30.5.2016

Hiiriä ja ihmisiä

Orpo hiirulaispentu, laatikkoon loukuttunut (pääsi vapauteen).

Mennään niinkin kauas, kuin kahden viikon taakse. Perjantaina vieraana Keimon mummo ja täti kaiken maailman tuliaisineen. Voiko emäntää helpommalla päästääkään, jos tarjoilut tulevat vieraiden puolesta kuppeja ja lautasia myöten. Ei meille aina ole näin tultava kylään, mutta kiitollisna antimista olimme tietenkin. Mummokin jaksaa vuodesta toiseen niin reippaana kuunnella ja osallistua. Saimme lasten toimesta sirkusesitystä seurata ja pelata tuliais pihajazzia. Piti Kikalta kieltää, kun säännöt olivat liian vaikeaselkoiset (noppia ei muun muassa viedä pelialueelta pois ja ne tulee suosiolla luovuttaa seuraavalle pelaajalle).

Maahanmenovuorossa oli härkäpavut, jättikurpitsa, kyssäkaali, pinaatti ja parssasalaatti. Merkitsen niitä sitä mukaan ylös muistikirjaan, jotta vuodet erottuisivat toisistaan. Muistikirjatessani, olenhan muistikirjaihmisiä, minulle selvisi, että toteutan vahingossa "uutta" ilmiötä nimeltä Bullet Journal (#bujo). Voin aivan siis omin käsin tehdä omanlaiseni kalenterin tai muun sellaisen, värittää, koristella  ja merkitä kynällä asioita, kuten tässä tapauksessa kasvimaan istutuksia. Uusi analoginen muistikirja, kuten värityskirjakin, poikkeavat vanhoista sillä tavalla, että niiden sivuista otetaan kuva instaan. Vähemmästäkin innostuu. 

Breakfast at Vehkosuo's

Sunnuntai ja kuumoittava ilma kirvoitti Keimon rakentelemaan kasvihuoneen kastelujärjestelmää. Kyseiseen itsetehtyyn järjestelmään sisältyy rei'itettyä letkua, vettä astiassa, ajastin ja pumppu (200 – 800l/h ja nostokorkeus max. 160cm). Ajastin osoittautui systeemin heikoksi lenkiksi eli risaksi, muuten homma vaikutti oikein käyttikseltä. Ihmettelimme sitä tovin yhdessä.
 


Taimet sinnittelivät kovissa helteissä kolme päivää, selvisivät onneksi. Perjantaina ostin viisi säkkiä á 40 l multaa ja istutin tomaatin, kurkun ja persiljan taimet. Multakerroksia pitää lisätä pikkuhiljaa vuosittain, säästölinja nääs. Josko multa jossain vaiheessa yltäisi laatikon reunaan asti, nyt sitä on lannoitteet mukaan lukien hädin tuskin 40cm. Hyttyset, ne verenpainetta nostavat imijät, meinasivat syödä meidät hengiltä, oli tehtävä ja liikuttava nopeasti.



Ilma oli harmaa ja yksi lapsista menneestä vatsataudista vedoton. Minun voimajuoma, johon kuuluu intiaanisokeria ja ruususuolaa, tuotti voimakkaat takapakit ja pari perääntymisaskelta muilta perheenjäseniltä lautalattialle roiskahtaneesta palautteesta. Mites nyt noin, uloskin olisi voinut mennä, iso tyttö. Äkkiä paperia tänne! Oho, unohtui ostaa. Juoskaa vessasta hakemaan sitten. Tää on sitten ainoa.
 Ensikertaa varten mietintään, josko suolan osuutta (1tl) olisi pienennettävä. 





Lauantai aukesi sateettomana, joskin pilvisenä. Edessä avoimet ovet Usvalaakson tallilla, työporukassa olemista ja valmennus Iivarilla. Parantunut (ehkä voimajuomasta) lapsi kirkkain ilmein groomina mukana.  Illalla tyttöjen ilta kaupungissa. Kiva päivä. 

Iivari Usvalaaksossa kylässä.

Sunnuntai vierähti puutarhahommissa. Leikkasin luumupuiden versoja ja revin vadelmaa vääristä paikoista (oikeista paikoista revin vääriin paikkoihin kasvanutta). Jokavuotinen piina. Mahonia pensas näyttää versovan uutta, se taitaa selvitä kadostaan. 




Edessä on enää viisi päivää kotikotia. Sitten koittaa muutto jee. Ja vähän haikeutta.





18.5.2016

Vaikka ja mitä



Vehkosuon menneellä viikolla julkaistu musavideo poistettiin YouTubesta Trad.Attack! Jaan'kene biisiin liittyvistä tekijänoikeudellisista syistä. Oma vikahan se oli, kun emme tarkistaneet kappaletta koskevaa tekijänoikeuskäytäntöä. Eipä siinä mitään, mutta kun uuden, tempoltaan ja tunnelmaltaan oikeanlaisen kappaleen löytyminen, saati istuttaminen videoon on sika älyn kinkkistä. Lisäksi Jaan'kene -kappaleen tempo (135bpm) ei ole mitä tavallisin, joten pelissä on vähemmän vaihtoehtoja. En luovuta vielä.    

Selailin kuvia, joita Keimo on ottanut parilta viikolta ja yritän muistaa, mitä on tapahtunut. Oli helatorstai-viikko ja se äitienpäivä ja seuraavalla viikolla oli Euroviisut ja sunnuntaina olin tanssinäytöksissä. Ja kaikkea. 

Sen muistan ainakin, kun äitienpäivän aattoiltana lämmitin kiviuunia, mitä sitä nyt lämmitetään, useita tunteja. Tein kaksi pellillistä pitsaa valmiiksi, jotta ne saunan jälkeen voisi tuikata uuniin. Tulin saunasta ja totesin uunin hippasen liian kuumaksi vielä. Poistuin pihamaalle, millä välin lapsukaiset käväisivät sisällä ja menivät saunalle vielä pesulle. Siinä meni vartti, kunnes palasin takaisin sisälle... ja poistuin samantien ulos. Hieroin silmiä, vedin happea ja keräsin rohkeutta ja palasin takaisin toteamaan, että pöydällä ei todellakaan ole kuin yksi perkuleen sadasosa niistä pitsoista. Ai samperi, että teki mieli palauttaa yksi rakki Viipuriin ja ne kaksi kakaraa muniksi ja siittiöiksi. Nälkä oli kaikilla osapuolilla hallitsematon, mutta ainoastaan minulla niin kova, että käyttäytyminen otti askeleen kohti imeiväisikää. Tilanteen laannuttua söimme pussillisen pähkinöitä ja hyvin lämmitetyssä uunissa paistetun riivityn pitsapohjajämän. 

Kikka nukkui hyvin, hyvin täydellä vatsalla.

Kikka harjoittelee kanojen kanssa olemista virallisena valvojana minä.

Yksi kolmosista eli hybridikanoista kuoli viime perjantaina. Saappaat jalassa tippui orrelta sinne alas siivet levällään selälleen. Parka. Jäljellä heistä enää vain Liina. Se on jo monta vuotta hybridiksi. Onneksi Pikku-Nahka hautoi meille uuden kanan (tämä ei tarkoita, että uusi korvaa vanhan, vaikka sitähän se tarkoittaa). Tipu on mitä luultavammin kana, araukanan risteymä, joten odotettavissa on vihertäviä munia. Kiitos Sanna kanasta (suklaalevy on the way). 

Tipu vierihoidossa. 

Sannasta aasinsilta Kausalan rautatieasemalle. Asema- ja makasiinirakennukset tulivat taannoin myyntiin ja kaupat tehtiin. Olen rakennusten uuden omistajan puolesta onnellinen ja siitä, että se on nyt hyvissä käsissä. Ja asemarakennuksen tulevaisuutta rakentavista Aseman naisista olen ylpeä myös. Luvassa on toivottavasti jotain, mitä olen vuosikymmeniä tuossa rakennuksessa haaveillut näkeväni. Ja olihan siellä jo äitienpäivänä esituntumaa tulevasta; kahvia, muffinseja, ihmisä, vilinää ja Ukko-Pekka höyryveturi! Kausalan aseman tapahtumia voi seurata myös blogista. Vitsin kivaa, kun omalla kylällä tapahtuu jotain asiallista. 

Äitienpäivän aamu
Tuosta äitienpäivästä tuli mieleen, kun olimme me ja siskon perhe vanhempieni luona, että siskoni muutta perheinensä tulevana kesänä Helsinkivuosien jälkeen takaisin kotiseudulle kotitaloomme. Ihan käsittämättömän kreisiä. Kohta me olemme kivenheiton päässä toisistamme.

Mun äiti mun siskon ja sen perheen tulevassa kodissa.
Serkut ja yhteensä tarvittava hammasmäärä.

Takaisin Vehkosuolle. Tilkittiin vähän kasvihuonetta ja kärrättiin lantaa kasvihuoneeseen tyttöin kanssa. Istutin avomaalle porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Sitten Keimo kulotti perunamaata ja rouhi sen auki koneella. Perunatkin menivät maahan ei yhtään liian aikaisin. Minä bongasin nimittäin naapurin perunamaalta juuri tarvitsemaamme möhennintä käyttelemästä. Auto seis ja kättelyn kautta vuokrasopimusta tekemään. Toinen naapuri oikaisi iltalenkiltä ihmisliikennettä nähtyään maillemme ja kaikenmaailman hilavitkuttimista jauhettuamme tuli puheeksi, että hänellä on monen vuoden ylimennyttä kauraa roppakaupalla (sana roppa, on onomatopoettinen eli ääntä jäljittelevä, on sannottu esim. että roppasade). Me heti halukkaana käsi pystyssä, että kanat tahtoo. Eipä aikaakaan, kun pihassamme oli pikkuperäkärryllinen kauraa. Maalla on niin mukavaa.

Hyvä naapurin Tico.
Sitten me olemme myös tehneet ei mitään. Vähän harrastettu uutta nollabudjettilajia eli nuoralla(liinalla)kävelyä, saunottu, syöty pitkään aamiaista, käyty katsomassa naapurin lehmiä ja katsottu Euroviisuja (Ukraina voitti ja oli miten nyt oli, mutta biisi oli vaikuttava ja vahva suosikkini).

 
 
 
Aurinkoenergialla toimiva Euroviisukatsomo. Jokavuotinen must.



Kohta koittaa muutto Vehkosuolle. Muutto on samalla myös Iivari-hepalle lopullinen poismuutto Olgan tallilta. Yhden pitkään jatkuneen mukavan jakson loppu. 
Mutta Olgan pihalla toiminta jatkuu Olgan farmin merkeissä. Käykää ihmeessä katsomassa mitä kaikkea kivaa!


4.5.2016

Kostean paikan vappuleiri



Vapusta

Kanojen menolippu kesäkotiin. Seuraavana aamuna saimme jo munia.
Keittiön liesi työnsi savut sisälle. Pesin ja pyyhin nokea pari tuntia. Ehkä ensi kerralla sitten se viinilasi kädessä pihalle.
Satoi koko lauantai. Mä-mä-mä-mä märkää. Siis meillä, muualla oli sinisen taivaan päivityksiä.
Kahvt ja kotijäätelöt lounaskahvila Artjärven Auringossa. Nimikomiikka päivälle. Lapsia kiinosti Dublo Lego rakentelualue (5€/henkilö). Pitää mennä uudestaan.
Paleltunut iso ja hieno mahonia. Piti leikata maan tasalle. Harmittaa, niin että jospa se vielä siitä tahdonvoimalla versoisi.
Kikka oli onnellinen ja märkä. Ei vieläkään halunnut lähteä omille teille, huh.
Pöpi murtautui kanalaan, kanalaa piti vahvistaa. Pääsivät silti pariin otteeseen riehumaan kanojen joukkoon. Kaikki hengissä, vielä. Yksi piilotteli poterossa pitkään, kunnes löysimme. Vaatii totuttelua, ennekuin alkavat yhteiseloon he ja Kikka.
Saunomista yhdessä ja kaksin.
Nakkeja ja perunasalaattia.
Sima sanoi pihh ja maistui sokerivedeltä. Jäänyt käymiset kesken. Yksinkertainen homma, jossa osaan epäonnistua. 
Leffa ja herkkuja sängyssä lasten kanssa. Niin on idyllistä: Älä töni, anna juomaa, kato miten paljon oot murustanut, ei mee yhtään hermot, kun tää leffa tökkii, te viette puol sänkyy, kenen varpaat, missä mun tyyny, mua nukuttaa, no me omaa sänkyy. 
Sumusta aukeneva sunnuntai. Että no hehheh, jos olisi ollut lauantaikin tällaista.







Humenna on helatorstai ja perjantaikin on kouluista vapaata. Lähdemme pitkän viikonlopun viettoon Vehkosuolle.