3.6.2019

Kesä se tulla jolkottaa





Kesäkuinen yhteispostaus sisältää asiaa puutarhan marjoista sekä raportin omien suunnitelmien etenemisestä. Tuttuun tapaan muiden yhteispostauksessa mukana olevien blogien linkit löytyvät lopusta. 

Missä mennän

Perjantaina, tätä kirjoittaessani, takana on toisiksi viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Koulutyössä olevalle pitkät lomat ovat bonusta, joskin minun kohdalla se tietää myös niukempaa tulotasoa, koska olen määräaikaisena työntekijänä kesän "tauolla". Niukkojen tulojen myötä olen kuitenkin oppinut säännöstelemään jo vuoden aikana kulut niin, että elämä voi kesälläkin jatkua ja siinä ohessa on ajatus "maasta suuhun" konkretisoitunut ihan tosissaan. 

Tänä vuonna tuntui siltä, että kesäloman ja Vehkosuolle muuton toteutumista joutui todella odottamaan, mutta lopulta se kuitenkin loikkasi eteen, kuin peura pusikosta. Olen kuitenkin huomannut ottaneeni rennommin istutusten kanssa, vähän jopa ihmetellyt omaa rauhallisuuttani ja tullut siihen tulokseen, että olen saattanut oppia jotain. Sitä kutsutaan kokemukseksi, vaikka konkariin onkin vielä matkaa. Ajatuksena on ollut se, että puristamattakin kaikelle löytyy oikea aika ja tällä systeemillä erilaiset turhat tarpeet karsiutuvat pois. Meno on ollut sellaista jolkottamista. 

Listojen kirjoittamisesta on edelleen hyötyä. Niillä onnistun hiljentämään takaraivossa jyskyttävät "pitäis kengittää, pitäis ostaa kissalle ruokaa, pitäis pestä mattoja" -jankutukset. Tänään laatimassa listassani on muun muassa: 

Perjantai: 
Kissa –> siirto ja ruuat, koirat siirto, vaatteet, hae hamppukuivike, hae sipuli-istukkaat, jääkaapin tyhjennys, kengitys, traileri kotiin –> kesärenkaat, kauppa, blogin kirjoittaminen, pyykit.
Lauantai:
Totarit aamulla, yo-juhlat (lahja), sähköt pois, lampaiden haku (sovi aika)
Sunnuntai:
Iivarin muutto (tavarat)

Kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvällä mallilla. Torstaina siirsin tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Ovat kovin hentoja ja vähän värittömiä. Juuret olivat jääneet melko pieniksi. Voimaantumista nyt vain sitten. Kurkun taimia on kolme. Pieniä nekin. Lehtikaalin taimet olivat kuvuneet lasikannen alla laatikossa. Pientä kiroamista ja uutta kohti. Stella kannusti laittamaan vielä siemenestä uusia suoraan maalle. Reipastuin ajatuksesta. Seuraavaksi istutan maalle sipulit (tässä olen auttamattomasti myöhässä), odotan vähän lämpimämpää ja isken vielä pavut ja kesäkurpitsat. Kasteluvettä on toistaiseksi tullut saaveihin ja suoraan taivaalta maahan. 

Alla tapahtumia kuvina:
Ensimmäiseksi istutetut: tilli, porkkana, kehäkukka, sokeriherne, punajuuret.
Toiseksi meni silpoydinherne, härkäpapu ja pinaatti.
Laatikosta salaattia 25. toukokuuta.
Aitojen tsekkaus, mikä tarkoittaa tolppien vaihtoa, eristekiinnikkeiden ruuvailua sekä lankojen oikomista ja kiristämistä.
Kuusenkerkän keräystä
Viiden litran verran.
Kerkän keittoa (kokonaisuudessaan noin neljä tuntia).
Valmista tavaraa. (Viitseliäisyys loppuu aina etikettien kohdalla, josta tietysti kärsin, mutta jostain on tingittävä.)
Tomaatin- ja kurkun taimet kasvihuoneeseen 30.5.

Puutarhan marjat

Talvikotimme pihalla on kolme punaviinimarjapensasta ja yksi karviaismarjapensas. Nämä pensaat ovat olleet niin tuottoisia, että saan niistä lähes kaksikymmentä litraa keitettyä mehua ja muutamia litroja pakastettuja marjoja päälle. Osan mehuista teen vähäsokerisena pakastimeen ja osan sokeroituna maakellariin. Vehkosuolla meillä on muutama punaviinimarjapensas, josta olen aika-ajoin keittänyt mehun suoraan juotavaksi. Mustaviinimarjoja olen kyllä kaivannut ja joisin siitä tehtyä mehua mieluummin kuin punaviinimarjamehua, mutta olen tyytynyt tähän kohtaloon. Vehkosuon peruina saimme myös pienet tyrnimarjapensaat, jotka osoittautuivat saman sukuisiksi. Sain vastakkaisen sukupuolen äidiltäni, mutta pensaat kuolivat (kuivuivat) yksi kerrallaan pois huonosta hoidostani johtuen. Tyrnejä haluaisin ehdottomasti uudestaan. Olen myös joskus tehnyt orapihlaja-aidan marjoista hilloa, mutta en inostunut siitä niin, että se olisi vuosittainen rutiini. Tuntuu, että marjojen keruu metsistä vie syksyllä niin paljon huomiota, etten ehkä pihan marjoja ehtisi enempää hyödyntää. Mielenkiinnolla luen muidenkin kokemuksia aiheesta.

Oikein mukavaa kesän alkua kaikille!

Lue myös:









21 kommenttia:

  1. Minkä kanssa syötte tuota kuusenkerkkää? Monet omavaraistelijat tuntuvat niitä keränneen, mutta minä jätin vielä metsään. Miltä se maistuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä juodaan teen seassa ja käytetään flunssaan. Sain vinkin, että uunijuuresten seassa maistuu hyvälle. Aion kokeilla. Maistuu tietenkin makealle (koska sokeria paljon) ja hieman kirpeälle eli samalle, jos olet kerkkää pelkältään syönyt.

      Poista
  2. Tajusinpa juuri tätä lukiessa ja noita ensimmäisiä salaattejanne katsellessa, että olen unohtanut kylvää salaatit :D Vissiin mun listasta on puuttunut moinen. Jestas! No, ehtiipä nuo vielä. Tänään ei kuitenkaan salaattiakaan kylvetä, sillä ulkona tuulee niin, että tukka vispaa kohti taivasta.

    Mä en voisi kuvitella mustaviinimarjatonta elämää, on se niin hieno marja. Ehkäpä joku juurrukas sinne Vehkosuollekin olisi mahdollista laittaa? Herukat on niin helppojakin, ettei niille juurikaan mitään tarvitse tehdä sen jälkeen kun juuret on saatu maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ei muuta kun salaattia kehiin. Ei mikään ihme, jos jotain unohtuu niissä määrissä, kun teillä kaikkea on.
      Kyllä mustaviinimarja on tosiaan hyvä. Täytyy harkita, jos iskisi pari maahan vielä.

      Poista
  3. Täällä kuusenkerkät jääneet kuusiin.. Ehkä ensi vuonna sitten... Mä niin tykkään tuosta teidän kasvihuoneesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri ratsastuslenkillä katselin, että osa on vielä täysin keräyskunnossa. Tosin riippuu tietty missä päin Suomea.
      Kiitos, kasvihuone on kyllä kiva minustakin. En olisi koskaan voinut kuvitella, että saan noin kivan.

      Poista
  4. Meillä ei kuusenkerkistä tehdä enää siirappia. En jotenkin näe sitä enää mielekkääksi oman hunajan takia. Kerkät joko kuivaamme tai pakastamme ja käytämme sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti mitään järkeä tosiaan tunkea sitä sokerimäärää hyvään alkutuotteeseen. Kuivaaminen on hyvä idea!

      Poista
  5. Kuusenkerkkäsiirappia täälläkin on keitetty, muun ohessa. Ensimmäistä kertaa sain aikaiseksi melko punaista, ennen on ollut aina ruskeaa. Etiketitkin sulla on samaa ainesta kuin omani, tosin en viitsi käyttää saksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että joku toinenkin esteetikko :D Tosin harmittaa, ettei ole nätimpää.
      Minulla tuo keittäminen meni vähän liian pitkälle. Olisi saanut olla juoksevampaa.

      Poista
  6. Mä en ymmärrä miten sä voit olla sipuleiden kanssa myöhässä kun mä laitoin ne eilen enkä suostu olemaan myöhässä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Se myöhässä oleminen johtuu ympäristön antamasta mielikuvasta. Niin monella törröttää hienot varret maasta jo.
      Kiitos tästä!

      Poista
  7. Hauskaa miten erilaisia kasvihuoneet voivat olla ja silti ihania. Teidän tunnelmaa huokuva tiiliperusteinen kasvihuone tuo mieleen englantilaisia puutarhavideoita

    VastaaPoista
  8. Kerkkiä on täälläkin kerätty; pakastettu, kuivattu ja keitetty siirapiksi.

    Sipuleista osa vielä istuttamatta myös, mutta hei, olen tilannut pitkän ja lämpimän kesän. Joten ehtii vielä! 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, lisää vertaistukea. Ehtiihän ne. Eilen kasvimaata kitkiessä löysin viimevuotisia itäneitä sipulin varsia muutaman. Saan ainakin meheviä varsia heti käyttöön.

      Poista
  9. Nuo teidän aidat ovat kyllä komeat <3
    Meillä on istutukset myös vaiheessa, toivotaan lämmintä loppukesää, niin kaikki kerkeää hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aitojen tekeminen oli niin iso homma, että vähän kauhistuttaa, kun niitä pitäisi alkaa kunnostaa joskus.
      Pitää vaan tehdä omaan tahtiin asiat eikä turhia stressata. :)

      Poista
  10. Kyllähän sitä vielä ehtii kylvämään ja istuttamaan. Minä en ole Valkealassa vielä edes aloittanut :). Joskus loppuviikosta sitten kun on paremmin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on. Mikään hoppu ei ole. Ehkä nämä aikaistuvat kesät tekee ihmiselle jonkun paniikin, että pitäis olla jo kaikki maassa huhtikuussa.
      Terkkuja Valkealaan.

      Poista
  11. Surkeita rimpuloita olivat minunkin tomaatintaimeni ennen kasvariin istutusta, mutta jo vain ovat reipastuneet nyt sinne päädyttyään. Avomaalle kylvin vähän kaikenlaista toissapäivänä, kun kanat ja kissat olivat terrorisoineet aiempia kylvöjä. En suostu uskomaan, että mitenkään myöhässä olen. Täytyy toivoa pitkää ja lämmintä syksyä.

    Mulla tuli mieleen, että jos et ole vielä bongannut niin hevosihmisenä sua voisi kiinnostaa dokumenttisarja Prisma: Hevosen tarina. Näkyy Yle Areenasta. Katsoin ekan jakson eilen ja oli todella mielenkiintoinen!

    Nauttikaa Vehkosuo-kesästä <3

    VastaaPoista