7.4.2014

Armoa



Minä vain kahdeksi tunniksi poistuin niin jo sillä välin ehtivät melkein polttaa koko farmin maan tasalle. Keimo oli päättänyt havainnollistaa lapsille kuinka kovalla tuulella ja kuivahkoilla maasto-olosuhteilla tulen kanssa EI kannata leikiskellä. Että "Väistykää, iskä vähän kaskeaa",  ja niin hän tempaisi aluskasvillisuutta ja muutamat alaoksatkin laajemmalti, kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan piti. 
Siellä se sammutuskomppania istui naama punaisena puuskuttaen, hiestä valuen ja savun käryisinä, kun ajoin paikalle. Vältyin kaikelta kauhulta, mutta kuvailujen perusteella tapahtumissa oli ollut suurtuhon uhkaa. 
"Iskä kiljui, että vettä, vettä, VETTÄ! Ja me haettiin kaikki kuravedet ja sitten juostiin hakemaan kaivosta . 
Ja Tupen pyörä meinas palaa…" "Kato äiti, tässä on nokeakin." 

Pohjat ovat nyt puuvajaa varten sitten siistit. Tulipa pari omenapuutakin samalla karsittua. 
 Keimo raahasi Nulkulla lähistöllä otollisena lojuvat kivenlohkareet kulmakiviksi ja viimeisteli ne miesvoimalla paikoilleen. 

Minä maalailin saunan oven ja ikkunan sekä pieluslaudat. Koska en tervamaalia (Puijon) vieläkään saanut, se on monesta paikasta valikoimista poistunut, täytynee sekoittaa se itse.

Epämiellyttävänä kartettu roinan lajittelu ja siistimispuuha sai vauhtia sunnuntaina. Perustimme rautaromulle, rikkinäiselle lasille ja sekajätteelle omat kasansa myöhempää poisvientiä varten. Muutamien neliöiden laajuinen ja määrittelemättömän syvä, kaikenmaailman kotitalousjätettä sisältävä maakaatopaikka päädyttiin hautaamaan ydinjätteen lailla vierekkäin asetetuilla lahonneilla hirsillä, joiden päälle voi tuoda vähitellen maa-ainesta uuden ja kauniisti kukkivan elämän pohjaksi. Näin saimme epämääräisenä röykkiönä lojuville, polttopuuksikaan kelpaamattomille hirsillekin käyttötarkoituksen. 

Jotenkin sitä ajattelee, että kyllä on kevät edennyt jo pitkälle, eikä oikein mitään vielä ole saatu aikaisiksi. Maa on jäässä, kasvimaata ei voi kaivaa, ilma on kylmä, sisätilojen lämmittäminen vie aikaa, eikä vaikkapa ikkunoiden maalausta ole voinut aloittaa. Mutta antakkee armoa. Mitä se oli viime vuonna tähän aikaan

   

 

14 kommenttia:

  1. Voi mahoton...siinnä olsikin ollut itkussa pidättämistä, jos olisi Vehkasuo palanut....toivottavasti lapset tulen vaarallisuuden nyt oppivat, kun iskä sen oikein kädestäpitäen näytti..:)
    Pitkin kirjoittaa, että älähän nyt....viime vuonna oli tähänaikaan vielä lunta ja niin näytti kuvissa olevankin. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se talvi on jotenkin huijannut luulemaan, että kevät olisi jo pitkällä. Mutta eihän se oikeasti niin edes ole.

      Poista
  2. Ai että riemastuttaa nuo viime huhtikuun lumikuvat. kyllä nyt tuntuu siltä, että kannatti kärsiä tämä pilkkopimeä talvi. :)

    Mutta kauhistus teidän kulotuksianne. Kerran minulta ja äidiltäkin meinasi päästä tuli irti, kun vähän kaskettiin kuivaa nurmikkoa. Se oli kauhea tunne, vaikkei meidän tulemme kerinnytkään polttaa muuta kuin sitä nurmikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kyllä kuvista muistin, että sitten, kun lumi suli, se tapahtui nopeasti eikä maa ollut jäässä sitten ollenkaan. Nyt on maa kyllä päässyt jäätymään, kun ei ole lunta päällä. Silti tykkään tästäkin kevään muodosta oikein paljon.

      Tulen ryöstäytyminen on kyllä pelottavaa. Hyvä renki, mutta huono isäntä, kuten sanotaan.

      Poista
  3. Loppu hyvin kaikki hyvin, huh! Annapa muuten sinä itsellesi armoa, taidat olla se pahin itsesi piiskaaja! :)
    Me jätettiin eka reissu kesäkotiin väliin, kun sateli vettä. Ei olis tuuletushommat onnistuneet... HInku olis...
    ps. Onpas muuten komian värinen vihreä ovi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmaan oikeassa. Itsehän niitä vaatimuksia sanelee.

      Kuinka pitkä matka teillä on kesäkotiin ja minne suuntaan ajelette (en tiedä haluatko kertoa :)), meneekö matkusteluun kauan aikaa? Kyllä tämä varustelu/pakkausrumba vaatii taas melkoisen aivokapasiteetin käyttöä, kunnes pääsee kokonaan muuttamaan.

      Poista
  4. No herttinen, onneksi ei metsä roihahtanut tuleen! Minä en ole koskaan kaskennut, ja tuskinpa tässä ryhdyn kaskeamaankaan ihan lähitulevaisuudessa ja parempi niin.

    Niin, viime keväänä oli tosiaan luntakin tähän aikaan. Kyllä tämä vaan on mahtavaa. Ja hitaasti hyvä tulee, eikös niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaskeaminen (tai kulottaminen ennemminkin) on kyllä vaativaa puuhaa. Tuossa oli ilmeisesti tarkoitus "ihan vähän vaan" kulottaa.

      Ihanaa tosiaankin tämä lumettomuus. Ei haittaa. Hitaasti saa tulla, nyt todellakin tajusi, että kalenteri näyttää jotain ihan muuta, kuin miltä tuntuu.

      Poista
  5. Annathan armoa iskälle, vaikka meinasi polttaa koko tienoon. Kun ei sitten palanut kuitenkaan. Ja noin hienosti punnersi ne nurkkakivetkin paikoilleen, olisi joltain toiselta jäänyt tekemättä.

    Lapsille tuli elämys, jonka varmaan muistavat, ja kuka tietää, mitä hyötyä heille siitä vielä on. Ties miltä pelastaa.

    Hieno vihreä ovi ja fati!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armoa on annettu, huvitusta minussa enemmänkin aiheutti, varsinkin, kun tulin paikalle vasta kun savu oli laskeutunut, vai kuinka sitä sanotaa. Ja totta, hienosti punnersi siellä toinen niin. Nyt alan ymmärtää, miksi ihmisten keski-ikä on ennen ollut niin paljon matalampi. Varmaan suonet poksahdelleen vääntämisestä. :0

      Olen samaa mieltä, että onni tässä onnettomuudessa oli ainakin se, että lapset tajusivat tulen vakavuuden. Ovat onneksi sitä aiemminkin jo kunnioittaneet, mutta nyt viimeistään.

      Kiitos ovesta :)

      Poista
  6. Ei sitä aina tarvi mitään aikaiseksi saada, yritän itselleni hokea. Ihan kiva ettette polttaneet koko pihapiiriä. Meillä oli joskus mun lapsuudessa vastaavantyyppinen tilanne peltoa kasketessa, tosin se saatiin nopeasti hallintaan. Siinä kyllä huomasi, että tuli on aika vikkelä leviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, ettei koko ajan tarvitse olla tehokas. Kuitenkin sitä aina jälkikäteen huomaa tehneensä jotain. Mikään tekemisen pakko ei ole. Ehkä tekemisen hinku ennemminkin ja turhauttaa, kun ei ehdi ja pysty. Onneksi saatiin tuota siivoustyötä tehtyä, sitä ei enää kesällä viitsi tehdä.

      Oli kuulemma ihan kahta vailla, ettei Keimo soittanut palokuntaa. Onneksi selvisivät omillaan.

      Poista
  7. Hui! Huh huh! Onneksi ei tapahtunut kauheita.

    Vihreä ovi on ihan mahtava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma, että ovi näyttää hyvältä. Vielä kun saisi mökin mustemmaksi ja maakaton.

      Poista