lopullista, mutta piha on niin tyhjän oloinen nyt.

    Tänään odotamme trooppista ukkosmyrskyä. Kääks.

    VastaaPoista
  5. Hyvä että paluureissu meni hyvin. Ymmärrän hyvin, että on haikeaa.
    Tää postaus oli taas niin ihana – tunnetta mukana erityisen paljon.

    Näytät hyvältä tuossa postilaatikkokuvassa. Kiva mekko.

    VastaaPoista
  6. Vai että oikein Vehkosuon tiikerikissa =D Meidän fammon vintiltä olisi löytnyt myös tuommonen hattu, mutta epäilen kyllä ettei kyseessä todellakaan ole se, se kun on nyhrynnyt saman hyllyn nokassa niin kauan kuin muistan ja epäilen lajilta puuttuvan tyystin kyky kipittää ojanpohjaa karkuun..

    Kyllä hevoskaveri on aina hevoskaveri, saanut sen monesti todeta itsekkin =) Mutta nythän Iivarilla on taas kaverit ympärillään ja ens kesänä voit koputella omalle laitumelle uudemman kerran, vaikka käsihevonen remmin päässä mukana =)
    Kahtelinkin että Iivari tuossa kengityskuvassa näyttää todellakin katkeralta =D Semmoselta "tosi kiva ajatus rakas emäntäni, mutta voikos nyt kuitenki vaan palata takas mistä tultiinki?" =)

    Mukavaa viikonloppua =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai, supikoirahattu! Tai siis...
      Iivari on onneksi palautunut täysin omaksi itsekseen. Se on kyllä tutun ympäristön ja rutiinien orja.
      Kiitos samoin, hyvää viikonloppua!

      Poista
  7. Oi että näyttää hyvälle! Eksyin juuri tänne blogiisi ja ei voi kun huokailla ihanista maisemista..Kyllähän se on jäätävä seurailemaan tulevia kuulumisia :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. lisäys äsköiseen: tunnin verran kolunnut blogia läpi ja lukenut. Lukenut, lukenut ja lukenut. Jätti hyvän tuntteen - olette onnekkaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla ja tervetuloa. Itsellänikin on usein onnekas olo kaiken keskellä.
      Sinullakin on kotoisa blogi. Kunhan taas pääsen koneen ääreen, niin tutustun paremmin. Tämä puhelimella tiirailu on jotenkin niin kömpelöä.

      Poista
    2. Täytynee sanoa, ettei olisi malttanu millään lopettaa lukemista :) Aikamoisen tunteenkirjon kävin läpi, häkellyttävää suorastaan! Vaan muistan mitenkä lapsena elämä 1800-luvun talossa kantoveden varassa, ulkohuussin ylellisyydessä ja puulämmityksen varassa oli auvoista aikaa. Sähköt oli ainoastaan valoa, telkkaria ja radiota varten - siinä ne "ylellisyydet" sitten olikin. Vaan onnellista aikaa oli, maito tuli omista lehmistä, vilja pellolta ja kasvimaa tuotti satoa koko talven tarpeiksi. Jestas, siihen kun pääsisi takaisin! Sen verran kuitenkin pääsee, ettei meidän rintamamiestalossa ole sähkölämmitystä lainkaan (toki suihkutilan lattialämmitys, vähän pakon tarve) ja pönttöuuneilla -30 asteen pakkasellakin tarkenee :)

      Poista
    3. Joillakin meillä on tarve palata yksinkertaisempaan elämäntyyliin vaikkei se paluu modernissa maailmassa ole kovin yksinkertaista ja helppoa. Me olemme tottuneet jo tiettyyn tasoon. Silti edes hetkellinen ja osittainen elämän yksinkertaistaminen voi olla hyvin tasapainottavaa. Jää turha hötkyily ja aivojen levossa seisova motoriikka-alue aktivoituu kotitöitä tehdessä.

      Poista