11.9.2014

Kohta loppuu unelmat



Kassella on ollut jonkin aikaa kolme unelmaa: 
1. Saisi syödä joskus kokonaisen kurkun alusta loppuun ihan yksin. 2. Voisi koskettaa pilveä. 3. Näkisi Vapaudenpatsaan. 
Hiljattain ystävä lahjoitti koko perheelle omat kurkut kuultuaan Kassen haaveesta. Riemu oli rajatonta ja kuulimme korvissamme ensimmäisen puraisun taustalla soivan fanfaarin. Haukku haukulta alkoi kuitenkin valjeta, että kurkku on liian iso yksin kerralla syötäväksi. Ja se siitä. Toisen unelman toteutuminen tapahtui sunnuntaiaamuna, kun tytöt tajusivat, että Vehkosuon pellolle oli laskeutunut pilvi. Siis oikeesti! Miltä sen koskeminen sitten tuntui? Ei oikein miltään ja vähiten odotetunlaiselta. Ehkä yllättävää oli sekin, että sen saattoi kokea tukevasti maan pinnalla seisten. Noh, tämä kuitattu olankohautuksella ja unohdettu kirpeää villiomenaa haukatessa. 

Jäljelle jää unelma numero kolme. * 




Porkkanasato on nyt kellarissa. Yllä kuvassa näkyy ruusukaalin nuppuja, jotka saavat rauhassa odotella pikkupakkasia. Kuinkahan säilöntä onnistuu...Viileämpiä ilmoja saa myös odotella mustajuuri, maa-artisokka ja palsternakka, joista kaikista ajattelin puolet jättää maahan talveksi ja nostaa vasta keväällä. Maa-artisokkaahan ei maasta saa kaikkea, vaikka tahtoisikin (tahtoisin). Juuripersiljan kuivauskoe onnistui hyvin, joten ainakin puolet kuivaan ja loput kellaroin. Ulkotomaateille ei taaskaan aurinko ja lämpö riitä. Runsaasta kosteudesta kielii halkeilu yksittäisissä kypsyneissä tomaateissa. Saunan lauteilla tulikin jo Keimon aloitteesta suunniteltua tarkemmin kasvihuonetta; sen paikkaa, mallia ja toteutustapaa. Ajatuksissa siintää se.




Vielä on kesää jäljellä (mato – anteeksi) eikä hassumpaa ollut kaikkien lasten ratsastaa vuorotellen Iivarilla näissä säissä. Hienoa, että eritoten Kepe jaksoi odottaa vuoroaan ja vuoron mentyäkin säilyttää hyvän mielen. Tämä innostaa minuakin järjestämään useammin yhteisiä ratsastuksia.

No niin, nyt menen ja laitan mehumaijan tulille. 20 litraa kriikunoita odottaa mehustumistaan.

*Ettei nyt vaan loppuisi unelmat kesken.


10 kommenttia:

  1. Kyllä Kasse pian löytää uusia unelmia...:) Mukavaa, että kaikki tytöt tykkää ratsastuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tykkäisivät ratsastaa enemmänkin, mutta kun heillä on hieman saamaton äiti. :)

      Poista
  2. Aina tulee uusia unelmia, onneksi. Aurinkoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Ihana Kasse <3

    Haleja, Sara-kumppari

    VastaaPoista
  4. Mahtavia porkkanoita! Alempi postaus on liikuttava <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkanat olivat oikein iloinen yllätys. Vaikka en tiedä korvaako määrä laadun :)

      Kiitos, kun olet hengessä mukana.

      Poista
  5. Tuo otsikko oli jotenkin pahaenteinen... heh!
    Aivan ihana kuvasarja! Tuli jotenkin hyvä mieli (otsikon pahaenteisyydestä huolimatta).
    ps. Minä sain maa-artisokan hävitettyä kasvimaasta... puolivahingossa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä oikeassa. Vähän sellainen pirujen maalaamisotsikko. Mutta ei, sen pitää toimia päinvastoin.

      Jos sulla on tuollainen maa-artisokkataito, niin tule meillekin tekemään se. Haluan sen pois kasvimaalta!!!

      Poista