5.6.2015

Kirje rintamalta


Olisi niin paljon kaikkea, mutta nyt kun sitä asiaa olisi, ei vaan ehdi, kun ilta tulee heti aamun jälkeen. Siltä se tällä hetkellä tuntuu. Ja jos mikä täällä sähköttömällä asumisella on hankalaa, niin kaikenmaailman teknologiaviritykset. Otetaan yhteyksiä ja ladataan akkuja akun perään. Turhautuu pelkästä ajatuksesta ja menee mieluummin kantamaan 150 litraa vettä kasvimaalle. Nyt kuitenkin otin kirjoittaakseni (kuusenkerkkäsiirappia keitellessä). Lyhyesti, koska tietokoneen akku (46%) painaa päälle. 

Muistin muuten kerrankin kerkät ajoissa enkä vasta syksyllä – kiitos Harkin Anun tai pikemminkin Anun miehen, joka siitä muistutti facebookissa Rönnin tilalla. Eli en edes itse muistanut.

Olen viimepäivinä katsastanut laitumen lampaita varten kuntoon. Piti mennä niitä lampaita hakemaan, mutta hajosi peräkärrystä pyöränlaakeri. Sille (laakerille) oli viimeinen niitti, kun piti sementtiä jaksaa kantaa Monta-Sataa-Kiloa. Siihen korjaamiseen meni Keimolta sitten yksi työpäivän jälkeinen ilta ja viikkojrjestys nitkahti sijoiltaan. Ei voinut alkaa valaa kasvihuoneen anturaa, mennä ajamaan motocrossia saati hakemaan lampaita. Lumipalloefekti keskellä kesää. Joudumme laakereiden hajoamisesta aiheutuvasta tehtävien kasaantumisesta johtuen viettämään joulua maaliskuun 24. päivä. (Jäljellä 41%. Tästä tule mitään, kun pitää koko ajan kerkkiä sekoitella ja kommentoida kaikkien perheenjäsenten asioita.) 

Kasvimaa piti minua muutaman päivän kiireisenä. Istuttelin sinne siemeniä. Kuvan alle olen luetteloinut mitä. 


Tähän asti on päästy.
Saroissa oikealta vasemalle: valkosipuli, punasipuli, lanttu, palsternakka, mustajuuri, juuripersilja, retiisi, parsasalaatti, punasipuli, sokeriherne, punajuuri, kesäkurpitsa, nauris, ruiskukka (tulossa vielä avomaakurkku, lehtikaali, joku toinen kaali). Päädyissä: salkopapu, ruusukaali, tuoksuherne / jättikurpitsa, maissi. 

Lapset ovat lehdenhakuretkellään poikenneet naapuria moikkaamassa ja saaneet iloiseksi yllätykseksi  muutaman vanhan kuvan lainaan, joissa on jokaisessa pieni pala Vehkosuon historiaa. Pieninä palasina kuultuna talon historia on enemmän kiehtova. Ei sitä kokonaisina paloina ole tarjottukaan. Jännitystä saadaan lisää, kun viestin tuojina ovat lapset. "Sitte se sano, et niit lehmii oli kolme ja se Hilda eli jotain yhekskytvuotiaaks tässä talossa ja sen kissa on jostain ulkomailta." "Anteeksi kenen kissa?" "No sen naapurin, missä me käytiin."
(Oho, 28%. Yhteydet katkesivat, siivilöin kuusenkerkät ja tein Keimolle ja lapsille ostoslistan.) 


Kuvassa talo vielä rakennusvaiheessa, mm. yläkerran erkkeri puuttuu, mutta ikkunan kukista pävtellen asuttuna jo. Valmistusvuosi on uuden tiedon mukaan 1928. Vanha hirsirakennus erittäin liki uutta rakennusta, josta se sittenmmin siirrettiin kauemmas talon viereen oikealle puolelle. 
Kuvassa keskellä talon isäntä ja rakentaja Manne Tikander. Hän oli kertoman mukaan väkivahva mies, "kantoi tukit hartioillaan metsästä".
Kaikki kyläläiset muistavat Mannen vaimon, Hildan, persoonallisena, tomerana, sinnikkäänä ja omanlaisensa huumorin omaavana naisena. 

Kerkän keittoa on jäljellä enää tunti (akkua 21%). 
Miehet ja pojat ovat sellaisia kirjeen kirjoittajia, että joka väliin laittavat kellonaikoja. Kuusi riviä ja aikatiedoite, plim, niin ei nouse liikaa tunteet pintaan. Heitä kiinnostaa oikeastikin tuollaiset faktat, itselläni olisi puolestaan ollut – jos kirjeaikoina markkinoilla olisi ollut saatavilla – kiinnostuskiikarit kaikkia aikatiedotteita kohtaan. Enemmän tunteita vähemmän aikoja. En edes ymmärrä digitaalisessa muodossa ilmoitettua aikaa. 
Kuulostan muuten siltä, että olen joutunut lukemaan kirjeitä kasoittain, sormet pienillä paperihaavoilla. Todellisuudessa kerran yksi poika armeijasta kirjoitti. Menin naimisiin kellonajoista piittamatta. 

Tajusin äsken kirjeajoista haaveillessani, että sieltä tullaan kohta kauppasta pakastepitsat kassissa ja leivinuuni on kylmä kuin ?. Päästin uunia sytytellessä Harri-kissan sisään ja sekoittelin kerkkänestettä. Tunti jäljellä eikä siirapista tietoakaan. Ai niin, kaadoin lasiin myös viiniä. (15%.) 




Ajattelimme pistäytyä huomenna 6.6. lauantaina Maakansafest:lle. Siistiä, että kylillä tapahtuu.

Vielä 14%. Mitäs nyt? 

Yhteydet meni. En saa julkaistua. Apua, enää 6%. Happi loppuu.

xxxxxxx

En kestänyt painetta. Ankkuroin itseni tukiasemaan. Manaan puhelimen yhteyksiä, niitä ei ole. Pitäisi mennä laittamaan sauna tulille ja lapsia nukkumaan. Kuusenkerkän keiton aloittamisesta on mennyt kohta neljä tuntia. Siirapoitumista odotellessa. 


17 kommenttia:

  1. Ihana Tessa! Tämä oli kiva! Mukavaa viikonloppua! Minä se vaan käyn äidin kuusenkerkkäsiirappivarastoilla, cityihminen kun olen... (paitsi sielultani).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lue nyt vielä uudestaan sillä paniikkijulkaisun jälkeen sain oikoluettua ja lisäyhteyksien nimissä päivitettyä. Mutta kiitos, kun olit armollinen. Kohta meidän äiti käy minun siirappivarastolla. :) Ehkei niistä citykerkistä kannatakaan tehdä siirappia. Voi olla keuhkojen parantamiseen liikaa kertymiä. Mut onhan teilläkin paikka jossain muualla.

      Poista
  2. En ole koskaan nähnyt saatikka maistanut kuusenkerkkäsiirappia. Eli sun on jatko-osassa pakko kertoa kuinka onnistui niin voin minäkin kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen teen. Pitäisi mennä muuten sitä siirappia katsomaan eikä vaan täällä tietokoneen akkua tuhluutella.

      Poista
  3. kuulostaa sangen mielenkiintoiselle siirapille..mä jään kuitenkin vain ihailemaan sun energiaa :) mun siirapit ei valmistuis varmaan koskaan, kun saa kokoajan juosta milloin missäkin...
    meillä on ihmeellinen vapaa viikonloppu, sain kaikki muksut ympäri suomea, ainoa laatuaan tälle kesälle, ja nyt kun näin on, niin ihminen on outo, en osaa tehdä mitää järkevää..istun ja ootan, et joku kutsuis :)
    istu sinäkin välillä alas ihmettelemään...se on ihan hauskaa..luulisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän istua, mutta olen vähän levoton. Huippua että teillä on vapaa onnistunut. Sitä todella on aika pihalla kun saa yhtäkkiä olla täysin tarpeeton.

      Poista
  4. Usseemman vuoden olen suunnitellut sen kerkkäsiirapin tai -marmeladin tekoa. Postinhakumatkalla tällä viikolla jo taitoin pitkän kerkän makusteltavaksi hampaitteni väliin, yllättävän aromikas! Jospas tolla reseptillä kokeilisin täs lähipäivinä keitellä jotain.
    Toi on toisaalta terveellistä joutua sinnittelemään akun keston kanssa, ois enemmän vaan pihalla eikä netissä, mut mites sitten bloggaat, just joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaajan dilemma. Puhelimen kautta yritän näihin kommentteihin vastata, mutta melko tuhraamista se on. Jää lyhytsanaisiksi.

      Kerkkä on kyllä hyvää pienissä määrissä mutusteltuna suoraan puustakin.

      Poista
  5. Kovasti moni tuota kerkkäsiirappia keittelee, mutta itseltä se on aina jäänyt tekemättä. Kerkkämetsälle kyllä ehditiin ennen kun käsi lopullisesti lähti lomalle. Käytän kerkkää juomien ja kalojen mausteena (kuten tilliä) ja teen kuusenkerkkävoita.

    Mulla olisi pieni vinkki tuohon akkuhommaan, mikäli tämä ei nyt sitten jo ole siellä teillä käytössä, mutta meillä toimi möksäaikana varavirtalähteenä aurinkolaturit. Hyvin latasivat kännykät ja läppärin, joista viimeistä pystyi myös käyttämään samalla kun akku latautui. Sadepäivänä siitä ei tietenkään ole juurikaan apua, mutta aurinkoisena päivänä ehti ladata molempien kännykät ja sen läppärinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kerkästä hyötyykin enemmän muussa kun siirapin muodossa. Onhan nyt ainakin kokeiltu.

      Meillä on tuo yksi aurinkopaneeli jolla saadaan kaikki tarvittavat härvelit ladattua. Yksi akku on käytössä ja toinen aina latauksessa. Invertterin kautta sitten muunnellaan. Akku on tietty niin painava ettei sitä jaksa kiikutella ympäriinsä, joten pitää olla lähistöllä. Nyt kun keittelin siirappia samalla, olin koneen akun varassa ja lisäksi puhelin, joka jakaa netiyhteyden, lataantui koneesta ja söi sitä entisestään. Mutta kiitos, aurinkoideat otan aina innolla vastaan.

      Poista
    2. Meillä on kännyköille sellaiset pienet aurinkolaturit, suunnilleen kännykän itsensä kokoisia. Kulkevat hyvin matkassa tarvittaessa :)

      Poista
    3. Onko joku merkki hyväksi todettu? Olen muutamia malleja katsellut mutta epäillyt niiden toimivuutta. Heti eri asia jos joku suosittelee.

      Poista
  6. Näissä on niin ihanaa energiaa, hulluutta ja hauskuutta näissä sun postauksissa. Tulin hyvälle tuulelle monta kertaa. Mun pitää aina olla ankkuroituneena pistorasiaan, muuten tämä kone sanoo välittömästi kaput. Tuleeko teille lampaita? Ne on musta ylisöpöjä. Olen aina ajatellut, että voisin olla lammasfarmari. Mutta mun lampailta kerittäisiin vain turkki, niitä ei syötäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos hulluus tarttui. Sinulta voi käydä puolestaan aina ammentamassa harmoniaa elämään.

      Lampaat tulivat eilen. Määintä kuuluu nytkin taustalla. Ne ON symppiksiä.

      Poista