24.7.2014

Tiedän vain sen, etten tiedä

Kattotuolien rakentamista. Laudoituksen päälle ladotaan vanhoja kattotiiliä, jotka ovat päikan päältä löytyneet.

Keimo on tästä päivästä lähtien lomalla ja heti tuli sellainen en tiiä, sie voit vaikka viiä, ni mie vikisen -olo. Kun on niin pitkään, ettei muistakaan, vastannut perhettä koskeviin arjen ja vapaa-ajan järjestely- ja ohjauskysymyksiin sellaisinakin huteran päätöksenteon hetikillä, kuin olis toivonut ulkopuolisen ohjelmatoimiston ottaneen ohjakset käsiin, hanskojen riisuminen ei tuota vaikeuksia. Takkini ei ole ollenkaan tyhjä, päinvastoin ja sen vuoksi tällainen löysääminen onnistuu. En ole tainnut odottaa tältä kesältä mitään. Odotus voi pilata niin paljon. Harvoin odotukset täyttyvät kuvitellulla tavalla ja toteutumisen hetki on odotusten (oletusten) määrästä koettu ennalta niin monta kertaa, 
että h-hetki on joka tapauksessa väärin. 

Odottaja ei voi itse odotuksen määrää sanella. Harjaantuukohan odottamattomuuteen? En tiedä, enkä tiedä miten se minulta on onnistunut vai onko sittenkään. Ihme päättymätöntä tämä tekstikin. 
Tuntuu, että päivissä on niin paljon mukavia hetkiä heti heräämisestä lähtien. Pieniä pyrkimyksiä, pieniä pettymyksiä ja pieniä palkintoja. Parhaita hetkiä on monia, mutta paras se, kun kaikki muut ovat nukahtaneet ja minä nukahtamassa. Jännä rajamaailma.

Jonkun mielestä voisin kai olla yhtä hyvin kuollut. Vaikka kyllä minä valveilla olen mielelläni elossa. 

Sillävälin, kun minun olkapäidenkohautteluolo jatkuu, Keimolla on vastauksia ja suunnitelmia. Rautakauppaan, tarvitko jotain (en tiiä), oisko nyt ruoka (en tiiä), nostetaan perunoita, tarvitko apua johonkin, jos nyt menen rakentamaan (en tiiä), rakentamista, tulitko auttamaan (en tiiä), sahaa noi puoliksi ja niin edelleen. 

En tiiä, mutta ehdinpähän ainakin kerärä punaviinimarjat ennen rastaita kotoa sekä Vehkosuolta. Saattoivat olla vähän raakoja, mutta ehdin, hahaa. Mehua tuli 14,5 litraa, sokeroituna hieman enemmän.  Kuivatut nokkoset pussitin viimein. Kasvimaalta odotan papua. Punajuuri tulee kohta korvista. Ja kuuma on. Kello on 19.47, lähden ratsastamaan.



Hyvä fiilinki. Näillä mennään. 

6 kommenttia:

  1. Mullon samanmoiset rusketusraidat jalkapöydillä :) ja mulla on vielä nokkoset keräämättä..koko kesän oon aatellu että pitäs ja pitäs, mutta onneks vielä ehtii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut asiat menee jonakin vuonna putkeen ja taas jotkut jää roikkumaan. Sellaista se on.
      Kävin illalla saunassa, ne rajat ei ollut ihan noin isot. :)

      Poista
  2. Tytöt ovat niin ison näköisiä kuvassa...:)

    VastaaPoista
  3. Täälläkin kuivatusta, mehustusta, puuhommia... ja aina koivet mullassa, tukka auringonpolttamana, mutta niin tyytyväisenä :) En mä tiiä- on ihan hyvä asenne välillä :) Minulla jo loma ohi ja pitäs taas tietää vaikka mitä... Mutta ihanaa lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sadonkorjuusta alkaa aina sellainen loppukesän fiilis, vaikka lomalla vielä olisikin. Kuuma on kyllä päivystää puuhellan ja mehumaijan vieressä. Hyvää kesän jatkoa sinullekin.

      Poista