1.4.2014

Veistelyä ja kuorintaa

Kasse ja sombrero Artjärven Antiikkiliikkeessä.


Eka yö Vehkosuolla korkattu. Lauantaina ajelimme maalikauppojen kautta etsien tervaöljymaalia saunaa varten, mutta kolmesta paikasta tuli eioota, joten saunan maalaus tältä viikonlopulta jäi. Tervamaalin voisi itsekin sekoitta, mutten siihen nyt vielä ryhtynyt. Pistäydyimme myös Artjärven Antiikkiliikkeessä, josta on pitänyt mainita jo aiemmin. Siellä, liikkeen alakerrassa, on nimittäin muutamia retropaperitapettimalleja (vinyyliäkin löytyy) kymmenen euroa rulla. Malleja on vähälti, mutta jos natsaa, niin edukkaasti sieltä saa. Kotikeittiötä varten ei löytynyt täältäkään sopivaa, mutta Vehkosuolle lastenhuoneeseen ostin kaksi rullaa. 

Vehkosuolla oli kaikki entisellään. Siivoilua, lakanoiden vaihtoa, kirppislöytötekstiileillä sisustamista, varastojen täydentämistä, saunan ja talon lämmiystä, makustelua, tunnustelua ja haistelua. Lämpenevään yläkertaan heräilleet parisataa kärpästä muistuttivat ongelmasta, josta ei olla ratkaistu. 

Puskapissalla illan hämärässä kuuntelimme metsästä kantautuvaa lintujen visertelyä ja tsirpitystä – nyt jo! Nukkumaan mennessä sängyn vierestä yöpöydältä löytyi luontevasti kesken jäänyt kirja, Vanhan rouvan lokikirja (Kyllikki Villa). Sen verkkainen tahti viimeisteli tunteen, että kotona ollaan.

Sunnutain teemana oli polttopuuvajan tai -suojan hirsipuiden veistely ja kuoriminen Keimon johdolla. Minulta jäi hommat ja tämä kaikki vähän niukalle, kun tallissa kului odottamatta aikaa. Iivarilla oli jälleen omituisia vaivoja, jotka todennäköisesti johtuvat, hoidosta huolimatta, vatsasta (hiekkaa tai vatsahaava). 

Puunkuorinnassa alkoi todellisuudessa tapahtua vasta sitten, kun minä pääsin paikalle, eikä työkaluja riittänyt kaikille. Oman vuoron odottelu vieressa toimettomana seisoskellen synnyttää yllättävää motivaatiota. Ja mielellänihän minä työkalun luovutan, jos lapsilla tekemisenintoa riittää. Keimo kommentoi kuvia jälkikäteen:

"Mä kun luulin että lapsuus oli synkkä jos oli puiset lelut mutta entäs kun ainoot lelut on puita."




Kuvat pääosin Keimon.



14 kommenttia:

  1. Ihana puoti...sen näkee jo kuvista..:)
    Edellinen postauksesi oli jäänyt huomaamatta....keittiöstä TULI upea, kyllä eron huomasi heti...odotan enemmän siitä kuvia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, jos keittiö miellyttää silmää. Ollaan mekin viihdytty. Laitan ehdottomasti kuvia, kun saan tapetoinnin tehtyä.

      Poista
  2. Siis oikeesti, Keimo osaa veistää hirretkin itse? Olen vaikuttunut.

    Ja miten mahtavaa, että lapset päästetään hommiin mukaan. Olen ollut huomaavinani, että nykyisin penskoille ei anneta edes tylsiä saksia askarteluun, etteivät vaan loukkaisi itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veistäähän tuo juu. Valitteli vaan kirveen olevan hieman vääränlainen, väärässä kulmassa tuohon hommaan. Siihen pitäisi jatkossa satsata, niin homma helpottuisi.

      Lasten kohdalla on monella varmasti kyse siitä, että vanhemmat eivät itsekään tee vastaavia asioita eivätkä omaa kokemattomuuttaan uskalla lapsillekaan antaa mahdollisuutta. Ylisuojelevaisuudestakin voi olla kyse, kuten sanoit.

      Poista
  3. Ihanaa! Tiedän tuon tunteen, kun sitä aluksi tunnustelee, haistelee ja maistelee, että millaista täällä olikaan! Mahtavat nuo lasten puunkuorintakuvat!
    ps. Susannalle tiedoksi, että toisissa perheissä kyllä lapset veistelevät puukoilla, sahailevat sun muuta ja 5-vuotiaina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just. Teidänkin kesäasunnolta saa aina samoja tunnelmia haistella.

      Teidän lasten kanssa on varmasti just niin, että kun itsekin olette tekemässä, niin lapset vähän väkisinkin ovat mukana hommissa.

      Poista
  4. Ihanat kuvat nuo, missä lapset kuorii tukkeja! Melkeinpä tulee mieleen Elena Shumilova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kohteliaisuus tuo Elena Shumilova. Kiitos kuuluu tietenkin Keimolle.

      Poista
  5. Artjärven antiikkiliike on metka paikka, käytiin siellä viime kesänä ekaa kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täynnä aarteita. Kylläkin antiikkiliikehinnoissa...

      Poista
  6. Näyttää vierailun arvoiselle paikalle tuo aarreaitta :)

    Mahtavaa, että teillä on pari pikkuapulaista siellä oppimassa :) Upeet kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset pienen kylän antiikkiliikkeet ovat harvinaisuus nykyään. Sellaisia kesälomareissun kohteita, kun voi ajella pikkuteitä maisemia katsellen.

      Poista
  7. Itse maalaislapsena ja nyt kaupungissa "homettumassa" kaipaan niin maatilan pihatöitä! Sitä on tämäkin neiti 10v heilunu vesuri pienissä kätösissä raivaamassa vattupusikkoa ja 13-kesäisenä tyhjentänyt lantalaa naapurin poikien kanssa lapiot kädessä. :)

    Oi mitä ihania muistoja. Ja uskon, että ne juuri luo itseluottamusta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kaikkeen sitä huomaa lapsikin pystyvänsä kun vaan annetaan yrittää, ohjeistetaan ja kannustetaan. :)

    VastaaPoista