17.6.2016

Startti kesälomaan


Ihan älytöntä, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään, vaikka lomaa on vietetty jo kohta kaksi viikkoa. Huomaan miettiväni, että tästä ja tästäkin pitää sitten muistaa kirjoittaa ja tänään voisinkin kirjoittaa, kun olen tiskannut tai sittenkin vasta, kun olen kastellut kasvimaan tai odotas, pitää tehdä vielä ruokaa ja jos pikaisesti tuosta tuon karsinan siivoan, niitän heinää, käyn huussissa, vaihdan vaipan, ratsastan, kitken, lakaisen, saunon ja kas, kello on jo kymmenen. No huomenna... 

Elämä ei ole täällä kuitenkaan kiireistä, ei kellon päälle, päivät täyttyvät uunin sytyttelystä, veden kannosta ja ylipäätään asioiden tekemiseen ja esineiden saavuttamiseen vaadittavien välimatkojen kulkemisesta. Olemme päivittäisten rutiinien lisäksi juhlineet kummipojan valmistujaisia, käyneet Porvoossa syömässä ja omilla kylillä Aseman Makasiinin kahvilassa. Ensimmäisestä viikosta louskaisi ylivoimaisen osan uunin purku ja uuden asennus. Haluan kuitenkin mainita ennen uuniasiaan paneutumista, että Iivari saapui jo 4.6. lauantaina. Haimme ensin neljä lammasta, emät karitsoineen, ja tällä kertaa kotiutuminen koko porukalla tapahtui välittömästi. Ei hirnuntaa, määkimistä eikä hermostunutta ramppaamista. Se oli huojentavaa ja kaikkien osapuolten hermoja säästävää. Kikka oli tohkeissaan lampaista, mutta Iivarin kohdalla keitti jo yli. Se kysyi kuuluvaan ääneen toistamiseen meiltä, että MIKÄ TUO ON? Ja kun olimme perusteellisesti selventäneet hevosen ominaisuudet ja nimen, se jatkoi ilmoitellen päivittäin ensin vartin välein, sitten harvemmin, että HEVONEN HEVONEN HEVONEN! Se LIIKKUU se SYÖ se JUO se TUIJOTTAA se vaan ON! 

Harri kissa tuli myös samassa rytäkässä, eikä yhtään liian myöhään häätääkseen pöydillä pomppivat hiiret. 



Mutta uuniin. Sen purkupäätös on hiipinyt pikkuhiljaa mieliimme syistä että sen veto-ominaisuudet ovat oikukkaat, se rapautuu sisältä käsin ja käsiin eikä leivinuuni toimi kypsennysmielessä (siinä ei ole paljoakaan varaavaa massaa ja siksipä se viilenee tulikuumasta nopeasti hailakaksi). Paljolla puulla on saanut kyllä hyvät pitsat. Uudesta uunista laitoimme Toriin ilmoituksen, toiveena Kotiliesi 30 -tyyppinen paistouuni/liesi. Sopiva kohtuuhintainen (150€) Kotiliesi 30, löytyikin ja vielä läheltä. Arinan säätötaso on murtunut yhdestä reunasta, sitä joutuu käyttämään ala-asennossa, muutama nuppi puuttuu, yläuunin luukun toinen sarana on murtunut ja levytasoon on tehty pieni läpimenoreikä. 

Purku tehtiin niin, että minä purkasin ja Keimo roudasi tavaraa pihalle. Tavoite oli päästä tekemään samana päivänä jo pohjia valmiiksi, jotta uuni saataisi mahdollisimman pian sisälle. Purkamisen edettyä kävi kuitenkin ilmi, että leivinuuni on muurattu jonkin matkaa piipunkin sisään. Tieto sekä hidastutti purkamista (punnitsimme mitä tiiliä uskalsi poistaa ja missä järjestyksessä, jotta piippu ei sorru mukana), että pohjien tekoa. Seuraavaksi Keimo muurasi kakasi päivää piipun leivinuunikoloa sekä muita "turhia" reikiä ja valoi pohjan. Tietenkin olimme samaan aikaan koko porukka kesäflunssassa. Keuhkoputki särkien ja lihakset kolottaen teimme kenttälounasta ja leikimme paimentolaielämää koleassa säässä. Purkamispäivästä neljäntenä päivänä hilasimme uunin sisälle. Uuni oli jo valmiiksi rullalaudan päällä, jonka saimme onneksemme myyjältä lainaksi, joten nostamista ei tarvittu kuin muutamassa kohdassa. Lopun hormisovituksessa meinasi kuumeisilla asentajilla kuitenkin usko loppua. Vanha muuri otti aina väärästä kohdasta kiinni, eikä sitä asbestilaattaepäilyn vuoksi arvannut alkaa sohimaan. Lopulta se saatiin kutakuinkin paikalleen. Veto testattiin tietenkin heti ja savun poistuessa oma-aloitteisesti ja oikeaa reittiä, keitettiin pannullinen kahvia. 

Seuraavaksi alkoi paistouunin metkujen opettelu. Melko vaisua on tämän mallin toimivuuden esittely ja keskusteluringit netissä. Toimintaperiaate on meille selvä, mutta rivien välistä olen ollut lukevinani, ettei oikein kukaan saa tämän mallin uunia tarpeeksi lämpimäksi. Ensimmäisestä kokeilusta tein seuraavat merkinnät:

Uunin lämmitys 180 - 200 asteeseen PAISTO-asennossa vei aikaa noin kaksi tuntia (pohjalla jo vähän lieden polttolämpöä). Ylempi uuni lämpeni nopeammin kuumemmaksi, vaikka alemman pitäisi olla teitojeni mukaan se nopeampi. Perunapaistos oli uunissa 1 h 20 minuuttia (höyryaukko kiinni), jonka jälkeen se oli kypsä. Lisäsin uuniin yksitellen keskikokoisen halon, kun edellinen alkoi hiipua. Jatkuva tuli siis päällä koko paiston ajan. Polttoon kului kutakuinkin 12 kuusiklapia (ehkä hieman kosteahkoja). Uunin oma mittari oli ruuan kypsentämisen aloitushetkellä 2,1 pykälässä (maksimi on 5). 

Seuraavana päivänä Keimo putsasi ylä- ja alauunin välissä olevan sulkuläppäaukon. Aukko on suljetussa asennossa, kun uuni laitetaan PAISTO-asentoon. Oletettavaa oli siis, että ensimmäisellä poltolla osa savukaasua on vuotanut lyhyempää reittiä ulos. Toisella yrityksellä luukun ollessa tiiviisti kiinni, uuni alkoi kuitenkin savuttaa sisälle ja oli palattava vuotavaan toimintaan. Uuni olisi siis käytävä läpi ja tsekattava missä tukos lienee ja estääkö se tehokkaan lämpenemisen. Hieman alkaa vaikuttaa siltä, ettei grillaavaa pitsanpaistolämpötilaa uuniin saa. Mielelläni kuulisin kokemuksia vastaavanlaisista uuneista. Ihan käytännössä, kuinka paljon puita, kuinka kauan lämmitystä, ylä- vai alauuni, onko tehty toimenpiteitä lämmön parantamiseksi ja niin edelleen. Vai onko se alettava laitaa rahaa porsaaseen uuden uunin hankintaa varten.


Leivinuunin mentävä reikä piipussa.
 
Pohjat valmiina hiontaan, maalaukseen ja uunin paikalle asentamiseen.
Kenttäolosuhteissa.
Sinä iltana, kun uuni tuli sisään (ja kolmen päivän tiskit).

Keimollakin oli siis viikko lomaa. Harmillista, että se kului sairastaen ja tämän vuoksi hommatkin takkusivat, mutta yritimme silti tehdä vähän pesäeroa töihin käymällä esimerkiksi Porvoossa ja ajelemalla ympäriinsä pikkuteitä sekä ottamalla kaiken irti retkiolosuhteista. Sain viikon lopulla lisää  tomaatin-, munakoison-, ananaskirsikan- ja kurkuntaimia äidin tutulta. Hämmästelen niitä nyt kasvihuoneessa ja ihmettelen mihin niiden kanssa joudun. Kasvimaalla ei ole aluillaan vielä kuin pari hassua lanttua, punajuuret ja pienen pienet porkkanan taimet sekä härkäpapu. Kraaterin läpi puskee näemmä myös kesäkurpitsa. Kaavin vesitynnyreiden pohjalta vettä niille, mutta onneksi tuli sade.


HyppÄÄ!
Kävin korkkaamassa tankotanssineitsyyden ystäväni FunkyPole -salilla. Jännää.

Kesäkuulemiin!

Tessa & Vehkosuolaiset


TallennaTallennaTallennaTallenna

16 kommenttia:

  1. Ihana köökki ja taitava käsilläänseisoja! Kiitos lisää vaan lomaraportointia. Tätä on aina kiva lukea!
    Terkuin eräs vielä lomaa odottava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Jospa nyt pääsisi rytmiin. Pitäisi auringon paistella taas että saadaan akkuja ladattua.

      Hyvää kesää teille myös ja loman odotusta.

      P.S. Käsilläseisontaan on vielä matkaa. Se on ennemminkin käsilläkäyntiä. :)

      Poista
  2. On siellä kätevät emäntä ja isäntä.Teiltä näyttää sujuvan homma kun homma.Itseltäni taitisi mennä sormi suuhun noissa uunin lämmitys puuhissa, puhumattakaan asennuksesta.Viljelyksistäsikin on niin kiva kuulla jos vaikka oppisi jotain itsekin.Aurinkoista kesää sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä otettu tällaisesta kommentista, vaikka melkoista räpeltämistä se meidänkin tekeminen välillä on. Kasvimaankin suhteen olen niin keltanokka, mutta hienoa jos siitä saa jotain irti.


      Kesäterkut!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Samoin! Toivottavasti kommenttini tuli nyt läpi blogiisi. Joskus se ilmoittaa sp:iin että kommentointi ei onnistunut.

      Poista
  4. Työ ootte niin ahkeria :-) ja hienon uunin löysitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinusta voisin sanoa samaa. Kiitos ja kesäterkut!

      Poista
  5. Meillä on juuri laitettu keittiöön Kotiliesi 40. Tänään koekäytetään ja toivottavasti toimii! Hieman into nyt karisi, kun luin että teillä ei lämpeä tarpeeksi...

    -Mamma kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva olisi kuulla kokemuksia. Ihan seikkaperäisiä. Minulla on eiliseltä illalta onnistunut kokemus. Teen lisäkirjoituksen tuohon tekstiin kun ennätän.

      Poista
    2. Olen aika opettelija muutenkin vielä näissä hommissa, mutta kertoilen kyllä miten meillä alkaa hommat sujumaan. Hyvä että sait onnistumaan!

      -Mamma kolmelle

      Poista
    3. Sen verran vielä kysyisin, että miten käsittelit hellan kannen? Liesimustaa kaikki suosittelevat, mutta haluaisin itse koittaa silavaa (possun rasvaa, mikä lie oikea nimi) Onko sinulla sen käytöstä kokemusta?

      -Mamma kolmelle

      Poista
    4. En ole tehnyt niille mitään. En tiedä olisiko pitänyt, mutta meillä ollaan menty vanhoilla pinnoilla. Kotonakin ollut jo toistakymmentä vuotta niineen. Silava tuskin tekee mitään peruuttamatonta, joten miksei. Kokeile ihmeessä.

      Poista
  6. Ihanaa, että kirjoitat tätä blogia. Antaa paljon inspiraatiota elämään!
    -Minä vaan

    VastaaPoista
  7. Ihailtavaa sinnikkyyttä. Liedestä ei ole kokemusta, meillä ei ole puuhellan (muurattu) paistouuni ollut koskaan käytössä koska on myös erillinen leivinuuni. Jossain vaiheessa ladottiin paistouuni täyteen tiiliä jotta varaisi paremmin lämpöä. Onko teillä erikseen kesäpelti ja talvipelti?

    VastaaPoista
  8. Ihanaa lukea kuulumisianne! Onko sulla muuten jo Kotilieden käyttöohje, löytyy kansallisarkiston digiarkistosta http://tethys.lib.helsinki.fi/pienpainate/binding/344947?page=1

    VastaaPoista