6.1.2014

Mielen mobilisaatio




Juttelimme sunnuntaina kotisaunassa Keimon kanssa, että Vehkosuo ja varsinkin siellä vietetty kesä on alkanut tuntua unenomaiselta. Mieleen pulpahtelee yksittäisiä asioita kesästä. Aamuisin oli tuhottoman kuuma. Kellarilämmin voi suli peltirasiaan keittiön puuhellan ja aamuauringon paahteessa. Makuuhuoneen ikkuna oli yötä päivää auki ja aamuisin heräsin aina lampaiden määkinään Keimon kävellessä autolle. Iltaisin saunan ikkunasta näkyi laitumen neljä koivua ja pukuhuoneessa oli paljon hyttysiä. Kahvi oli iltapäivällä termoksessa aina haaleaa. Liikkumista ja koko kesää varjosti Kepen ahdistuneisuus. En muista tehneeni mitään järkevää, päivät kuluivat kai arjen perustoimissa. Joko aloittelin tai olin lopettamassa ruuanlaittoa. Pukeutuminen – tai ennemminkin sen puute – tuntuu jälkikäteen omituiselta. 
En tiedä muistanko, mutta tunne viime kesästä on voimakas.

Jo kuukauden poissaolo tekee mielikuviin muutoksia. Etäisyydet, hajut ja tutut näkymät alkavat vääristyä ehkä kaunistuakin. Ajan taju katoaa. Miksen tehnyt enemmän; entisöinyt, maalannut, laajentanut kasvimaata, mennyt metsään, käynyt turisemassa kylän asukkaiden kanssa… 

Vaikka pitkään leutona jatkuva talvi olisi mahdollistanut jatkuvat viikonloppuyöpymiset Vehkosuolla, on hyvä, että juhlapyhät kiireineen toivat taukoa. Mielikuville on annettava aikaa ja tilaa. Liiaksi läsnäolevalla todellisuudella voi olla haaveita tukahduttava vaikutus. 




Loppiaisen retki Vehkosuolle oli epäromanttisuudessaan täydellinen. 
Räntää, kosteutta, kylmenneet kohmeat kädet, hiirenpapanoita, kostuneita tulitikkuja, savuava nuotio 
ja kirvelevät silmät, lomaväsyneet lapset ja ponnettoman valon maisema. 
Pitäisi masentua, mutta harmaita sivuja alkaakin sen sijaan tehdä mieli värittää. 
Tapahtuu muutoksia valmiudessa ja toimintakyvyssä.

On mennyt ja on tuleva. 
Ja pieniä suunnitelmia. 


11 kommenttia:

  1. Pohdiskeleva teksti, tunnetta täynnä.

    VastaaPoista
  2. Komppaan Tiiaa...pohdiskelevaa ja tunnetta täynnä..:)

    VastaaPoista
  3. Niin se vaan kohta tuo kevät lähestyy. Ja taas on uusi alku! Minäkin sitä odottelen, välillä enemmän, välillä vähemmän! Jotenkin olen todennut, että parempi välillä keskittyä tietoisesti tähän arkieloon kaupunkikodissa, että viihtyy myös tässä.

    Mukavaa alkavaa arkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä myös tuosta. Ei tulisi mitään, jos vaan tulevassa tai menneessä ajelehtisi. Pitää osata olla tässä ja nyt.

      Poista
  4. Miten tuttu tunne, että olisi pitänyt enemmän tehdä sitä ja tätä... Toisaalta jos tykkää leppoisasta elämästä kuten minä on luppohetkilläkin itseisarvonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikäteen häviää ne arjen normaalit aikasyöpöt mielestä ja miettii, mitä muka tein. Vaikka varmasti teki parhaansa ja se lepokin on oltava ihmisellä.

      Poista
  5. minä en ole edes uskaltanut pohtia mennyttä vuotta…yritän vain sinnikkäästi katsoa tulevaan :) sen verran kiivastahtista tämä elämä on…mutta onnellisuutta ajattelin tavoitella kaikilla elämän osa-alueilla..myös niillä vähemmän mukavilla, kylläkait niistäkin onnea löytyy kun oikein metsästää :) Hyvää alkanutta Vuotta teille sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, uusia vuosia!
      Taustapeiliin katsominen onkin melko hurjaa, ehkä tuleva vähän siksi kauhistuttaakin, kun kokemuksia on monenlaisia. Yritetään repiä sitä onnea!

      Poista
  6. Jaa pieniä suunnitelmia... ;) Aavistankohan jotain, taisi olla joskus puhetta erinäisistä jutuista :)
    Mutta joo, rips ja raps, jostainhan se on onnensa revittävä, tässä ja nyt! :) Ihanaista alkanutta siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä suunnitelmia ja suuriakin. Pieniet suunnitelmat ovat niitä pieniä haaveiluja, suurista suunnitelmista on ollut puhetta. :) Toivottavasti nähdään tänä vuonna!

      Poista