9.9.2013

Niin ne pyramiditkin rakennettiin *


Huomaan olleeni taas liiallisten ärsykkeiden keskellä ja taas Vehkosuolla tajuan, miten paljon ilman on parempi olla. Kuuluuko vetäytyminen ikään vai onko se minun ominaispiirre?  Näinkö se kalkkeutuminen alkaa; melun väistelynä, aikatauluista kärttyisenä, linnunlaulusta ihastuneena ja vapaa-aamuna usva-aikaan heräämisinä? Keimo myöntää tuntevansa samoin, mutta me ajattelemmekin paljosta samalla tavalla.


Maalasin pöydän pariin kertaan ja saimme kannettua sen sunnuntaina ruokahuoneeseen. Minä en ole huonejärjestysten muuttelija, koska kiinnyn kaikkeen niin ja totun uuteen hitaasti. Mutta pidän käytännöstä ja tiedän, että tämä oli hyvä uudistus (mutta kun se vanha pöytä toi lämpöä, sen ympärillä oli tilaa liikkua ja tuoleissa selkänojat). 

Päivänkoitosta iltapuhteeseen.

Tuo pöljä ja varsin jurpo mieheni kantoi sen aiemmin mainitsemani valurautaisen miljoona tonnia painavan kaminan yläkertaan yksin, kun olin tallilla. Että ei sitten tartte auttaa ja näillä avuilla mennään. Lapsille oli sanonut, että pysykää kaukana ja punnersi pernan repeämisen uhalla porras kerrallaan kaminan ylös. Olisi ollut niin rattoisaa tulla takaisin ja löytää miestä muistuttava lettu, vierellänsä kolme orpoa ja itkua tuhertavaa lasta. 
Miesten tuotekehittelyssä on niin paljon tingitty hienosäädöstä. Ihan euroshopperia koko lajike. 
Jos jotain olisi käynyt, olisin koko lopun ikäni syyttänyt itseäni, että menin marisemaan uunia ylös ja pian. 
Kuulemma oikein minulle. 

Mutta nyt jos nämä kauhukuvat kykenee pyyhkimään pois silmistä, on mukavaa todeta, että uuni on ylhäällä ja että lasten ja Keimon välinen yllätys oli suunnitelman mukainen. 
(Minä lähes kirjaimellisesti törmäsin pimeässä tuohon rautaiseen yllätykseen).

(Urpo) mieheni veistää myös tällaista pöytää.

Minun projektit jäävät nyt näiden urotekojen rinnalla varjossa kasveneiksi vaikka toiveissa on, ettei kellariin virittelemäni aurinkokennovalo niin varjoon jää. Clas Ohlsonilta lampun kolmellakympillä investoin ja parin päivän toimivuuteen olen erittäin tyytyväinen. Nyhdin minä myös vähän vattupensaita ja lepikkoa irti maasta, korjasin satoa ja hääräsin kaikkea muuta mitäänsanomatonta. 

Lamppu aurinkopaneelilla, joka johdettu ilmaputkesta sisälle (5 metrin johto). 
Lauantai-illan sirkusnäytös. Siskokset Kasse ja Tuppe.
Öljyssä paistaen ja suolaten valmistuivat nauris ja kaalisipsit. 
Aamuaskareilla


*Kiitos Olga otsikkoideasta 
(Niiden kivien alle liiskaantui ainakin 800 rakentajaa!)

26 kommenttia:

  1. Mä sanoisin, että se on ominaisuus. Oothan sä aina ollut vähän vetäytyvä ja jos pääset harjoittamaan tuota ominaisuutta jossain (Vehkosuo) niin varmaan se tarve vielä korostuu.

    Oot kyllä hauska juttuinesi! Nauroin ääneen sun lauseille tuossa rautayllärijutussa. En kyllä nauranut sitä itse asiaa, mitä siinä olisi voinut tapahtua urpolle lankomiehelleni. Mutta sun lauseenmuodostus on sun vahvuus.

    Tuli vielä mieleen tosta muutoksiin tottumisesta. Tein nimittäin taas uuden havainnon meidän kahdesta ominaisuudesta, jotka menevät ristiin: sinä olet kuitenkin luonteeltasi melko spontaani, siis pystyisit vaikkapa lähtemään johonkin aika lyhyelläkin varoitusajalla tai jäämään yöksi ilman kaikenmaailman varusteita. Siis mukaudut tilanteisiin ja suunnitelman muutoksiin. Sitten kutenkin kiinnyt asioihin (kuten tuo huoneenjärjestys) ja haluat vaalia sellaisissa asioissa pysyvyyttä. Sitten taas minä olen maailman nihkein sulautumaan suunnitelman muutoksiin, eikä puhettakaan, että jäisin johonkin spontaanisti yöksi ilman vaihtovaatteita. Menee pasmat täysin sekaisin. Mutta tommoset kodin muutokset (käytän sitä nyt esimerkkinä), niihin mulla taas on maailman helpoin suhtautua ja tottua. Jännä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, toisaalta hyvä, jos se on ominaisuus eikä kalkkeuma.

      Kiitti niiiin paljon (taas).

      Joo, on muuten just päinvastaiset piirteet noi huonekalujen siirtelyt ja muut vastaavat. Stabiiliuden määdä pitää olla vakio :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No hyvä, jos niin. Kyllä mä totun, ennenkin olen tottunut.

      Poista
  3. Mahtavan alkukantaista. Kirveellä ne pöydät on veistettävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kyllä on. Olen samaa mieltä. Suo, kuokka ja Jussi.

      Poista
  4. Kohta miesten euroshopperiudesta ja miehisestä yksinäisestä ponnistelusta oli pakko lukea miehelle ääneen, koska sama olisi voinut niin hyvin käydä meillä!!! :D Pöytä näyttää hienolta.
    Mulla on täällä lipaston työstö kesken parhaillaan, kesän keittiöremontti aiheutti kunnostusaallon kun nyt kaikki muu paitsi keittiö näyttää ihan karsealle :) Tartteis löytää jostain metallikiskoa laatikoille, koska nämä vanhat on jumiutuneet, ehkä nielleet sinne kuulien väliin jotakin ja ei enää pelitä.
    Näin nyt sen Kotivinkinkin, olipa hassua nähdä tuttuja lehden sivuilla!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla on vertaistukea täällä!

      Olisi kiva nähdä kuvia sieltä teiltä. Tämä menee nyt hieman yksipuoliseksi näin. Minä itsekkäästi tuon omat asiat esille. On oikeastaan ihan kiva, kun on vauhti päällä ja saa tehdyksi kaikenlaista.

      Onnea kiskojenetsinnöille!

      Poista
    2. Joo, olen huomannut sellasen jopa huolestuttavan seikan että olen nykyään tyytyväisimmilläni kun ON joku projekti mitä pääsee työstämään konkreettisesti omin käsin ja saa siten käyttötavaraa. Jopa siinä määrin että kun yksi valmistuu, en osaa olla ennen kuin keksin seuraavan "parannuskohteen" :D

      Tule syksyn mittaan katsomaan ihan livenä ja nappaa Piia matkalta mukaan ;)

      Poista
  5. Iiiihana blogi, upeita kuvia - tänne mä jään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anne. Kiitos ja oikein paljon tervetuloa pysymään täällä.

      Poista
  6. Olen huomannut itsessäni kaikkea, minkä liitän keski-ikäistymiseen. Olen melkein ymmärtänyt luopumisen kauneuden (vaikka välillä tulee haluttua vielä jotain mitä ei oikeasti tarvitse) ja juuri tuo vetäytyminen ja yksinkertaistaminen on kova juttu. Vaarana on kotiin jumahtaminen, kun haluaa vaan sitä rauhaa... Välillä on onneksi pakko päästä johonkin!

    Ihailen tuota teidän sähköttömyyttä! (olipas hankala sana, paljon ääkkösiä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköttömyyttä oli sellainen sana, joka täytyy opettaa jatkossa kaikille ulkomaalaisille ensimmäisenä. Minäkin kyllä tykkään siitä sähköttömyydestä varsinkin, kun se voi olla valinta ja vaihtoehto ei pakko.

      Mä olen ollut todella positiivisesti yllättynyt, kuinka mukavaa tässä iässä on, eikä keski-ikäistyminen ainakaan vielä ahdista. Nykyään keski-ikä tarkoittaa kai kymmenen vuotta vanhempaa, mutta kyllä niitä piirteitä tulee jo aiemmin.

      Poista
  7. No niin, kalkkeutunut keski-ikäinen. Ehkä kuitenkin tuo melun ja aikataulun välttely liittyy hektisimpään elämävaiheeseen perheen kanssa ilman omaa aikaa. Nautinnollisia hetkiä siellä syysvehkiksellä! Kiitos aurinkokennolamppuvinkistä, taidan mennä ostoksille:)

    VastaaPoista
  8. Äskeiseen anonyymiyteen lisäten, itse tässä lähes eläkkeellä olevana en myönnä kalkkeutumista, pikemminkin sen havaitsette te, lapset ja vävyt, no ehkä. äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkokennolamppu on kyllä hyvä, vaikka niiden ulkoisessa kehittelyssä on vielä paljon toivomisen varaa. Muoviosat tuntuu hiukan pilipalilta.

      Silloin pitää jo huolestua, jos ei itsekään huomaa kalkkeutumista :DD Siksi mä yritän ehtiä sanoa ääneen sen, ettei kukaan ehdi huomauttaa siitä ennekuin itse tajuan. Heh!

      Poista
  9. Minä en ainakaan myönnä kalkkeutuneeni taikka edes keski-ikäistyneeni vaikka niiiin haluaisin kyllä välillä vetäytyä jonnekin. Olen huomannut ärsyyntyväni nykyisin kaikista ihme ärsykkeistä. Ja myös siitä, että pitää miettiä ärsyttääkö itse muita :D Eilenkin naapuri kadun toisella puolella lätkäisi ikkunansa kiinni kun meidän taapero "vähän" huusi. En ole kylläkään aina ollut tällainen, että jos sittenkin. Kasvanut ja kehittynyt (?) hah

    Minussa on itsessäni ollut vähän tuollaisia miehisiä piirteitä, mutta vähitellen (riittävän monen loukkaamisen jälkeen...) olen onneksi vähän naisistunut. Välillä ollut vähän vaikea, että eihän minun, satakuuskyt senttisen ja viiskytkilosen akan tartte jaksaa ihan samaa kuin ronskit miehet. Mutta joo, miehillä se tuntuu säilyvän läpi elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuushan on, että mä olen tosi viilee ja cool (ai niin ne on sama asia) ja kalkkeutumispiirteet on oikeasti vaan erakkoluonteen pilkahduksia. :D

      Keski-ikäistymisen hyviä puolia on, että jos nuorena luulee olevansa estoton ja avarakatseinen, asia on aivan päinvastoin. Tässä iässä poistuu se turha "mitä muut ajattelee musta" vouhotus, oma keho on jo tuttu (vaikka muuttuu nyt päin vastaiseen suuntaan), ajatuksille ja tekemisille on kokemuspohjaa. Se on kiva kun ei ole pakko pyrkiä eteenpäin vaan voi vaan nauttia jo saavutetusta ja funtsia rauhassa uusia tuulia.

      Kai se suomalainen sisu meissä useissa piilee. Se että yksin tehdään niitä urotekoja. On se kieltämättä aika palkitsevaa...

      Poista
  10. Jostain tänne eksyin ja jätän puumerkkini :) Ihana blogi. KivatKauniit kuvat.. Nelli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun annoit kuulua itsestäsi Nelli. Kiitos!

      Poista
  11. Huomaan ärsyyntyväni nykyään aika monesta ns. modernista ja itsestään selvyytenä otettavasta hommasta ja pohdin onko ne turhakkeita sellaisessa mielessä, että niiden väitetyn helppouden sijaan ne ärsyttää. Tiedä sitten. Ehkä tämä on joku vaihe, mutta uutiset ärsyttää, liika tekniikka ärsyttää, laitteet ja vehkeet, joiden pitäisi toimia ja olla ah, niin helppoja ja eivät sitten kuitenkaan toimi tai niihin saa koko ajan hommata jotain lisää, joo, ärsyttää. Standardisointi se vasta ärsyttääkin. Kaikki yhdestä samasta muotista. Nyt esmes kun on näitä energiaa säästäviä lamppuja (loistoidea), niin ei ikinä ole niin paljon lamppuja tarvinnut ostaa koko ajan, mitä niitä nyt kuluu. Onhan se hienoa, että maksat enemmän siitä, että lamppu kestää paketin mukaan "20 000 tuntia", mutta oikeasti ostat uuden ensi kuussa jo. Poks, poks ja poks tämän tästä. Imurit on hankalia. Ne niitä ei saaa kaapista ulos tai sinne sisään kunnolla, astianpesukonetta pitää täyttää ja tyhjentää, osan pestä uudelleen. 2-vuotiaasta jääkaapista irtoaa hyllyt ja kahva, uunissa (saman ikäinen) pyörii nappulat.. Ja ei, me ei harrasteta keittiössä mitään raivokkaita leikkejä. Nykyään vaan tehdään sellaista sekundaa, että ennen vanhaan olisi hävetty moisia rutaleita laittaa myyntiin ;D

    Valivalivali ;D

    Mutta Vehkosuolla on kodikasta ja mukavaa. Kuvien mukaan aivan ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan sitä mieltä, että meillä niitä ärsykkeitä on ihan liikaa ympärillä, siksi kynnys ärsyyntyä on niin matala. Yksinkertaisen fyysisen työn tekeminen on terapeuttista, antaa aivoille vapaata tilaa .

      Minuakin olen pettyyt energiansäästölamppuihin ja epäilen niiden todellisen säästöarvon olevan mitätön. Ihminen kehittää yhteiskuntaa jatkuvasti kerrostuneemmaksi ja kauas pois luonnosta. Ihmisen elämistä helpottamaan luoma teknologia tekee meistä sairaita ja riippuvaisia. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että kone ei tee pelkästään ihmisen työtä vaan on orjuuttaa meitä.

      T:Toinen valivali

      Kiitos

      Poista
    2. Palasin nolona katsomaan, olenko saanut marinasta huutia, mutta helpotuksekseni ymmärsit yskän ;)

      Arvelen, että omalla kohdallani ärsytys kuuluu tähän vaihdosvaiheeseen, jossa koti ei vielä ole Jovelassa, mutta se ei enää ole täällä nykykodissakaan. Tässä vaiheessa kuitenkin raskaaksi ajatellut työt tuntuvat mukavilta ja asiat näkee kovin erilaisesta vinkkelistä asuessaan samaan aikaan vuorotellen nykyaikaa ja mennyttä aikaa. Nykyajan mukamas aikaa säästävät ja näennäisesti helposti toimivat ärsyttää, koska ne eivät sitä aina ole. Toisaalta taas tosiaan elämän perusasioiden hoitaminen toisella tavalla on tuntunut vapauttavalta.

      Tuo riippuvaisuus ja orjuutus on presiis noin. Me ollaan niin haavoittuvaisia ja kiukkuisia tämän tästä kun hommat ei pelaa kuten pitäisi, on se sitten junan tai bussin myöhästyminen tai sähkökatko. Heti, nyt, tässä on oltava, tai palaa hihna kiinni ja joku jossain saa kuulla kunniansa.

      Onneksi on vaihtoehtoja :)

      Poista
    3. Kyllä, onneksi on vaihtoehtoja. Ei syytä nolostua, olen samoilla linjoilla ja koen samalla tavalla modernimman asumisen ja yksinkertaisen asumisen tunnelmat.

      Poista
  12. Keski-ikäistymistä tai uutta trendiä, mutta joka tapauksessa on mahtavaa, että on heräämässä uudenlainen ajattelu tämän kaiken nopeasti laukkaavan kehityksen pysäyttämiseksi. Tai siihen kyllästymistä lähinnä. Talouden pitää kasvaa, uusia versioita on pakko syntyä jatkuvasti. Koko ajan pitää omaksua jotain uutta, mukamas parempaa. Puh. Uh. (Puhisee täällä kauppatieteilijä, uskoisko?)

    Ihania kuvia, urpot ja mussukat ja kaikki. Meilläkin on apinamiehellä työn alla pöytälevy vanhoista lankuista. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pähkäillään käsittelyä ja jalkasysteemiä. Vaikeita valintoja, ettei mene ihana pöytälevy pilalle!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. Voi äly! Te tulitte jo uniinikin :D Oli ihan pakko kirjoittaakin tuosta uneni roadtripistä lyhyesti Vhttp://metsakukkia.blogspot.fi/2013/09/unimaailmaa-eli-kun-muistot-todellisuus.html

    VastaaPoista