19.7.2013

Juoni












Kesäolemukseeni tuli viime viikonvaihteen jälkeen notkahdus. Juhlimme Pioneerifestivaaleilla tuttuja
tavaten kotipihaleiriytymisineen, grillailuineen, chillailuineen ja kaikkineen. Hauskaa oli, kuten monena vuonna samaisessa tapahtumassa, mutta jälkimainingit olivat jotenkin haikeat. Jäi sellainen tunne, että viikonloppu tuli ja meni liian nopasti. Liekö asiaan vaikuttanut se, että kaikkine järjestelyine perjantai ehti pitkälle, kunnes ehdin tunnelmaan mukaan ja lasten paluu ajoittui sunnuntaina omaa ajatusta aikaisemmalle, 
ennenkuin mieli ehti palautua arkisiin ajatuksiin.

Joku käänsi kesän sivua, enkä ehtinyt lukea edellistä loppuun. Keimo ei ole vieläkään päässyt lomalle ja koulujen alku häämöttää. Silloin meidän on muutettava Vehkosuolta pois kotiin.


Olen Kepen vuoksi sidottu liikkeissäni. Kepen hoitaminen ei minua vaivaa, mutta hänen jatkuva kiukku ja ahdistus estää meitä liikkumasta. Aamu alkaa, päivä jatkuu ja loppuu hiusten repimisellä, kiljumisella ja pään hakkamisella. Annan paljon, mutta se ei riitä. Pienen pieni jännite kiristää päässäni jatkuvasti. Huoli on vähän vastaava, mutta pahempi kuin vastasyntyneen lapsen kanssa. Ja ajatus siitä, että se on ja pysyy. 

Ymmärsin itseäni ja kaiken jälleen selkeämmin, kun aamu alkoi tänään rauhallisesti. Puin Kepen ja siirryimme alakertaan, molemmat hyväntuulisena. Laitoin tulet ja syötin tytön kaikessa hiljaisuudessa. Emme tarvinneet edes radion musiikkia rauhoittuaksemme. Juttelimme, Kepe hyrisi ja katsoi silmiin. Ajattelin, että tämä jo riittää minulle ja olen valmis ottamaan vastaan kohta alkavan kiukun. Kävelimme rauhallisesti nivelet kiukkukoukusta oienneena trampoliinille. Pieniä humoristia polvennotkahduksia matkalla. 
Autoin raput ylös ja Kepe melkein juoksi rakkaan pallon luokse. Iloisena. 

Kiertelin pihalla ja keräilin aamupalalle persiljaa, viinimarjoja ja vadelmia. Ajattelin, että kunpa muistaisin sitten talvella heinäsirkkojen sirityksen ja auringon lämmöstä nousevan kostean aamukasteen höyryn. Aamiainen maistui tänään eri lailla hyvältä. Pääsen ehkä sittenkin kiinni juonesta.

Omaa persiljaa, kanamunia, viinimarjoja ja vadelmia sekä Railin kurkkua. 

10 kommenttia:

  1. Jossain juuri (Olikohan HS:n Kirsti/Torsti, en muista nyt) kysyttiin, miten elokuvissa ja tv-sarjoissa kuvataan kohtaus, jossa päähenkilö katsoo peiliin. (Oikea kysymys oli, ovatko kuvaajat aina vampyyreja, mutta sitä ei meille kerrottu.) Tässä tulee ihanasti esiin se, että Tessa hengailee Buffyn kaa, tai siiten ei.
    t. Taina

    VastaaPoista
  2. Kirjoititpa taas hyvin ja tunteella vaikeasta asiasta. Kiitos että jaat ne meidän kanssa. Todella mukavaa, että Kepellä on ollut tänään hyvä aamu. Sellainen hetki varmasti kantaa sinuakin pitkälle. Toivottavasti päiväkin sujui hyvin. Haluaisin sanoa niin paljon, mutta on vaikea olla kuulostamatta kömpelöltä. Laitan siis tähän loppuun vain sydämen. <3

    sisko

    VastaaPoista
  3. Sinulla on aivan ihana blogi!!
    Uutena lukijanasi, lueskelin vanhempiakin juttujasi ja tykkäsin kodistanne...:)
    Nyt aion vielä lisää lueskella vanhoja, jotta oppisin sinut paremmin "tuntemaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kauhean iloinen, kun löysit tänne. Tervetuloa ja kiitos mukavasta palautteesta.

      Poista
  4. Heippa!Olen vältellyt tietokonetta, melkein kuukauden tauolla, kun sitä on jo pakko näpytellä/katsoa monta tuntia päivässä töissä. On ollut vaan ikävä sun blogia = teidän perhettä. Kiitos kesäkuun ja heinäkuun postauksista, osaat kirjoittaa elämästänne niin hienosti.
    Meillä vietetään tänään Lotan 7v. synttäreitä. Ja Onnea Tupelle myös:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea Lotta. Hui, kouluikäinen jo! Mä en kestä kun noi lapset kasvaa.

      Ei kesällä paljon koneen vieressä ehdi istuskellakaan, työt on tietty hoidettava...

      Ja ikävä teitäkin!

      Poista
  5. En osaa yhtään kuvitella, miten erilaista arkea erityislapsen kanssa elellään, mutta sen kuristavan huolentunteen esikoisen syntymän jälkeen muistan varmaan aina. Voi kamala. Yhtäkkiä mietti MITEN voi mennä edes vessaan kun se nyytti makaa kaukalossa. No, elämä opettaa, ei voi muuta tuumata. Kesä vilistää menemään, onneksi voi lohduttautua ajatuksella syyskesän kauneudesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mille kävi onneksi niin, että luulin lasten koulujen alkavan jo 7.8. , mutta ne alkavatkin vasta 13.8. Saimme yhden lisäviikon lomaa minun sähläyksen takia. Jee.

      Poista