3.9.2014

Tiedän mitä teit viime kesänä


Laitoin kuvia pelkästään juuripersiljasta, koska punajuuret ja porkkanat ovat niin isoja,
 että saattaa alkaa naapuri kadehtia. 

Nyt on jo pitkään riittänyt joka aterialle jotain omaa. Omavaraisuusgurut ovat asia erikseen, valovuosien  päässä meistä eikä tarkoituksemme ole tuolle pallille edes pyrkiä. Mutta on se vaan erinomaista rouskutella "tiedän mitä teit viime kesänä" -porkkanoita. Oma viljelty ruoka maistuu pienen mielen huiputuksen läpikäytyään täydelliseltä. 
Äidin oma rakkaudenhedelmä. 

Tässäkin asiassa on siisteintä, kun saa painaa nenä pystyssä vihannes- ja hedelmäosaston läpi ja melkein haistaa rahan homehtuvan lompakkoon. Penni venyy ja tarkan markan taloutemme kukoistaa. Voi olla jopa niin, että kun meidän perhe lakkaan kysymästä, markkinatalous luistelee jääkaudelle. Meidän takia taantuu ja lamaantuu. Nyt meni tästä ajatuksesta yöunet (oikeasti minä ja Pauli Hanhiniemi valehtelisimme, jos väittäisimme, öisin heräävämme murehtimaan maailmaa). 

Mutta ettei se kiinnostaisi minua ollenkaan, valehtelisin silloinkin.

Tuosta juuripersiljasta vielä. Sepä on osoittautunut tähän mennessä mainioksi kasviksi. Harvennuksen yhteydessä saimme lehtinaateista jo aikaisin kesällä persiljat ja vähän myöhemmin pikku juurista oli jo ruokiin makua antamaan. Ennen tulevaa lopullista korjuuta harvensin vielä kertaalleen, pistin lehtivartta pakastimeen ja kokeeksi pilkoin juuret kuivattavaksi. Toivon tuloksen olevan niin kuivaa, että saan jatkoa yrttisuolamyllyyn, muuten sitten vaikkapa suoraan ruokaan liemikuution tapaan. 

Porkkanat, palsternakat ja punajuuret ja myöhemmin vielä mustajuuret säilön turpeeseen kellariin. Keltainen porkkana säilyi viime vuonna kevääseen asti, punajuuri loppui jo varhain, joten sen säilyminen pidempään jää nähtäväksi. Ruusukaalista uskallan sanoa tulevan muutaman aterian verran pikkukaaleja. Kokeilu kannattaa. Haluaisin ensi vuonna kokeilla sipulin kasvatusta siemenestä asti. Onko kellään kokemusta?

Marjatilanne on surkea, kaikki vähäkin kuivui metsään. Punaherukkamehua ja karviaismehua olen keittänyt arviolta 19 litraa. Odotan vielä kriikunoiden kypsymistä, joista sitten mehua. Papuja ja sieniä on syöty tuoreeltaan, yli menevät pavut pakastan (kun nyt tilaa marjoilta näemmä jää) ja suppikset sitten kuivatan. 


Uunin ylle ritilän päälle kuivumaan.

Viikonloppu meni pitkälti oleskellessa, hevoshommissa ja tallitalkoissa. Sunnuntaina saimme käydä penkomassa tuttavan vahasta riihestä aarteita. Niihin palaan ajan kanssa. 
Iivari köhii flunssassa ja viettää toipilasaikaa. Mutta olenpa saanut olla lähellä seuraamassa ystävän hevosenostosuunnitelmia. 

13 kommenttia:

  1. Ruusukaalin kasvatusta voisikin ensi kesänä kokeilla..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kaikista uhkista huolimatta. Täytyy aloittaa esikasvatus jo ajoissa ja sitten torjua kirpoilta ja lopuksi on uhkana kaalitoukat ja liian lyhyt kausi. Aina kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Minä en tiennyt tuollaisesta juuripersiljasta lainkaan, vaikka olen maalta ja ison kasvimaan ääreltä kotoisin. Mahtavasti teillä on kyllä satoa! Onnittelut! Siis keskivertokansalaiseen nähden olette hyvin pitkällä omavaraisuudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vasta ihan ekaa kertaa laitoin ja tämän jälkeen ihmettelen, miksi edes pelkkää lehtipersiljaa kasvatan. Juuripersiljan lehden maun sanotaan olevan voimakkaampi, mutta minulle se sopii. Omavaraisuus on vähän sellainen arka aihe, kun tiedän monen olevan sitä oikeasti (eikä leikisti). Mutta minulle on kyllä se säästösyy tärkein.

      Poista
  3. Ihan mahtavaa! Ihania herkkuja omasta maasta!

    Tuosta sipulin kasvatuksesta (nyt saa kyllä heti joku viisaampi oikaista, sillä voin olla vaikka miten väärässä):
    Minä olen joskus ihmetellyt, että miksi ne sipulit kasvatetaan sellaista pikkusipuleista eikä siemenistä. Asia on ilmeisesti niin, että meidän kesä on siihen liian lyhyt, eli ensimmäisenä vuotena voi kasvattaa siemenistä niitä pieniä sipuleilta ja seuraavana vuotena pienistä sipuleista isoja.

    Mutta tässä ei siis puhunut kokemus, eli joki muu voi varmaan kertoa tämän todenperäisyyden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ainakin siinä oikeassa, että kausi ei riitä. Olen jostain kuitenkin lukenut, että joku sipulilaji esikasvatettuna tulisi valmiiksi. Tämähän liittyy edelleen siihen omaan ongelmaan, että itsekasvatettuna sipuli sipulista on jotenkin hassua.

      Poista
  4. Minulla oli tänä vuonna jotain, jonka nimi on vihersipuli. Se kylvettiin siemeninä ja näin syyskuun alussa ne näyttivät pieniltä sipuleilta. Mutta niissä ei ollut kuorta, joten en usko, että ne olisivat sinänsä säilyviä ensi vuonna jatkuvaa kasvatusta varten. En kylläkään kuivattanut, joten en tiedä, olisiko se kuori ilmaantunut jostakin. Mutta lisänä tuohon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihersipuli voisi ajaa purjon aseman, senkin kasvatus on liaan työläs makuuni, mutta molemmilla näillä taitaa talvisäilytys olla vaikeampaa. Kuivattu purjo ei mielestäni maistunut tarpeeksi. Löysin nyt sen sipulin, josta olin aiemmin lukenut (kommentti yllä). Se on jättisipuli. Tätä yritän muistaa koittaa ensi vuonna. http://www.siemenkauppa.com/sipulit/59-jattisipuli-kelsae-.html

      Lisäksi saattaa olla että punasipuli ja salottisipuli voisi esikasvattamalla onnistua. Etsin nimenomaan sellaista sipulia, jonka voi varastoida.

      Poista
  5. Se sun Talvikurpitsa kukkii täällä edelleen ILMAN kurpitsan alkuja, joten jäämme molemmat nuolemaan näppejämme siitä herkusta... Höh! Mutta jättikurpitsassa oli 2 kurpitsaa, joista toisen söi mato. Toivon toiselle parempaa kohtaloa (hilloksi joutumista) T:J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi helskatti. Toivottavasti se jättikurpitsa onnistuu, Pitäiskö sun käydä se jo napsaisemassa… :) Mä kyttään kokoajan noita kriikunoita, ettei ehtisi muumiotauti iskeä niihin ennen keräämistä. Nyt ne on vielä hiukan liian raakoja.

      Poista
  6. Juuripersiljan laitan muistiin - näyttää muuten ihan palsternakalta!

    Hei mullakin on tuo "sipuliongelma"! Pääsin tästä ongelmasta yli siten, että lakkasin ajattelemasta sipuleita yksilöinä, ja muutin sipulit massaksi! :D Helpottaa kun ajattelee, että keväällä laitan kilon sipuleita maahan ja nostan syksyllä maasta kaksi kiloa.

    VastaaPoista