11.8.2014

42 päivää


Tänään herätessäni on hiljaisempaa. Kurjet huutavat pellolla, lampaat määkivät ja kukko kiekuu, mutta karsinasta ei kuulu kopsetta. Ratsastin eilen Iivarin takaisin kotitalliin ja nyt mieli on koko perheellä vähän haikea. Ollaan kuulevinamme tuttuja ääniä, pärskähtelyä ja oksien rasahtelua sekä näkevinämme sen tutun hahmon laitumella. Äsken se oli vielä tuossa, seinässä roikkuvan riimunnarun päässä. 

Matka tallille sujui hyvin, vaikka Iivari olisi halunnut nyt kääntyä takaisin Vehkosuolle, toiseen kotiin, lampaiden ja ihmisperheen luo. Ja vaikka vastaan tullutta hevoskaveria oli pitkästä aikaa hienoa haistella ja ihmetellä, laitumella se halusi vetäytyä muista syrjään, ottaa etäisyyttä ja vähän pohdiskella tilannetta. 

Iivari oli meille oma, kokonainen hevonen, 42 päivää. Sen läsnäolon aisti ja sen touhujen ja mielenliikkeiden seuraaminen oli rauhoittavaa. Se seurasi myös jatkuvasti uteliaana meitä, oppien ja tietäen nopeasti aikeemme. Olen varma siitä, että tämä oli lomaa Iivarillekin sillä vaikka hevonen kuuluukin laumaan ja kontaktiin toisten hevosten kanssa, se vapautui hetkeksi ruuan ja aseman kilpailusta ja rentoutui ihan uudella tavalla. Huomasin itsestänikin, että ratsastuskeskeinen hevosenomistajaelämä muuttui, hevosesta riitti minulle sen läsnäolo. Olen onnellinen, että minä saan kokea kaiken: olla ja omistaa täällä Vehkosuolla, mutta myös nauttia ystävistä ja monipuolisesta harrastamisesta tallilla.

Huomenna alkavat koulut ja eskari, kesä Vehkosuolla on lopussaan. Teen mielikuvaharjoituksia, joissa olen nykykodissa; keitän kahvia kahvinkeittimellä, katson televisiota, kuulen liikenteen melua, elän aikatauluissa, sytytän lampun, vedän vessan, ne kaikki tutut outoudet, joista olen jälleen vieraantunut kesän aikana. 

Täytin viikko sitten 39. En tunne olevani rasittunut iästä vaan ajan kulumisesta ja kaikista pienistä luopumisista. Tämä on luultavasti joku taitekohta nyt elämässä, kun nämä tunteet näin korostuu. 
Silti me suunnittelemme jo uutta kesää. Mietimme, miten laidun jaetaan, minne tehdään risuaitaa ja mistä niitetään ensi kesänä heinää eläimille. Aloitin eilen talon kellarin saunan lattian piikkaamisen. Ensi kesänä tai jonain tulevana kesänä saunotaan siellä. 

Ja onhan onneksi viikonloput, pitkät pimeät syysillat, kun voi piiloutua vielä hetkeksi tänne. 




Kaikilla on ikävä jo nyt sinun huumorintajuista olemustasi, Iivari. 

P.S. Terttu-lammas ystävystyi Iivarin kanssa niin hyvin, että päätimme ensi kesää helpottaaksemme ostaa Tertun omaksi. Se pääsee viettämään talvea rakkaan ystävän perheen luokse lammaskatraaseen ja palaa ensi kesänä laiduntamaan Iivarin kanssa sopeuttaen toivottavasti uudet lampaat nopeasti hevosseuraan.

20 kommenttia:

  1. Iivarin (ja omistajan!) huumoria on kaivattu myös tallilla!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla. Tallikavereiden ansiosta kaikki on onneksi helpompaa.

      Poista
  2. Ihana postaus! Olet , kuin intiaanityttö Iivarin selässä. Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itselle tärkeä aihe. :) Kuvat ovat jälleen Keimon käsialaa.

      Poista
  3. Maagisia kuvia ja ihana kuvaus kauniista kesästä!

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia!

    Minulla oli oma ponitsu ensimmäisen vuoden kaverin tallissa ja olihan se hevostelu silloin ihan erilaista! Kävin tallilla joka toinen päivä (välimatka kotoa 30km) ja ratsastin joka kerta säässä kuin säässä kun kerran sinne asti ajoin. En uskonut kun kaveri sanoi, että sitä ei tule ratsastettua niin paljon kun hevonen on omassa pihassa. No nyt kahden vuoden kotitallin jälkeen uskon, sitä on niin helppo lykätä aina huomiseen kun sataa tai on liian kuuma tai on kivempi vaan höpöttää ja rapsuttaa hepoja :) Nyt mulla on uusi ihana satula ja toivon, että saan sen avulla kipinän säännöllisempään ratsastukseen, kun poni ja sen omistaja kaipaavat treeniä niin taitojensa kuin linjojensa suhteen! Ponilla on kyllä isompi ylipaino ongelma kuin minulla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Hevosen pitäminen kotona sitookin ihan eri tavalla - ei paljon matkustella minnekään, ellei ole hyviä hoitajasuhteita. Vakavaan ratsastusharrastamiseen kuitenkin on ihan hyvä olla joku kannustin, vaikkapa välillä valmennukset tai joku, jonka kanssa spekuloi ja vertailee kehitystä. Siis yleensä puhuu omia ajatuksiaan läpi ongelmatilanteissa ja miksei onnistumisissakin. Sen puoleen talliyhteisössä oleminen on kyllä mukavaa. Kai ne jonkinlaiset rutiinit kotonakin toimisi ja tietenkin uusi satula! :) Näin vanhemmiten on alkanut arvostaa hyviä varusteitakin enemmän. Ja niinkin paljon, kuin minä tallilla notkun, olen alkanut ajatella, että satsaan silloin tällöin vaikkapa johonkin kivoihin housuihin. Sellaisista saa lisää potkua.

      Poista
  5. Voi teitä ihania metsäläisiä. Hienolla etelänreissulla... On muuten mahtava lukea hevoskesästä!
    Mukavaa arkea! Täällä se alkaa todella huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan tänään huima pudotus arkeen. Eilen kulki karavaani kissoineen, korineen ja lampaineen Vehkosuolta kylille. Tänään valmistin aamupalan silmänräpäyksessä. Aina jaksaa moderni elämä hauskuuttaa. Mukavaa arkea teille. On sekin ihan tervetullutta välillä.

      Poista
  6. Upeita kuvia ja niiden tunnelma on oitis tavoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Itsekin jo vähän haikailin niiden perään, vaikka ratsastaessa ajattelin, että on tää kesä ja pelkkää ötökkäparvea.

      Poista
  7. Tämmöisiä juttuja voisin lukea jatkuvasti, siis juttuja eläimistä, mutta ei niitä, joissa se iso lintu tulee ylhäältä päin ja nappaa valkean jäniksen, niistä en niin välittäisi.

    En ymmärrä hevosia, en tiedä niistä mitään, mutta tämmöiset elämänmakuiset, eikun hevosenmakuiset jutut saavat minut kiinnostumaan ja vähän enemmän tajuamaan, että eivät ne vain pupella sitä heinää ja seiso paarmojen syötävinä, vaan tekevät nuo jalot otukset muutakin, kuten hurmaavat ihmisiä ja tekevät tuttavuutta lampaiden kanssa, se on minusta aika upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätän ne raadolliset jutut kertomatta, tai siis ainakin varoitan niistä. :)

      Hyvä, jos onnistuin herättämään kiinnostuksen. Hevonen on erittäin mielenkiintoinen eläin sen tunneherkkyyden takia. Kuten tietysti monet muutkin eläimet, mutta hevosella on todella hyvä kyky lukea muita "laumanjäseniä". Sen on saaliseläimenä pitänyt pystyä reagoimaan nopeasti säilyäkseen hengissä. Hevosen kielen opettelu on ihmiselle usein vaikeampaa kuin ihmisen kielen hevoselle. Samoin se oppii muitakin eläimiä tulkitsemaan vakkei viestikeinot olekaan aina samanlaisia.

      Poista
  8. Mieluummin vanha kuin aikuinen. Mulla tuli sama lukema keväällä. Vanhin jäi kesän aikana kiinni lonkerosta, kävi festareilla ja alkoi seurustelemaan. Alkaahan tässä jo luopumisen tuska kupeita hipoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta, tossahan sitä lohtua riittikin yhdelle kesälle.
      Mulla on vielä se "lohtu", että tavalliset kasvukipukokemukset alkaa vasta keskimmäisen kohdalta. Tosin vanhimman kohdalla ne luopumisen ratkaisut on tehtävä yksipuolisesti, ikäänkuin työntämään poispäin, kun irtaantuminen ei tapahdu luonnollisesti ja sepä se vasta tylsää onkin. Mutta tsemppiä rinnakkaiseloon teinin (joo, ei saa käyttää) kanssa.

      Poista