6.7.2013

Vamppupyyli




Kesävieraana tällä viikolla vierailivat siskon tyttö ja hänen isänsä. Serkukset viihtyivät taas hyvin yhdessä. Mansikoita oli paljon kerättävänä, kanat, koirat ja kissa hoidettavana ja kaikki ne hevoset (keppihevoset ja pyörät). Haukansilmä-majassa jutut riistäytyivät välillä hysteerisiksi ja ilmassa leijaili lopun iltaa kysymykset: onko mölköjä, onko kalhuja, onko kilahveja tai onko hilviöitä. 

Serkkutyttö näki ilmielävän isiliskon, mutta se paljon puhuttu vamppupyyli ilmestyi hengailemaan seinään vasta parin päivän päästä.


Draculavauva

Keimo jatkaa töiden tekoa, eikä tunnu tänä kesänä pääsevän lomalle ollenkaan. Kuuntelen aamuyöllä, kun hän kolistelee itsensä sängystä autolle ja huristelee töihin. Samoihin aikoihin kuuluu avonaisesta ikkunasta aamuvirkkujen kanojen munintakieku. On aika mahtavaa nukahtaa vielä pariksi tunniksi, vaikka tiedossa onkin usein hektinen päivä.

Hektisyydestä huolimatta ehdin kahtena päivänä tällä viikolla omenapuun varjoon aurinkotuoliin puoleksi tunniksi lueskelemaan. Lukemiseksi löysin talon edellisten omistajien jättämästä Valittujen Palojen Kirjavaliot sarjasta Sandra Brownin Hyvä Vieras -kirjan lyhennelmän. Lyhennelmää on omituista lukea, kun ei tiedä mistä ja miten sen on lyhennetty. Kovin epäilyttävää ja todella halpamaista, mutta siitä huolimatta luen. Olin kovin hämmästynyt, kun minulle selvisi, että kirja kertoo muun muassa autistisesta (savant) pojasta. Sattumaa, että sisältöihin perehtymättä valitsin kahdestatoista vaihtoehdosta tämän. 

Mietin myös, että kärpäset ovat kyllä ärsyttäviä vätystelijäpummeja. Niillä ei tunnu olevan mihinkään kiire eikä minkään näköistä määränpäätä. Ne vain häiriköivät. Toista se on ampiaisten, kimalaisten ja mehiläisten kohdalla. Ne lentävät paikasta a paikkaan b tai kukasta kukkaan, mutta mikä tärkeintä; minun ohi.  Paarmat ovat lorvaileville kärpäsille sukua, mutta ne sentä ovat rehellisesti ilkeitä. 




Tidättekö sen legendaarisen jutun lomamatkasta ja kamerasta, jonka filmille imestyi kuvia vieraasta ihmisestä kameranomistajan hammasharja takapuolessa. Niin, minulle tuli hieman samanlainen fiilis, kun kävin tätä postausta varten kameralle tallenettuja kuvia läpi. 
Tuon ihmisen kyllä tunnistan.


Kuvan otti: Tuntematon

9 kommenttia:

  1. Voi, oikein vamppupyyli! :) Meillä poika vasta eilen kyseli, että onko lepakoita oikeasti olemassa, kun ei koskaan ole sellaista nähnyt. Ei millään meinannut uskoa, että kyllä niitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin niitä noin päivänvalossa näkeekään. Nyt oli hyvä tilaisuus.

      Pojille nuo vamppyyrit ja muut sellaiset on yleensä aikaisemmin selviä, kuin tytöille. :)

      Poista
  2. Upeaa kesän tunnelmaa. Mikähän pääkallo? Lehmän? Lepakoita meilläkin lentelee joskus putoaa vesisaaviin, ei mitenkään ihana löytö..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaapi olla lehmän. Kallo on lahja tuttavalta:)

      Lepakot säikyttelee hämärässä lentelemällä läheltä ohi. Ne on kyllä vähän niinkun siivekkäitä rottia.

      Poista
  3. Mysteerikuva on otettu selkeästi useampi vuosikymmen sitten koska se on mustavalkoinen (nykyäänhän on värikuvakamerat jo käytössä)
    Nautaeläimen pääkallo, lepakko ja talon yleisesti mystinen habitus viittaavat mahdollisesti johonkin kulttiin joka on vaikuttanut Vehkosuolla.

    -Konrad Bippel

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjes Konrad Bippel! :D

      Kyllä, henget ovat saaneet tuon henkilönkin riivatuksi. Paikassa leijuu selkeästi joku kulttikarma. Lipputankoon ilmestyi jokunen päivä sitten myös sellainen oranssi liina, liittyneekö asiaan...?

      Poista
    2. Kerrassaan mielenkiintoista. Ilmestyikö tuo liina itsestään lipputankoon? Oranssi värihän kuvastaa lippujen heraldiikassa mm. Vilhelmin hallitsijasukua, Saharaa tai Protestantteja.

      -KB

      Poista
    3. Ilmestyi ihan itsestään. Vähän arvelinkin, että asialla ovat olleet Vilhelmin saharalaiset protestanttisukulaiset. Toivottavasti ne pysyvät sovussa Keimon kasakkasukulaisten kanssa.

      Poista
  4. Voih, hukkasin Miran kommentin puhelimella sählätessä. Ei ollut tarkoitus, mutta luin viestin ja se tuli perille, kiitos.

    VastaaPoista