Me



Minä, Tessa, toimin vanhimman lapseni omaishoitajana pitkään ja nyt reilun neljän vuoden ajan olen työskennellyt koulunkäynninohjaajana vahvaa tukea tarvitsevien oppilaoden pienryhmässä. Vedän muutaman tunnin viikossa lasten HipHopia kansalaisopiston leivissä. Olen valmistunut vuonna 1994 erikoismaalariksi ja sen jälkeen opiskellut pieneläinhoitajuutta sekä erityispedakogiikkaa prosemman verran. Suoritin myös ohjaajan ammattitutkinnon työn ohessa. Vaikkei minulla ole ylimääräistä aikaa, kulutan sitä tallilla hevosia ja ratsastusta harrastaen ja kerran viikossa  nykytanssia treenaten. Pidän ihmisistä, jotka haastavat minua ajattelemaan ja osallistumaan mielipiteillään, elämänkokemuksillaan ja huumorillaan. Käytännönläheinen sekä yksinkertainen asuminen ja elämä kiehtoo minua. 

Blogiin arkistoin valokuvia, tapahtumia ja ajatuksia. Sen lisäksi toteutan lukijoita hyväksi käyttäen ikiaikaista kirjoittamisen tarvetta.




Mieheni Keimo on tehnyt nuoresta pojasta asti töitä ja suurimman osan niistä käsillä. Keimon harrastuksista tärkeimpiä ovat valokuvaus, motocross ja joku ihme viehätys teriin (puukot, kirveet...).  Hän työskenteli pitkään kalusteasentajana toisen leivissä, mutta syksystä 2019 hän perusti oman yrityksen, joka mahdollistaa omien mielipuuhien toteuttamisen kokopäiväisenä työnä. Täysin kalusteasennushommista hän ei ole luopunut, mutta sen likäksi hän takoo nyt pihapajassaan keittiöveitsiä. Veitsiä voi tutkia lisää instagramissa tilillä @leppicknives. Takomisen lisäksi hän on tehnyt valokuvannut muunmuassa  Aika jonka sain -elokuvan still-kuvat.

Keimo osaa rakentaa kaikkea, jos sille päälle sattuu. Hän on osoittautunut oikein näppäräksi isäksikin. Luulen, että hän itsekin pitää isänä olemisesta.

Keimon kanssa jaamme kolme lasta, kaksi taloa, koirat, kissan ja kanat. Vaikka olemmekin lähes kolmenkymmenen vuoden yhdessäolon aikana oppineet ajattelemaan asioista samalla tavalla, keskustelumme muuttuvat edelleen helposti väittelyksi. Vehkosuolla katsomme kuitenkin melkein aina samaan suuntaan.




Vanhin tyttäremme Kepe (-02) on on perusluonteeltaan leppoisa, ehdoton, mutta myös sopeutuvainen ja positiivinen. Hän on vaikeasti kehitysvammainen ja autistinen ja kaiken taustalla harvinainen kromosomipoikkeama, Kleefstran syndrooma. Kepe muutti omaan asuntoon hoitokotiin helmikuussa 2020 hänen täytettyä 18 vuotta. Totuttelemme siis kaikki elämään uutta, erilaisen riippumatonta elämää.




Keskimmäinen tytär, Kasse (-05) on ihmisistä, eläimistä ja maailmasta huolestunut tulisielu. Hän on myös avulias, epäturhamainen, huvittava, aktivisti ja viitseliäs. 




Kuopustyttö Tuppe (-08) on yleensä, jos ei hyvällä niin ei ainakaan huonolla tuulella. Hän on sopeutuvainen, itsekriittinen, mutta saavutuksistaan ylpeä, ujohko tarkkailija. Hänellä on hyvä komiikan taju ja tunneäly. 

Eläimet: bordercollie Pöpi, sekarotuinen Viipurinkoira Kikka, sekarotuinen Balkaninkoira Soosoo, kissa Harri, suomenhevosratsu Iivari (asuu ystävän tallissa) ja 9 kanaa ja yksi kukko (niilläkin on nimet). 




Meistä voi lukea lisää:

Kodin Kuvalehti nro: 15 / 30.7. 2015



Kotivinkki nro: 14 / 14.8. 2013