Hirsiä ja koiria

Melkein kuin katselisi ruohon kasvamista. Kasvilapset kasvaa kituuttavat. Päivittäin syömme salaattia, mutta pitikin mennä laittamaan ufokurpitsaa tavallisen sijaan. Foliohattu päähän, jos ne sitten alkaisivat kasvaa. Kun muistaisi edes ostaa niitä normikurpitsan siemeniä siemenkauppojen suunnalla liikkuessa. Mutta kohta me syömme kurkkuja kasvihuoneesta. Tomaattia ehkä jouluna. 

Ote kirjasta Kuinka aika pysäytetään, Matt Haig (2018)

Sain kirjan loppuun ennätysajassa. Usein lukemiseen ei riitä vain yksi kesä. Tässä kirjassa oli ajatuksia, joista olen samaa mieltä. Ihmiskunta, ihmisen elinikä, aika, mennyt, tuleva, pelot, valinnat, pakko, elämän tarkoitus. Filosofia ujuttautuu tarinaan. Tiedostan ehkä enemmän niitä salamannopeita hetkiä, kun tajuan kirkaasti menneen, tulevan ja tämän hetken. 

Se hetki on tässä. 

Keimo rakentaa saunaa. En saa puuttua siihen. Puutun kuitenkin ja pilaan kaiken. "Miten sä oot aatellu tehä ton..." "Just joo, fiilikset meni, mä teen näistä hirsistä polttopuita. "On myös sitten niitä vitsikkäitä hetkiä: "Sauna on valmis!" Eli se vanha sauna siinä vieressä on lämmitetty. 

Sen lisäksi, että Keimo muokkaa ja siirtelee hirsiä illat pitkät, hän myös tuijottelee niitä ja kehikon alkua. Näin esimerkiksi eilen, kun hän seisoi pitkään kehikon vieressä tuijottamassa. Aikansa tuijotettuaan, hän pääsi tuijottamisen loppuun, koska kääntyi lähteäkseen, ottikin jo pari askelta poistumissuuntaan sitten yhtäkkiä kääntyi palaten tuijottamaan takaisin. Ja minä tuijotin tätä toimintoa ikkunan takana jörähdellen. Olen myös nähnyt hänen istuvan hirsien päällä tuijotellen, paijaillen ja silittellen puun pintaa. Kilpaile siinä nyt sitten. 

Hän.

Sitten koirarintamalle, jossa olen epäonnistunut ja nyt kun olen tarpeeksi asiaa pureskellut ja tutkinut eri kanteilta, voin todeta, että joskus menee pieleen ja virheistä on otettava opiksi.

Tilanne on siis sellainen, että Pöpin (bordercollie) ja Kikan (Viipurin Koira) yhteiselo ei enää laumassamme onnistu. Yritetty on, ajan kanssa. Ongelma on päässyt syntymään pikkuhiljaa vuoden sisällä, mutta viitteitä tulevasta oli jo ennen Soosoon (Balkanin Koira) tuloa. Olisimme tietenkin sille voineet tehdä silloin jo jotain, jos olisimme tajunneet. 

Tapahtuman kulku meni lyhyesti näin: Pöpillä oli tapana komennella Kikka sivuun porukasta tai antaa paimenkoiramaista silmää eri tyyppisissä tilanteissa. Emme tähän yleensä puuttuneet, koska Kikka väistyi ja tilanne raukesi. Ajattelimme myös, että tällä käytöksellä on merkitystä Pöpin oman aseman säilyttämisen kannalta. Sitten eräänä päivänä hampaiden naksuttelu ja hyökkäävä tuijottelu meni Kikan mielestä liian pitkälle ja syntyi tappelu. Saimme koirat nopeasti erilleen ja tilanne rauhoittui. Kuitenkin tämä yhteenotto laukaisi kierteen ja puolen vuoden sisällä se paheni niin, että tilanteita tuli useammin. Pöpi ei enää osannut rentoutua (pelkäsi) ja jäykistely lisääntyi, joka lopulta eskaloitui yhteenotoksi, jossa Pöpi jäi välittömästi alakynteen. Kikka kyllä pääsi näistä yli, se ei halunnut ottaa lauman johtajan roolia, se oli rento oma itsensä, antoi Pöpin olla ja vältteli hankalia tilanteita, mutta Pöpi jatkoi vainoamista. Katsoimme, että lauma ei toimi enää näin, eikä jatkuva tappelun uhka aiheuta kuin stressiä ja lisää tappeluita, joten päädyimme siihen ratkaisuun, että Pöpi on yksin tai Soosoon kanssa ja Kikka vain Soosoon kanssa. Tästä erottelusta huolimatta arkemme sujuu hyvin. Kotona meillä on verkkoaita jakamassa taloa ja vuorottelemme koiria niin että kaikki saa olla yhtä paljon kaikissa tiloissa ja ulkoilla yhdessä ja erikseen. Täällä Vehkosuolla pidämme koiria kahden-kolmen tunnin jaksoissa ulkona juoksemassa ja mukana meidän touhuissa ja vuoroin sisällä lepäämässä. Pöpi nauttii lampaiden ja hevosen vahtimisesta ja saa myös spesiaaliaikaa nukkumalla lasten kanssa aitassa (tai kotona heidän huoneessaan).

  Tiesin otteneeni riskin, kun hankin kolme narttua, mutta kokemuksesta tiedän myös, että pelkästään sukupuolijako ei takaa onnistunutta laumadynamiikka vaan se on usean asian summa. Tarkkailin kyllä jo lähtötilanteessa Pöpiä ja mietin sen käytöksen syitä, mutta omaa osaamattomuuttani en puuttunut siihen silloin (tai jo aikoinaan Eva-lagoton aikana). Jälkikäteen ajateltuna Pöpin viestit olivat epämääräisiä ja sen pelokas ja epävarma käytös ilmeni Kikan kiusaamisena. Jos jotain hyvää voin sanoa, olen tässä ohessa saanut seurata kahden tarhoilta tulleen koiran taitavaa kommunikointia ja oppinut jälleen valtavasti asioita. Jonkun aikaa tilanne harmitti, mutta koska arkemme sujuu kuitenkin ihan hyvin, tämä ei ole mikään katastrofi. Tekisin kaiken kyllä uudestaan, mutta ehkä paremmin.

Aiomme siis pitää koirista edelleen hyvää huolta parhaamme mukaan. 

Hyvä kirjoitus (Koiramme-lehti 5/2005.

Teksti: Salme Mujunen) koiran laumakäyttäytymisestä ja kiusaajakoirista löytyy täältä.

Iso tuoppi, kiitos

Toinen sade kesäloman kolmannella viikolla. Tynnyrit täyttyivät ja kasvit innostuivat silmin nähden juomaan juurinystyränsä täyteen. Nihkeä ja säästeliäs kastelu on pitänyt kasvit varuillaan, ne ovat siirtyneet odotustilaan ja kasvaneet kituliaasti. "Pieni hörppy ei riitä, pitää saada kolpakko ja pää täyteen!", ne ovat huutaneet. "Mutta en voi antaa enempää. Näettehän kurpitsat, punajuuret eivät saaneet tänään ollenkaan, olkaa kiitollisia tästäkin vähästä."

Onneksi ei ihan tällaisia vaaroja.

Aamut menevät rutiineissaan. Kello on puoli kahdeksan tai kahdeksan. Tuppe herää ensimmäisenä ja päästää Pöpin ulos ja ruokkii sen. Minä menen perässä ja kolkuttelen Kassen hereille aitasta. Sytytän keittiön hellaan tulen ja menen Tupen perässä pihalle viemään Iivarin ulos. Kasse tulee ja ruokkii lampaat sekä hoitaa kanoja ja tarkistaa kissan ruokatilanteen. Tuppe päästää myös Kikan ja Soosoon ulos ja ruokkii ne. Minä kerään salaattia ja persiljaa laatikosta ja menen sisälle valmistamaan aamupalaa. Tuppe tulee perässä ja käy vielä pesemässä kahvipresson. Odotamme vielä veden kiehumista ja kanamunien paistumista. 

Jelpimme eräänä aamuna räksänpoikasta juottamalla, lentoon se lähti.

Heinäntekoon ilmat ovat olleet erinomaiset, niillä, joilla heinä on kasvanut. Meidän vetisillä pelloilla on kerrankin ollut tarpeeksi kuivaa heinänkin kasvaa. Saimme tutulta ihan oikeita heinäseipäitä ja heittelimme heinää omaan kesätarpeeseen kuivumaan. Ohut ja lyhytkortinen peltokasvusto ei ole kovalla tuulella mikään helppo seivästettävä. Suut ja silmät täyteen, kaksi kortta seipääseen ja loput viereen. Ja kolmen päivän päästä toteamme tuueln tehneen heinäseipäistä barbapapoja, 8 8 8 8.

Heinien lisäksi toinen asia, josta tällainen keräilijä-säästäjä -luonne on pitänyt, on avohakkuualueen puusälän hyödyntäminen. Aijai, kuinka mieli kehrää, kun kassillisella keräämää puuta voi taas pari päivää keitellä hellalla kahvit ja ruuat käyttämättä yhtään oikeaa polttopuuta. Tajutonta survivalismia.

Viime viikonloppuna kävimme Orimattilassa katsomassa Keimon veljenpojan, serkun pojan ja muutaman muun tutun motocross-kisoja. Varikolla hengailu ja kisojen katsominen oli jännää vaikka onhan sitä tullut monissa harjoituksissakin jo jännitettyä. Mukava seurata, miten isät (ja muut perheen jäsenet) hermoilevat ja hikoilevat monesti pieniä jätkiä enemmän. Hullu laji tämäkin. 

Kasse ja taivaalla hengaileva kuski.

Keimo haastattelee (ja neuvoo) veljenpoikaa. 

Tuppe tekee uutta harjaa Mystille.

Onneksi tuo ratsastus ja hevosharrastus on niin turvallinen laji...

Ippe on lähestynyt lampaita hienovaraisesti viikon verran. Nyt on päästy puheväleihin ja paarmoja voi mennä pakoon samaan pikkuruiseen pihattorakennukseen sulassa sovussa. 

Vehkosuon Youtube tarjoaa tällä viikolla Vehkosuo Zoo -vlogin, jossa esittelemme eläimiämme. Täällä.

Olen viimeaikoina pohtinut ja tutkiskellut monien epämääräisten rescue-koiria koskevien uutisten myötä tarkemmin rescue-koiratoimintaa. Tietenkin siksi, että meillä on kaksi rescue-koiraa ja tilanne kiinnostaa minua, mutta myös siksi, että olen jälleen pettynyt ihmisten tiedonhankinta- ja tulkintataitoihin. Ja näihin ihmisiin luen myös nyt ne arvostettuina pidettyjen medioiden, kuten Yle:n ja Helsingin Sanomien -toimittajat. Uutisten otsikot ovat harhaanjohtavia eikä uutisesta löydy tarvittavia faktoja saati monipuolista puolueetonta asiasisältöä. Turhauttavaa. Koska olen harrastanut koiria koko ikäni; omistanut rotukoiria sekä Suomalaiselta, että ulkomaalaiselta kasvattajalta, osallistunut näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, ollut yhdistyksissä, opiskellut pieneläihoitajaksi, työskennellyt koirakennelissä ulkomailla ja eläintarvikeliikkeessä Suomessa sekä tehnyt työtä eläinlääkärin avustajana, seurannut koirankasvatusta läheltä, olen nähnyt, kokenut ja kuullut kaikenlaista. En silti uskalla sanoa olevani mikään asiantuntija. Esimerkiksi rescue-koiratoiminta on minulle tullut tutuksi vasta omien koirin myötä ja minulla on siitä tähän mennessä myönteinen kokemus. Mutta tieto ei lopu kesken.

Toivonkin siis, että mikäli sinua huolestuttaa rescue-koiriin liitetyt riskit, joista on viime aikoina uutisoitu (taudit, käytöshäiriöt ja kotimaisten kodinvaihtajien tilanne), lue alla olevat julkaisut ja vieraile Eviran sivuilla. Internetistä löytyy myös paljon asiallisia lähteitä, joissa on tärkeää tietoa antibioottirestistenssiin liittyen (ESBL, matkustelu, lihan käsittely, antibiootin väärinkäyttö). Tietoa etsimällä ja lukemalla edistämme kehittävämpää toimintaa aiheesta kuin aiheesta.

Rescuet jyräävät Suomi-koirat...

Ja pilke silmäkulmassa:

15 tapaa kiehauttaa rescue-ihmisten maidot

Evira 

(suositeltavia hakusanoja mm: rabies, ekinokokki, koirien tuonti ulkomailta, usealle eläinlajille yhteiset taudit, ESBL)

Hyvää juhannusta!

Mikä minuun meni?

Koska sanomalehti tulee tänne Vehkosuolle vasta puolilta päivin, olen siirtynyt jälleen lukemaan päivän polttavat uutiset vasta seuraavana päivänä. Eli uutiset tulevat minulle kaksi päivää myöhässä. Tarkalleen ottaen uutiset tavoittaa minut siis kahden päivän viiveellä. 

Lomamoodi lähti oikein hyvin käyntiin, mutta sitten jotain tapahtui, minkä jälkeen olen ollut hieman ahdistunut ja alakuloinen. Se jokin on siis minullekin mysteeri. Voiko olla niin, että mukavuutta ja odotusten täyttymystä on jälleen kerran vaikea kestää? Sehän on ihan älytöntä, mutta siinä saattaa olla totuuden poikanen. Arki on minusta yleisesti ottaen mukavaa, en odota lomia ajatellen niiden olevan elämän parasta aikaa. Odotan silti aikaa, jolloin aikataulut lakkaavat olemasta ja päivät kuluvat omalla painollaan hyppien eteenpäin askareista toiseen. Pää ei kuormitu päällekkäisistä tehtävistä eikä ajatuksia rasita muiden ihmisten kohtalot. 

Olenko onnellisempi haavelleissani, kuin toteutuneessa todellisuudessa? Minä tiedän, etten lottovoitosta tule onnelliseksi, mutta että jos toivon läpi pitkän talven saavani elää taas askeettisesti keskellä metsää, niin onko sitten ihan kauheaa, kun toive toteutuu. Mikä minua vaivaa!

Kysykää viikon päästä, voi olla ohimenevää.

Harri on onnellinen, tomaatin taimet ei.

Mutta Keimon mielestä oli paras talviloma tähän mennessä. Sauna on edennyt siihen malliin, että loputkin puunrungot on raahattu metsästä "sahalle" ja sahattu hirsiksi. Vanha sauna on siirtynyt askeleen verran kauemmaksi taloa, pois uuden tieltä ja uuden saunan kulmakivet on raijattu kutakuinkin paikoilleen. 

Vanha sauna todellakin oli siirtynyt sillä välin, kun olin hakemassa Iivaria kesäkotiin. Se siirtyi mielestäni aika helposti. Samoin siirtyi ne kivetkin minun ja Kassen Loviisa-retken aikana. Minnekäs sitä sitten lähtisi, jotta pääsisi saunomaan? 

Nyt vain Keimon piti mennä palkkatöitä tekemään, joten homma hidastuu jälleen. Kauhean epämiellyttävää. Sellaista se toisten ihmisten elämä on. Itsehän olen vain niin rikas, ettei tarvitse töihin mennä. Haha. (Apua, oikeasti, c'mon!)

Sauna hyppäsi ruusupensaan yli.

Kivien roudaamista.

Iivari oli perille tullessaan ihan, että "Ai, juu, tää paikka, okei, noh, alan syödä, rousk rousk rousk." Saman päivän iltana kävimme parhaalla maastolenkillä toteamassa, kuinka kovat onkaan ne ennen niin pehmeät tiet ja kosteutta tihkuvat metsäpolut. Saniaiset kurkottavat soiroina kohti taivasta ja mustikan alut rypistelevät kuivuuttaan. Eijole kivaa. 

Toisen päivän iltana valjastin Iivarin pitkästä aikaa kärrien eteen sillä saimme kuin saimmekin kärryt lainaan. Otin Kassen mukaan ja sitten mentiin. Mahalle kyytiä (siis Iivarin).

Minun oma pikku larppaaja.

Varusteet voi pestä säännöllisesti, olkoonkin se vain kerran vuodessa.

Loviisan must stop: Krinti.

Loviisan must stop 2: Tuhannen tuskan kahvila.

Ja tuttuun tapaan linkkaan tähän loppuun tämän viikon Vehkosuo-vlogin, joka on tällä kertaa täynnä Keimoa ja saunaa. Ja tämä kaikki englanniksi. On se kova. Täällä.

Hyviä viikkoja ja nähdään ensi kerralla taas!

Kesäloma alkaa

 

En ihan heti keksi, koska on ollut näin kuiva kausi touko-kesäkuussa. Vehkosuon pihamaa alkaa muistuttaa aavikkoa kellertävine ruohoineen. Ulkogrillin käyttö on täysin poissuljettu maastopalon riskin vuoksi. Kasveille on käytetty sadevesitynnyrien sisältö jo aikoja sitten ja kaivoveden riittoisuus mietityttää. Lähdevesikaivolla vedenpinta on myös alhaalla. 

Kaikki peltokukat ovat täydessä kukassaan jo. Viime kesänä kukkiminen jäi sateiden vuoksi vähäiseksi. Näin ne vuodet vaihtelevat. Tuppe kerää kesäläksynä kasvioon 20 kasvia. Yleisimmät peltokasvit pitää napsia nyt, jos haluaa ne kukassa saada talteen. Meillä on vanha kasviprässi, jolle on nyt käyttöä.  

Keimo jäi meidän kanssa samaan aikaan talvilomalle. On se vaan hyvä aika pitää nyt. Hän yrittää panostaa saunan edistymiseen, joten saamme kuulla taustalla jatkuvaa moottorisahan pörinää. Sivusta seurattuna se edistyy aika vaivattoman oloisesti. Haha.

Uimakoppipäivystäjänä

Lapset kinusivat tietenkin uimaan heti ensitöikseen. Lähin järvi on kahdeksan kilometrin päässä ja vielä tässä vaiheessa kesää levätön. Valitettavasti nämä lähijärvet ovat, syystä tai toisesta (viljelystä), rehvöityneet ja aina jossain vaiheessa kesää uimakelvottomat. Sääli. Sain työkaverilta Matt Haigin kirjoittaman kirjan Kuinka aika pysäytetään ja luulen, että tässä on vihdoinkin kirja, joka pitää mielenkiintoni yllä. Se on samaan aikaan tieteellinen, filosofistinen ja mielikuvituksekas. Kiitos!

Kepe meni koulun loputtua hoitokotiin viikoksi. Kepen (ja vähän minunkin) ajatuksia on luettavissa Kepen Facebuuk-sivulta Mä en oo mikään tavis. 

Harri-kissa pääsi vihdoin lauantaina mukaamme ja Pöpin odotus palkittiin sunnuntaina, kun haimme lampaat. Päkäpäät ovat viime kesältä samat, joten laskeutuminen laitumelle sujui rauhallisissa merkeissä. Iivari-heppa tulee ensi lauantaina ja sitten on meidän porukka jälleen koossa. 

Tuppe suunnitteli ja toteutti oman nuken talon.

Täällä Vehkosuolla ei mene kauaakaan, kun aivot alkavat tuottaa luovia ajatuksia ja ne muuttuvat teoiksi. Tai sitten jäävät toteutumatta. Tärkeintä on mahdollisuus.

Laitoin Keimolle viestinä alla olevan toteemipaalusuunnitelman saatetekstillä:

– Sitten kun sulla on luppoaikaa 😅

– Pala kakkua

– Mä ajattelin ennemminkin palaa puuta 😀

Olemme ajatelleen vaihtaa vlogin puhekielen englanniksi, jotta voisimme välittää suomalaisia tapoja ja perinteitä ulkomaillekin. Melko korkealentoiset ovat suunnitelmat, sillä varsinkaan minun sanavarastolla ei paljon maalailla mielikuvia saati teorisoida tapahtumia. Puhuminen kameralle on jo muutenkin toivottoman hankalaa. Voi olla, että videoilla jo vallinnut komiikka muuttuu tragikomiikaksi ja katsojat tulevat pyörimään myötähäpeän kourissa.  

Noh anyway (alkaa olla jo verissä), edellinen vlogi aurinkopaneeleista on katsottavissa täällä. Kyseessä ei ole mikää opetusvideo, ennemminkin "näin meillä" -video. "Entäs teillä?" -kommentit ovat todella tervetulleita. 

Mukavaa viikko till alla (oho, nyt pukkaa ruotsia)!