7.4.2015

Alussa oli Vehkosuo – liikkuva kuva


Pääsiäinen vietetty. Vehkosuon päivitys on tällä kertaa videon muodossa.
Pilke silmäkulmassa.


27 kommenttia:

  1. Aivan ihana! Mahtava aloitus arkiaamulle katsella tämä!
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Hauskaa viikkoa sinnekin.

      Poista
  2. Mahtavaa! Ja näitä on niiin kiva kattella kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, en ajatellut tuota, että tästähän jää samalla muisto arkistoihin. Kiitos!

      Poista
  3. Katsoin alusta loppuun ja olen mykistynyt. Teidän lapset on niin omaa luokkaansa. Niitä ei takuulla joudu karjumalla erottamaan älypuhelimesta tai tietokoneesta.

    Olen koko ajan ollut siinä harhaluulossa, että teidän esikoinen on kannettava, eikä osaa kävellä. Ihana nähdä, että siellä hän kulkee pihahommissakin mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Mutta osaa ne nuokin lapset juuttua tietokoneelle tai puhelimille, jos luvan saavat, sen verran normaaleja kuitenkin :). On onneksi vielä niin kökkö puhelinmalli Kassella, ettei sillä jaksa kauaa räpeltää. Mutta kyllä ne osaa Vehkosuolla kieltämättä keksiä tekemistä, välillä itsekin ihmettelen, että miten ne jaksaa. Kai se on lasten tehtävä.

      Tosi kiva kuulla, että yllätyit positiivisesti Kepestä. En ole ehkä tarpeeksi selkeästi kuvaillut, kun joitakin asioita alkaa itse pitää itsestään selvänä. Ohjaamista ja tukemista liikkuminen tietenkin tarvitsee eikä Kepe oikein jaksa viihtyä meidän puuhissa, kun itse ei osallistuminen kiinnosta ja katseleminenkin turhauttaa aika äkkiä. Nyt on ollut pitkään sellainen hyvä kausi, että yhdessä liikkuminen on Kepenkin mielestä kivaa.

      Poista
  4. Kyllä tämän parissa aamupala maistui :) Vaikutatte oikein mukavilta noin videollakin :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuossa videossa varmasti sitä epämukavaa puolta näy. :D Mutta kiva, jos viihdytti. Vähän jännittää tällainen reality, kun joutuu pistämään itsensä taas vähän erilailla likoon ja hiljaisuus on kaikista pahinta. Siksi on kivaa, kun jaksat(te) kommentoida.

      Poista
  5. Aivan mahtava! Upeaa, että vielä on vanhempia, jotka antavat lasten tehdä ja touhuta eikä koko ajan varoitella, että sattuu tai likaantuu... elämyksentäyteinen lapsuus teidän jälkikasvullanne. Oli hienoa päästä seuraamaan pääsiäistänne, kiitos Tessa ja koko perhe!
    t:Tiitiäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin sanoen on vanhempia, jotka ovat yhtä laiskoja ohjaamaan lasten touhuja kuin me. :) Mutta totta puhuen, kiitos Tiitiäinen kommentista. Toivon todella, että tälläkin tavalla lapsilla on hyvä kasvaa. Maailmassa ei onneksi ole vain yhtä oikeaa tapaa tulla hyväksi ihmiseksi ja kasvu kestää jonkin verran virheitäkin meiltä vanhemmilta.

      Poista
  6. Loistava video - kyllä aamukahvi maistui hyvälle tuota katsellessa.
    Tuli ihan oma lapsuus mieleen, ne ihanat ja huolettomat ajat.
    Aurinkoista kevättä teille koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Tässä oli vielä melko synkkää ja sateista tunnelmaa, mutta lapsia ei tunnu haittaavan. Terkut takaisin!

      Poista
  7. Todella liikuttava video! Ihan kuin paluu omaan lapsuuteen, vanhemmillani oli vaan talo rakennettavana, kahteen otteeseen.
    Rentoa nautiskelua, tutkimista, yhdessä oloa. :) Kasse on todella viihdyttävä ja huomioi hyvin siskojaan. Kauniita hirsiä Keimo veisteli, ja yhtäkkiä niitä olikin jo aikamoinen läjä. Koskettavinta videossa oli nähdä Kepe livenä. Kaunis ja herttainen, iloinen ja kommunikoiva, mutta silti omassa "yksiössään" ulottumattomissa. Silmät kostuivat katsellessa Kassea taluttamassa Kepeä. Askel eteen, sivuun, pysähdys. Matka jatkuu jälleen... Elämä! Mahtava perhe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista. Kasse ei tosiaan askeliaan laske muita auttaessaan. On sellainen tekijätyyppi ja tulisieluisuudestaan huolimatta nopeasti leppyvä. Alkaa olla kuitenkin hetkiä, ettei ihan jaksa ikäeron puolesta pikkusiskon ehdoilla touhuta ja niin se pitääkin olla.

      Kepe on ollut aina perusluonteeltaan hyväntuulinen. Autismi ja ikä on lisännyt turhautumista, mutta nyt on ollut onneksi hyvä kausi.

      Poista
  8. Hei sista! Kommentoin vielä tännekin. Ai vitsi että tykkäsin tästä videosta! Loistava aloitus päivälle katsoa se matkalla töihin. Tässä oli sellaisen leppoisan dokkarin fiilistä musiikkeineen päivineen ja loppukaneetti kruunasi kaiken. :D

    Ja melkein odotin että Keijolla lipeää jossain vuolu- tai hakkuuvaiheessa ja kuuluu hirveää kiroilua. :D
    Mutta joo, yhdyn erääseen aikaisempaan kommenttiin, että on ihana katsella että lapset saavat kunnolla tehdä ja keksiä ideoita ilman jatkuvaa varoittelua tai pelkoa likaantumisesta. (Manna olis muuten hyvin innokas tulemaan teille joku viikonloppu noihin hommiin).

    Ja ihana nähdä Kerttu niin hyväntuulisena. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipesihän sillä Keijolla se kirveen terä, mutta kirjoilun sijaan vaan hymisi huvittuneena. Oli meillä hauskaa, kun katseltiin lasten kanssa videoklippejä ja löydettiin Keimon tanssi. Yksikseen siellä aamupalaa tehdessä väsännyt. Jos tuo Keijo innostuu, täytyy tehdä aina välillä videopäivitys. Tuo taas uutta perspektiiviä tekemiseen.

      Kiitti kommentista, sis!

      Poista
    2. Mitä ihmettä, katsoinko just silloin metron ikkunasta pihalle kun se lipeämiskohta tuli? Täytynee katsoa uudestaan. :D

      Poista
  9. Hieno video! Professionaali! Kaunis! Tämä jakoon Ameriikkaan ja Eurooppaan, missä luullaan että lapsi on free range kid, jos se kävelee itse koulusta kotiin. Ja että vanhemmat on jo ihan pienitalopreerialla, kun aivan itse sotkevat muffiniainespussin veteen ja paistavat home-made-muffinit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaahhaah, pienitalopreerialla. Nämä meidän tekemiset voivat olla tosiaan jossain päin maailmaa aika eksoottisia muinaisjäänteitä. Ajalta, jolloin elettiin (kuin) pellossa. Moni pelkää oikeasti enemmän metsässä kävelyä karhujen takia kuin kaupungissa ihmisten keskellä saati yöllä. Mitä sitä nyt tilastoja tuijottelemaan.

      Poista
  10. Ihan kuin aikamatka omaan lapsuuteen, kun katseli kuratietä. Millonkahan se poikien huone valmistuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikien huone kuulosti todella jännältä. Ei mukavuudenhaluisille, mutta se ilmeisesti oli vähän tarkoituskin, että pojat saa jäädä "risuaitahuoneeseen" kun tytöt menee puumajaan. Kesken se vielä jäi, sen tiedän.

      Poista
  11. Mainio pätkä, kiitos :) Voisin hyvin kuvitella meidän sällin samanlaisiin touhuihin, itse asiassa sekä isomman että pienemmän sällin :)

    Pysähdyin miettimään, että elänkö minä itseni näköistä elämää kuten te vaikutatte tekevän... iso ajatus/kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aina Vehkosuolle mennessä tajuaa, että tämä on tärkeää itselle. Mutta loppujen lopuksi oman näköinen elämä tulee niin pienistä asioista, että varmasti sinäkin toteutat sitä mitä itse koet parhaaksi. Enkä tarkoita oman näköisellä nyt sitä, että tuijottaa omaan napaan vaan näkee muutkin ympärillä ja osaa olla heidän puolesta onnellisia.

      Kiitos!

      Poista
  12. Mä olen ihan haltioissani! Ihana, ihana video! Tuli oma lapsuus mieleen. Miten yksinkertaisen tärkeää oli tehdä puroja hiekkaan, jotta vesi pääsee kulkemaan. Miten lätäkkö saattoi olla kiva, oksat olla rakennusaineita jollekin, mistä vain lapsi ymmärtää. Mutta siis, jumakekka mikä video! Lapsia kurassa, lapsia mudassa, lapsia ja tulta, lapsia ja mutaa, lapsia terävä kädessä, lapsia sohimassa veteen polkua vedelle ja puuhailemassa omiaan haalarit kahisten ja lantsarit loiskuen. Tukka silmillä, mutamaalaus poskilla ja hymy naamalla. Mun mielestä sulle voisi nyt ojentaa sen vuoden äiti palkinnon ja isännälle toisen mokoman äijäversiona. Leikkivät lapset, onnelliset lapset, ihan oikeaa olemista ja ainoa, kenellä oli jokin räpellin kädessä oli äiti itse (jäit kiinni kännykkä kourassa, hähää :D).

    Olipas hieno video arjen tällaisesta puolesta, jossa lapset ovat lapsia ilman räpläystä vaativia laitteita edes joskus.

    Ps. lapsityövoimaa, jee, jee!

    Ps. Kepe <3 Tuo lapsi on pysäyttävä. Mikä maailma hänellä onkaan siellä omassa sopessaan, sen on oltava onnellinen ja se mikä näkyy ulos on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kestä, kun huomasit sen puhelimen räpläyksen. Sovitaanko, että katsoin vain kellosta, pitääkö lähteä tekemään Kepelle puuroa.

      Itse usein lasten resuisuus naurattaa, mutta sitten yhtäkkiä näen tilanteen ulkopuolisen silmin ja mietin mitä ihmettä joku nyt sanoisi, jos näkisi. Sitten taas touhut jatkuu. Lapsille tulee useinkin tilanteita, jolloin ei ole mitään tekemistä. Siitä seuraa narinaa ja jaloissa pyörimistä. Sanon siihen aina, ettei ole pakko tehdä mitään, jos ei mitään tule mieleen. Eipä siinä kauaa mene, kun taas jotain viritelmiä alkaa syntyä. Onhan se niin, että ulkopuolisten virikkeiden puuttuessa niitä alkaa syntyä sisältä. En tiedä, onko luovuudesta tässä maailmassa enää hyötyä, mutta ainakin oma olo on parempi kuin useiden tuntien televisiotuijottelun jälkeen. Onhan sitäkin meillä tehty ja tehdään vastedeskin, mutta on kiva, että on olemassa vaihtoehto ja monesti lapset ovat todenneetkin telkkarin katselun väsyttävän ja alkavan kiukuttaa pidemmän päälle. Ja jos totta puhutaan, ei se maailma nyt niin virikkeetön ole ilman tekniikkaa. Ihan oikeaa tekemistä on vaikka muile jakaa.

      Minä itse pidän dokumenteista, jossa ei tapahdu "mitään", siis pysähtyneestä tunnelmasta ja ihmisen verkkaisesta arjesta. Puhetta ei tarvitse olla paljon, ilmeet kertovat paljon. Oli tosi kiva, jos meidän pikku video kelpasi.

      Ja P.S. Kepe on ihmeellinen lapsi. Mysteeri meille kaikille.

      Poista
  13. Tää oli ihana video, piristi työpäivää mukavasti, Kiitos :)
    Ihana nähdä Kepen hymyilevän, se nosti minullakin suun korviin...
    Olet mielessäni <3
    T: J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi J ja terkkuja töihin. On niin helpottavaa, että saadaan tällä tavoin meidän kuulumisia perille, koska olen tunnetusti vähän saamaton puhelimella soittelija. Olen pitänyt mielessä kyllä syömään menemisen, se ei saa unohtua.

      Poista