23.9.2013

Melankolista


Nyt ei oikein lähtenyt viikonloppu Vehkosuolla ollenkaan käyntiin. En tehnyt mitään järkevää ja koko ajan jotain. Sellaisia asioita, missä ei ole alkua saati loppua. Niitä lämmitys-, siivous-, järjestely-, ruuanlaitto- ja tiskaushommia, tiedätte, mutta tuskastumiseen lienee toinenkin syy; minulla kramppasi ja venähti pari viikkoa sitten modernin tanssitreeneissä pieni rintalihas (pectoralis minor). Huomasin pian, etten kovasti tällä lihaksella mitään arkielämässäni tee, (mitä nyt hevosen selkään noustessa, kavioita putsatessa), mutta mitä tulee erilaisiin työkalujen käyttöön, teen.  Siksi olen turhautunut. Haluaisin aloittaa kasvimaan laajennuksen, sienestää (no ei se pec. minor tähän vaikuta, mutta huvitukseen vaikuttaa), entisöidä pari kaappia, lajitella romua ja niin edelleen, mutta päädyn vain loputtomasti lakaisemaan. 

Siivoamisesta puheenollen; lämmöstä innostuvat, yläkerran ikkunoihin kertyvät kärpäset, välittävät nanometrin verran minun tunteista juuri nyt kun eniten pitäisi. Ne ovat riesa ja oikeita erheleitä. Minä olen kuuklannut tähän asiaan ratkaisun saadakseni, mutta vain ainoastaan vakuuttunut siitä, etten ole pulmani kanssa yksin. Keimoa ei tunnu ulkokäymälä-äänimaailmassa nukkuminen häiritsevän, olen siis yksin. Tutkimusteni perusteella nämä meidän kärpäset asuvat rakenteissa. Lämpö ja hiilidioksidi saa kärpäsen heräämään koomasta, ryömimään ikkunoiden väliin ja sisäpuolelle ja ilakoimaan sen aikaa (kaksi päivää), että on kykenevä munimaan muutaman (2000) munaa. Kärpäspaperit ja suihkutettavat myrkyt ovat jo käytössä. Paperithan ne ovatkin oikeita tunnelmanluojia puhumattakaan aerosoleista, joista saa mukavan luonnollisen hengitysilmapiirin. Myrkyttämisen jälkeinen manuaalisesti suoritettu (ei imuroitu) raatoshow on hetki, jota innosta kirkuen odotan. 

No mutta, Keimo on koko lomansa syventynyt kirveisiin ja muihin vastaaviin teräesineisiin. Hän tilasi kirjan, jota on terien teroittamisen ja varsien rakentamisen ohessa tarkastellut. 


Vehkosuolla kuulin hakkuuääniä ladosta ja kuvista päättelin siellä tapahtuneen jonkinlaista tukinveistoa.
Kauhean kiva, kun joku tekee, vaikken minä teekään. 


Tuomas kävi lauantaina tuomassa yläkerran kamiinaan savuhormiputken, jonka oli näppärästi jostakin meidän vanhasta romuraudasta sorvannut ja hitsannut (kommenteihin saa joku toinen näppärä tarkentaa, että mistä romusta ja millä työvaiheilla) kamiinaan istuvaksi. Kun Keimo oli puhkaissut seinään putkenmentävän reiän, saatiin uuni liitettyä hormiin ja putken tilkinnän jälkeen ensimmäiset tulet pesään. Ilma seisoi innokasta tulensytyttäjää pilkaten, mutta lopulta imu syntyi ja lämpö pelmahti huoneeseen pikavauhtia. Ei ollut turhaa sekään selän melkein nyrjäytys. 

Sitten minä tein pitsaa, jota paistelin Olgan äidin sanonnan mukaan peltikatolla eli miedoksi lämmöksi kutistuneessa uunissa. Kyllä siitä pitsasta näki, että juusto on sulanut. Ei olut minun loppuviikko, ei. 


Näihin tunnelmiin.
(Nuhakin iski sampura. [Aina sama juttu, kun aloitan syksyn d-vitamiinit].)


20 kommenttia:

  1. Joskus kroppa pakottaa lepäämään, jos emme muuten osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä oikeassa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

      Poista
  2. Ihana postaus... vaikka ei nuo sinun potemisesi, mutta muuten taas niin mukava lukea...:)

    VastaaPoista
  3. Onpas teillä ihana kamiina! Oikea kaunotar!

    Luulen, että sienimetsässä haahuilu olisi sopinut hyvin tunnelmaasi! Mutta sinulla oli ilmeisesti tarve suorittaa jotain, kuten nyt sitä lakaisemista. Välillä mennään näin...

    Mukavaa viikkoa! Me päästään perjantaina pienen tauon jälkeen kesäkotiin ja minä meinaan haahuilla metsissä ihan urakalla! Sieniä ja puolukoita haaveissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se just niin, että mitä väsyneempi olen, sitä enemmän olisi pakko tehdä jotain (kun ne pienimmätkin tuntuu jotenkin olevan työn takana). Minustakin haahuilu olisi sopinut, en vaan muilta "tärkeiltä" hommilta ehtinyt. Nyt taas huomaan, että kun työt sisällä lisääntyy, muiden hommien teko on hankalampaa. Perinteinen miesnais jako painaa päälle. :)

      Mennään metsään ens viikonloppuna ehdottomasti!

      Poista
  4. Komea kamina, mistä tuollaisia löytää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä tuollaisia mistää löydäkään, jos etsii. Tuttavillamme oli kamiina käyttämättömänä varastossa ja meitä lykästi.

      Poista
  5. Onpa ylisöpö kamiina! Ja hienot tukkityökalut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Työkalut ovat kyllä hienot myös, olen samaa mieltä.

      Poista
  6. Heipparallaa! Oh kateudesta vihreänä teidän kirveistä. Mun pitäs nyt äkkii päästä Keikun oppiin, sillä just katsoin että (olin ihan itse tämän suunnitellut) meidän partion toimintakalenterissa aion opettaa lapsille kirveen (muuten ihan suomen vaikein sana taivuttaa) ja puukon teroitusta- vaikkei mulla ole harmainta hajua miten se tehdään, ajattelin että äkkiäkös mä sellasen opin jostain kuuklaamalla ;) mun puukonteroitusopit on vuodelta 1995 a la Asko O.( do you remember?).

    Nyt vaan otat rennosti ja lepäät sen revähtäneen lihaksen kanssa! Arvaa mitä tein mökillä koko sunnuntaipäivän. Laitettiin aamulla palju lämpeemään ja lilluin siellä 4 tuntia (kuohuviinipullo mukana), saunottiin ja uitiin jääkylmässä meressä (merivesi 11 c...hrrr )..on ollu sen verran ressiä etten jaksanu tehdä mitään.

    Halit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kyllä Askon opeilla pitäisi osata opettaa. Ei muuta kun tahko käyntiin :)

      Oioioi miten mahtavalta kuulostaa paljusunnuntai (vähän niinkun palmusunnuntai), ihan varmasti tuli tarpeeseen. Minäkin olen kovasti yrittänyt välttää pahimpia hommia, mutta väistämättäkin jotain täytyy tehdä.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Eikö olekin. Nyt saa nopeasti lämmintä. Jee!

      Poista
  8. Oioi, onpa se hieno! Ja Keijon kirveita jo ylistinkin aikaisemmin. Toivottavasti tissilihas on jo parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niiin paljon. Tissilihas on parempi, uutta venähdystä odotellessa...:)

      Poista
  9. Komea kamiina! Toipumisia ja paranemisia!

    VastaaPoista
  10. Voi vitsin kärpäset! Mä olin luullut, että vain meidän taloudessa painiskellaan tällaisten outojen ongelmien kanssa. Kärpäspaperit ovat tosiaan pikantti lisä sisustukseen ikkunoiden välissä, samoin ne raadot lattialla, joita ei heti jaksa imuroida.

    VastaaPoista