29.8.2013

Karhu vs. ilves

Sienileipä ja kesäkurpitsahöyste. Raasteessa kastikkeena öljy, etikka, sinappi, valkosipuli, mauste seos .

Vietimme kaksi arkipäivää Vehkosuolassa. Varasimme aamulla hiukan enemmän aikaa aamupalaan ja Kassen privaattikoulukyytiin. Kepe oli kaksi päivää hoidossa. 

Kepestä täytyy sanoa muutama sana sillä ehkä joku on ihmettellyt, miksi hän näkyy niin harvoin tekstissä tai kuvissa. Kepe esiintyy todellisuudessakin samalla tavalla vetäytyvänä. Hän viihtyy Vehkosuolla trampoliinillansa pompotellen palloa tai leikkien jollain muulla lelullaan. Hän on elämässämme jatkuvasti mukana vaatien meidän aikuisten hoivaa ja huomiota, mutta viihtyy nyt murrosiän kynnyksellä vain pieniä hetkiä mukana toiminnassa ahdistumatta. En halua peitellä tai kaunistella ja voin tehdä vain arvioita hänen maailmastaan ja siksi kirjoittaminen lipsahtaa helposti omaksi näkemyksekseni erityislapsen hoivaamisesta ja mielestäni omaishoitajan löpinät eivät kuulu jatkuvasti tänne. 

Keimo palasi tohkeissaan sienimetsästä kori tyhjänä ja kamera täynnä jälkihavaintoja. Muisti sitten miksi meni metsään, meni uudestaan ja palasi taas kori tyhjänä ja kamera pullottaen. Meni vielä kolmannen ja neljännen kerran, toi rekvisiitaksi herkkusieniä, mutta karhusta vain puhui. Jäljet kulkivat läheltä taloa. Mietin, miksen reagoi enemmän tai mitenkään. En innostu, en pelkää. Katsoin kuvia jäljistä ja menin lämmittämään saunaa. Metsässä on eläimiä. 

Hämärtyessä kuulimme omituista ääntä metsästä, melkein inhimillistä (ehkä se on karhunpentu, tokaisen ja kömmin sänkyyn lukemaan kirjaa, kun Keimo menee taas kamera kaulassa metsän reunaan tuijottelemaan). Aamulla reagoin ensimmäistä kertaa, kun Keimo lähetti tekstiviestiin äänilinkin "kuulostiko se tältä?" Oho, ajattelin. 

Illemmalla paikalle tuli petoasiantuntija jonka mielestä ainakin raapimajäljet ovat ilveksen. 
Ursus arctos olikin lynx lynx. 
Olen epäileväinen, sillä on siellä viime kesänä karhukin nähty, kilometrin päässä. 
Ja metsässä on eläimiä.



11 kommenttia:

  1. Hui ja jännää! Kai lapset on nyt valistettu siihen, että karhun tullessa vastaan täytyy tehdä mahdollisimman nopeita liikkeitä ja lähteä juoksemaan karkuun. ;) Ei vaan, toivottavasti karhu ei kamalasti oleilisi siinä nurkilla. Hui.

    Mauste seos on muuten yhdys sana. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On lapsia jalostettu kaikesta. Noinkohan sitä omatkaan hermot kestäisi rauhallista perääntymistä.

      On mausteseos, mutku seos tarkoittaa tässä tapauksessa kaikkien edellä mainittujen aineiden seosta. Hankala juttu. Myöskään -seos ei ole sama asia...:)

      Poista
  2. P.S. Arvaa alkoiko tehdä mieli noita sienileipiä ja kesäkurpitsahöystöä. Oli taatusti hyvää.

    VastaaPoista
  3. Kirjekuori kiidätetty juuri postilaatikkoon. Sinne olisi kyllä pitänyt laittaa nippu kilikelloja... Hui!

    Mulla on vimma noiden herkkutattien suhteen. Olen löytänyt niitä elämäni aikana niin vähän, että ovat jotenkin eri luokassa kuin kantarellit ja suppikset, joihin hukutaan... Nam sun ruuille. Onneksi mulla on kasvispaistos juuri uunissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tikkana postilaatikolla huomisesta eteenpäin.

      Tosi jännä juttu noitten sienien kanssa, kun taas meidän koriin ei sitten kanttarellit eksy millään ja nyt esim. herkkutatteja mielin määrin. Mullekin tuli nälkä taas!

      Poista
  4. Hui!

    Minulla ja siipallani on yhteiselon alkutaipaleelta karhujuttu; oltiin hänen vanhempiensa kanssa eräällä vuokramökillä ja nukuimme teltassa. Aamuyöstä heräsimme outoihin ääniin, ihan kuin joku olisi raapinut lähellä olevan ulkorakennuksen ja etenkin huusin seinää tai ovea. Ilmeisesti siinä nurkalla ollut roska-astia houkutteli eläimen paikalle. Kauempaa kuului jonkin ison eläimen ääni. Olimme aika paniikissa, emme oikein uskaltaneet puhua edes kuiskaamalla ja pelkäsimme, että mieheni rannekellon tasatuntiäänimerkki kuuluu yön hiljaisuudessa sille raapijalle. En ihan tarkkaan muista enää miten kauan olimme "liikkumatta ja hengittämättä" teltassa, mutta jälkeenpäin kuulimme mökin omistajalta, että läheisellä hiekkakuopalla oli nähty emo-ja pentukarhun jäljet juuri niihin aikoihin! Ja sen äänen joku tuttava tiesi emokarhun kutsuääneksi. Kyllä sitä on jälkeenpäin monta kertaa hirvitelty, että jos se oli tosiaan se poikanen siinä teltan vieressä raapimassa...

    Muutama vuosi sitten, kun esikoisemme oli ekaluokkalainen, oli tässä lähikylällä tehty tien lähellä karhuhavainto. Sillä suunnalla asuvien lasten vanhempia pyydettiin hakemaan lapset autolla kotiin ja kaikkia pikkukoulumme lähellä asuvia lapsia käskettiin menemään suorinta tietä kotiin.

    Kyllä niitä siellä metsässä tosiaan on... ja välillä vähän muuallakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo oli jännät paikat. Teltta on muutenkin niin suojaton paikka. Bodomjärven keissi pilannut tuonkin huvin ;)

      Äänet on kammottavia pimeässä, varsinkin kun näköaistiin ei voi turvautua.

      Poista
  5. Ilvekset <3

    Meilläkin kävi joku vierailla eilen illalla pimeän tultua. Joku ääni kuului etupihan toiselta laidalta, jossa on se musta metallipergola aurinkolamppuineen. Kun käännähdin katsomaan, 2 viidestä lampusta heilui samaan suuntaan kolmen pysyessä paikoillaan. Joku riittävän korkea siitä alta oli juossut ja saanut lamput heilumaan. Ihan pienikään se ei ole voinut olla, koska lamput roikkuvat vajaan metrin korkeudella maasta. Outoa, miten sitä kokeekin kaiken pelottavaksi pimeällä. Ei tehnyt mieli mennä kurkkimaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet tuntuvat olevan nyt aktiivisempia,kuin keskikesällä. Kaiken maailman otuksia ja niiden lapsia on liikkeellä metsästäjät kannoillaan.

      Poista