3.4.2018

Ikea-grilli



En ole ikinä ollut näin pitkiä aikoja putkeen sisällä. Ulkonapistäytymisiä olen harjoittanut, mutta muuten vain sisällä ja kotona. Varvaskengällä pääsen könkkäilemällä liikuskelemaan enkä ole enää kovin kipeä, joten mikäs tässä on ollessa. Pitää silti malttaa vielä, luutuminen vie aikaa, sairasloman pituudella on tarkoitus, joten kuntoutumisen kanssa ei ole syytä hötkyillä. Tässä vaiheessa paikallaan olo pistää omanarvontunnon koetukselle. Koska olenhan vain laiska, työtä vieroksuva, omahyväinen ja passattu enkä oikeasti edes kipeä. Lisäksi toivon salaa, ettei lumet sula, että voin edelleen vedota liukkauteen ja jättää Kepan taksiviennit ja -haut muille. 


Pääsiäisenä ulkoilin omassa mittapuussa ihan urakalla. Ensin vierailtiin Olgan ja Tuukan luona. Se oli  oikein piristävää, ruoka oli hyvää ja keskustelut diippejä kuten usein. 

Sitten haimme vahvistusta kanakantaamme, koska 4/7 kanoistamme ovat siirtyneet eläkkeelle. Porukkaan liittyi vuoden ikäisiä araucana-kanoja, joilta saamme vihertäviä munia, kuten sussex-araucana yhdistelmä Marketalta olemme tottuneet saamaan. Terho-kukko lähestyi nuorikkoja tietenkin asianmukaisesti sulat sojolla ja kannukset solmussa. Arasti ympäristöä tutkailevat ja kainot nuorikot esiintyivät vanhempien rouvien silmissä kuitenkin ihan pelkkänä uhkana ja tämän he myös ilmaisivat jokseenkin nokkavasti – Aivan liian paljon tukkaa, nuoruutta ja munalupauksia. 




Keimo teki kauan käyttämättömänä seisseestä Ikean pöytäkehikosta grillin. Laikkaili ja hitsaili. Minä laikkailin tuloksesta. Koska talvi ei tunnu täällä päin Suomea loppuvan, pyysin luottoauraajaa nykäisemään sunnuntaina tien Vehkosuolle auki. hienosti pääsimmekin pääsiäisloman kruunuksi, minä mukaan lukien, perille asti uutta grilliä kokeilemaan. Kepa lomaili tutussa hoitopaikassa ja helpotti menemistämme omalta osin. 
Kaikesta tästä ja vähän muustakin videopostauksessa alla. 

* Ja vaikka hän muuta videolla väittää, idea oli oli minun. MI-NUN!





P.S. Koska aion jatkaa vielä muutaman viikon tätä "sairaslomaa", toivoisin kovasti kirjasuosituksia. On vain muutama rajoitus: Ei liian riipaisevaa (olen päivällä yksin kotona ja haavoittuvainen). Hyvää kerrontaa ja rikasta kieltä (käännöksissä oltava tarkka). Jännäreissä pitää olla muutakin, kuin pitkitetty ja epäloogisuuksia täynnä oleva juoni enkä ehdi perehtymään myös mihinkään Rikoskomissario Jouko Perälä tutkii, osat 1-28. Tietokirjaideat ovat myös erittäin tervetulleita. Ne voi olla näkemyksellisiä, mutta vähemmän mielellään mitään Minä osaan, Olen hyvä, Opi sanomaan ei, Löydä itsesi -kirjoja. 
Tattis!

10 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle ihanasta blogista! Tänne on aina kiva tulla lukemaan teidän arjen kuulumisia. Hienoa että laitoit edellisessä postauksessa youtubevinkin. Terttu on kyllä huipputyyppi! Pakko tykätä =) Valitettavasti minulla ei ole jaettavana kirjavinkkejä jotka täyttäisi nuo toivotut kriteerit. Tykkään itse kovasti runoista ja tänä keväänä luettavana on kasa runokirjoja =)
    Valoisaa kevättä ja terveiset kanoille =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot ovat kyllä hieno laji. Joskus on niitäkin tullut luettua.
      Kiitos terveisistä ja hieno homma että tubettaja-mummolle löytyy tilausta.

      Poista
  2. En tiijä täyttyykö kriteerit, mutta minun mieluisin kirjatrilogia on Sue Harrisoin Äiti maa, isä taivas. Sisar kuu ja Veli tuuli. Ja nuo kaksi viimeistä on sellaisia, miten sen nyt sanoo.. itsenäisiä jatko-osia. 😊

    VastaaPoista
  3. Luin muuten juuri ekan Maija Asunta-Johnstonin ku täältä sen bongasin. Tykkäsin 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Harrison vaikuttaa mielenkiintoselta ja alkuperäiskansoihin perehtyneeltä. Aion kyllä tutustua tarkemmin. Kiitos! Noita Maija Asunta-Johnstonin kaltaisia kirjoja kaipaisin lisää. Pitkäjänteistä, maanläheistä tekemistä, ihmisiä, ruokaa, vastoinkäymisiä, onnistumisia ja paikallista kulttuuria.

      Poista
  4. Karhu voimaeläin. Niin upea!
    T.Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olenkin jo selaillut. Pitää lukeakin! Kiitos.

      Poista
  5. Anni Kytömäen Kultarinta, hykerryttävän kaunista kieltä. Ei kuitenkaan ihan kepeää luettavaa. Jollet ole jo lukenut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttavan oloinen kertomus. Laitan listalle, kiitoksia paljon.

      Poista