16.8.2016

Homman nimi on se


Että:

Loppui loma
tuli kova
arki.

Kauhea hoppu
ihan loppu
järki.

Väärässä valossa
juoksee talossa 
vesi.

Kaikki tässä
langanpäässä
heti.

Sykkii rytmi
siihen pyri
sekaan.

Riistetty vapaus
tulevasta lupaus
mukaan.



  
Onneksi oli viime viikonloppuna Flow-festivaalit. Sai siirtää ajatusta ja jättää miettimiset muille. 
Nyt tuli mieleen kuitenkin yksi kesän kohokohdista; retki autolla kolikkoa heitellen. 

Kolikonheittoretki:
1. Tarvikkeet: auto (tai muu menopeli), kuski (mies tai vaimo tai ystävä), repsikka eli kolikonheittäjä (vaimo tai mies tai ystävä), matkustajat (lapsia tai muita äänekkäitä), kolikko (kaikki valuutat käy). 
2. Säännöt: Heitä kolikkoa joka risteyksessä. Kuvapuoli – vasen, numeropuoli – oikea.
3. Lisäohjeet: Liittymät tai muut vastaavat; kuvalla suoraan ja numerolla liittymään. Liikenneympyrä: kolikolla selvitetään, jos ehditään, ENNEN ympyrää vastaavasti kuin liittymissä; kuva jatkaa, numero poistuu, kunnes saadaan poistumahaara selville. Jo aiemmin käytyyn paikkakuntaan ei palata vaan otetaan uusintaheitto tai ohitetaan risteys/liittymä.
4. Pysähtymiset (omat tavoitteet): Jäätelökioski, uimaranta, nähtävyydet (saa poiketa kohtuudella reitistä, mutta reitille palataan poikkeamisen jälkeen) sekä ravintola.
5. Päättyminen: Sovitaan kellonaika tai kilometrit, esim. etäisyys kotoa. 



Kartassa punaisella menomatka, jossa ei näy kaikki pienimmät käännökset. Vihreällä merkitty paluumatka tultiin suorinta tietä. Kotimatkalla päätettiin lähteä vielä Nastola Cruisingia katsomaan. 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että suunnan valitseminen kolikolla on hauskaa, kun siihen avoimin mielin heittäytyy. Jokainen risteys on uusi seikkailu. Aluksi omat ennakko-odotukset meinaavat painaa päälle ja vastakkaiset valinnat tuottavat pettymyksiä. Loppujen lopuksi tulee tehdyksi valintoja, joihin ei päätyisi kuin sattumalta. Loviisassa tulisi käytyä muutenkin. 

Kouvola, Käyrälampi   
Verla, vanha tehdasalue.
Jaala, Kelopirtti.
Nastola, Nastola Cruising

Vehkosuolla me vain olimme. Keimo vaihtoi yläkerran ulko-oven toiseen vanhempaan. Kettu vei yhden kanan, Tamaran. Kävi pihasta nappaamassa, senkin. Edellisenä päivänä ihan neniemme edessä näyttäytyi ja seuraavana päivänä palasi poissaollessamme. Se hinta vapaudesta oli kai maksettava. 
Sitten oli syntymäpäivät. Keimo teki lahjaksi wokkia vieraille. Oli kivaa, paitsi että vieraat lähtivät liian aikaisin, kuin lastensynttäreiltä. Suhtauduin siihen, kuin lapsi (nyyh). Kävi sukuakin. Pelasimme krokettia ja purkkista. Ei tullut kuin kaksi haavaa ja yksi epäselvä nyrjähdys. Sen se tekee. 

Sitten oli Helsingin reissu. Yksi yö ja paljon kävelyä. Hietsun kautta K-kauppaan ja hotellin suihkuun. Nenä meni tukkoon ilmastoinnista, mutta en valita. Maanantaina museoiden aukioloajat tarkoittivat suljettua. Kerrankin kun olisi ollut Kiasma-tunne. Ostin kuitenkin täydelliset äiti-farkut Levikseltä. Ratsastan muodin harjalla hetken ja kun ne lakkaavat olemasta, ratsastan ne muuten vaan loppuun. Kun köyhä käyttää rahansa kalliiseen, ne loppuu. (Vehkosuolainen sananlasku.)

Sitten kasvimaalta ja -huoneesta kaikkea. Kurkkuu, tomaattii, punajuurta, perunaa, salaattii, yrttei, kesäkurpisaa, persiljaa, herneit, sipulii. Kasse tienasi mustikoilla kesärahaa. Kahdeksan ämpärillistä  putsattua marjaa ja palkka puhtaana käteen. Kyllä olin vähän ymmyrkäisenä. 

Iivarista tuli kesän aikana pihahevosmaskotti. Tuli aamiaispöytään niin, että piti vähän ojentaa. Ja vähän nauraa. Sen kanssa oli myös paljon maastolenkkejä. Nyt Iivari on Usvalaaksossa, jossa tunnelma on vallan luksus. Maneesissa saa peilailla. 

Kesätöissä.
Se vanha ovi.
Jollain "muullakin" on jano.
Aamuheinät ja asuvalinta.
Hietsu
Kiasma, kiinni
Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta
 
Täytin (itseäni).
Tiimipeli
Uudet puitteet
Tämänkin kuvan otti Keimo.


Lähdettävä pois
jotta palata vois
koskaan.


Runo on mun.


11 kommenttia:

  1. ensi kesänä sitten Pyhtäältä tai Kotkasta Kaunissaareen ja Haapasaareen - Varissaarikin ja Sapokan ranta ovat ihan näkemisen arvoisia - niihin kaipaan, vaan elämä on heittänyt tänne Lounais-Hämeeseen metsäjärven rannalle - mutta en valita - on niissä tullut käytyäkin - ja pian on edessä matka Suomen korkeimmalle majakalle - suolaisia tuulia rakastan...

    hannah

    VastaaPoista
  2. Minne se kolikko sitten heittääkin meitä. Kotkassa on paljon sukua ja siellä olen lapsena saanut liikkua ja olla. Ei silti, maisemat on kauniita siellä(kin) ja ehdottomasti pitäisi käydä ne läpi jälleen. Meressä on kyllä ihmeellinen vetovoima, muttei makeidenkaan vesien äärellä kyllästy saati jokien. Vie terkut isolle majakalle.

    VastaaPoista
  3. Mainio kesäraportti! Kaikkia hienoja pieniä ja suuria seikkailuita. Hurjat kolikonheittäjät. Löysin muuten yks päivä maasta neljännesdollarin, on se vaan tämä Lahti yllätysten kaupunki. Pitäisköhän perustaa Ameriikkaan pankkitili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, dollarin osia keskellä katua. Ehkä joku jäänne siitä, kun oltiin Yhdysvaltain siirtokunta, vai miten se nyt olikaan. No meidän tontilta löytyi penni, mutta sille on järkeenkäypä historia.

      Kolikoita on muuten varattava autoon jonkin verran. Siis ainakin minun koppitaidoilla niitä tippuu kaikkiin auton väleihin, joista ei vauhdissa saa pois. Ehkä muuten joku ameriikkalainen on pelannut kolikonheittoa jalkaisin kaupungissa. Tästä sitten oikealle kohti Metsäpeltoa...

      Poista
  4. Onkin jo ollut ikävä teidän kuulumisia :)

    VastaaPoista
  5. Tuo eka kuva... siis mitä ihmettä tuo kissa oikein tekee???!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on tapana vaania koiria ja tehdä "iskuja" takavasemmalta juuri silloin kun sitä koira vähiten odottaa ja poistua sitten paikalta :D

      Poista
  6. Hei!

    Kiva blogi sulla, oon nyt vuoden päivät seurannut. :)

    Mutta haluaisin kysyä, mitä teidän esikoiselle, erityiselle kuuluu? Hänen vuokseen aloin alunperin blogia lukea. Mutta hän on viime aikoina ollut vähän teksteissä ja kuvissa. Saanko kysyä, asuuko hän kotona?

    Itsellänikin kun on erityinen esikoinen, niin siksi luen mielelläni blogia, joissa on vertaisia. :)

    Värikästä syksyä teille!

    Terkuin Elsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Elsa! Kiitos, kun olet jaksanut seurata löpinöitäni. On totta, että Kepe on ollut vähemmin kuvissa ja jutuissa. Mietin itsekin, miksi näin on. Kepe on kyllä kotihoidossa ja kesällä varsinkin olen tai olemme lomien takia vielä enemmän "kiinni" toisissamme. Tuo Helsingin reissu tehtiin silloin, kun Kepe oli hoidossa, niitä omaishoidon vapaita, mitä minulla on. Yritetään aina hoitolomien aikana tehdä tavislasten kanssa jotain sellaista, jota muutoin ei Kepen vuoksi pääse tekemään. Ehkä osasyy siihen, että Kepe on jäänyt ulos kirjoituksista on, että yritän elää mahdollisimman tavallista elämää. Ei siis niin että haluan peitellä tai kieltää mitään, mutta kun arki on mitä on, ei sitä itsestäänselvyytenä enää oikein jaksa kirjoittaa blogiin. Ihmisten myötätunto voi kääntyä myös joskus tarkoitustaan vastaan, jolloin tulee tunne, että onhan tämä välillä aika paskaa. Ehkä hiukan vaakakupissa painaa sekin, etten voi saada Kepeltä mitään omaa mielipidettä tai kommenttia kirjoituksiini toisin kuin kahdelta muulta tytöltä. Mutta pidän kuitenkin kommenttisi mielessä eikä se turha ollut, kun se pisti miettimään asiaa. Kepe siis on ja pysyy meidän perheen arjessa. Mihin näistä pääsisi ;)

      Terkkuja teille!

      Poista
    2. Hei!

      Kiitos vastauksestasi, en tarkoittanut udella, vaan oikeasti kuulla mitä Kepelle kuuluu?

      Ymmärrän pointtisi. Itsekin huomaan, et esikoistani tulee esim. vähemmän kuvattua kun kahta muuta. Ne kaksi muuta kun ovat aina pyytämässä, et ota kuva! ;)

      Mut ihanaa syksyä! Mielelläni seuraan blogia jatkossakin ja odottelen josko Kepellä olis jotain sanottavaa. :)

      Terkuin Elsa

      Poista