18.5.2015

Parasta olla paikalla



Meillä päin vietettiin pidennettyä viikonloppua koululaisten lomaillessa helatorstain jälkeisen perjantain. Keskiviikkona karavaanimme nitkutti Vehkosuolle ja perjantaina Tuppe pääsi viettämään kahdeksi päiväksi laatuisaa aikaa siskon perheen luo Vantaalle. Lauantaina, kun Keimo meni Kouvolaan rallicrossia katsomaan, vaeltelimme vähän isompien tyttöjen kesken ympäri Iittiä ensin Iitti Horse Fair - laidunkauden avajaistapahtumassa Katriina ja Anssi Lahden hevostilalla Radansuussa ja sen jälkeen Virpi Petäjämäen popup -ravintolassa Sampolan koululla nauttimassa koko menun alusta loppun. Sen jälkeen pyyhälsimme vielä tallille Iivarin liikunnasta huolehtimaan. 


Kepparikisassa saavutettu kolmas sija Tupen Annaleenalla.
Kengittäjä Janne Jalonen havainnollistaa kuumakengitystä
Tytöt näyttävät kuinka raskaammatkin rodut taipuvat kevyesti katrilliin.
Sanna ja Mari, tapahtuman talkooporukkaa, jännäävät katrillia.


 Lopulta kotiin Vehkosuolle, jossa ehdin istuttaa muutaman rivin siemeniä ennen saunaa ja iltapalaa. Maahan meni lanttu, mustajuuri ja palsternakka. Iltapalaksi pannulle ja leivän päälle vuohenputkea, nokkosta, ruohosipulia ja oreganoa.

Koska sunnutaiaamu näyttäytyi aurinkoisena, aamiainen nautittiin ulkona. Nyt, kun ei vielä ötökät kiusaa eikä aurinko polta. Täydellisyyden hetkissä on parasta olla paikalla. 

Nimittäin nopealla laskutoimituksella vastaavia kolmekymmenminuuttisia hetkiä (kerran viikossa) on noin seitsemänkymmenviisivuotisen elämämme aikana (miinus kolmekymmentä ensimmäistä vuotta, jolloin emme vielä tajua paljon mistään mitään) keskimäärin 2340 kertaa joka on 1 170 tuntia, pivissä 49 ja vuosissa 0,134. Se tekee 0,3 prosenttia elämän täydellisyyttä.  




Niille, jotka pitivät Vehkosuon ensimmäisestä videosta tiedoksi, että Keimon kamerassa on rullannut toista osaa varten muutama metri filmiä ja kooste ilmestynee lähitulevaisuudessa. 

Tiedoksi myös heille, jotka bongaavat meidät tulevan lauantain Kouvolan Sanomien Koti -osiosta sekä Elimäen Sanomien kesänumerosta, emme itsekään tiedä, miksi olemme siellä, tällaiset varjossa kitusiksi kasvaneet onnettomat. Toimittajille jäi ainakin muistoksi auton maalipinnalle kesän paksuin kurakerros.

3 kommenttia:

  1. Ai niin sinä olet matikkanero. Minuu ihan hengästytti toi laskutoimitus.
    Putosin kärryiltä jo tokassa vaiheessa. ;D

    Ihania kuvia ja tunnelmia taas kerran!
    P.S. En kestä kun noi Kaarnan jalat vaan pitenee! Ihana varsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ton laskutoimituksen kanssa oli nerous kaukana. Joutu vähän tarkastuttaa ja korjaittaa tol miehellä. Mutta jaksaako kukaan laskea sitä, oisko ollu sama mitä siihen pistelee.

      Joo Kassella vaan jalat kasvaa. Hämähäkkivaihe.

      Poista
  2. Kymensanomien koti-osiossa löytyi myös juttu teistä. Kivaa luettavaa blogissa että lehdessä! :D

    -TarjaL

    VastaaPoista