27.12.2014

Gordonin dilemma


Sain niin kivan joululahjan Keimolta, että. Ehdin pyöritellä pötköä jonkin aikaa käsissäni ihmetellen, mikä se oikein on. Kaulin vaiko rullalaite. Päissä luki Keimolandia 2014. Mutta kun sain avaimen ja kiersin päädyn mutterit auki, alkoi valjeta. Puukolikoita 21 kappaletta, joilla voi "ostaa" jonkun palvelun. Kolikoista löytyy esimerkiksi hierontaa, saunan lämmitystä, autokyyditystä tyttöjen illasta, pyykin ripustusta, ravintolaillallista lastenhoitoineen... Olen pelkästään lahjan ajatuksesta niin iloinen, ettei ole väliksi, vaikkei kolikoiden lupaukset edes toteutuisi.

Sain paljon muutakin käytännöllistä, kuten Kouvolan Sanomien puolivuotisen tilauksen, ratsastussukkia, työhanskoja, Airamin 2 litran pumpputermarin, Kassen hierontalahjakortin, äidin tekemät villasukat, kolme kirjaa (Granta, Antti Holman Järjestäjä ja Sisustusbloggaajan kotona), luontaistuotteita, kukko- sekä koirasisustustyynyt, hevosen harjan, pitkikset ja siskolta vihdoinkin PAAVO JA VUOKKO -mukin (instassa minä ja Paavo ja Vuokko -muki). 

Sitten sain uuden puhelimen, mikä olikin sitten ihan liikaa. Keimo sen minulle osti, koska hänen mielestään minun vanha Nokia 710 on historiikkisarjalainen. Kauppa tehtiin kuitenkin rahat takaisin sopimuksella, koska Keimo tuntee minut ja että miten kerran ahdistuin esimerkiksi äidiltä joululahjaksi saamastaan Gordon Ramsayn Titan Plus Bamix-tehosekoittimesta. Se tietysti itsessään olisi ollut huippulahja, laadukas ja elinikäinen takuu ja niin edelleen, MUTTA! Olin juuri itse ostanut ihan käypäsen Braunin tehosekoittimen ja tämä aiheutti kahden tehosekoittimen loukun. Ahdisti, kun äiti oli laittanut kauheasti rahaa "turhaan". Tunnustin tämän äidille ja ehdotin, että ehkä vaihdetaan johonkin, mutta äiti käski minun pitää sekoittimen ja lopettaa turha murehtiminen. Lopulta ratkaisin ongelman jemmaamalla uuden Gordon Ramsayn laatikossaan kaappiin Aliaksen ja Afrikantähden väliin. Pois silmistä, pois mielestä. Vuodet kuluivat ja Gordonin kohtalosta tuli jo vitsi. Äitikin sai siitä kuulla. Mietittiin, että jonain päivänä, kun lapsen lapset sekoittimen sieltä kaivavat, Gordonista on tullut never heard. Niin ei Ramsaylle kuitenkaan ehtinyt käydä, sillä Braun otti ja hajosi ja Gordon sai astua paraatipaikalle ja on sieltä tuleva survomaan ruokiani lopun ikäni. 

Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa, koska minulla on 30 päivää aikaa palauttaa puhelin, vaihtaa se tai saada rahat takaisin. Päätöksen teko ei ole kuitenkaan ihan helppo. Tiedän, että vanha on vanha, mutta kuitenkin monelta osalta hyväksi todettu ja ehjä ja Afrikantähden vieressä uuden puhelimen arvo ei ehkä Ramsayn lailla nousisi tai edes pysyisi samana. Joulupyhien hupia onkin ollut Keimon jatkuva ja eri tavoin, eri tilanteissa esittämä kysymys: "Joko olet päättänyt?". Vaikkapa eilen, kun katsoimme elokuvaa ja minä kysyin kumman naisen Keimo ottaisi, Keimo valitsi toisen ja kysyi sitten, että kumman ite. Johon minä hölmistyneenä, että ai naisen? Ja Keimo (jälleen), että eiku puhelimen.



22.12.2014

Joujou-lua!


"Tänään on vuoden pimein päivä", huusin ilosta raivoten sen huomattuani. Optimistisuudella ei ole joinakin hetkinä mitään rajaa. Huomisen valolisä on vain lumetta, mutta tiedämme miten mieli voi parantaa. Aina parempi mennä valoa kohti kuin pois (tunnelin päästä en tiedä). 

En lähettänyt tänäkään vuonna kortteja. Ei periaatetta vastaan tai puolesta. Podin vähemmän huonoa omaatuntoa kuin viime vuonna, saattaa tulla paha tapa. Toivon sydämeni pohjasta, että mahdollisimman moni sukulainen ja tuttu lukee meidän kuulumisiamme täältä blogista ja pysyy tätä kautta meidän elämässämme mukana ja saa lukemisesta yhtä paljon iloa, kuin minä saamistani korteista. Kannustan edelleen tuttuja ja tuntemattomia jättämään viestiä kommenttilaatikkoon. Olen niistä jokaisesta kauhean onnellinen. Viestin jättäminen ei ole siltikään mikään velvoite, kirjoitan puhtaasti omasta halusta eikä blogin lukemisesta tarvitse antaa vastapalveluksia. 

Vietämme tämänkin joulun kotona. Jouluvalmisteluihin kuuluu tavallinen siivous, lakanoiden, pyyhkeiden ja tyynynpäällisten vaihto, ruokakaupassa käynti, joulukuusen koristelu ja laatikoiden valmistus aaton aattona sekä saunan pesu. Aattona katsomme perinteisesti Lumiukon televisiosta, syömme riisipuuron ja juomme kahvit vanhempieni ja siskon perheen seurassa meillä kotona, käymme saunassa oman perheen voimin hämärässä, saunatontun kolinoita kuunnellen, valmistamme ruuan (pöytään kuuluu erityisesti kaloja, lanttu ja perunalaatikko, rosolli ja lämmin brie-juusto), odottelemme joulupukkia joululauluja laulellen, jaamme lahjat ja availemme niitä kaikessa rauhassa ja muutamana vuonna olemme vielä myöhään illalla saaneet Olgan ja Tuukan kylään yökahville jolloin olemme vaihtaneet keskenämme lahjat.

Vehkosuolta haimme kuusen, jota olemme katselleet läpi kesän sillä silmällä kellarin kupeessa. Riistakamerassa ei ollut viestiä, mutta kaikki kivet oli siirtyneet peiton alle. Jälkien paljastamiseen jätetty jauho oli syöty melkein kokonaan, kuten arvelimme ja jälkeen oli jätetty kasa papanoita. Olen sitä mieltä, että tämä keissi suljetaan nyt ja todetaan ainoiden todisteiden perusteella hiirten tekosiksi. Nostan hattua mokomille pienille kärsivällisille olennoille. Ihmisiin mittasuhteutettuna he aloittivat Kiinan muurin ensimmäisen kilometrin rakentamisen viisi kertaa alusta alkaen eikä siihen mennyt lähellekään kolmeasataa vuotta eikä miljoonaakaan hiirtä.

Vaikka kuinka toivon, kaikilla ei ole hyvä joulu eikä onnellinen uusivuosi. Se on väärin, mutta sanotaan, että toivossa on hyvä elää.



15.12.2014

Kerran vielä amigo

 

Viime viikon tylsiä asioita oli:
Rakas Terttu-lammas kuoli, Liina-kana kuoli ja uudempi läppäri alkoi reistailla. 

Tertulla oli vielä reilu viikko sitten kaikki hyvin, mutta sitten sunnuntaina alkoi oireet, jotka muistuttivat hieman listerian hermosto-oireita, muttei kuitenkaan kaikilta osin. Tiistaina Terttu jo vain makasi, eikä noussut jaloilleen kuin autettuna, söi vielä ja joi.  Eläinlääkärikin osasi ainoastaan arvailla, jäykkäkouristus, listeria... Halusimme silti yrittää vielä vitamiinit, antibiootit, kipulääke, mutta niin se oli pakko todeta, että sairaus vei voiton. Huojentavaa se siinä vaiheessa oli, koska lopetuspäätös oli jo väistämätön. Lasten kanssa kävimme katsomassa ja hotamassa sairasta Terttua, asian käsittely tuli heillekin näin konkreettiseksi. Hyvässä hoidossa Terttu oli ja eli, kiitos Emmalle ja Elinalle. Tylsää, ettei Iivari näe kesäkaveria uudestaan.

Kana olikin paljon vaikeampi erityisesti Kasselle. Ehkä lammas ja kana yhdessä olivat liikaa. Kanaa oli hoidettu kukon epäreilun kurmuutuksen jäljiltä jo monta päivää. Se voi hyvin; söi, joi ja oli elämäniloinen, mutta kukkopa ei antanut asian olla. Uusi hyökkäys oli raaka ja jätti niin rumaa jälkeä, että tilanne oli lopetettava siihen. Jostain syystä tämä tyrnäväläinen kukko ei voinut sietää tätä yhtä eri rotuista. Luonto on julma. Mutta isojen pettymysten itkujen jälkeen Kassenkin olo oli helpottunut. Jatkuva vastuu ja huoli kanan pärjääisestä laumassa oli ollut valtava taakka pienelle tytölle.

Sitten oli se tietokone. (Pessimistit sanoisivat, että tämäkin vielä.)

Luopumista on ollut talliyhteisössäkin, kun ystäviä lähtee ja vaihtaa tallia. Onhan se haikeaa, vaikka sitä mukaa kohtaa myös uusia ihmisiä. Minä mietiskelen kaiken ohella Iivaria, jolla on syyskuusta lähtien ollut vaihtelevaa hengitystieoireilua. Alkaen flunssasta ja jatkuen hengitysvaikeuksina, yskähtelyillä ja huonona rasituksesta palautumisena. Antibiootti väliin ja taas oireilua. Klinikalla hyvä uutinen puhkuria pelkäävälle omistajalle oli kohonneet tulehdusarvot ja viesti bakteerista – toivoa hoidettavuudesta. Silti vaihtoehtoja on ollut pakko miettiä. Jos tilanne vaatii ulkona asumisen ja rasituksen kesto heikkenee lopullisesti, on oman harrastuksen mielekkyyttä ja järkevyyttä tällä hevosella mietittävä. Mutta Iivari on kuitenkin Iivari, meidän perheen oma tyyppi.

Viikon lopuksi ajelimme Vehkosuolle. Lunta oli odotetusti tullut tien peitoksi, mutta pääsimme möngerrettyä perille. Perillä oli pysähtynyttä. Olemme viettäneet useita viikonloppuja kotikodissa ja tilanne jäi Vehkosuolla ihan kesken; emme laittaneet mitään talviteloille, koska tarkoitus oli vielä mennä. Nyt ehkä voi jo myöntää, että tämän vuoden yöpymiset oli tässä. Aku Ankka saa odottaa aamiaispöydälle jääneenä kasvavien hiirenpapanakasojen ympäröimänä, vaatteet kaapissa, kirja aukinaisena yöpöydällä, voirasiassa voita ja lämminvesikattilassa vettä.

Makuuhuoneesta löytyi jälleen ahkeran rakentajan kivipaaseja. Nyt löytyi kasa myös Keimon puolelta. Viritimme uudelleen riistakameran, syötiksi jätimme kiviä ja lattialle jauhoja jälkien paljastamiseksi (ehkä syötäväksi). Kerran vielä amigo!




Tällaisena tie otti meidät vastaan.
 

Napattiin mukaan kaksi pöytäkuusta. Ne on in. Ja katsoimme isomman joulukuusen valmiiksi.
Rentoa viikkoa!





9.12.2014

Listahitit



On aika purkaa vuoden mittaan blogiin tulleiden sanahakujen top-lista. 

1. Alussa oli vehkahousut
On olemassa verkaa ja sarkaa ja sitten on olemmassa vihtahousu. On olemassa ravintolat Verka & Sarka ja Vihtahousu. Mutta mikä tämä vehkahousu on?

2. Sisko pornolari
Sisko, soita ja selitä!

3. Keharit kuolaa
Varmasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös suomalaiset hiihtäjät kuolaa. He ovat silti meidän sankareitamme.

4. Pyramiidi kolmesta muoviosasta
Vähän tarkennusta pyydän. Pyramiidi vai pyramidi ja minkälaisia muoviosia; muoto, paino, koko jne.

5. Ihana puunkantoteline
 Ei hakkaa jalkoihin, kevyt ja kestävä, puut pysyvät korissa, vaikka kantaja vaappuu ja pitää purut korissa. Ihana = käytännöllinen.

6. Olgan korkkiseinä
Luulin, että vain minä keräilen niitä korkkeja. Kokonainen seinä? Olga, soita ja selitä!

7. Hevosella hiekkaa mahassa
Kokemusta on. Kokemusta myös seuraavista: hevonen syö porkkanapussin pusseineen, hevonen juoksee rautaportista läpi, hevosella pissaa päässä, hevonen pissaa usein käytävälle, hevosella roikkuu ämpäri riimusta (muttei ehkä ole itse huomannut sitä), hevonen jumittaa.

8. Kyläkaupan sisustus
Mainostin viime vuonna joulukalenterissa Radansuon kyläkauppaa. Sieltä saa autenttisen sisustusmallin.

9. Saunamökin siirto pihalla
Nosto ja hiiop.

10. Suusta suuhun elvytys
Mitähän uhrille kävi? Paineluelvytys on onneksi tärkeämpää, jos sen kuitenkin osasit.

11. Miten tehdään neulomalla palsternakka
Puikko numero 3. Luo 15 silmukkaa... No ei hemmetissä. Kun laittaa siemenen maahan, ei tarvitse nähdä ihan niin paljon vaivaa. 3D-tulostimella voisi myös onnistua.

12. Vanhat rakennukset purettavaksi
Kyllä, purkuun vaan. Ihan paskoja kaikki. Uutta ja kestämätöntä tilalle.

13. Sikoja teurastamolla
Luin ensin, että siskoja teurastamolla, joten en pääse tästä enää yli.

14. Raidallinen supikoira
Voisiko kyseessä olla Pörrö-pesukarhu


15. Haisevia pihakasveja kaivon ympärillä
Olisikohan vain se Rane käynyt heittämässä vettä...

16. Lastenvaunut

Tuolta. Ja sitten: Myydään auto, vaihdetaan lastenvaunuihin.

17. Suomi 1920
Suomi sai Petsamon. Mutta sinne  meni neuvostojoukoille 1944 kolttasaamelaisten maat, kalavedet ja porokarja. Petsamo takaisin!

18. Cay esittely kuvasto
Ai niinku tyyliin:
Kuva 1. Pää. Melko perusmuotoinen miehen pää. Korvat kiinnittyneet hieman normaalia alemmas. Voimakas kulmakarvoitus
Kuva 2. Kädet. Vrt. kenttälapio.
Kuva 3. Vartalo. Ei ehkä taipuisa, mutta sitkeä. 
Kuva 3. Jalat. Matkaavoittavat.
jne. (tilaukset sähköpostiin, toimii myös vuoden 2015 kalenterina)

19. Aspartami unihalvaus
(Se kirjoitetaan kahdella a:lla.) Aspartaami on yhdistetty myös 91 muuhun haitalliseen oireeseen. Mutta hei, ei ole paljon energiaa.

20. Alussa oli vehkoilua
Ei taida vehkoilu jäädä ihan alkuun. Koko ajan saa olla varuillaan.

21. Liehui 1920
Kyllä. Nyt jo satavuotias Pierre de Coubertinin suunnittelema Olympia-lippu liehui ensimmäistä kertaa Antwerbenissä vuonna 1920.

22. Lyöttilän pururata
1,5 km valoa. Iitissä on kaikkea.

23. Pellon kauppa
K-market, S-market, Siwa. Kaikki auki arkisin 7-21 paitsi K-market 8-21 (klo 7-8 kauppias hoitaa hommat). 

24. Hevosia vastaanottavat teurastamot
Iitissä on kaikkea. Ja teurastamo.

25. Koira "kaulahuivi"
Tiedän mitä tarkoitat. Rohkeasti vaan: kaulapanta kaulapanta kaulapanta! Vähän tuhma, en tiedä.

26. Löytyneitä outoja laitteita
Se on venäläinen perseensuristin. En suosittele Tori.fi, koska kaikki tietää, ettei ne surise eikä mahdu edes sängyn alle.

27. Purkaako yläkerran takka
Ei helvatussa. Missä sitten paistaa lauantaisaunan jälkeen makkaraa.

28. Miten saan keittolevyt pysymään hyvinä
Käy ulkona syömässä. Tai käy näin XXX

29. Aluksii oli vehkosuo
Lopuksii Vehkosuo-blogi kiittää kaikkia lukijoita, uusia lukijoita, kommentoijia ja facebook-tykkääjiä. Älkää menkö ikinä pois.




4.12.2014

Viiri



Kesällä pystytimme lipputangon, joka vanhuuttaan kaatui ja katkesi myrskyssä kevättalvella 2014. Jo sitä ennen on suunnitelmissani pyörinyt oman viirin valmistus. Olen joskus saanut kaksi isoa, käytöstä poistettua mainossalkolippua, jotka ajattelin paloitella ja uudelleen modifioida omaksi viiriksi. Kangas on hyvää mistälie polyesteristä valmistettua lippukangasta, jonka luulisi kestävän auringon ja sateen läpi kesän. Lipuissa on kirjaimia, joista voisi saada jotain kivaa. Värimaailma on siinä mielessä rajattu, että vahingossa voi syntyä ruotsalainen tunnelma.
  Javist! Välkommen till Vehkomyren.

Koska vältän esivalmisteluja lähes kaikilla elämän osa-alueilla, ajattelin vain alkaa hommiin ja katsoa, onko jälki suttaa vai sekundaa. Lohduttavaa se, että kun viiri on kiskottu tankoon, kaikki pienet virheet pehmenevät. 

Haluaisin tehdä viiristä hieman tavallista isännänviiriä leveämmän, joka kapenee viirimäisesti muodostaen kolmion. Partioheraldikkojen sivuilta löytyy heraldiikan eli vaakunatieteen ja -taiteen 10 käskyä. Näitä ohjenuorana käyttäen teen oman luomukseni. 


Näistä
Vaikkapa tällainen
Ideakuvat: Pinterest



2.12.2014

Latriini



Huussi, kuivakäymälä, huusi, hyysi, hyyssäkkä, hyyskä, makki, paskamakki, paskahuussi, pikkukamari, pikkula, priveetti, salainen huone, veski, eriö, bajamaja, hotelli helpotus, wc...
Niin monta nimeä kuin käyttäjää. Paljon tarpeita ja kosolti tunteita. 



.......... JÄLKIEDIT ..........

Tämä projekti kaatui vähäiseen kiinnostukseen. Olin kovin innostunut ideasta, mutta kaikki ei lähde lentoon toivotulla tavalla. Aina kannattaa silti kokeilla (ja kiitos niille, jotka olivat aktiivisia).  

Omistatko huussin täynnä tunnetta tai kärpästen pörinää?
Kerään kuvia erilaisista ulkovessoista; kolhoista, kauniista, rumiluksista, persoonista, pimeistä, valoisista, vinoista, suorista, tuoksuvista, haisevista, vanhoista, uusista, sisältä tai ulkoa ja kokoan niitä Outhouse -sivustolle omaksi ja muiden ulkovessafanien iloksi. Julkaisen sivuston heti, kun kuvamateriaalia on riittävästi silmäniloksi. Linkki blogin sivussa.


Tarjoa kuvia lähettämällä ne liitetiedostona JPG-muodossa ja alkuperäisessä koossaan:
tessannika[at]hotmail.com

Julkaisen vain kuvaajan luvalla lähetettyjä kuvia. Liitän kuvan yhteyteen luvallasi tiedot kuvan ottajasta, kuvassa olevan ulkovessan sijainnista, mahdollisen rakennusvuodesta ja muusta vessaan liittyvästä täsmätiedosta. Lisään tekstiin halutessasi linkin esimerkiksi blogiin, josta vessan tai kuvan ottajan voi mahdollisesti tavoittaa.

HUOMIO! Lähettäessäsi kuvan, siirrät käyttöoikeudet minulle. Näin ollen saan käyttää kuvia omiin tarkoituksiini haluamissani kanavissa. Tarkoitukseni on antaa kuville kunniaa, ei loukata eikä millän tavalla vahingoittaa kuviin liittyviä kohteita tai henkilöitä. 




Kiitos!

27.11.2014

Veivattavat uutiset



Suosittelen lahjaostoksiin Ekokiva-nettikauppaa. Sieltäpä voit ostaa varsinkin lapsille leluja ja muita tarvikkeita. Ekokiva vaikuttaa olevan idearikkautta viljelevä perheyritys, jonka ideologiaan kuuluu välttää massatuotantoa ja suosia luomua, kestävyyttä, kierrätystä, lähituotantoa, reilua kauppaa, vähäenergisyyttä, biohajoavuutta ja keskittyä lelujen pedakogisiin ominaisuuksiin. Tämän totesin jo ennen kuin...

Alennus on blogin lukijoille voimassa 7.12. asti. 

...saimme Ekokivasta testattavaksi käsikäyttöisen paristottoman radion, jonka mukana tulee sovittimia, joilla on mahdollista ladata vaikkapa puhelin. Veivaamalla radioon saatiin ääntä ja yksinkertaisella hakunapilla pystyi hakemaan yhden radioaseman kerrallaan kuunneltavaksi. Lumiaan ei löytynyt sopivaa latauspäätä, joten sitä emme päässeet testaamaan. Noin sadan kierroksen voimalla radio jaksoi toimia muutaman minuutin. Minuutin veivaamisella saisi jo varmasti kuunnella vartin verran. Toimii varmasti vaikkapa retkitilanteessa ja veivaaminen käy vaikkapa pienestä käsitreenistä.

Toisena testattavanamme oli urheilujuomapullo. Ja hei, minunlaiselle leväisten ja homeisten vanhojen limupullojen käyttäjälle ihan oikea juomapullo on suunnatonta luksusta ja sataketainen parannus edelliseen. Pullo on ruostumatonta terästä ja mikä mahtavaa, astianpesukonekestävä. Totisesti omin pullon omiin tarkoituksiin. 



Mukavaa viikon loppupuolta. 

P.S. Kivimysteerin selvitystä jatkamme uusin eväin. 

24.11.2014

Tosietsivät


Sunnuntaiajelimme Vehkosuolle riistakameraa koittamaan. Jo oman tien osuudella teimme tarkkoina havaintoja tiluksillamme asioineista eläinkunnan edustajista. Terävinä etsivinä pystyimme oitis päättelemään, että jäljet ovat korkeintaan kaksi vuorokautta (tarkaan ottaen 46 tuntia) vanhoja. Sen lisäksi pystyimme tarkkaan selvittämään, mistä ne olivat tulleet ja minne menneet (tuli se ensilumi).

Pihamaa oli muuten autio ja rauhallinen. Näköhavaintoja emme tehneet. 

Mitä kivimysteeriin tulee, ilahtuminen, jännitys, hykerryttävä odotus, riemuvoitto ja myhäily kuvaavat niitä tunteita, joita koimme todettuamme  riistakameran eteen syötiksi jätetyn kivikasan hävinneen. Kivien etsimiseen emme joutuneet käyttämään kallisarvoista aikaamme sillä ne löytyivät tuttuun tapaan pedatusta sängystä, minun puolelta tyynyn vierestä lampaan taljalta. Tekijä ei taaskaan ollut jättänyt mitään muita jälkiä. Tunnusmerkit näyttivät aiempiin tapauksiin vertailtuna yhtäläisiltä ja tähän luottaen uskalsimme vilautella vihreää valoa tapauksen ratkaisemiselle. Tutkimuksen tavoitteeseen viittaavasta vinkistä varmoina näimme parhaaksi lakkauttaa tehostettu valvonta kohteessa ja ottaa mukaan muistikortin lisäksi myös koko riistakamera.  


Aihetodiste 1.
kivet sängyssä


Kotiin saavuttuamme paneuduimme oitis tutkimusaineiston kimppuun. Muistikortin sisältö kelautui edessämme kuva kuvalta (tutkijaparini oli häiritsevästi jättänyt menneitä, jo suljettujen keissien kuvia), kunnes lopulta, muistikortin alimmasta lokerosta löytyi

Aihetodiste 2.
videotallenne


Todisteaineistosta voimme todeta, että tapaus jää vielä joltain (useiltakin) osilta auki. Puuttuvien aineistojen johdosta joudumme nöyrtyen palaamaan alkuruutuun ja tarkastelemaan aineistoa kuin vasta-alkajat, uusin silmin.

Tuskin sitä huomaa, mutta on tullut viimeaikoina katsottua rikossarja poikineen; Killing, Silta, Broadchurch ja viimeisempänä True Detective. Luulisi, että näiden johdosta mielikuvitus suorastaan kiitolaukkaisi, mutta ei. Sarjoissa on henkilöhahmoja, joihin kiintyy elokuvien hahmoja syvemmin vietettyään useita tunteja heidän seurassaan, kokee hetkellistä haikeutta irrottautua heistä, mutta olen havainnut, että sarjojen tuijottelu ottaa pienesti oikealta elämältä kokemista pois. Turruttaa omat aistit. 

Olen monesti puhunut siitä, että elän elämää musiikilla taustoitettuna ja kuvitan kuulemaani musiikkia elämällä. Sarjojen musiikki palauttaa pitkänkin ajan jälkeen monta eri tunnetta ja yläpäätään musiikkia voi käyttää tunnepalauttajana läpi koko elämän. 

Aluksi se on vain musiikkia, lopuksi paljon muuta.
Klikkaa kuvaa True Detectiven tunnusmusiikkiin.



Näinhän se aina menee, että joku koukku jää ja seuraava kausi on pakko katsoa.


15.11.2014

Kenen maassa ja kenen tavoilla



Aivan petturimainen olo, kun en ole kivimysteeristä voinut raportoida uutta. Riistakamera on ollut asennettuna nyt viikon ja tyhjin käsin olemme rikospaikalta poistuneet uusien johtolankojen puuttuessa. Virhe tapahtui ilmeisesti siinä vaiheessa, kun siirsimme syötit eli kivet sängyn ympäristöstä ja vaikeutimme näin tekijän mahdollisuuksia rikoksen uusintaan. 
Voiko edes rikoksesta puhua, kun emme tunne tekijän maailmassa vallitsevia rikosoikeudellisia periaatteita. Tuskin rotan tai hillerin yhteiskunnassa kotirauhan rikkominen on kriminalisoitu ja täten rangaistava teko. Minkä maan lakia ja rangaistuksia toteutamme siinä tapauksessa, jos tekijä saadaan kiinni. Meidän vai heidän? En edes uskalla kuvitella kuinka vahingolliseksi ja haitalliseksi rottayhteisön lainsäädäntö katsoo talvisäilöön (kivijemmaan) kajoamisen. Ja minkälainen rangasitusjärjestelmä heillä on? Rottayhdyskuntapalvelu vai pimeään ruokakomeroon viritetty ihmisgiljotiini?

Voin kuitenkin kertoa, että vietimme isänpäivää tavallisin menoin. Laulua, lahjoja ja aamupalaa sänkyyn ja juhlallisesti tarjoiltu (kynttilä) lounas morocross-ajelun päälle. 

Halloweenina tytöt pukeutuivat kirjaston pukupartyihin, minun maskeerauksella ja Keimon tekemän kaksiteräisen kirveen voimalla ja voittivat parhaan puvun palkinnon. Julman näköisiä lapsia minulla.

Kävin pyhäinmiestenpäivänä kouluratsastuskisoissa Iivarin kanssa suorittamassa saman raviluokan (Piaffe), joka päätyi keväällä ulosratsastukseen ja hylkyyn. Tavoite pysyä aitojen sisällä täyttyi ja ylittyi sijoituttuamme toiseksi. Avain pärjäämiseen ei ollut puhtaasti omista tai hevosen taidoista vaan vastustajien oikeanlaisesta valinnasta johtuvaa. Sijoituksestamme johtuen tuntuisi väärältä palata aloitteleville ratsukoille suunnattuun raviluokkaan, mutta taasen helppoon C:hen on hevoselleni, jolla on hankala rakenne ja hermosto, pitkä matka. Näistä ajatuksista johtuen en oikein osannut ihan täysin rinnoin riemuita saavutuksistamme. Iloinen olin kyllä melko helposta lastauksesta ja Iivarin muutenkin asianmukaisesta käytöksestä. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun voin luottaa hevosen pysyvän kiirehtimättä minun kanssa.


Rakas mäyrähevonen.


Mukavaa viikonloppua!




2.11.2014

Jälkiä jättämättä



On meinannut pyrkiä päälle blogikirjoituskammo. Luulimme nimittäin Vehkosuon yksityisyyden tulleen loukatuksi. Tämän vuoksi (syystä, jonka kerron tuonnempana) aloin miettiä, että näinkö tällä rakkaalla kirjoitusharrastuksellani on kavalat seuraukset. Olenko ollut liian avoin, kertonut ja näyttänyt kuvin liikaa, pistänyt perheeni likoon uhaten heidän turvallisuuttaan menemällä liian pitkälle. Podin moraalista krapulaa ja punnitsin riskejä, sillä vaikka olen puhunut vain omasta puolestani enkä ole halunnut kirjoituksillani ketään ohjeistaa tai kenenkään valintoihin vaikuttaa, on aina mahdollista, että loukkaan jotakuta. 

Vehkosuon mysteeristen tapahtumien seurauksena minuun tunkeutui epämiellyttävää tunnetta, epäluottamusta ja epäilyä. Pidin blogia syyllisenä, jonka vuoksi aloin ulkoistaa itseäni kirjoituksistani. Blogi ei ole minä, minä en ole blogi. Suojeluvaistolleni sepitin turvamuurin ja sen varjolla annoin itselleni luvan jatkaa kirjoittamista. Mutta kävi niin, että tekstin henki sammui ja kirjoittamisen halu kuoli. Itselleni kirjoittamisen sijasta aloin raportoida.




Nyt, kun tapahtuman aiheuttama pöly on laskeutunut ja sen ratkeamisesta on toiveita, alan saavuttaa palan naiiviuttani ja sen myötä kerron avoimesti tapahtumista. 

Siispä:
Oli syysloman alku ja saavuimme Vehkosuolle aamupäivällä. Pävä meni polttopuita kannellessa, lämmittäessä, ruuan laitossa ja muissa arkihommissa. Illan hämärtyessä ja saunan lämmetessä söimme vielä iltapalaa ja saattelimme lapset nukkumaan. Makuuhuoneiden ilma oli vielä kosteaa ja kynttilän sytytettyäni päätin "avata" sängyn lämpenemään. Hämärässä ei nähnyt kovinkaan hyvin, mutta kuitenkin sen verran, että paikoiltaan heilahtaneen tyynyn alla, kauniisti keskitettynä, oli kourallinen jotain. Hyi että, ei kai kärpäsenraatoja, ajattelin. Ehkei sentään, muistuttaa enemmänkin karkkiläjää. Laaapseet, mitä tää nyt on! Ja: Taskulamppu tänne! 

Tyynyn alta löytyi kiviä. Sormenpään kokoisia, kauniisti nipussa. Joku eläin, mutta mikä, kun ei papanan papanaa tai muita jälkiä. Ja taas: Laaapset! Kuulustelua, tivaamista, suostuttelua, manipulointia ja uhkailua – tuloksetta. Kahden viikon takaisesta ei kenelläkään järkeenkäyvää muistikuvaa selitykseksi tälle. No, ei siinä sitten. Reippaalla äänellä lapsille pusi pusi, nukkukaa hyvin, äiti ja isi lähtee tästä saunaan. Saunan pimeillä lauteilla kääntyy katseemme hitaasti toisiimme, silmien valkuaiset vain paistaa, että mitä ihm... 

Aloitetaan selvitys: Viestiä ystäville facebookiin, jotta hah hah, nyt voi pilantekijä esittäytyä, tajuttu on. Moni tykkää, muttei ilmoittaudu. Lisää epäilyä, oliko ovi lukossa, miksi kuollut lintu oudossa paikassa, kuka päässyt avaimiin käsiksi, miksi vain kivet, mitä järkeä, yliluonnollistako? Googlekin jätti pulaan, ei tiennyt "kivistä tyynyt alla".

Niinpä olimme olevinamme niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vietimme tavallista syyslomaa. Teimme ruokaa kasvimaan ruusukaaleista ja mustajuurista. Lapset kruisalivat pyörillä ja seurustelivat kanojen kanssa, saunoimme, Keimo teki polttopuita, ajoi motocrossia pellolla, Kepe tyhjensi uunista tuhkat olkkariin ja pyöritti palloaan sotkussa riemuiten saavutuksistaan ja kuuntelimme pimeää ympärillämme. 



 Loman päätyttyä siirryimme takaisin nykykotiin. Tuli tunne, että jätimme talon oman onnensa nojaan, pimeään yksin. Pröystäilimme valolla ja helpolla elämällä. Kivet olivat menettäneet mystillisyytensä terän. Unohdettu.
 Viikko eteni ja Keimo teki kanojenhoitoreissun Vehkosuolle. Samassa yhteydessä päätti kurkata makuuhuoneeseen. Rauhallista. Tutut kivet pöydällä. Tyynyn alus oli tyhjä (kuka oikeasti luuli, että lisää kiviä). Mutta sitten... sänkytarkastuksessa päätyyn ripustetun huopapeiton uumenista alkoi ropista kiviä lattialle. Uusia, paljon. 
Ja kotiin pähkäilemään. Olisiko ne vain jääneet aiemmin huomaamatta? 

Seuraavana päivänä uusi tarkastus. Tyynyn alus, tyhjä. Päätyhuopa, kops, vain yksi kivi lattialle. Vilkaisu sängyn alle, jonne olivat edellisen päivän kivet jätetty – TYHJÄ! Peitot ympäri, petauspatja niskoilleen ja kas, sieltähän ne eläväiset kivet taasen löytyivät. Nyt alkaa jo naurattaa. Saatamme huokaisten päätellä asialla olevan vain jonkun yliluonnollisen tai sitten vain ummetuksesta kärsivän eläimen.  




Tällä tapahtumaketjulla on opetus. Jään sitä miettimään. Sillä välin annamme riistakameran kertoa, ken asioi sängyssämme. 

Ja jos jollain on vastaavista kivipesistä kokemusta, kertokoon.