21.7.2016

Vetää kuin korsten



Rakas blogini, olen suurimmassa määrin viettänyt aikaa olemalla kiukkuinen päivittäisen keuhkoihin korsteenin lailla vetämäni savukaasun vuoksi. Keittiön liesi on ollut minulle todella tuhma, se syttyy ja alkaa pöllyttää sisälle. Olen taistellut ja ollut sinnikäs kuin tukkaan takertunut purkka, lähestynyt optimistisesti eri kulmista ja eri menetelmin. Olen maanitellut ja kiroillut niin että naapureidenkin korvat punoittavat kilometrien päässä tuulen suunnasta riippuen. Säännöllisesti olen muistanut miestäkin itkupotkuraivareilla. 

Mistään ei tule mitään koko päivänä, kun aamupuuroa ja -kahvia pitää keittää savusukeltaen kituvalla liekillä tunteja. Syöminen on yhtä kuin savushow, näyttävästi nokeutuvien seinien ja kasvojen efekteillä varustettuna. 

Mutta myrskyn jälkeen tulee pouta ja aurinkokin paistaa risukasaan. Keimo ratkaisi pulman. Se oli yksi aukinainen hormiliitäntä. Ja kas, veto palasi eikä toivottavasti koskaan enää katoa. Kun nyt alkoi Keimonkin loma, niin saa hän kahvinsa ajoissa savuttomassa keittiössä katettuna. 

Perus aamurutiini: Noki pois kasvoilta kaivolla kello 9.30.  

On täällä ollut ihan kivaa(kin). Olen kovasti yrittänyt pitää hevostani, Iivaria lihaksessa. Se ei pelkästään maastoillen onnistu vaikka kuinka avoa, sulkua, siirtymiä ja nostoja harjoittaa. Ja heinämaha jyrää takavasemmalta. Kokemuksen mukaan se katoaa heti laidunkauden päätyttyä, joten siitä en huolestu. Innostuin muutaman artikkelin luettuani lisäämään luontaista E-vitamiinia  (Vetcare 200ml/35€) ruokavalioon kesäihottuman hillitsemiseksi. Jos ei tästä suoranaista apua kutinaan tule, on sen hyöty varmasti haittaa suurempi.



Mitä eläimiin tulee, olemme olleet koirakuumeen vallassa, vaikka juurihan meille Kikka-koira rantautui muutama kuukausi sitten. Kikka on ollut ihan mahtava koita (vaikka pitsaa meni parempiin suihin jo toistamiseen). Jostain se toinen Viipurin Koira kiikariin osui ja pohdinnan jälkeen yhteyttä ottamaan ja pentua meille anelemaan. Sieltä meille kuitenkin kieltävä vastaus tuli, koska pennulla ja Kikalla on sama sukupuoli ja liian vähän ikäeroa. Viipurin Koirien tiimi haluaa minimoida riskit ja ehkäistä kodinvaihtamiset heidän parhaaksi kokemallaan tavalla. Ymmärrän sen kyllä (mutta!). Urospentu olisi ollut mahdollista kotiuttaa vaikkapa heti. Me emme kuitenkaan urosta huoli ja vahvoja argumenttejakin yritin esittää ja kaiken kokemukseni pistää peliin, mutta ei auttanut itkut markkinoilla, Wieno jäi tarhalle odottamaan toista perhettä ja Kikka kasvamaan teini-iästä yli. Eipä sillä, että meidän perheen kasvattaminen millään elollisella olennolla olisi mitenkään perusteltua. 

Tuskin mitään ongelmia olisi tullut!
Hannibal & Lecter 

Me olemme syöneet jo yhden keltaisen tomaatin ja neljä kasvihuonekurkkua. Kasvimaalla kypsyy tuota pikaa kesäkurpitsat (olen hieman jäljessä niiden kanssa). Punajuuria, sokeriherneitä, juuripersiljan lehtiä, yrttejä ja harvennusporkkanaa on syöty ja perunaa tolkuttomasti. Metsästä on haettu kanttarelleja ja lapset ovat keränneet palkkaa vastaan jo 12 litraa mustikoita, kun naapuri tarjosi minulle pakastimestaan tilaa. Aivan mahtavaa! Nyt olisi aika myös viinimarjamehujen keiton. En tiedä mitä niiden kanssa käy, kun voin aloittaa vasta kylille palattuamme. Niitettyä heinää saimme laitettua myös haasialle omaan loppukesän tarpeeseen.


Mikähän olisi käypä hinta putsatusta mustikasta per litra, jos lapset haluaisivat tienata?

Tuppe täytti kahdeksan vuotta. Synttäreitä edeltävä säätiedotukset lupasivat ukkoskuuroja, joten aloimme pohtia ulkotarjoilulle vaihtoehtoa. Talon kellarikerroksen "maitohuoneessa" on kiehtovat puitteet eikä aikaakaan, kun me tyttöporukassa innostuttiin sen laittamisesta juhlakuntoon. Tutkimme ja kartoitimme tilaa ja totesimme sen käyvän hyvin tarkoitukseen. Keimolle asiasta puhuttuamme idea lopahti hänen muistutettuaan lattian vanhan mustan vesieristeen sisältävän PAH-yhdisteitä (ympäristö- ja terveyshaittoja). Tämä kemiallisten aineiden yhdistelmä, kreosootti, onkin sellaista tavaraa, ettei sitä amatöörin kannata alkaa sorkkimaan. Se tulisi esimerkiksi koteloida, jotta tilassa voisi oleskella huolettomammin. Ei alettu nyt sitten tähän hätään koteloida.

No, hanskat tipahtivat hetkeksi lamaantuneiden käsistä, mutta eipä kauaakaan, kun lamppu syttyi pään päällä; aitaksi kutsumassamme pienessä hirsitalossa, Tikandereiden alkuperäisessä tuvassahan, on tila juuri tätä varten. Muutama päivä siivosimme nurkkia ja väkersimme pieniä tuoleja. Vanhat rautasängyistä saimme lisää istumistilaa. Mitään uutta ei taaskaan tarvinut ostaa vaan kaikki löytyi omasta takaa.  

Kellarin kartoitusta.
Seinän alareunassa ja lattialla oleva musta masentavaa kreosoottia (ratapölkyn haju). 
Uusi idea syntyi ja siivoaminen alkoi.
Ulko-oven vaihto (vanhempaan).
Penkkien rakennusta ja rautasängyn tuunausta.
Viimehetken koristelut
Synttärisankari
Olen viihtynyt Olgan Farmin kahvilassa kovinkin hyvin. Pysähdyn, kun olen "ohikulkumatkalla". Lisäksi Tuppe ja Kasse ovat olleet apulaisina farmilla, joten vienti- tai tuontimatkalla joutuu syömään aina pari porkkanakakkua ja vohvelia. 

Olgan Papu-koira chillaa kahvilassa mielellään myös.

Arvaa, miten meinasi tunnelma lopahtaa, kun aloitimme festariviikonloppua Korialla siskon perheen uudessa kodissa ja Kepen hoitokodista tuli puhelu. Sepä tarkoitti sitä, että tyttö oli alkanut oksentaa. Voihan lamaannus, kun tämä meidän the viikonloppu on niin hartaasti odotettu ja suunniteltu jo alkuvuodesta alkaen. Kuitenkin sovimme, että katsomme aamulla tilannetta (rehellisesti emme voineet parin juoman nautittuamme lähteä edes hakemaan).  Aamulla saimme viestin, että tyttö pirteä oma itsensä ja syönyt puuron, hyvää viikonloppua. Oli tunne, kuin lottovoittajalla (jos haluaisi voittaa). Halleluja. 

Minun festariheila.

Keimo aloitti tänään loman siksipä kai ehdin blogiakin kirjoittaa. Täällä siis kaikki hyvin. Nyt aion mennä saunaan, ottaa mukaan pikkupurkin oliiveja ja oluen. Netflixistä menee kevyt Fres Meat -sarja, se on tarpeeksi kevyttä. Kuulemisiin 


1.7.2016

Mitäs Pirkko?




Täällä keskellä ei mitään huomaan, että naapurit esiintyvät ihan eri merkityksessä, kuin raja- tai seinänaapurit. Usein kyseessä on jokin konkreettinen tarve; kysellään mistä saa hiekkaa tai olisiko kellään jäänyt nurkkiin pyörimään kyselijälle tarpeellisia, mutta omistajalleen tarpeettomia työkaluja, rakennusmateriaalia tai traktorin osia. Joskus ilmoitellaan karanneista koirista, lehmistä, lampaista tai ollaan nostoapua vailla. Kysely käynnistää ketjun, joka etenee suusta suuhun, tuvasta tupaan ja tuottaa yleensä avun tarvitsevalle. Systeemin tehokkuudesta ja ehkä vähän kömpelyydestäkin kertoo se, ettei ketju suinkaan katkea siihen, kun tarvittava hyödyke on löydetty ja toimitettu asianosaiselle. Ei, koska viestin perumis- ja katkaisumenetelmät ovat manuaalisessa mallissa puutteelliset, sen kulku etenee haarautuen ja viskoen valmisteita ytimeen, jossa osinkoihin tyytyväinen osapuoli alkaa saada tarvikkeita enemmän kuin tilasi. Ovista ja ikkunoista -tyyliin. Paitsi, jos kyseessä on traktorin perälana eli levy. Niitä ei tule edes takaoven kautta.

Jutut eli juorut kulkevat kätevästi myös. Mehän emme ole vielä tutustuneet, kuin kolmen kilometrin säteellä asuviin naapureihin, eli kolmeen viiva neljään taloon, mutta itseäni vaivaavan nimien unohteluoireyhtymän vuoksi, nämä huutoetäisyydellä asuvat muuttuvat pian esittelyn jälkeen jälleen anonyymeiksi. Joskus nimet taltioituvat perheen arkistoon, jos ehdin kotiin ajoissa kertomaan. Usein nimi on unohtunut ja siksipä uutiset menettävät osan hohtoa tai ainakin joudun nolona tarkentamaan kesken tarinankerronnan, että kuka siis. Tämän virheen minussa tajuttuaan ja toisteluun kyllästyttyään, kertojat alkavat käyttää suvereenisti minun luomia tunnisteita, kuten koirasuoran talo, rojupiha, värrinjaska (ai, se taitaa olla nimi), iso lehmätila, välipiha ja niin edelleen.
Liikun kyläteillä usein ratsain. Ratsun selästä on helppo aloittaa keskustelu, kun on välikappale eli hevoin, johon viitata. Koirat, miehet ja lapset toimisivat yhtälailla, mutta niiden kanssa en yleensä liiku kyläteillä tai muutenkaan päivänvalossa. Ja mikäs sen mukavampaa, kun tuoda kotiintullessaan tuliaisiksi muhevia uutisia, jotka alkavat näin: Arvatkaas kenet näin. No? Pirkon (nimi muutettu tai unohdettu). Mitäs Pirkko? Ei oikein mitään (nostatetaan kuulijan mielenkiintoa). Sanoi, että isolla hiekkatiellä oli meinannut jäädä kissa auton alle. Missä? Siinä nurkassa olevan talon kohdalla. Eli luultavasti sen talon (jonka nimeä en muista) kissa (jonka nimeä en muista). Joo, mä taidan tietää, meinannut jäädä aikaisemminkin.

Ja sen tietää lapsetkin, että kulkuvälineestä viis, lapa pystyyn kylätiellä kohdatessa, tunsit tai et.

Maalla naapureiden kanssa kuuluu vaihtaa sananen, jos kohdatessa toinen tai molemmat ovat jalkaisin, pyörällä tai ratsain. Oikein merkittävissä tapauksissa voi kohtaaminen tapahtua autosta autoon niin sanotusti veivatuin ikkunoin, joka puolestaan aiheuttaa kylätielle pullonkaulan tai täyden tukoksen. Keskustelu aloitetaan yleensä säästä ja jatkuu luontevasti polttaviin uutisiin. Säähän tai muihin luonnonilmiöihin, kuten paarmoihin tai hyttysiin vedoten, on myös mahdollista jatkaa nopeasti matkaa, jos sattuu olemaan epäsosiaalisesti varautunut tunne tai ihan oikea kiire.

Ei olisi kiva tietää, mitä ne minusta kotona sanovat. Varmaan, että näin sen, joka ei ikinä muista kenenkään nimeä ja joka puhuu niin paljon, ettei siitä pääse millään ilveellä eroon.






Juhannus vietettiin osittain vanhempieni mökillä ja loput Vehkosuolla. Naapurin ansiosta eläimet tulivat hoidetuksi poissaollessamme. Se vaan on hienoa. Kikka-koira tutustui järveen, mutta suureksi yllätykseksi ei mennytkään uimaan vaan ainoastaan tyytyi ryömimään rantavedessä.





Lanko pommina.
Kotimatkan iskukohde.

Kasvihuoneen tomaatit venyvät silmissä ja munakoiso kukkii. Keimo tekee päivittäin tomaattilaskelman. Luku taitaa mennä jossain 40-50 välillä. Avomaalla on venähtänyt nyt kesäkurpitsa ja kyssäkaali, pikkuisen porkkanatkin. Lanttu näyttää tosi isolta, pohdin sen nostamista, jottei madot pääsisi taas jylläämään. Vettä tulee taivaalta säännöllisesti ja lämmintä on riittänyt. Naapuri kyllä sanoi, että tulevan viikonlopun lämmöt on sitten tämän kesän viimeisiä. Timo-perunaa on nostettu syötäväksi jo juhannuksesta asti. Ärsyttävää muuten, että mustikat ovat jo kypsiä. Enhän minä vielä saa niitä pakastimeen, kun vasta elokuussa.

Keittiön hellasta ja sen uunin toiminnasta piti vielä kirjoittaa. Olemme valmistaneet onnistuneesti pitsaa. Kysymyshän oli, saammeko uunin tarpeeksi kuumaksi. Vastaus on, saamme. Pesässä poltetaan ensin pesällinen "kovia tulia" jonka jälkeen aletaan pitää tulta yllä lisäämällä maltillisemmin puita. Lieden päällä olemme pitäneet vesikattilan tai kaksi ehkäisemässä levyn halkeamista. Kotiliesi 30:ssä ainakin meidän käytössä lämpiää ylempi uuni paremmaksi kovaa paistoa varten. Uunissa on kiva säilyttää normaalilla keittopoltollakin ruokia lämpimänä pidempään, jos ei heti ehdi syömään. Eilen valmistin puuroa hauduttamalla uunissa puolellatoista pesällisellä. Harmia on aiheuttanut ennemminkin seisova ilma, jonka vuoksi alkuvedon aikaansaaminen on tuottanut ongelmia ja keittiö savustunut muutamaan otteeseen. Täytyy sanoa, että itse hellakin on jokseenkin oikukas. Olisiko se sukupuoleltaan Pertti vai sittenkin Pirkko?

Meinasi unohtua, että satsasimme toiseen isoon akkuun, jotta saimme vedettyä yläkertaan sähköpiuhat ja ihkaoikean pistorasian, jota kautta aurinko jakaa meille nyt tietsikkaan sähköä ja interwebbi-yhteyksiä. Loppui se akkujen edestakas roudaaminen. Niin sitä ihminen laiskistuu teknologian edessä.


Vähän isompi savustuslaatikko.

 Hyvää viikonloppu. Ja hei, tänään aukeaa Olgan farmi -kotieläinpiha.

TallennaTallenna
TallennaTallenna