27.4.2016

Kikka



Meillä on ollut viikon verran uusi koira, tarhanimeltään Sara, joka tuli meille Viipurin Koirat ry:n kautta. Yhteyshenkilönä Viipurin Koiriin toimi Stella, joka oli tullut "tutuksi" jo aiemmin Kummitustalon Kuvakirja -blogin kautta. Otin Stellaan yhteyttä Maaliskuun alkupuolella ja viimein 20.4. koira saapui Suomeen. Normaalisti koiran ja omistajan yhdistämisprosessi etenee hiukan nopeammin, mutta nyt Kikan tarhalla epäiltiin olevan sieni, minkä vuoksi minimoitiin riskit pistämällä koirien tuonti tauolle tutkimusten ajaksi. Tämän pitkältä tuntuvan odotuksen aikana koirakuumeinen perheemme steppaili tulisilla hiilillä. Ehdimme selata satoja kertoja Viipurin Koirien sivuja, vaipua epätoivoon, vaihtaa koiraehdokasta, palata takaisin edelliseen, empiä, katsella asioita uusin silmin ja keksiä pitkän listan nimiä. On muuten kumma, että kun koko maailman kivoimmat ja nasevimmat nimet ovat käytettävissä ja mahdollisuudet ovat rajattomat, nimeksi tulee kuitenkin valittua joku tyhmä. Tätä kun Elinalle ääneen pohdin, hän lohdutti, että mikäs siinä: Pöpi ja Tyhmä.  

Nimeksi tuli kuitenkin Kikka. Sitä kun monta kertaa sanoo peräkkäin, Kikkakikkakikkakikka... että on kiva. Ja hauskaa on myös: Kikka kakille, kakille Kikka! Joidenkin mielestä siis. Kikkaa voi kutsua Kikeksi tai Kirsiksi. Ja sitten on kestosuosikit Kikkare ja Pökäle. 

Kikkaa (Saraa) oli kuvailtu Viipurin Koirien sivuille näin:

Kun ovaa oven perimmäiseen sisätarhaan, ei ehdi edes kunnolla astua sisälle, kun syli on täynnä tätä hurmaavaa tyttöä. Sara vie huomion heti pusuilla ja iloisella vastaanotolla. Saran mielestä jokainen ihminen on ihana! Useamman ihmisen ollessa tarhassa samaan aikaan, ei Sara tiedä miten päin olisi – tai kenen luona olisi. Sen ratkaisu tähän pulmaan on juosta vuorotellen pusuttelemaan jokainen tarhassa oleva ihminen.
Saran tarina on surullinen: ennen tarhalle tuloa se sidottiin päivisin kiinni patteriin vilkkaan luonteensa vuoksi. Saran omistaja ei ymmärtänyt vilkkaan ja iloisen pennun aktivoinnin tarvetta, joten se hylättiin loppujen lopuksi Irinan tarhalle. Muistona entisestä elämästä on Saralla myös töpöhäntä. Emme tiedä, mitä sille on tapahtunut, mutta jotenkin on Saran häntä entisen elämän aikana katkennut, tai kenties se on syntynyt töpöhäntäisenä. Hännän töpö ei onneksi tätä neitiä hidasta – jos jotakin, toimii töpö ennemminkin moottorina!

Koko tarinan voi lukea täältä.

Nyt, kun viikko yhteistä elämäämme on takana, voimakkain vieraskoreus on karissut, luottamus lisääntynyt ja päivärutiinit alkaneet muodostua. Osaan ehkä jo kertoa tästä koirasta jotain. 

Jo ensivaikutelma oli lempeä ja iloinen. Vauhtia ja sähellystä oli luovutushetkellä vaikka muille jakaa, mutta heti autoon päästyään se asettui häkkiin hiljaisena. Katsoi pää kallellaan, kun tirkistysluukusta sitä seurasimme. Kotona oikaisimme suorinta tietä pesulle, joka sekin meni mallikkaasti. Siinä pesijän ja pestävän luottamus heti punnitaan, kun joudutaan pieneen tilaan, toinen ilman päällysvaatteita ja toinen uitettuna koirana. Seuraavaksi tervehdittiin Pöpi-koira asiallisesti nöyristellen. Tylsä tiukkapipoinen bordercollie toivottikin uuden perheenjäsenen kauniilla hammasrivillä ja naksuvilla hampailla tervetulleeksi ja kertoi kangistuneilla jaloilla kävellen olevansa erittäin vähän kiinnostunut a) leikkimisestä ja b) seurustelusta. Mutta kun kaveri oli kolme päivää jankuttanut: ala nyt, jooko, alkoi paatuneenkin työkoiran silmäkulmassa vilkkua pilke. Ihmisenä kadehdin, kun venäläinen ja suomalainen heti puhuivat samaa kieltä.

Sisäsiistiksi Kikka alkoi heti, kiitos ehkä sen edellisen elämän. Ensimmäisen yön aikana emme kuulleet siitä pihaustakaan, eikä tämä ole muuttunut. Se tapasi tuloiltansa seuraavana päivänä Harri-kissan ilahtuen ihan yli ja niin he, Pöpi, Harri ja Kikka, viettivät ilman ihmisiä keskenään heti ensimmäisenä päivänä neljä tuntia. This is so called tiimisitouttaminen. Seuraavana päivänä ehdittiin jo kurkata kanat, tervehtiä perhetuttuja, lasten tuttuja ja jopa pientä lammasta. Ensimmäinen hihnalenkkikään ei ollut mahdoton, jopa tolppien kiertämisestä on jostain jäänyttä tajua. 

Luoksetulo- ja nimen tunnistamisharjoitukset aloitettiin välittömästi. Ulkoilut suoritettiin ensin monin hihnoin varustettuna aidatulla pihamaalla. Tulopäivästä neljäntenä päivänä, kun aidatulla pihalla oltiin jo kerran oltu vapaana, luottamuksen vaatimustasoa lisättiin Vehkosuoretkellä. Nopea edistyminen voi olla joskus silmänlumetta ja siksi olisi ollut typerää vain luottaa siteen muodostuneen. Siksipä hankimme Yepzon GPS-paikantimen (Motonet 69€ plus 9,90€ suojalaukku), jonka kiinnitimme pantaan.  Paikannin antaa sijaintitiedon puhelimeen parhaimmillaan muutamien metrien tarkkuudella lähes reaaliajassa. 

Ei ollut Kikalla kuitenkaan tarvetta poistua näkökentästämme. Ojanpohjakahluun ja Pöpin kanssa riehumisen välissä se paikansi jatkuvasti meidän sijantia pistäytyen lähikontaktissa ja pysymällä metsässäkin tiiviisti kimpassa. Yepzon ei kuitenkaan ole vielä turhaksi julistettu sillä itsevarmuuden lisääntyessä irtaantumista voi olla odotettavissa (Ja kun ei tarvitse koiraa enää seurata, jäljelle jää teini) 

Se, miksi tämä koira on sitten kytketty joskus patteriin, on tullut jo useasti selväksi. Mutta patteriin kytkemisen sijasta ottaisin mieluusti sen (patterin) siitä (koirasta) aika ajoin irti.  Onneksi meillä on rauhoittavana apuna nipottava koira, joka vaatii kanssakumppaneiltaan kirjastokäyttäytymistä, on meillä myös huumorintajua ja kodinhoitotilat (vrt. rundi eli eristysselli). 

Vapaus- ja sivilisaatiossa eläminen -kurssin päivittäiset istunnot käsittelevät teemoja: 
1. Tavarat ja luut – luopuminen (omiminen ja vankilatavoista poisoppiminen)
2. Ovesta ryntääminen – Aina ei o pakko olla eka (opetellaan tiedostamaan vapaus ja elämään sivilisaatiossa) 
3. Vapaa ei pakene (ovien ja porttien taakse jääminen)
4. Mitä tuli syötyä? (kyseenalaiset salakuljetustavat ja nautittujen hanskojen kivuton poistumistie) 
5. Mitä on sivistynyt juominen ja syöminen (hamstraamisesta luopuminen) 
6. Selliympäristöstä kotiympäristöön (pöydät, sängyt, tuolit –  huonekalujen käyttötarkoitukset ja -rajoitukset)
7. Kuinka innostua oikein (hyppimisestä ja puremisesta kokovartalohännänheilutukseen) 
8. Liikunta ja vapaa-aika (energian mielekäs kulutus ja säännöstely)
9. Löytäjä ei saa pitää (omat ja muiden tavarat) 

Kivaa on muuten, että sekarotuisenpiskin mukana tulee monta rotua: 


Sileäkarvainen noutaja
Belgianpaimenkoira groenendael
Newfoundland
Venäjänvinttikoira
Bordercollie
Baskervillen koira

Tämän lisäksi havaittu myös karjalankarhukoira ja saksanpaimenkoira. 



Kiitos vielä Stella toimituksesta ja oli kiva tavata.


26 kommenttia:

  1. Hyvä Kikka! Täällä on vähän tippa linssissä. Vielä pari viikkoa sitten rapsuttelin sitä siellä keskitysleirillä pienessä sisähäkissä. Mun mielestä toi nimi sopii sille, tarpeeksi kaistapäinen ;) Se ei oo ihan normikoira. Sydän syrjälläni katsoin Kikan vapaana oloa Instassa, mutta tallessa taitaa onneksi vielä olla. Kikka on juuuuuri oikeassa ympäristössä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin että nyt Stella saa siellä harmaita hiuksia meidän toiminnasta. Että ehkä ennätys suositusten rikkomisessa. :) Vähän meitäkin jännitti, mutta se vietti ekan tunnin ryömien edes takaisin laitumen ojaa käyden minuutin välein tsekkaamassa että kaikki on paikalla. Aika nopeasti tuli selväksi, ettei sillä ole tarvetta lähteä mihinkään. Metsässäkin ihan lähellä pyytämättä ja heti autossa kun ovi aukesi. Mutta, kuten sanottu, varuillaanoloaika jatkuu vielä pitkään. Tohon tyyppiin menee sata kertaa päivässä hermot, se kantaa tavaraa paikasta toiseen, sählää, sohii, säätää jne. mutta on se vaan niin hauska.

      Kiitos vielä kerran, ehkä se Viipurissa ramppaaminen ei ole ihan turhaa.

      Poista
  2. Kikka tais päätyä juuri oikeaan paikkaan jossa sen arvo ymmärretään. Vaikuttaa iloiselta hösöttäjältä, siis hyvässä mielessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hösöttäjä on just oikea sana. Se elokuvan rakastettava täystuho. Varmaan ei jätä kylmäksi ketään.

      Poista
  3. Koirajutut vaan on parhaita ja niin tämäkin jälleen :) Kikka <3

    VastaaPoista
  4. Onnea onnea! Tosiaan Kikka löysi oikean kodin, energiaa teilläkin näyttää piisaavan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti täytämme hyvän kodin vaatimukset. Vauhtia on tosiaan :)

      Poista
  5. Toi Baskervillen koira on suosikkirotuni! ='D

    VastaaPoista
  6. Näyttää ja kuulostaa hienolta, onnea Kikka ja Kikan uusi perhe!

    VastaaPoista
  7. Jee, mahtavaa että juuri oikea koira löytyi ja kotiutuminen on suoriutunut mallikkaasti. Onnea molemmille osapuolille! Nämä seropit ovat kyllä todellisia luonnonvalintoja (kuten eläinlääkäri meille aikoinaan totesi), meidän edesmenneessä oli laumanvartijan lisäksi taatusti myös Virolaista kerjuukoiraa, karjalankarjukoiraa ja natsisaksanpaimenkoiraa (ei mennä tähän...) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerjuukoira on ilmeisesti aika yleinen rotu itäisissä naapureissamme. Odottelen tuon Kikan rodun esiin pulpahtamista.

      Kiitos sullekin, kun olit mukana taustatukena meidän koiran etsinnässä.

      Poista
  8. Onnea uudesta perheenjäsenestä!

    Baskervillen koira. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eilen se baskerville innoissaan iski hampaat mun reiteen, muistoksi mustelma. :S

      Poista
  9. Itse otin kanssa aikoinaan katukoiran. Ihanan hellyyttävä tapaus. Pari ensimmäistä viikkoa kulki ulkona vieressä vapaanakin, mutta sitten ykskaks aloitti karkailun. Sen jälkeen en ole uskaltanut pitää edes pihassa vapaana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varuillaan saa todella olla pitkään. Kotiutumisen myötä tulee uusia piirteitä varmastikin esille. Prosessi vie helposti vuoden ennenkuin joulut ja juhannukset tulee tutuiksi.

      Poista
    2. Kikan historiassa ei tietojemme mukaan ole juurikaan katukoirakokemusta, mikä voi olla avuksi sopeutumisessa uuteen elämään. Tarhakoirana on tietysti ehtinyt olla ja luonne on melkoinen hulivili.

      Poista
  10. Hei, onnea uudesta ystävästä! Aikuinen tarhakoira on jännä paketti omine valmiine tapoineen ja touhuineen. Meille tuli se Italian kaveri reilu vuosi sitten. Tuntuu että melkein vuosi kului ennen kuin siitä tuli kokonaan oma itsensä. Koirajutut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Ikääkin on arviolta vasta vuosi, joten kakaramaista toimintaa riittää vielä pitkäksi aikaa.

      Poista
  11. Pakko mainita vielä että se meidän Italian ihme on juuri kisannut ekat rallytoko-kilpailunsa ihan ok menestyksellä ja viime syksynä se löysi meille ison kasan kotimaisia tryffeleitä. Että hyvinkin eteviä tyyppejä voivat nämä kouluttamattomat tarhatuliaisetkin olla.

    VastaaPoista