23.7.2018

Huvit ja harmit



Kiitos kaikille osanotoista. Mummi on mielessä jatkuvasti.

Olemme kaikesta huolimatta yrittäneet jatkaa kesää normaalisti. Keimo on lomaillut ja saanut ensimmäisellä lomaviikolla saunaa hieman eteen päin. Tupen 10-vuotis syntymäpäiviä vietimme tutulla porukalla. Tuppe syynäsi säätä viikon verran ja raportoi siitä meille muille lähes tunnin välein. Hän sai syntymäpäivilleen poutaa ja lahjaksi toivomansa kellon sekä muita hänelle tärkeitä juttuja. 

Uuvuttavan kuumuuden vuoksi on ollut myös aivan pakko ottaa rennosti ja viettää päiviä uimarannalla, iloita sukulaisten seurasta ja ristiretkeillä ympäri pitäjää. Teimmepä vielä yhden yön lomareissun Helsinkiinkin, jossa imimme itseemme kuuman kesäkadun tunnelmia, kummastelimme ihmisten paljoutta, söimme ravintolaruokaa, kävimme hotellin suihkussa, ihmettelimme kaupunkilaistuneita koiria, katselimme huvittuneena röyhkeästi jäätelöitä varastelevia lokkeja, kuuntelimme katusoittajia, istuimme puistossa jäätelöllä ja mietimme kaupunkiasumista. Me tytöt kävimme Kiasmassa ensimmäistä kertaa. Kuinka on sattunutkin, että olemme aina olleen maanantaina liikkeellä, jolloin kaikki museot tuntuvat olevan Helsingissä kiinni. Olen tyypiltäni enemmän sellainen katutunnelmaa fiilistelevä, kuin museoissa kävijä, mutta kyllä Kiasman tarjonta teki vaikutuksen. Arvostan sitäkin, että alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaisiksi.

Kasvimaa on tuottanut kohtalaisesti tavaraa syötäväksi. Paljon puhutut perunat ovat vielä peukalonpään kokoisia, mutta punajuurta, keltajuurta, porkkanaa, punaparsamaitetta, sokeriherneitä, pinaattia, salaattia, persiljaa ja sipulia olemme syöneet. Ja kasvihuoneesta kurkkuja. Tomaattit ovat ottaneet lämmössä ison harppauksen, jospa sittenkin tänä kesänä. Paras vihannesten valmistustapa juuri nyt on höyrystää ne yrttien kera pehmeän rapsakoiksi ja käyttää ne pikaisesti voipannulla ennen tarjoilua.


Tuppe 10 vuotta ja aittaherätys.
Salen herkkuosaston parhaat.
Kasse ihastelee Vladislav Mamyshev-Monroen töitä.
Oikeasti olen 170cm.
Porkkanaa, keltajuurta, punajuurta, punaparsamaitetta, sokerihernettä, rakuunaa, oraganoa ja rosmariinia. 

Tämä kesä on tuntunut taas erilaiselta; se on kestänyt jo pitkään, mieli on ollut aika rento, mutta ajatuksissa on ollut paljon myös painavia asioita. Kesäloman alussa Kepen uusi asumiskuvio mietitytti, sitten kaulastani poistettu patti huoletti (se oli hyvänlaatuinen lipooma) ja sitten tietenkin mummin tilan romahtaminen vei voimia. Nyt, kun Keimolla olisi vielä tämä viikko lomaa, keksimme järjestää kotiin vähän isomman remontin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, keittiön kalusteet on purettu ja lattia aukastu. Epäily heräsi, kun sisätiloissa tapahtui yhtäkkinen kärpäspopulaation lisääntyminen ja sisäilma haisi lievästi ummehtuneelle. Haju jäljitettiin keittiön sokkelin alle ja lattian aukaisu kertoi karun totuuden. Viemäriputken suu harotti poistumisaukon vieressä ja pienelläkin vielkaisulla oli väistämättäkin on selvää, että likaveden ohivuotoa on tapahtunut (ennen Vehkosuolle muuttoa). Jo kertaalleen putken jäätymisen aiheuttamassa vesivahingossa säästetty lautalattia joudutaan nyt purkamaan, eristeet poistetaan ja todetaan alapohjan todelliset kosteusvauriot. Sitten kuivatetaan ja rakennetaan toivottavasti tilalle uutta. Keimo totesi, että tällaista sattuu ja alkoi repiä lautoja irti lattiasta. Minä vaan ripustin pyykkiä ja sysäsin systemaattisesti ongelman mielestä.



 Luckyly I married a raksa-man. 


Näillä mennään siis Keimon viimeinen lomaviikko. Sikasiistiä, että asumme vielä Vehkosuolla. 

Sillä välin, kun jännitätte meidän keittiön kohtaloa, voitte käydä katsomassa Vehkosuon saunaprojektin kolmannen osan täältä. 

Keskiviikkona luvassa myös video Helsinki-lomasta.

Mukavia kesäpäiviä ja yrittäkää välttää silmiin ja suihin lentäviä kärpäsiä!






10.7.2018

Mummi



Mummi

Sinä näytit, kuinka kaunis luonto on.
Opetit minut perkaamaan silakoita.
Saunoin kanssasi ulkosaunassa ja kävelimme pakkasessa pihan läpi lämpimään.
Peittelit minut viileiden puuvillalakanoiden väliin.
Tanssit tohvelit jalassa.
Kerroit, kuinka pyykki pestään puhtaaksi kättä vasten hankaamalla.
Hiihdit niin, että lumi pöllysi kasvoilleni suksien kannoilta.
Silitit kipeää vatsaani.
Tarjosit iltapalalla tytinää.
Poljit pyörällä yli Hallan sillan, minä tarakalla. 
Nauroit itsellesi, kun otit kastikkeen loput suuhusi suoraan kauhasta. 
Kuiskasit korvaani salaisuuden, ajokortti ja itsenäisyys.
Keitit maailman parasta kauravelliä.
"Tämä tästä" -päätit nopeasti keskustelut sinusta itsestäsi.
Kuuntelimme yhdessä, kuinka kauniisti satakieli laulaa.
Kerroit minulle, ettei kuukautisia tarvitse hävetä.
Rapsit peittoja yläkerran ikkunassa.
Opetit kassakoneen käyttöä sairaalan kahvilassa.
Seurasit keittiön ikkunasta pikkulintuja.
Hassutelit ja pelleilit.
Teimme yhdessä veneretkiä saareen.
Opin sinulta liikkumisen ilon.
Olit aina niin nuorekas.
Näen vieläkin, kun vilkutat meille pihatiellä ja myöhemmin kerrostalon ikkunassa 
ja kuulen iloisesti soivan äänesi, kun vastaat puhelimeen.






Sinä lähdit, kun nimeäsi kantavat kukat olivat kauneimmillaan.
Mutta sinä jatkat elämääsi minussa. 
Olet aina olemassa.  

🖤

Daisy Tellervo 
(16.1.1931 – 6.7.2018)