5.11.2013

Syksy paraikaa


Mitä ihm... syksy parhaillaan ja minä vaan joulusta jauhan. 

Syksy on juuri nyt, tällä hetkellä, muttei kyllä parasta aikaa...   
No kyllä on, he sanovat (syksyä parhaana vuodenaikana pitävät), ja jatkavat: Ilma on niin kuulas ja helppo hengittää. Asfaltin pimeä pinta heijastaa kauniisti valoja. Ja kuinka romanttista onkaan kuunnella sateen ropinaa? Saa vetää jalkaan villasukat. 

Sytyttää kynttilöitä.
Käpertyä sohvan nurkkaan.
Pukea päälle velourhousut ja kashmirneule.
Vetää peitto korviin.

Sisällä.

Samaan aikaan ulkona:

Hämärää.
Ja sitten vain pimeää.
Sadetta.
Märkää. 
Kuraista.
Kuuma liikkuessa.
Kylmä pysähtyessä. 
Kesärenkaat mustalla jäällä.
Ja talvirenkaat sulassa maassa.
Vilu.


Minäkin pidän syksystä, ruskasta ja kuulaasta ilmasta, sienistä, metsästä ja hämärtyvistä illoista. Mutta minä en pidä syksystä enää nyt, kun se alkaa muistuttaa mustaa aukkoa (ja muutakin aukkoa). Sateet eivät tule kuuroina vaan loputtomina tunteina, päivina ja viikkoina. Eläimet kääntävät selkänsä tuulelle ja kärvistelevät. Ulkona liikutaan kompastellen ja sisällä sirisevät sähkölamput. 
Menen silti ulos ja harrastan. Tämän päivän toppatakki on huomisen sadetakki, on ainakin elettävä hetkessä. 


Syys-loka-marras.
Syksy jatkuu liian pitkään. Ennen talvea on jo kaikki villasukat puhki.
Käperryn sisälle (kun on pakko) ja nautin lämmöstä.


Menneenä viikonloppuna Vehkosuolla. 

P.S. Joulukeskustelun myötä minulle tuli yhtäkkiä rauhallinen olo. Sain myös idean blogin joulukalenterista. Kiitos lukijat ja kommentoijat. 



26 kommenttia:

  1. Ihanat purjeveneet. Noista olisin ollut lapsena kade :).

    Pitkälti samaa mieltä olen syksystä. Kaunis ruska on ihanaa, mutta sitten tämä pitkittynyt kausi, kun sitä lunta ja pientä pakkasta ei kuulu, on jotenkin niin harmaata, mustaa, likaista ja rumaa. En tiedä, näyttäytyisikö tämä aika niin rumana, jos elämä olisi sellaista, ettei tulisi oltua ulkona. Mutta kun iltaisin töiden jälkeen hakee mutaisen hevosen mutaisesta tarhasta, ratsastaa aina pimeässä ja sateessa, ulkoiluttaa koiraa ja mädäntyneet lehdet oikeasti haisee tuolla maassa eikä raikkaasta ilmasta ole tietoakaan, niin väkisinkin siinä alkaa toivoa, että tulisi se talvi jo. Sitten olisi vähän valoisampaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että hevostelijat ovat ainakin niitä, jotka kokevat syksyn ytimiä myöten. Kunpa voisi vaan itse kärsiä, mutta kun joutuu hevosten ja muiden eläintenkin olemista miettimään. Luonto muistuttaa tässä vaiheessa vuotta, ettei miten tahansa täällä kimpoilla.

      Poista
  2. Ihanat kuvat olet saanut tästä synkästä ja pimeästä vuodenajasta. On ollut kyllä erityisen märkää ja pimeää. Töitä saa tehdä, että positiivisia ajatuksia jaksaa tästäkin vuodenajasta keksiä. Yritän silti sinnitellä positiivisuuden tiellä, negatiivisuus kun voisi koitua kamalaksi tappioksi. Olla nyt vielä mieli mykkyrällä, ei ei, kyllä tämä luonnon synkkyys riittää.
    Lapset nauttivat ulkona rämpimisestä, mutta hekin muuten haisevat ihan mädäntyneille,kun tulevat sisään! :D Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keimo kuvasi lapset, kiitos hänelle. Lapset ei edes huomaa, että jokin on muuttunut. Ihme olioita ovat he.

      Kas, ulkona muuten paistaa nyt aurinko.

      Poista
  3. Hei

    Kirjoitit kyllä osuvasti minunkin fiilikset tästä pimeydestä...

    Joulukeskustelutkin luin, piti kommentoidakin, mutta iPadilla naputtelu tympinyt, enkä ole jaksanut läppäriä avata. Nyt kuitenkin tablettivastaus ettei unohdu kokonaan :). Miulla myös ristiriitainen suhde joulukortteihin, onhan se kivaa saada niitä, kun nykypäivänä tulee niin harvoin tavallista postia... Ja on niitä kiva värkkäilläkin. Mutta kuinkahan monen vuoden kortit mullakin on säilöttynä matkan varrelta,,,, joku vuosi ehdotin, että jos ei tänä vuonna lähetettäiskään, niin isäntä älähti vastalauseen. Ehdotin myös, ette jos tekisin lanttulaatikon tilalle bataattilaatikkoa, taas vastalause... Ja mie kun luulin olevani meillä se perinteidenvaalija :). Pehmeän piparjuurenmakuisen punajuurilaatikon olen saanut ujutettua joulupöytään, se on miun ja tyttären suosikki.

    Mielenkiinnolla odotan joulukalenteriasi, viime vuotinen on niin kiva, että tekisi mieli toteuttaa omassa blogissasi. Onko idean käyttäminen sallittua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sinunkin ajatuksia. On mielenkiintoista huomata, että joulusta on niin monella jotain sanottavaa. Kuulostaa hyvältä tuo punajuurilaatikko, sitä meillekin.

      Joulukalenteri-idea on aivan vapaasti käytettävissä, ole hyvä vaan!

      Poista
    2. http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/piparjuuren-makuinen-punajuurilaatikko/011490

      Kurkista ohje tuosta. On hyvää!

      Jouluun liittyviä ajatuksia ja sanottavaa olisi enemmänkin tai siis omaa pohdintaa ääneen lausuttavaksi. Mies haluaisi mennä jonain jouluna jonnekin erämökkiin, jonne mentäisiin hiihtäen. Tarpeellinen tavara vietäisiin rinkoissa jne. Tytär 10v ei innostunut ajatuksesta yhtään... Eräs hieno joulunaikaan liittyvä muisto on siltä kuuluisalta Tapanin myrskyn päivältä. Meillä oli sähköt poikki vain puoli vrk:tta, ja meidän puolesta olisi voinut olla pidempäänkin. Päivä oli mukavan hidas, pitkä oikeastaan kun ei ollut kaikkia viihdelaitteita käytettävissä. No joo nyt eksyn syksypostauksessa jouluun ;)

      Poista
    3. Kiitos ohjeesta, nam!

      Se on kyllä hassua, että ulkopuolinen rauhoittava tekijä, kuten tuo sähkökatkos, tarvitaan joskus tuomaan taianomainen tunnelma, mitä ei tekemällä saa. Vetäkäämme tästä johtopäätös, että joulu ei tekemällä synny.

      Poista
  4. Minulle myös tämä syksy on ollut ihan liian märkä. Ei vaan jaksais enää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sinäkin, luonnosta nauttiva olet kyllästynyt. Marraskuu on lyhyitä, harmaita päiviä, syysateita ja -myrskyjä, routaa ja kasvien kuolemaa, ei kuki enää, kun huumorinkukka ja sepä vasta tähän vuodenaikaan kukkiikin.

      Poista
    2. Luonnossa nautin juuri eniten vuodenaikojen erilaisuudesta ja muutoksesta. Nyt on junnattu ihan liian kauan paikallaan. Mulla ei kuki edes huumori kohta.

      Poista
    3. Olet kyllä oikeassa. Mikään ei liiku paitsi vesi ympäri ja ympäri. Tähän aikaan vuodesta ei ole edes lintujen meteliä. Kuuluu ohiajavien rekkojen litimärkä suhahdus lehdettömien puiden läpi taloon sisälle (siis nykykodissa).

      Poista
  5. Ihan todella samaa mieltä. Ruska ja sienet on todella jees - siis se syyskuun syksy, mutta tämä marraskuu on todellakin jo liikaa. Ja tuntuu, että lasten energiataso ei todellakaan laske samaan tahtiin oman energiatason kanssa... Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä aikuisilla on vähän erilainen syysvire verrattuna lapsiin. :)

      Poista
  6. Minä olen niiin kyllästynyt kurahousujen ja kaikkien haalareiden pesuun. Sitä kuraa on jokapaikassa kun niitä kamppeita rahtaa veden äärelle. Ja kun ilmankosteus on ulkona liki sata, ei sisälläkään ole niin kuivaa, että ne ehtisivät seuraavaan tarpeeseen kuivua. Eilen myrskyn aikaan oli ihan kiva käpertyä kotiin. Meillä ei edes sähköt menneet, vaikkakin vilkkuivat ja pilvisalamat kuulemma vilistivät taivaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vois sanoa toista sananlaskua mukaillen, että syksy opettaa.

      Tänne ei myrsky ehtinyt ja nyt paistaa aurinko. Marraskuukin voi näemmä yllättää!

      Poista
  7. Juuri näin, kuten eilen puhuttiin, syksy oli tosi kiva vuodenaika...niin kauan kun asui kaupungissa. Pakkasia odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu on mutakakkujen ja -naamioiden aikaa!

      Poista
  8. Niin, siis syksy on kiva ja talvessakin on puolensa. Tämä on vaan joku välivuodenaika, ei syksyä eikä talvea eikä kiva!
    t: myöskin yksi oikeasta syksystä tykkäävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisipä keksiäkin tälle vuodenajalle joku muu nimi, kuin syksy, sillä tämä vuodenaika antaa syksylle ikävän leiman. Vaikka syksy helposti romantisoidaan, pitää muistaa, että kaiken maailman määritelmien mukaan tämäkin vuodenaika on sitä oikeaa syksyä.

      Mutta olen oikein iloinen, ettei tänä vuonna ollut kuten viime vuonna, jolloin sadetta jatkui sen kolme kuukautta (täällä päin Suomea). Nythän on ollut oikein mainio syksy paria viikkoa lukuunottamatta.

      Poista
  9. Hmmm..no voisin osittain olla samaa mieltä, mutta voi miten tykkäsin eilen, kun satoi ja myrskysi...Niilon kanssa lenkillä...kovin pidin hihnasta kiinni, kun pelkäsin, että poika lähtee lentoon...:))

    VastaaPoista
  10. En minäkään syksyfanina tykkää monta päivää putkeen kestävästä sateesta... nyt on taas sitä mutaa vaikka muille jakaa, heppaharrastuksen huippukausi :(
    Luin vasta nyt Joulujuttusi ja täysin samaa mieltä. Me aloitettiin viime vuonna lahjaton joulu ja oli ihan hirmuisen kiva jouluaatto, keskenämme siis isännän kanssa tällainen. Tein kaikille kummilapsille itse lahjan tai laitettiin rahaa ja aikuisille ei muuta kuin kortti.

    Ehkä lisäisin siihen sun listaan, että kaikkien, ketkä meinaa ostaa Kiinan krääsää joululahjoiks, pitäis käydä kiinalaisessa teollisuuskaupungissa vähän hengittelemässä. Ai että alkaa taas ärsyttämään, maailma hukkuu paskaan! Anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat anteeksi ja saat sen lisäksi minulta kätten taputusta. Hyvä te! Maailman ei tarvitse muuttua, vaan palata hiukan taaksepäin maltillisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi.

      Mukavia kuraleikkejä sinulle ja hepoille, kyllä taas osaa pakkastakin arvostaa.

      Poista
  11. Ihan samoissa fiiliksissä. Ehkä se on sitä, että olen pohjoisen tyttö ja tottunut siihen, että marraskuussa on jo talvi ja lunta. Tämä etelän onneton marraskuu ei ole oikein mitään vuodenaikaa... Puh vaan ja joulukuulle kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aivan, pohjoisessa on se hyöty, että talvi tulee aiemmin, vaikka kaamos on loputon eilkä kevättä kuulu vielä toukokuussakaan.

      Joulukuussa on ainakin se hyvä puoli, että lopussa loppuu pimeneminen ja alkaa valoistua. Ei minua silti tämäkään aika vuodesta pysäytä, hidastuu vain kaiken maailman tekeminen, kun on ylimääräisiä "kerroksia".

      Poista