Hyvä aikomus

Mikä ihme siinä on, että koko aamupäivän aikoo tehdä jotain ja sitten se koko aika menee sipistelyyn (eli tavaroiden siirtelyyn, pyykin ripustamiseen ja viikkaamiseen, astianpesukoneen tyhjentämiseen, petaamiseen, pukemiseen...) ja se aikomus kaatuu sitten iltapäivälle, jolloin kaikki ulkopuoliset tekijät alkavat haitata tuota aikomista. 

Minä siis aioin hakea aamupäivällä kaupasta puuliimaa laatikon päällystysoperaatioon, mutta pääsin kauppaan vasta puolilta päivin. No sitten tuli kiire tulla kotiin ruokkimaan kuopusta ja itseä. Heti syötyämme ryntäsin pihalle kitkemään rikkaruohoja, sillä fanaattisena puutarhaihmisenä tuntemani ystävä oli tulossa tuomaan kantarelleja ja tietenkin paineet heräsivät. No, siinä pihalla ollessani ajattelin poimia korin täyteen omenoita, joita sitten keittelisin "siinä sivussa". Tässä vaiheessa ystäväni pyyhkäisi pihaan samalla portin avauksella keskimmäisen kanssa.

Näistä selvittyäni sytytin hellaan tulet omenahillon keittoa varten ja kun olin saanut osan omenoista pilkottua, kuulin taksikuskin huutelevan pihalta, että lapsi on kotona. Aikani säädettyäni huomasin, että perskules, telkkarista tulee Bonderöven  (Tanskalainen maajussi),  jonka katsomista en helpolla jätä väliin.

No, jotain valmista tuli (todellakin siinä sivussa), mutta laatikoiden päällystys on sitten huomenna.

Poimitaan korillinen omenia.

Pilkotaan kuorineen maailman kätevimmällä välineellä (Ikea).

Keitetään reilu tunti pienen vesitilkan kanssa. Steriloidaan samalla lasipurkit ja kannet keittämällä. Soseutetaan. Lisätään syntisen paljon hillosokeria tai kidesokeria (tai parasta, jos raaskit, intiaanisokeria tai hunajaa) sekä sitruunan mehu ja keitetään hetki lisää.

Purkitetaan piripintaan kuumalla hillolla, suljetaan kansi ja odotellaan tyhjiön muodostumista (kannen keskiosa painuu, naps).