14.4.2015

Aina ja ikinä



Piti pistää ylimmäiseksi tämä kuva, jossa todistettavasti teen jotain. Olin perjantaina humputtelemassa, kun taasen Keimo vietti lasten kanssa aikaa Vehkosuolla. Kasse ja Tuppe purskahtivat erikseen ja yhdessä itkuun kuullessaan, että tulen Vehkosuolle vasta lauantaina. Olin kuulevinani itkun seasta sanat taas ja aina ja ikinä ja koskaan

En tässä sen enempää lähde puolustelemaan tai perustelemaan menojani, mutta ehdin kaikesta huolimatta viikonlopun aikana lakaista ja tiskata koko rahalla. Tuli kokeiltua myös ulkona syömistä; alkupalaksi lämmin tomaattipasta ja kolmen sekunnin päästä samalta lautaselta pääruoaksi kylmä tomaattipasta. Aurinko ei vielä polttanut vaan lämmitti, mutta tuuli rankaisi ilkeästi puhaltaen paidan helman alta. Astioiden kalske kuulosti tutulta ulkoilmassa. Illalla minulle sanottiin, onneksi tulit, saimme pitsaa.

Lapset pääsivät iloitsemaan joululahjastaan, ohjattavasta autosta, joka jouluna tuotti pettymyksen koska se oli liian tehokas sisätiloihin ajettavaksi eikä ulkona kelit pidelleet. Nyt auto otettiin vihdoin mukaan ja leikit rytmittyivät auton latauksen ympärille – puolen tunnin lataus (aurinkovoimalla) ja muutamien minuuttien ajo, lataus, ajo jne. Kokeilin ja olihan se kieltämättä hauskaa. Sunnuntaina Tuppe heräsi flunssaisena, sai parka tylyä palautetta kevätauringon armottomuudesta. Päivän jaksoi toinen vielä rakennella ja touhuta, mutta illalla nuutui kuumeissaan sänkyyn potemaan. 

Palaan ylimpään kuvaan mainitakseni, että siirsin maa-artisokan kasvimaan ulkopuolelle häiriköimään. Satoa se antoi taas ison kapan verran, mutta levittäytyy liian tehokkaasti kasvimaalla. Kuvan kattotiilillä reunustettu alue tulee olemaan monivuotisten yrttien tanner. Siellä onkin jo mäkimeirami ja ruohosipuli odottamassa kavereitaan, joita suunnitelmien mukaan ovat ainakin: lipstikka, timjami ja joka toinen vuosi vaihtuva persilja (mahdollisesti myös kumina), saksan kirveli ja korianteri. Näistä yrteistä, kuivatusta juuripersiljasta ja palsternakasta sekä karkeasta ruususuolasta saa maukkaan yrttisuolan.

Kuulimme kurjet ja palokärjen sekä kanalinnun pulputusta. Keimo koversi puusta pöntön pikkulinnuille. Niitä monta laitumen reunalle ötökkähaaviksi. Kurppa lenteli iltaisella saunan yli: kurt kurt kurt tsip.



10 kommenttia:

  1. Ihania kevätfiiliksiä kuvissa. Vesuri ja lapsi yhdessä on harvinainen, mutta minuun vetoava yhdistelmä. Harva lapsi saa kokeilla mitään. Oma poika veti kerran puukolla koko kynnen pois peukalosta. Siitä selvittiin lääkärireissulla ja nyt oikea puukko-ote sujuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä missä vaiheessa terävien työkalujen kokeilu olisi järkevää, nyt tuntuu olevan molemmilla tytöillä jonkin näköinen tolkku tekemisessä. Vahinkojahan sattuu aikuisillekin, mutta luulisin, että vähemmän, jos on käsitellyt työkaluja lapsesta asti. Lapsia on tietty erilaisia, joillakin on niin kova vauhti päällä, että vaaramomentteja on ilman työkalujakin enemmän. Mutta kyllä, kannatan sitä, että vanhemmat antaisivat lasten ottaa osaa työhommiin.

      Poista
    2. Meillä on myös lapsilla oikeita työkaluja, joilla mm. rakentavat majaa. Tikkisahat pojilla on ollut monta vuotta käytössä. Kovasti ne sahailee ja parempi, että on omat ei mee isin hermot tylsytetun sahan kanssa. Eikä sillä pysty itelleen ihan hirveesti vahinkoa tekemään. 3-vuotiaskin jo sillä harjoittelee. Samoin niillä on omat vasarat ja naulalaatikko. Esikoinen sain 9-vuotislahjaksi vesurin, mutta sitä käytetään vain oikeissa metsätöissä iskän kanssa.

      Poista
    3. Mulla on semmonen periaate esim. tuolla partiossa lapsia kasvattaessa ja opettaessa että se mikä pitää oppia tekemään opitaan tekemällä. Oli sitten kyse saunan kiukaan sytyttämisestä, ruuanlaitosta tai sytykkeiden vuolemisesta. Parempi on tosiaan pienestä pitäen oppia oikeat tavat, otteet ja turvallisuus.

      Poista
  2. Hyvä idea nuo kattotiilet reunustuksena. Ihana meininki teidän muksuilla. Energia välittyi ihan tänne saakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiilet tuntui asettuvan ihan kivasti, saa nähdä pysyykö ne ruodissaan.

      Lapset ne jaksaa :)

      Poista
  3. Tykkään kyllä niin kovasti tästä sun blogista! Ja varsinkin nyt kun Tanskalainen maajussi ei kuulu jokaviikkoiseen ohjelmistoon (Hmph. Oliskohan sitä boxina saatavana jostakin) voin haaveilla ja tehdä mielikuvitusmatkoja oman mukamuka kasvimaan äärelle ja alkaa suunnitella nitä niihin kahteen kasvatuslaatikkoon tänä kesänä laittaiskaan.

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Kerron vain pikaisesti, että minäkin tykkään sun blogista, ja että lipstikalle kannatta varata oma, reilu paikkansa, pöhähtää kolme metriseksi ja leviää äkäsesti...

    Kevätterveisin Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Niin kiva kuulla.

      Lopstikka on onneksi tuttu, sitä kasvaa jo kotona, josta siirrän sitä. Kerran sitä jo siirsinkin mutta onnistuin sen hävittämään muokkaustöissä. Hyvä kuitenkin, kun muistutit. Pitää miettiä sen paikka tarkasti.

      Poista
    2. Lopstikka = kirjoitusvirhe :)

      Poista