17.8.2015

Haavissa



 Olen neljäkymmentä nyt. En pidä sitä henkilökohtaisena ongelmana, mutta ympärilläni tapahtuu asioita eri tavalla kuin aiemmin. Minuun suhtaudutaan aikuisena ja otetaan vakavasti ja vaikka se on vaihteeksi mukavaa, pientä kulkijaa alkaa hämmästyttää. Minulta on kysytty monta kertaa, onko kriisi. On kerrottu totuuksia, kuten että tästä se alamäki tai loppuelämä tai kangistuminen tai taantuminen alkaa. Pienenkin erheen sattuessa viitataan ikään. Väsymys illalla tahi muunakin aikana johtuu ainoastaan iän painosta hartioilla. Fyysisten rajojen ylitysyritykset näkyvät varautuneina ja huolestuneina katseina läsnäolijoiden silmissä. Mutta minä tiedän: Niin kauan, kun on vinoilua, on toivoa. Hiljaisuudesta tai tyynnyttelevistä puheista tietää lopun alkaneen.

 Sain synttäriaamuna aamiaisen vuoteeseen. Toivoin sitä eniten. Silti Keimon mielestä ansaitsin muutakin: yhteisen yön syyskuussa Glo Hotelli Artissa ja liput Billy Elliot -musikaaliin. Sain lisäksi kokonaisen päivän verran oleskella huoletta mielettömässä säässä ja totaalisena yllärinä Keimo järkkäsi illaksi kaksi kaveria kanssani saunomaan ja kokkasi kolmen ruokalajin illallisen. 
Eikä tässä vielä kaikki. Jo kesän alussa sisko lähestyi  Kuka minä olen (suunnattu seitkyt luvulla syntyneille) -kyselytutkimukseen verhoilulla yllätyksellä, johon "vastanneiden" kesken arvottiin päävoitto vuorokauden mittaiselle Helsinki-visiitille. Voitin (luonnollisesti) pääpalkinnon, joka toteutui menneenä lauantaina. Aamusta brunssi Mimosa-juomineen virkistävän suihkun jälkeen, meikki ja hiukset, kyyti Helsinkiin puistoon, jossa hyvää seuraa ja oleskelua ja valmiiksi järkätyt eväät ja juomat ja lopulta menolippu Flow-festivaaleille. Vitsi mikä sisko. En tiedä korvasiko riverdance-imitaatiostani hänelle aiheuttamani hysteerinen ja tyhjentävä naurukohtaus puoliakaan siitä mitä sain. 

 Minulle hyvien asioiden paljous saattaa aiheuttaa pakahtumisen. Somaattinen oireilu on ollut sen mukaista. Sydän on ottanut uusia rytmejä ja häiriöinyt minua useita viikkoja. Päässä on jarru ja ajatukset kulkevat liisterissä. Lääkäri kyselee: "Onko ollut stressiä, valvomista tai liiallista kofeiinia." Noeimut... (olen vain pakahtunut). Lääkäri otattaa kokeita ja niiden tuloksiin nojaten esitää kahden viikon seuranta-aikaa. Se tarkoittaa, että minun pitää vain rauhoittua.

Ei tässä iässä luopumisen tunnetta pääse enää pakoon. Pyristellä voi, mutta haavissa ollaan. Vuosittaiset vieroitusoireet Vehkosuon jättämisestä pahenevat. Paluun aiheuttama haikeus alkaa jo päiviä aiemmin. Huomaan sen kun alan katsella paikkoja sillä silmällä. Yritän etsiä reikää haavista viimeiseen päivään asti. Olen vältellyt kirjoittamistakin, koska joudun katselemaan kuvia ja käsittelemään asioita. Lopulta se on uskottava, kun alkaa hevosen, lampaiden ja muiden eläinten palauttaminen toisiin koteihin, tärkeimpien tavaroiden pakkaaminen ja kotiin vaeltavan karavaanin kulku. Onneksi matkustavan kissan haiseva kakka piti aistit tasapainossa. 

Kuopuksen ensimmäinen koulupäivä on tänään. Vähemmästäkin heittää olo surumieliseksi. Siinä on se viattomuuden hälveneminen. Onneksi haikeus unohtui välittömästi istuessani hammaslääkärin tuolissa hammaskiven poistossa. Osasin olla kaukaa viisas varatessani ajan tälle aamulle. 


Kodinvaihdon plussia ja miinuksia:

+ kaikki on helpompaa ja nopeampaa
+ telkkari pitkästä aikaa
+ kahvinkeitto on helppoa ja nopeaa
+ jämäkämpi sänky
+ imuri
+ ei ruisrääkkää
+ kaikki on lähellä ja käden ulottuvilla
+ vaatehyllyssä oudon näköisiä vaatteita
- ei ruisrääkkää
- imuri
- mainokset telkkarissa
- liikaa tavaroita
- pihalla ei tee mieli olla
- kuulin liikenteen ja pyykinpesukoneen ääniä yöllä
- ei lampaiden määkimistä, kurkien kiljuntaa, korppien kraakkumista
- kasvimaa ja antimet jäi Vehkosuolle 
- metsä ja antimet eivä ole takapihalla
- en näe hevosta välittömästi halutessani
- eläimiä pitää kahlita
- vessanpönttö vetää kauheasti vettä
+/- telkkari on korkealla
+/- juokseva vesi 
+/- keittiön tasot tuntuvat baaritiskin korkuisilta


Siskon järjestämä päivä. Kuvat ovat hänen ja löytyvät instasta _tilkku_
Ekaluokkalainen

Onneksi kaikilla on hyvä olla näinkin. 
To be continued...


22 kommenttia:

  1. Meilläkin on ekaluokkalainen <3

    VastaaPoista
  2. Onnea onnea! 40+ on hyvä ikä, usko mua Tessa hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut ja olen vielä ainakin ihan samaa mieltä!

      Poista
  3. Lämpimät onnitteluni! Ja voi kuinka ihanasti ovat rakkaat ihmisesi sinua muistaneet <3
    p.s.perästä tullaan ensi vuonna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa perästä. Ei toistaiseksi valittamista!

      Poista
  4. Valtavasti onnea! Sinulla on ollut hyvä päivä :) Elämän virtaa kaikki tyynni <3

    VastaaPoista
  5. Onnittelut nelikymppiselle! Mun virstanpylvääni oli muutama vuosi sitten ja minä olen nauttinut olla nelikymppinen, tiedän jo mitä haluan ja mitä en. Uskallan olla enemmän oma itseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan samaa mieltä olen ollut jo pitkään. Ainoa miinus on tuo pienten lasten kasvaminen ja siitä luopuminen. Joskin tämä isompien lasten kanssa oleminen tuo taas uusia kivoja juttuja. Haikeus silti aina välillä voittaa.

      Poista
  6. Onnittelut täältäkin :) minä en tainnut tehdä tuollaista plusmiinus -listaa kun ensimmäisen mökkikesäni jälkeen pakkasin kaupunkiasuntoni kamat mukaan ja muutin maalle..täysin tietämättömänä pitääkö tönöni lämmintä, miten kantoveden, ulkohuussin yms kanssa eletään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa minunkin listassa taitaa olla kysymys enemmän tunnepuolesta kuin faktoista. Oma ajatus kantaa yllättävän pitkälle, niikuin sullakin on käynyt.

      Poista
  7. Voi Tessa! Kiitos ihanasta viestistä eilen ja arvaa itkinkö melkein nyt kun luin sun postauksen! Mekin oltiin Helsingissä viettämässäT.n kanssa mun synttäreitä ja T. juoksi maratonin, kuten viimeiset 10 vuotta on juossut juuri samaisena viikonloppuna. Mä siis haahuilin 5 tuntia yksinäni lauantaina Helsingissä, kun herra juoksi maratonia. Mikä tsäänssi olisi ollut kerrankin nähdä käydä vaikka syömässä ja skumpalla yhdessä! Mistä ihmeestä oisin voinut arvata, että sä olit samassa kaupungissa... On niiin ikävä sinua! Harmittaa nyt niin paljon, etten voi sanoin kuvata :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi **¨###"! Kun sä et ole facebookissa :D Sieltähän se olis saattanut selvitä. Mulla tosin oli niin tiukasti suunniteltu ohjelma Tiian toimesta, etten olisi pässyt mihinkään, mutta ainahan sä olisit voinut puistossa istuskella meidän kanssa.

      Mä kyllä näin maratoonisteja, mut ei tullu mieleenkään, että sä olisit voinut olla siellä. Kyllä me joku juttu nyt keksitään. Mennään viettämään vaikka joku päivä ja yö Helsinkiin yhdessä.

      Onnea vielä tätä kautta ja pus. Ja kiitos erittäin hyödyllisestä lahjasta. Hiphop ope tykkää! Sun lahja lähdössä...

      Poista
  8. Voi, teidän ekalauokkalainen on ollu mulle luonnolapsen synonyymi, joko hänestäkin tuli koululainen. Niin se aika rientää. Toivottavasti hän säilyttää edes osan ainutlaatuisuudestaan kaikesta koulusivistyksestä huolimatta toivon ma.

    VastaaPoista
  9. Se on aika kauheaa se ajan rientäminen. Täytyy toivoa, ettei luonnonlapsellisuus poistu. Kyllähän se kasvaminen aina jotain muuttaa, mutta onneksi meidän neljäsluokkalainenkaan ei ole menettänyt kaikkea villi-ihmisen luonnettaan.

    VastaaPoista
  10. Moi vielä...sitä "toivoinkin" näin jälkikäteen, että sulle oli varmaan järjestetty aikataululla ohjelmaa etkä olis sitten kuitenkaan ehtinyt nähdä. Ehkä mä nyt sittenkin sinne vasepuukkiin... :)
    Ei teidän lapsista luonnonlapsuus häviä, kun äitikin on luonnonlapsi vielä 40 vuotiaana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt! Mun takia edes fb:iin. Luonnonlapsi tarvitsee toista luonnonlasta siellä. :D

      Poista
  11. Onnea! Samat lukemat täällä. Ei aikuistuta vielä ;-)

    VastaaPoista
  12. Onnea! Minulla on tuo samainen Iloinen syntymäpäiväkirja, jossa Olli täyttää neljä. :) Onnea kuopuksellenne myös koulutielle. Hieno tuo valokuva varjoineen kaikkineen ja oikea käsi selän takana, kuin siellä olisi vielä piilossa jotakin, mitä ei tarvitsekaan paljastaa muille. Omat lapseni ovat kaikki jo koulussa, esikoinen lukiossa, mutta aina elokuussa tulee haikeus. Ja niitä omia salaisuuksia heillä tuntuu olevan kaiken aikaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sehän se, salaisuuksia ja omaa riippumatonta elämää alkaa olla entistä enemmän. Tietenkin se kuuluu olla niin, mutta vetää välillä haikeaksi. Syksyssä on myös se uuden ja jännittävän tuntu, mikä taas on kivaa.

      Poista