26.2.2014

Heppasynttärit

Jopo-tunnelmissa synttäriaamuna.

Kassen heppasynttärit sujui kivasti. Ja nopeasti, sanoi synttärisankari juhlien päätyttyä, kun pitkän odotuksen jälkeen oltiin päästy viimein asiaan. Aamupäivä kului verkkaisesti, kelloa tuijotellen ja huokaillen, onneksi kuitenkin uuden Jopon satulassa istuskellen.

Iivari oli hankkinut teemaan sopivan kurakreemin, jota puunaten kaikki pääsivät hoitamisen makuun. 
Maneesiin katettu pöytä oli täynnä helppoja herkkuja ja juomaa litkittiin kierrätetyistä jugurttipurkeista. Vuorot sovittiin hartaasti neuvotellen, jonka jälkeen odottelu oli jännittyneen hykerryttävää. Jokainen sai pompata "punttauksella" selkään, ratsastaa vikellysvyön kahvasta kiinni pitäen ilman satulaa liinan päässä käyntiä ja ravia ja lopuksi ratsukko valokuvattiin muistoksi heppasynttäreistä.  

Tallissa ja hevosten seurassa piti muistaa sääntöjä. Rauhallinen liikkuminen ja keskustelu, yleensäkin käyttäytyminen hevosen tapoja kunnoittaen – lainalaisuudet, jotka eivät tavallisesti päde tyttöjen synttärijuhlilla. Normaalisti on tapana ilakoida kiljuen, pomppien, hihkuen, loikahdellen, räpistellen, supatellen ja kaikkien muiden hevosen mielestä epäloogisten elehdintöjen kera. 

 Hienoa, että saimme maneesin käyttöömme (kiitos Olga ja kiitos myös Ira vikellysvyön ikuisuuslainasta).
 Olen myös erittäin tyytyväinen välillä niin pöhkön Iivarin kärsivälliseen ja maskottimaiseen käyttäytymiseen. Sen olemuksessa oli selvästi havaittavissa "ettei nyt sattuisi mitään" -varovaisuutta. Se ei uskaltanut ottaa askeltakaan oma-aloitteisesti ja sitten kun lupa tuli, ihan varovarovasti, ettei kaatuisi kallis lasti… 


Maistuuko hedelmäaakkonen?

23.2.2014

Kieuntaa

video


Olemme heränneet tänään ilman herätyskelloa. Ensi viikolla meillä on koko perheen yhteinen talviloma. 
Kukaan ei mene töihin, kouluun tai harrastuksiin kellon lyömällä. 

Kasse täyttää yhdeksän huomenna. Hän on saanut luvan kutsua muutaman kaverin heppasynttäreille, mihin sisältyy hevosen hoitoa, talutuksessa tai liinan päässä ratsastusta sekä herkkujen syöntiä. 


19.2.2014

Ajatuksia itämään




Rustasin maltillisesti siemenvihkoseen siementilauksen ja tilasin viikko sitten tarvitsemani pussit. Lajit pitää olla sellaisia, joita varmasti syödään suoraa maasta sekä säilötään talvea varten. Tarpeet selviää vain useiden vuosien kokeilulla.  

Punajuuret onnistuivat hyvin viime kesänä, niitä lisätään. Punajuuria syötiin jo kesällä paljon, eikä säilykkeisiin jäänyt paljoakaan. Yksi purkki taitaa neljästä olla jäljellä. 
Porkkanoita oli ehdottomasti liian vähän säilöttäväksi asti. Sain onneksi ison säkillisen luomuporkkanoita, joista on tehty näihin päiviin asti ruokia. Porkkanat ovat säilyneet kellarin lattialla säkissä melko hyvin. 
Lanttu vaihtui viime kesänä pienen kommunikaatiokatkoksen vuoksi nauriiksi, jonka pieniin sirkkalehtiin pesiytyi kuoriainen. Tulevana kesänä lanttu on lanttua. 
Mustajuurta sain vain höysteeksi, yritän uudestaan isommalla määrällä. 
Maa-artisokka jatkaa toisessa paikassa. Niistä tehty keitto oli taivaallista. 
Avomaakurkkua samalla mitalla, kuin viimekesänä – päivittäin pöytään satokautena. 
Sokeriherne vaihtaa paikkaa köyhän maan rikastukseksi ja salkopapu saa jatkaa samalla paikalla, 
jossa tuet on valmiina.
Persiljalle ja pinaatille sekä joillekin yllättäjille jätän tyhjää tilaa.
Uutena kokeiluna laitan juuripersiljaa, jota voi laittaa tuoreena ja kuivattuna keittoihin sekä kaksi lajuketta kaalia myöhäisempää korjuuta varten (kerroksittain voisi kylvää sinapinsiemeniä tuholaisia varten).
Tomaatti pääsee seinän viereen laatikkoon (Outdoor Girl menestyi hyvin viimeksi ulkona) yrttien viereen. Voi olla, että siirrän yrtit ulko-oven lähelle, josta niitä tulee paremmin käytettyä.
Härkäpapu ja peruna menee pellolle, jos saamme sen käännettyä hyvin. Niitten paikat pitää vaihtaa päikseen. 

Syksyllä aloittamiani laajennuskaivuita pitää jatkaa heti, kun maa sulaa. Kasvimaa pitäisi myös aidata – en usko, että eläimet pysyvät tuurilla pois toista vuotta. Omat kanat voisi päästää myös huolettomammin juoksentelemaan, eikä kasvimaa joutuisi niin pahasti Pöpin paimennuspolun jalkoihin.

Kotona aloitan esikasvatukset maaliskuussa. Pitkän esikasvatuksen vaativia lajeja ei ole montaa. Myöhemmin keväällä sitten kurkkua ja papua. Keittiön piironki saa siirtyä ikkunan eteen kasvualustaksi eteläikkunalle. Saa nähdä onko viime vuonna istuttamani parsa selvinnyt talvesta ulkona.


Vuosisuunnitelma 2




14.2.2014

Elastisen varaslähtö


No mitä kuuluu?
Sitä, että kukko Elastinen on alkanut kiekua, vaikka sovimme että sooloilut aloitetaan vasta sitten, kun he (kanaheimolaiset) ovat siirtyneet Vehkosuolle. Tipusisko Dodo on onneksi miehistyneen veljensä rinnalla keskittynyt vähemmän metelöintiin ja enemmän munimiseen. 

Dodo ja Elastinen
Kolmoset: Niina, Liina ja Linna
Munii


Pinnan alle kuuluu turhautumista omaishoitajuuden rintamalla. Voisin tästä avautua pitkän kaavan mukaan, mutta kohoavan verenpaineen pelossa raotan vain pikkuriikkisesti asiaa. Kehitysvammaisen lapsen kotihoito on minulle itsestään selvä ja tärkeä asia. Nyt aina vaan laajenevat sairaanhoitopiirit ja erityishuollon kuntayhtymät, eli isommat rattaistot ja kangistuneet byrokratiat ovat tehneet kehitysvammaisten lasten perheiden tukitoimien hoitamisen sen verran kasvottomaksi, ettei ketään lopulta enää kiinnosta miten, missä ja millä hinnalla lapsemme hoito järjestyy. Tuoko supistuneet tukitoimet oikeasti säästöjä, jos perheet väsyy lasten hoitamiseen kotona ja tulos on niin sanottu laitoshoito? Koska emme voi kohdistaa ahdinkoamme muutoksen aiheuttaneelle taholle suoraan, meidät ajetaan alisteiseen asemaan, jossa vaihtoehtoina on:
a) alistua riistoon, yrittää kykyjensä mukaan hoitaa lasta kotona ja samalla luopua kaikesta vapaudesta elää normaalia elämää
b) taloudellisen ja henkisen paineen puristamana ja vasten omaa arvomaailmaa sekä tahtoa, luopua lapsen hoidosta kotona. 

Tämä on näiden kanssa jatkuvaa samperin taistelua, turhautumista ja voimattomuutta. 


Harri


Silti meille kuuluu ihan hyvää ja tavallista arkea. 
Sain siskolta postissa tänään uuden Grantan, jonka aiheena on Outo.
On outoa, että siskoni jaksaa aina minulle lähetellä kivoja yllätyksiä, vaikken ikinä anna mitään takaisin.
Outoa.




Hyvää matkaa siskolle New Yorkiin ja kymmenen vuotta kestäneen avioliiton juhlaa! 
Nyt on se päivä, kun saatte avata Tulevaisuuden Laatikon.


Siskon Facebook-päivitys

9.2.2014

Ja maailmanrauhaa



Ken haasteen antaa, se haasteen kestäkööt, kuuluu vanha blogittajan sananlasku. 
Blogihaasteissa on vahän sama juttu, kuin vanhoissa kunnon ystäväkirjoissa ja niiden täyttämisessä; omahyväisellä tavalla kiehtoo kertoa itsestään, mutta nolottaa, sillä lukijat saattavat luulla omahyväiseksi. Yksi vastaaja katsoo epävarmuuttaan aiempien vastauksia, toinen suojautuu pistämällä täysin lekkeriksi. Kysymyksiä pitää miettiä hartaasti, että antaa fiksun mielikuvan (voi olla, että todellinen minä paljastuu ystäväkirjassa, ei todellisissa kanssakäymisissä). Harvoin se ensimmäinen ja rehellinen ajatus päätyy paperille.

Lempiväri: murretut (ota vastaus tosta kliseehyllyltä olehyvä)
Lempielokuva: indie-elokuvat (niin jalat-alta-viilee)
Lempieläin: kissa, koska olen itsekin sellainen, grrrrrr... (hahahah, kuolen ihan kohta nauruun)
Mikä haluaisit olla isona: onnellinen (ja maailmanrauhaa)

En kyllä ole kenenkään missään nähnyt toivovan maailmansotaa, kolmatta. Se olisikin ihan järjetön toivomus, vaikka maailmanrauhaa vähemmän utopistinen.



Mutta siis haasteeseen. Sen minulle osoitti ystävällisesti Karo-Liina. Koska talvea on vielä pieni siivu lusittavana ja Vehkosuo-elämän odotelu kuluu jäitä poltellessa, käytän aikani mielelläni yhden tyhjän blogisivun täyttämiseen vastaten seuraaviin kysymyksiin:

1. Lempiväri sisustuksessa
2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä
4. Suosikki leivonnassa
5. Blogisuosikit


1. Kun katson ympärilleni, näen valkoista, harmaata, turkoosia ja punaista. Niiden täytyy olla minun lempejä. 
(Vai, sittenkin murretut?)
2. Tällä tulotasolla ei yksikään nimekäs. Design voi olla tietysti myös oma design, jolloin sen tulo on mahdollista. Mutta, jos jotain voin sanoa mistä tahansa maailman asiasta varmasti, sanon sen, että vältän viimeiseen asti sanomasta mihinkään ei ikinä 
(siteeraten sanontaa: never say never).
3. Onko Bonderøvenin Frank hahmo? Jos ei, sitten Weeds -sarjan Andy.
4. En ole leipojamuija ollenkaan, mutta leivon leipää, pitsaa ja pannukakkuja. Kysymyken asettelu antaa sinänsä mahdollisuuksia, joten vastaan taikinapyörä.
5. Tässä kohdassa olisi tarkoitus haastaa uusia blogeja, mutta haastan vain yhden, siskoni, vastaamaan keksimiini kysymyksiin, jotka ovat mielikuvituksettomasti vain käänteisiä äskeisistä.

1. Ällöväri sisustuksessa
2. Design-esine/huonekalu joka tulee ehdottomasti meille
3. Epähurmaavat henkilöhahmot TV:ssä
4. Epäsuosikki leivonnassa
5. Blogi-inhokit (vaikeutan tätä hieman niin, että kiellän vastaamasta Alussa oli Vehkosuo)

Näihin tunnelmiin, 
Alussa oli Vehkosuon muija

Kuvat Kausalan junapysäkiltä: Keimo



5.2.2014

Talliuutisia ja scapula-harjoituksia

Minä, Iivari ja yhteinen hiusväri.


Iivari selvisi toistaiseksi ähkystä, mutta vatsassa on mitä todennäköisimmin hiekkaa (aristaa vatsan alta). Käyttäytyminen on ollut sittemmin aivan normaalia, ruoka maistuu ja tulee ulos priimana, mutta tarkoitukseni on aloittaa Psyllium-kuuri ja/tai Chia-siemenet (odotelen tilausta), molemmat kuljettavat siis hiekkaa pois suolistosta. Minulla on pieni toive siitä, että hiekanpoisto vähentäisi epämääräisiä stoppeja laukkaharjoituksissa. 

Löysin koulusatulan tuttavan kautta (Passier Lenox) ja olen ollut oikein tyytyväinen siihen, joskin tuossa mallissa jalustinhihnojen etupainotteinen sijoittelu aiheuttaa lievää tuoli-istuntaa. Muuten satula on miellyttävä minun hanurille ja lähituntuma parempi kuin Cliff Barnsbyn yleissatulassani, joka taas toisaalta on vielä mukavampi istuskella.

Valmennuksia minulla on harvakseltaan, mutta jokaisesta kerrasta olen saanut pitkäksi ajaksi pureskeltavaa. Kotitallilla meitä on käynyt valmentamassa klassisen ratsastuksen ope Kati Henttinen ja pari tuntia olen käynyt Valmennustalli Keltin hevosilla Noora Nisulan opetuksessa. Olen todennut, että valmennukset muillakin, kuin omalla hevosella, ovat välillä paikallaan sekä monipuolisuuden että uusien näkökulmien toivossa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun homma oman hevosen kanssa polkee paikallaan (ei kuitenkaan piaffea), yksi tunti vieraissa piristää kivasti.

Ratsastuksessa tasapainoisen, elastisen, mukiinmenevältä näyttävän ja ennenkaikkea toimivan istunnan tavoitelu on elinikäinen projekti. Minun suurimpia olgelmia ovat satulaan hirttäytyvät polvet, levoton ja ajoittain kovakin käsi, oma sisäinen liian nopea tahti, joka vaikuttaa hevoseen kiihdyttävästi sekä ehkä itseäni eniten häiritsevä yläselän ja pään kumara asento. Tämän vuoksi olen ryhdistäytynyt (tai tavoittelemassa ryhtiä) ja ottanut ohjelmaan omat lapatukiharkat sekä rintalihaksen venyttelyt.  


Kuvan lähde: X


Olen kokeillut paljon erityyppisiä lapatukiharjoitteita, mutta ylläoleva on osoittautunut toimivimmaksi minun kohdalla. Liike vahvistaa samalla myös syviä vatsa- ja selkälihaksia.


Kaikki kuvat: Olga 


2.2.2014

Putsaajamuijan tunnustus



Hei, olen Tessa ja minulla on vaikeuksia pitää sähköliesi / -uuni puhtaana.
Noin, siinä se tuli. Yritän selittää:

Me olimme pitkään sähköhellojen jatkokäsitelypaikka. Siis sellainen paikka, jonne tuodaan vanha (toimiva) uuni, kun on ostettu joku markkinoille tullut uudempi malli. Heille uusi, meille uusivanha. Säännöllisen uusimistahdin jatkuessa, laiskistuin. Putsaaminen oli turhaa, koska olimme kuitenkin vain välietappi. 

Mutta sitten tapahtui jotain; emali alkoi tummua, uunin pohjalle kertyi palanutta juustoa sekä peruna ja uuniluukun aukaisu aiheutti aina palohälyttimen kirkaisun. Liesivirta oli ehtynyt. 

Minä putsasin uunin tänään kauttaaltaan, mutta se ei tarkoita, että olen parantunut. Tämä on minun heikkous. En ole hyvä uuninputsaajamuija. 
Pidän enemmän puuliesistä ja uuneista, ne ovat lähes itsestään putsautuvia. 


Ei ole mitään jälkeen kuvia. On vain ennen kuvia. 


En voi olla yksin puutteineni. Kerro minulle sinun heikkous. Mitä lakaiset maton alle vai etkö mitään? 

Ojennan tämän haasteen anteeksipyydellen seuraaville lemppareilleni, luotan teihin kaverit:

Nonna – Apinalandia
Susanna – Susannan työhuone
Karo-Liina – Vuohenlinnan väki

Aiheesta saa kuka tahansa muukin avautua. Mitä likaisempi, sen parempi. 
Antakaa kommenttilaatikon laulaa, minä lupaan ymmärtää.