2.11.2014

Jälkiä jättämättä



On meinannut pyrkiä päälle blogikirjoituskammo. Luulimme nimittäin Vehkosuon yksityisyyden tulleen loukatuksi. Tämän vuoksi (syystä, jonka kerron tuonnempana) aloin miettiä, että näinkö tällä rakkaalla kirjoitusharrastuksellani on kavalat seuraukset. Olenko ollut liian avoin, kertonut ja näyttänyt kuvin liikaa, pistänyt perheeni likoon uhaten heidän turvallisuuttaan menemällä liian pitkälle. Podin moraalista krapulaa ja punnitsin riskejä, sillä vaikka olen puhunut vain omasta puolestani enkä ole halunnut kirjoituksillani ketään ohjeistaa tai kenenkään valintoihin vaikuttaa, on aina mahdollista, että loukkaan jotakuta. 

Vehkosuon mysteeristen tapahtumien seurauksena minuun tunkeutui epämiellyttävää tunnetta, epäluottamusta ja epäilyä. Pidin blogia syyllisenä, jonka vuoksi aloin ulkoistaa itseäni kirjoituksistani. Blogi ei ole minä, minä en ole blogi. Suojeluvaistolleni sepitin turvamuurin ja sen varjolla annoin itselleni luvan jatkaa kirjoittamista. Mutta kävi niin, että tekstin henki sammui ja kirjoittamisen halu kuoli. Itselleni kirjoittamisen sijasta aloin raportoida.




Nyt, kun tapahtuman aiheuttama pöly on laskeutunut ja sen ratkeamisesta on toiveita, alan saavuttaa palan naiiviuttani ja sen myötä kerron avoimesti tapahtumista. 

Siispä:
Oli syysloman alku ja saavuimme Vehkosuolle aamupäivällä. Pävä meni polttopuita kannellessa, lämmittäessä, ruuan laitossa ja muissa arkihommissa. Illan hämärtyessä ja saunan lämmetessä söimme vielä iltapalaa ja saattelimme lapset nukkumaan. Makuuhuoneiden ilma oli vielä kosteaa ja kynttilän sytytettyäni päätin "avata" sängyn lämpenemään. Hämärässä ei nähnyt kovinkaan hyvin, mutta kuitenkin sen verran, että paikoiltaan heilahtaneen tyynyn alla, kauniisti keskitettynä, oli kourallinen jotain. Hyi että, ei kai kärpäsenraatoja, ajattelin. Ehkei sentään, muistuttaa enemmänkin karkkiläjää. Laaapseet, mitä tää nyt on! Ja: Taskulamppu tänne! 

Tyynyn alta löytyi kiviä. Sormenpään kokoisia, kauniisti nipussa. Joku eläin, mutta mikä, kun ei papanan papanaa tai muita jälkiä. Ja taas: Laaapset! Kuulustelua, tivaamista, suostuttelua, manipulointia ja uhkailua – tuloksetta. Kahden viikon takaisesta ei kenelläkään järkeenkäyvää muistikuvaa selitykseksi tälle. No, ei siinä sitten. Reippaalla äänellä lapsille pusi pusi, nukkukaa hyvin, äiti ja isi lähtee tästä saunaan. Saunan pimeillä lauteilla kääntyy katseemme hitaasti toisiimme, silmien valkuaiset vain paistaa, että mitä ihm... 

Aloitetaan selvitys: Viestiä ystäville facebookiin, jotta hah hah, nyt voi pilantekijä esittäytyä, tajuttu on. Moni tykkää, muttei ilmoittaudu. Lisää epäilyä, oliko ovi lukossa, miksi kuollut lintu oudossa paikassa, kuka päässyt avaimiin käsiksi, miksi vain kivet, mitä järkeä, yliluonnollistako? Googlekin jätti pulaan, ei tiennyt "kivistä tyynyt alla".

Niinpä olimme olevinamme niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vietimme tavallista syyslomaa. Teimme ruokaa kasvimaan ruusukaaleista ja mustajuurista. Lapset kruisalivat pyörillä ja seurustelivat kanojen kanssa, saunoimme, Keimo teki polttopuita, ajoi motocrossia pellolla, Kepe tyhjensi uunista tuhkat olkkariin ja pyöritti palloaan sotkussa riemuiten saavutuksistaan ja kuuntelimme pimeää ympärillämme. 



 Loman päätyttyä siirryimme takaisin nykykotiin. Tuli tunne, että jätimme talon oman onnensa nojaan, pimeään yksin. Pröystäilimme valolla ja helpolla elämällä. Kivet olivat menettäneet mystillisyytensä terän. Unohdettu.
 Viikko eteni ja Keimo teki kanojenhoitoreissun Vehkosuolle. Samassa yhteydessä päätti kurkata makuuhuoneeseen. Rauhallista. Tutut kivet pöydällä. Tyynyn alus oli tyhjä (kuka oikeasti luuli, että lisää kiviä). Mutta sitten... sänkytarkastuksessa päätyyn ripustetun huopapeiton uumenista alkoi ropista kiviä lattialle. Uusia, paljon. 
Ja kotiin pähkäilemään. Olisiko ne vain jääneet aiemmin huomaamatta? 

Seuraavana päivänä uusi tarkastus. Tyynyn alus, tyhjä. Päätyhuopa, kops, vain yksi kivi lattialle. Vilkaisu sängyn alle, jonne olivat edellisen päivän kivet jätetty – TYHJÄ! Peitot ympäri, petauspatja niskoilleen ja kas, sieltähän ne eläväiset kivet taasen löytyivät. Nyt alkaa jo naurattaa. Saatamme huokaisten päätellä asialla olevan vain jonkun yliluonnollisen tai sitten vain ummetuksesta kärsivän eläimen.  




Tällä tapahtumaketjulla on opetus. Jään sitä miettimään. Sillä välin annamme riistakameran kertoa, ken asioi sängyssämme. 

Ja jos jollain on vastaavista kivipesistä kokemusta, kertokoon. 

38 kommenttia:

  1. hui Apua ihan oikeesti..tämähän on kuin halloweenin kummitus tarina..siis onko tää totta!! meidän pohojosen möksällä on kans mystisesti käyti :( vaikka kaikki on lukittu ja ovissa hälyrit..viimeksi kun mentiin, niin keittiössä oli syöty, kaksi ihmistä koska kahden välineet oli kauniisti tiskattu tiskikaappiin, myös kattila..mä olin ihan Kauhuissani..että ei voi olla totta, mietittiin kaikki mahdolliset ymym..ei mitään käryä kuka siellä on ollut, mitään ei oltu viety, mitää ei oltu sotkittu..jos viel tapahtuu siel samalla tavalla, niin ei auta kuin vaihtaa kaikki lukot tai sitten oikeesti se riistakamera!! toivottavasti selviää!! ja ihan samaa mietin, oonko kertonut liikaa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen kiva yllätyskin jää vähän mietityttämään, mutta silti voisi kuvitella, ettei vierailijoilla ole ollut pahat mielessä. Mökkivierailuista olen kuullut kaikenlaisia puheita, kaikki ei ihan yhtä mieluisia.

      Poista
  2. Hui kamalaa. Mitä ihmettä? En kyllä keksi miksi mikään eläin haluais moista tehdä Eihän noita voi syödäkään ja ovat aika isoja jonkun pikkuelukan kuljetella. Huonoja pesäntekotarpeita.
    Meillä oli edellisessä kodissa vähän saman tyyppistä (ei noin pahaa) ongelmaa kolikoiden kanssa. Eikä siis minkä tahansa kolikoiden ,vaan vanhojen Saksan hilujen kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolikkojen siirtely, varsinkin Saksalaisten rahojen on jo aika erityistä. Joku vähän spesifimpi laji. Eiköhän tämä selviä, kun saamme kamerasta tuloksia.

      Poista
  3. Mystistä. Mikä eläin tuota voisi tehdä jos ei kerran papanoita tai jätöksiä. Ja luulisi ihmisestä jäävän muitkin jälkiä jos sellainen on talossanne vieraillut. Toivottavasti riistakamera kertoo kivien keräilijän henkilöllisyyden.
    Joskus mietin itsekin kuinka paljon on hyvä kertoa, ja todennut, että jos en kerro, on osa blogin viehätyksestä poissa. Eikä elämässä voi aina varautua kaikkeen. Täälläkin käydään jatkuvasti keikoilla mökeillä joita on paljon. Miksi siinä sivussa jäisi omakotitalo väliin oli blogia tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyrsijöillä on kyllä usein niin suora suoli, että papanaa jää jälkeen. Siksi vähän jännitti ensin. Nyt kuitenkin tuon toiminnan perusteella kuitenkin eläin, ei ihminen (ellei se yliluonnollinen).

      Mietin ihan samaa blogin suhteen ja tulin samaan päätelmään, että siitä on sitten puoli juttua pois, jos alan karsia. Melkeimpä voi olla jopa niin, että kun julkisesti täällä huutelen, saattaa arimmat luikkia pakoon siinä pelossa että huutelen vielä lisää, jos häiriköi.

      Poista
  4. No huh huh! Meinasin jo ehdotella riistakameraa, mutta sen olette jo hankkineet. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa tarinalle... Enkä oikein tiedä, mitä jatkoa toivon!
    Mukavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en oikein tiedä. Lapset olisi ollut tähän paras vaihtoehto, mutta kun ei niin ei. :)

      Poista
  5. Selkäpiitä karmii! Sen on oltava kummitus tai maahinen. Niin tai tonttu. Ajattele, jos riistakamerassa näkyykin valkoinen lakana joka liikkuu ja pudottelee kiviä (Joo joo siltähän ne kummitukset just näyttää). Hirmuisen mystilillistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva saa yliluonnollisia elämyksiä kokea, että on sekin mahdollisuus otettava ilolla vastaan. Mieti, joku epämääräinen hahmo riistakamerassa. Kiiluvat silmät. :/

      Poista
  6. Mut jos se olis kummitus niin olis kai se näyttäytynyt aiemminkin?

    Todella puistattavan jännä juttu, toivottavasti selviää jollain kivalla tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin, että miksei aiemmin, mutta voihan ne kummitukset olla pitkään "levossakin" ja nyt häiriintyneet jostain. Tai sitten yks tuttu kysyi, että oliko ne sinusta pahalla vai hyvällä laitettu, niin heti mietin, että oli ne niin nätisti nipussa, että hyvältä vaikutti (taas se itsesuojeluvaisto).

      Poista
  7. Toivottavasti syylliseksi osoittautuu vaikkapa orava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravaa minäkin vähän veikkailen tai jotain näätää. Toivottavasti niin.

      Poista
  8. Hui! Toivottavasti selitys löytyy.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun olette hengessä mukana. :)

      Poista
  9. :O Siis mitä. Siis mitä ihmettä.

    En yhtään ihmettele, jos on vähän epäuskoinen ja hämmentynyt olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jo vähän vähemmän hämmentynyt, mutta kyllä se syyslomalla vähän mietitytti.

      Poista
  10. Hui saakeli. Tosi inhottavaa. Ja varmaan kestää aika pitkään, että inhottavan tunteen saa pois tuonne menosta, kun teillä ei niitä sähköjäkään ole...samperi kun tollasella menee ilo hyvästä paikasta. Noh, nyt on hyvä kun on talvi edessä ja teillä muutenkin tauko tuolta, eikö? Sympatiat teille, pelko on inhottavimpia tunteita. Mutta sä olet rohkea emäntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sellainen taipumus, että kun menee yli hilseen, lakkaan ajattelemasta asiaa. Pystyn jatkamaan aika sujuvasti arkea. Jouduin olemaan yhtenä pimenevänä iltana yksinkin lomalla lasten kanssa Vehkosuolla, mutta selvisin siitäkin tekemällä vaan normijuttuja ja linnoittautumalla mahdollisimman ajoissa sänkyyn. Eli ei rohkea, vaan yksinkertainen. :)

      Poista
  11. No hui!! Veikkaisin kuitenkin asialla olevan hiiret. Ehkä ne on alkaneet rakentaa omaa vehkosuotaan teidän sänkyyn. :) Meillä nimittäin hiiret ovat aloittaneet kivirakentamisen kellarissa. Ovat kuljettaneet yhteen pahvilaatikkooon (myrkkylaatikkoon) pienen röykkien kiviä. Mielenkiinnolla kuitenkin odottelen varmennusta riistakameralle tallentuvasta syyllisestä. Olisipa se hiiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli ensimmäinen kiviin liittyvä kokemus. Eli se on mahdollista. Ollaan mietitty, että kivillä se/ne korottaa ilmatilaa ensin ja sitten alkaa vasta lopullinen pesänrakennus. Jaa-a.

      Poista
  12. Huhhuh, oikein juksi kylmät väreet pitkin selkää tätä lukiessa. Järki sanoo myös, että hiiret, mutta aika isoilta näyttävät kivet hiirten kuskattaviksi. Toivottavasti selviää pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos jännitti ;) Kivien koko on tosiaan mietityttänyt. Kova homma ollut toisilla ja sitten me aina sotketaan hommat.

      Poista
  13. Aikamoinen halloween-tarina!!! :D Odotan melkoisella mielenkiinnolla jatkoa, johon toivon jotakin harmitonta joskin vinksahtanutta hiirtä pääosaan tms...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tämä Pyhäinmiesten päivä tässä yhteydessä oikein lieventänyt asian haaraa. Talon rakentaneet miehet ja heidän pojat ovat olleet paikkakunnalla tunnettuja kivimiehiä...

      Poista
  14. Voi kun mä en kuvannut sitä rojun määrää mitä mun hiiret olivat toissa talvena kantaneet mun saappaaseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen todella oppinut tarkastamaan saappaat, varsinkin jos on ollut käytössä taukoa. Joskus on tullut tungettua tallilla jalka vähän liian ennakkoluulottomasti saappaaseen.

      Poista
  15. Huijui, jatkoa mielenkiinnolla odottelen! Kun on lapsia, niin on niin tottunut siihen, että tavarat vaihtaa paikkaa yhtenään, eikä etenkään pienimmät edes tiedä roudanneensa mitään, kun ei aivojen kapasiteetti vielä riitä sellaisen muistamiseen ;) Eli tiedä mitä jänniä yllätyksiä meidänkin talon hiiret (tai turkiskuoriaiset) on tänne järjestäneet, mutta en vaan huomaa niitä tämän tavaraliikkuvuuden keskellä..

    VastaaPoista
  16. Hei vaaan Tessa! Olemme Keimon kummisedän kanssa asiaa miettitneet ja se on orava, hilleri tms, Mutta, jos se on joku muu, niin arvaat varmaan (Keimo tietää) tulee joku tuhatta sataa pillit ulvoen vaikka Helsingistä saakka. Valot ovat siniset ja nopeuksista ei piiitata silloin. Hän saa ajaa niin kovaa kuin Keimokin ajaisi, jos uskaltaisi ilman sakkoja. Olkaa huoletta.. terkuin kummitäti

    VastaaPoista
  17. Huh! o.O
    Jään jännityksellä odottamaan tarinan jatkoa...

    VastaaPoista
  18. Hui. Toivottavasti riistakamera paljastaa. Joku eläin sinne varmaan haluaisi majoittua talveksi.

    VastaaPoista
  19. Kuulostaapa erikoiselta ja pelottavalta! Yleensä kai yksinkertaisin selitys on myös se todennäköisin. Mikä se sitten olisi? Hiiret?

    VastaaPoista
  20. Riistakamera! Hyvä idea. Toivottavasti selviää. Uskon, että joku eläin se on, vaikka papanoita ei löydykään. Mutta jos se on ihminen, se ei enää tule, kun tietää nyt kamerasta.

    Eräiden tuttavien pojan haudalla tehtiin ilkeyksiä, kukkia revittiin ja sellaista. Ihan kamalaa. Riistakamera paljasti syyllisen. Ihmiset osaavat kyllä olla aivan helvetin kauheita.

    VastaaPoista
  21. No hui kamala, että joku kehtaa tuolla tavalla kylvää pelkoa !!

    VastaaPoista
  22. Hei, meitä odotti tänään Torpalla vastaavanlainen yllätys! Leivinuunin pankolle pellin päälle kuivumaan jääneet leipäkrutongit oli kannettu alkoviin toisen tyynyn alle viimeistä murua myöten, siistiksi kasaksi. Olisin ehkä friikahtanut ihan täysillä ellen olisi aiemmin lukenut tätä postausta. Pienet kakkakikkareet matkan varrella tosin paljastivat tekijän ja huomenna tehdään visiitti paikalliseen rautakauppaan loukkoja ostamaan. Jumankeut, mun sänkyyn ei kakata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, sain vertaistukea! Minulla tulee vähän jopa myötätuntoa noita vilistelijöitä kohtaan. Mikä vaiva viedä niitä sinne talvisäilöön ja sitten tulee ilkeä iminen :) No, ymmärrän kyllä hävitysprosessin syyn. Kiva miettiä, mitä ympärillä öisinkin vilistelee meidän nukkuessa.

      Poista
  23. Meidän kesämökki oli kiireellisen kesäloman jälkeen tyhjillään kuukauden. Syyslomalla vanhemmat menevät mökille ja kun on aika mennä nukkumaan..sängystä löytyy makkarankuoret. "H**n ukot! Miksi niiden pitää syödä metsästysretkillä makkaraa sängyssäkin!" manaili äiti ja nostaa loput peitot syrjään ja on aikeissa nousta sänkyyn. Ei ole todellista! Kauempaa sängystä löytyy hiirien jättämiä pökylöitä. Se siitä nukkumaanmenosta. Kaikki peitot ja tyynyt vaihtoon ja kaapista uudet tilalle odottamaan aamua, jolloin aloitetaan päivä siivouksella. Sellaisia lämmittelijöitä.

    VastaaPoista