26.8.2014

Hyppäämällä yli


Seuraan tässä samalla Yle Areenalta kouluratsastuksen MM-kilpailuja Normandiasta. Lähetyksiä tulee pari viikkoa melkein aamusta iltaan ja telkkarista vielä koosteet – hevosurheilua mahan täydeltä. Olin lisäksi vielä lauantaina Tampereella seuraamassa Anna Kilpeläisen luentoa suomenhevosen ratsukoulutuksesta ja flunssaisena vielä koko viikonlopun, joten Vehkosuolla ehdin huokaista vain hetken. 

Asiaan. Sattui joskus tällaista. No onhan siitä tovi, mutta koska viime kesän vieraista kävi tänä kesänä enää murto-osa (eikä yhtään uutta), päättelen sen johtuvan autiosaarifobiasta. Tiedätkö, joutua romahtaneen sillan väärälle puolelle, eikä ponnistusvoima riitä ylihyppyyn. Ja kun vieraat sen kerran selviytyivät pois, he ajattelivat "Kultaseni, ei koskaan enää palata, eihän".  Onhan se kieltämättä houkuttelevaa päästä KÄYMÄÄN kauniille, rauhaisalle ja paratiisimaiselle "saarelle", mutta määrittelemättömäksi ajaksi, ehkä koko loppuelämäksi, omituisessa seurassa. Noooooou. 

Sana kulkee ja niin edelleen. Vierashuone tyhjillään on saanut olla.

Kyllä, mutta nyt hyviä uutisia. Pelastusveneen voi jatkossa jättää kotiin, sillä siltaa on paranneltu. By Keimo, joka elää sanonnan mukaan (jonka juuri keksin): voimaa on kuin pienessä älyssä. Tällä vaan tarkoitan, että olisihan tuonkin voinut joku kaveri tulla koneella kaapaisemaan. Se on tietysti eri asia, että onko niitä kavereita (joilla on koneita). 

Kun alla olevista kuvista mitään selvää kuitenkaan saa, niin kerrottakoon, että puro, jonka yli tie vie, juontuu lähteestä ja virtaa ympäri vuoden. Muutamia vuosia takaperin, edellinen omistaja antoi metsäkoneille luvan käyttää ylitystä ja tietä. Kone todennäköisesti nyrjäytti kivisen siltarummun kiven paikoiltaan tukkien veden tien. Korjaavana liikkeenä vanhan ylityksen viereen upotettiin muovinen putki. Uudesta putkesta vaan sen verran, että se ei sitten toiminut toivotulla tavalla. 

Työ lähti liikkeelle kaivuulla. Sen jälkeen liikkuteltiin kiviä. Kun esteenä ollut kivi oli pois tieltä, lähti vesi virtaamaan iloisesti vanhaa reittiä pitkin. Lopuksi vielä kivien päälle tuli raudoitettu valu, jottei hiekka ja kivet pääse valumaan vesitunneliin. Vieressä oleva muovirumpu saa jäädä tulvavesiä varten, se peitetään paremmin hiekalla ja ylitys tuetaan reunoista.


Alla oleva kivi tukkii veden tien. Hevosen jalan mentävä aukko.
Kaivuuta
Siirtelyä
Rako (15-20cm).
Se sanonta...
Valu

15 kommenttia:

  1. EIpä tarvitse Keimon mennä kuntosalille..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä tuliko tuossa nyt tarpeeksi vielä...:)

      Poista
  2. Auuuu, selkään koskee pelkkä kuvien katsominen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla rasittui selkä jo tätä kirjoittaessa.

      Poista
  3. Ei meilläkään käy ikinä vieraita. Hienoa että korjasitte kivisen rummun. Vanha systeemi on usein parempi kuin uudet kujeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän mennä itsessä...En tiedä, mutta oli tuossa sellainen hyvä puoli, että heikkohermoisimmat vieraat karsiutui. Meidän seuraa kukaan heikompi ei kestä, silta oli ikäänkuin testi.

      Poista
    2. Itsessä itsestä itseeni.

      Poista
  4. Oliskohan se metsäkoneen omistama "yhtiö" korjannut tekemänsä tien pettämisen. Yleensä yhtiöt korjaavat sen minkä rikkovat... ja tuovat myös tien parannushiekkaa/soraa. (tietysti nyt on jo aikaa mennyt ja Keimo tehnyt ISON työn) T: J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti sen olisi vielä saanut jonkun korjaamaan, mutta se kysely ja odottelu ei maksa vaivaa. Ja kun sopimus on jo edellisen omistajan kanssa tehty, ei viitsi enää sorkkia. Onneksi homma eteni näinkin. :)

      Poista
  5. No nyt on tekemisen meininki! :D Ja kouluratsastuksen MM-kisat & Yle Areena <3 Duunissa ilmoitin jo, että suomalaisratsukoiden aikana minulla on sitten tärkeä palaveri menossa. Itseni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea asenne työpaikalla. Aika moni on lätkän tai futiksen takia keskeyttänyt yhtä ja toista.

      Poista
  6. Te olette kyllä niin ihmeellisiä, suloisia, työteliäitä, yritteliäitä, innokkaita... Tota voisi jatkaa loputtomiin. Iloitsen niin näistä kuulumisista. Me ei Harrin kanssa osata mitään tällaista. Hämmästelen ja kummastelen joka kerta, mitä puuhaatte. - Niin ja sanonta on loistava. Kuvaa just eikä melekeen. Tuija N.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mitä sanoja, kiitos nyt! Onneksi te Harrin kanssa osaatte niin paljon kaikkea muuta, että siitä seuraa yhteishyvää muillekin.

      Poista