16.9.2014

Mansikkapipomaan matkaajat



Tallinna on meille suomalaisille luultavasti tutuin ja kotoisin ulkomaankaupunki. Meillä ei ole mannereurooppalaisten tavoin mahdollisuutta piipahtaa rajanaapureiden kaupungeissa, mutta meren hidastavasta vaikutuksestakin huolimatta, Tallinnan lähentelee vastaavia apajia. 

Jo vuonna 1996, kun kävin erikoismaalariopiskelijana Tallinnassa opintomatkalla, oli restaurointi hyvässä vauhdissa. Olen ihmetellyt miten muut tekevän aina kaiken paljon paremmin, kuin me? Siis tyylillä. Meissä suomalaisissakin on visuaalisen silmän ihmisiä, mutta harvassapa kaupungissa se näkyy samanlaisena harmonisena kokonaisuutena, kuin Tallinnassa. Erityisesti tarkoitan rakennuksia. Että vanhat säilytetään, rinnalle rakennetaan uutta vanhojen ehdoilla, kokonaisuus mielessä. Harmittaa meidän suomalaisten puolesta. Virkattuine mansikkapiponemme. Vaikka miksei, jos senkin tyylillä tekisi...

Kävimme Tallinnassa yhden yön reissulla, meidän perhe (Kerttua lukuunottamatta), siskon perhe ja minun vanhemmat. Juhlimme siinä sivussa vanhempieni 40-vuotis hääpäivää. Aloitimme juhlavasti astellen siskon kanssa hotellin käytävää pitkin häämarssia laulaen, ojentaen äidille ja iskälle uudet mökin saunaan tarkoitetut kuoharilasit (heidän hassu tapa) ja kultaisen kuoharipullon.

 Iskän varaama hotelli Baron oli kiva, siisti ja keskeisellä paikalla. Äiti puolestaan oli nähnyt vaivaa, tutkiskellut ravintoloita ja varannut meille pöydän Kohvik Moon (unikko) -ravintolasta. Paikallisten suosima ravintola sijaitsee vanhan kaupungin ulkopuolella, yllättävänkin rähjäisessä ympäristössä, Kalasataman tuntumassa. Ilmapiiri on kodikas ja ruoka hyvistä perusraaka-aineista valmistettua venäläisvaikutteista gourme-ruokaa, joka tavoittelee samalla tavallisuutta ja maanläheisyyttä. Pidin siitä, miten tarjoilija antaa arvokkaan "isäntämäisen" vaikutelman, kuten olisimme hänen kodissaan vieraina, huolehtii meistä rennoin ja varmoin ottein sekä tarjoili ylpein, ei anteeksiantavin elkein. Viihdyin.  


Onnea 40 vuotiaalle liitolle.
Annaa ai lav juu daaling, lav foo juu änd lav foo mii, lav juu dan, lav juu man, hu ha tsatsatsaa… ap tyketö, daun tyketö, lav foo mii.
Ukki otti mäkijuoksuhaasteen vastaan.
Paras Cremé Prulée ikinä. 
Tom of Tallinn
Tallinn marathon 


Parhaat tuliaiset löytyvät aina sataman Norde Cetrumin ruokamarketista. Mustaa leipää, juustoa, viini, bulguria, halvaa ja uusi iso kahvimuki.

Siskon blogissa samasta reissusta. 

10 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia, niin rento tunnelma! Tuollaisena vanhempana haluaisin olla ja pysyä, ottaa mäkihaasteen vastaan millon vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan kauheasti. Isäni on melko kilpailuviettinenkin kaupan päälle ja melko hyvällä itsetunnolla varustettu. :)

      Poista
  2. Teilläpä on nuorekkaan ja reippaan näköiset vanhemmat, onnea heille yhteisistä vuosikymmenistä! Varmaan ollut mukava reissu.

    Tuo teidän Kasse on kyllä jotenkin erityisesti minun tunteisiini vetoava lapsi useissa kuvissa, niin suloisen totinen tuossa yhteiskuvassa jossa nojaa isänsä olkapäähän. Ja voi, tuo viimeinen kuva.... Tajusin muuten vasta, että hän on samaa vuosikertaa meidän kuopusherran kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorekkaita ovat tosiaan ja toivottavasti samat geenit minullakin.

      Kasse on kyllä melko herkkis ja kovis samassa paketissa. Huolehtii usein maailmasta ja muista ihmisistä niin paljon, että omat asiat jäävät vähän puolitiehen. Alkaa olla taas ikä sellainen, että päässä on paljon meneillään eikä meinaa vanhukset pysyä mukana. Tiedät varmasti.

      Poista
  3. Oijoi, Tallinna on niin ihana paikka!!! Onnittelut myös 40vuotisesta taipaleesta, aika hienoa! Mikä siinä onkin, olen oman alan jutuissa miettinyt myös tuota Tallinnan ainutlaatuista ilmapiiriä. Luulen, että kyse on pitkälti arvostuksen annosta - meillä vaan ei tajuta arvostaa käsityötaitoja ja siellä ymmärretään ja siihen satsataan, ja kas kummaa, se sitten myös näkyy. Ihana paikka, jonne pian taas luikahdan töineni itsekin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva paikka tosiaan käydä työnkin merkeissä eikä matkaa ole rasitukseen asti. Tuo lauantain lautta oli kyllä aika hektinen, ei sinne tee ihan heti mieli takaisin, mutta muuten menisi.

      Meillä varmaan se katkos tulee siellä korkeammilla portailla, kun meidän maassa ole totuttu restauroimaan vaan rakentamaan uutta. Eri tavalla ajatteleva on lähinnä outo taloudesta ymmärtämätön haihattelija. Tallinnan vanha kaupunki on turistien suosiossa historian, mutta myös sen tuomisen hyötykäyttöön (ei vain museoitavaksi) ihmisten koettavaksi. Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella on se Viro, missä tavalliset ihmiset asuu ja se taas jää Suomen elintasosta ja -ympäristöstä jonkin verran taakse.

      Hyviä Tallinnan töitä!

      Poista
  4. Hello, I´m your new follower. I love your blog and your style.
    This is my blog. Please follow me back: http://redecoratelg.blogspot.com.es/
    Kisses and hugs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nice to hear that you like and great to have you here. Going to check your blog soon.

      Poista
  5. Itse käyn kauniissa Tallinnassa tosi harvoin. Liian harvoin.
    Blogissani on Sinulle haaste :)

    VastaaPoista