28.5.2018

Tiedän kuka istutti perunasi tänä kesänä



Aamut tuntuvat niin lempeiltä nyt, kun aurinko lämmittää. Silti kasvihuone ja kasvilaatikot kannatti sulkea yön viileydeltä suojaan. Ennen nukkumaanmenoa kuului metsästä kehrääjä-linnun pörinää. Vetääkö se henkeä ollenkaan? Hetken luulin, että joku lennättää dronea. Nykyaika hyökkäilee mielikuvitukseen. 

Lämpö kostautuu kuivuutena. Kaikki kasteluvesitynnyrit ovat nyt tyhjiä. Sainpahan ne samalla pestyä, mutta uusi vesi olisi kiva. Kaivossa on vettä, mutta sen pumppaaminen vie ylimääräistä energiaa ja aikaa. Löysin yhden vanhan kaivonpumpun letkuliittimen (30€), mutta myös ihan uuden (kuva alla) Nira-pumpun liittimen hintaan 35,90€. Säästyisi kävelymatka ja pumppaamiseen menevä aika, jos toinen pumppaisi ja toinen toimisi letkumestarina. Tätä menoa kyllä pohjavedetkin laskevat niin, että meidän ylämaalle kaivetusta kaivosta loppuu vesi ennen aikoja. Yleensä olemme päässeet syyskuuhun asti. 


Nira-pumpun letkuliitin.
 

Koska kesä on nyt päättänyt tulla, istutin kaikki tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Minulla ne ei isoksi ole ehtineet vielä päästäkään. Kurkku oli selvinnyt niukin naukin kasvihuoneessa reilun kolmen päivän kastelematta ruohokatteen avulla. 




Avomaalle laitoin loputkin siemenet: jättikurpitsa, ufo-kurpitsa ja avomaakurkku. Osa juureksista on itänyt, mutta pienet sirkkalehdet ovat nyt porottavan auringon armolla. Oispa sadetta! 
Jaksan huvittua omasta soijapapuviljelmästä. Jos olisi maailman soijatuotanto minusta kiinni, niin nälkä tulisi. Ensin possuille ja sitten ihmisille. Lyhyt itseopittu soijanviljelykurssi johdatteli minut sellaiseen päätelmään, että istutin taimet liian myöhään maahan. Mutta koska istutuskelejä ei ollut aikaisemmin, olisi minun pitänyt aloittaa esikasvatus myöhemmin. Soija kasvaa herneverson tavoin melko nopeasti ja jos sen istuttaa maahan liian myöhään, se kellastuu, eikä tuota satoa. Se on myös todella arka kuljetukselle (katkeilee helposti). Ensi kerralla paremmin siis.  

Hoidin myös meidän perunat maahan. Katsos, kun se on ollut aiemmin Keimon homma ja tämän myötä olemme viime kesät nöyrästi kuunnelleet ja kehuneet HÄNEN älyttömän maukkaita perunoitaan. Ateriasta toiseen. Mutta kun perunankasvattajamiehelle koitti kolmas perunakesä, perunankasvattajamies alkoi tuskailla työn märää. Perunankasvattajamiehen piti saada maankääntökone. Ja kun koneet olivat kiven alla tai kalliita, Perunankasvattajamies jätti maan kääntämättä. Käsin kääntäminen oli perunankasvattajamiehelle liian työlästä ja eikä perunankasvattajamiehellä ollut sellaiseen aikaa. Niinpä Perunankasvattajamiehestä tuli ex Perunankasvattajamies. Ja sillä välin, kun entinen Pk-mies lähti katsomaan moottoriurheilua ja toipumaan henkisesti pelkästä ajatuksestakin kääntää maa käsin, hänen vaimonsa päätti astua ex Pk-miehen saappaisiin. Työn tehtyään Perunankasvattajanainen oli väsynyt, mutta tyytyväinen saavutukseensa. Homma tuli tehtyä juurta jaksaen, sananmukaisesti. Pk-nainen odottaa lukuisia suosionosoituksia entiseltä pk-mieheltä joka ikisellä kesän aterialla (silläkin, jolla ei syödä perunaa).


Soijan tehotuotantoa
Artesaanin perunapelto

Meillä oli vieraita jälleen. Olemme täten todenneet kotikutoisen grilli- ja rakettiuunikompeksin toimivaksi myös isommalla porukalla. Tämä käyttöjärjestelmä vaatii jonkun verran vaivannäköä; pitää kytätä tulta, syöttää puuta, kanniskella ruokia ja puita, mutta tunnelma on savun katkussa samalla sopivasti primitiivinen. Ja miten mielenkiintoista on yrittää pakata kaikki ruuanvalmistukseen ja sen nauttimiseen sisältyvät raaka-aineet ja tarvikkeet yhteen koriin kerralla mahdollisimman vähällä astiamäärällä. Sen lisäksi voi vielä yrittää ajoittaa kahviveden kiehumispiste ruokailun lopetusvaiheeseen ja tiskiveden lämpeneminen kahvin juonnin lasehtimispisteeseen. Jos vielä kykenee siinä sivussa delegoimaan miehelle osan tehtävistä, karjumaan lapset ruuan ääreen ja koirat siitä pois ja seurustelemaan sujuvasti vieraiden kanssa sekoittamatta näitä kaikkia edellä mainittuja osasia, voi todeta onnistuneensa. Tavoitteet kullakin. 



Tässä valmistuu meidän suosikkiruoka Quarn-viinirypäle-tomaatti-sipuli-yrtti täyte Polar-näkkärille. 

Nyt todella viedään viimeisiä työpäiviä. Lauantaina muutamme. Olin haistavinai, että Keimo höpisee Vehkosuon YouTube-kanavalla tällä viikolla muun muassa aurinkosähköjärjestelmästä. 

Hyvää viikkoa ja kiva kun kävit!


23.5.2018

Kuka pakkaa ja mitä?


Tämän viikon blogipäivitys onkin vlogipäivitys. Jorinaa siitä, mitä pakataan ja kuka pakkaa, kun vielä emme asu kokoaikaisesti Vehkosuolla. Fokusoinnissa olisi vielä vähän varaa parantaa, sillä välillä puhe kääntyy ikkunoiden kunnostustarpeeseen sun muuhun epäoleelliseen. 




Hauskaa viikkoa!

14.5.2018

Rati riti rämmin tuli kesä lämmin



Meillä muilla, paitsi Keimolla, oli lomaa torstaista asti, mutta Vehkosuolle menimme vasta perjantaina. Pakkailu sujuu jo rutiinilla ja kohta onkin jo aika muuttaa kokoaikaisesti asumaan, kun lasten lomat alkaa. Sitä ennen pitää syödä pakastin tyhjäksi. Mustikkaa ja papua pääasiassa. Papu palkoineen tuntuu olevan pakastettuna minulle vähän vaikea. Kun en ihan kympillä tykkää, niin se meinaa jäädä käyttämättä. Siksi tänä vuonna istutan korkeintaan pari salkopapua. 

Istuttaminen tosiaan. Laitoin nyt sitten lämpimien kelien yllyttämänä lisää maahan siemeniä. Punajuuri, keltajuuri, sokeriherne, pinaatti, juuripersilja ja kehäkukka. Kotoa toin esikasvatetun parsakaalin ja soijapavun. Edellisenä viikonloppuna istuttamistani persiljoista oli puolet kuivunut, kuten pelkäsin. Harmaan torpan emäntä kommentoikin, että onhan noita pidemmän välin kastelukeinoja (esim. pullot alassuin), mutta tajusinko, no en. Nyt onneksi Keimo ajelee töistä kotiin eri suunnasta ja voi tullessaan käydä kastelukeikalla, kuin myös kanoja hoitamassa, koska nekin pääsivät kesäkotiin vihdoinkin. 




Keimo sai traktorin käyntiin ja tasoitteli tietä sekä haki metsästä kaadettuja runkoja uuden saunan hirsipuiksi. Lapset halusivat muuttaa aittaan ja heillä riitti siinä puuhasteltavaa. Minä siivosin rehuhuoneen ja löysin todella hyvin kuivuneet villiyrtit. Hevonen saa ne mutustella.





Lauantaina katsoimme illalla läppäriltä Euroviisut tiiviisti vieretysten sohvalla istuen. Onneksi on lisäkaiutin, jolla saadaan tunnelmaa, vaikka kuva onkin pieni. Israel voitti, mikä ei yllättänyt. Kyprostakin vähän veikkailin, vaikka oma suosikki monien muiden joukossa oli Bulgaria. Viisuilut on kyllä hauskaksi perinteeksi muodostunut meidän perheessä. "Lämmittelyihin" kuuluu kaikki katselmukset UMK:sta Ruotsin Melodifestivaleneihin. Viisulista tehdään spotifyhin ja  kappaleita lauleskellaan pari viikkoa ennen kisoja ja tentataan toisiltamme pistokoetyylisesti: "Miten menee Slovakian biisi?".  Hyvää syömistä tehdään jo semifinaaleihin ja finaalipäivänä käydään hyvissä ajoin saunassa. Niin, että oisko pikkusen nyt mennyt liian vakavaksi. Tällaisista ne traumat tulee lapsille. Aina niitä saakelin Euroviisuja, ikinä ei lätkää. 

Onneksi minä sain sunnuntaiaamuna paikata univelkaa, kun Keimo ja tytöt tekivät aamupalaa. Molempina päivinä söimme aamupalaa ulkona. Muutos on uskomaton edellisiin viikonloppuihin verrattuna, jolloin olemme vielä pukeutuneet villapaitoihin ja villasukkiin ja silti vilu on tullut paikallaan ollessa. 


Metsä meni, mutta toi mennessään aitan toisen puolen.


Lämpöä riitti iltapäivälläkin, kun ystävät pyörähtivät äitienpäiväajelullaan meillä käymään. Myöemmin omat vanhemmat sekä sisko perheineen tulivat grillaamaan. Avotuligrillillä ei tarvinut näillä keleillä paljon sormia lämmitellä. 
Päivän kruunasi tallikäynti, sielläkin ystävä ja ihan kivasti onnistunut treeni Iivari kanssa. 

 Vehkosuo tubettaa viikonlopusta jälleen tällä viikolla. Tsekkaa se myös
Mukavaa viikkoa!

P.S. Hevoselle haussa käytetyt koppakärryt! Saa tarjota. 

7.5.2018

Rakettiuuni tekee kampäkin

Pöpi patsastelee

Jahas, minulla on tänään varvasröntgen ja lääkäri. Sanovat sitten, pääsenkö töihin. Luottavaisin mielin menen tuloksia kuulemaan, koska tunne on hyvä. Tai tunteeton ennemminkin, mikä on hyvä.

Sikahieno ilma sunnuntaina. Lauantai lupaili, mutta muistutti vielä pohjoispuolen metsän raadosta navakalla viimalla. Lapset luuli lauantainkin ilmaa jo kesäksi, veti sukat veks ja sunnuntaina valittivat  jo kuumuutta. Varjoon menivät eväitä syömään. Tekivät kesän to do -listaa; uimista, jätskiä, perhosen harjoittelua ja muuta tärkeää. Iskä toi töistä muovimaton palasen. Vastustelin viimeiseen asti "Ei muovia lisää tontille!", mutta hävisin. Iskäpisteet ropisi, matto oli hitti. Siinä voi tanssia, akrobatioida ja mikä hauskinta, leikkiä luonnossa luonnottomalla alustalla. No okei, koska Kepekin tykkäsi.




Istutusten ajattelin antaa vielä olla. Sunnuntaina muutin mieleni. Laitoin härkäpapua, sipuleita ja porkkanaa. Kestäkööt takatalven. Tällainen suurien riskien ottaja minä olen. Lavakauluksiin toin esikasvatettua persiljaa, istutin lollo rossoa, lehtissalaattia, rukolaa, punaparsamaitetta ja retiisiä. Lavakauluksiin olisi kannattanut laittaa joku eriste pohjalle. Vedet valuu läpi katteen ja mullan suoraan maahan ja kosteus katoaa nopeasti. Kuivuus iskee poissaollessamme. 

Viikonlopun töitä tauotti lintu, joka on huudellut avohakkuun suunnalta jo kolme viikkoa. Google ei vastannut hakuihini;  joustinpatjan nitinältä kuulostava lintu ja kitisevän sahan kuuloinen lintu siksi kysyin facebookilta. Se tietää kyllä heti, mistä joustinpatjan nitinä-ääni kuuluu. Muutamia tämä kysymys mietitytti ihan OIKEASTI. Monta hyvää, muttei oikeaa ehdotusta töyhtöhyypästä käkiin. Päädyimme hetkeksi käenpiikaan, joskin hieman epävireiseltä tämä käenpiiaksi kuulosti. Melkein vuorokauden bongailimme ja spekuloimme ja lopulta, tadaa! Jo ensimmäisten arvailujen joukossa ollut taivaanvuohi, jonka ääninäytteen ohitin ylimielisesti. Khyyllähän minä nyt taivaanvuohen äänen tunnen ja se se ei taatusti ole. Mutta enpä tiennyt sitä, miltä taivaanvuohi kuulostaa vispiläkaupoilla. Totta puhuen, en tiedä linnuista mitään. Mutta Mira tiesi, heti. Hyvä Mira ja kiitos kaikille muillekin, jotka pähkäilitte nitinän aiheuttajaa.


Istutukset muistiin

Viikonlopun missioni oli kasata uusi rakettiuuni entisen saunan tulipesärakennelman tilalle. Rumakin voi olla kaunista, mutta jotain rajaa, hei haloo nyt hei. Rakettiuuni on päähänpinttymäni. Pitää pystyä keittämään vettä ulkona, nopeasti, energiatehokkaasti, risuilla. Pieni (pieni!) fiksaatio minulla on nyhjää tyhjästä touhuun myös. Harmittaa vähän, koska tästä taisi tulla pysyvän hyvä. Ihan kuin tetriksen olisi pelannut loppuun.  




Ihan kädestä pitäen näytän samalla letkeästi kertoillen, tottuneesti sujuvasti, oikeat sanat suusta soljuen kameran edessä, kuinka tämä uuni rakennetaan. Ai niin, lintubongaus, se on jännä nähdä ja kuulla. Kerron myös, mitä istutan, istutin, istutan kohta ei kun äsken ei kun kohta tulen istuttamaan. Kannattaa piipahtaa katsomassa kaikkea tätä ja paljon muuta Vehkosuon Tubekanavalla. Ja ota kanava tilaukseen, niin saat jatkossakin tietää heti, kun uusi video kolahtaa kanavalle. 
Heip!

Ai niin, minun Euroviisulista:

Bulgaria
Viro
Tanska
Belgia
Tsekki
Israel 

Varalla:
Italia
Ranska
Itävalta
Georgia
Unkari



2.5.2018

Vapusta vappuun

 Kirppislöytö. 

Helou helou helou.
Kauhea paniikki, kun emme ole vielä ehtineet katsoa kaikkia Euroviisukappaleita ja vajaan viikon päästä pitäisi olla kipaleet hallinnassa. En jostain syystä löytänyt katselmuksia, mutta my dier old friend Olga sanoi, että on ne siellä. No on ne siellä ja eilen on hiki otsalla katsottu 2/5 Euroviisaita. Lista on jaoteltu "hyvät" ja "ehkät", mutta en voi vielä kertoa kesken katselmusten. Tänä vuonna kannusta kyllä Suomea, kuten aina, mutta lippu ei ihan hirveän korkealla ole.

Mutta vappua vietimme Vehkosuolla aivan kuin mitään tällaista tietämättömyyden uhkaa ei olisikaan.  Kepe oli sunnuntaihin asti mukana touhuissa ja pääsi sitten lämmittelemään tuttuun hoitokotiin loppulomaksi. Kylmä oli muutoin, paitsi saunassa ja kaksi minuuttia lauantaina ennen kuin alkoi taas sataa. Vieraita kävi oikein kahtena päivänä ja me yhtenä toisaalla. Oikein kivaa.

Nautin, vaikka väkisin.
Jugurtit jäässä aamupalalla.

 Keimo investoi akkukäyttöiseen kulmahiomakoneeseen ja rakensi saunaan uuden alaporrasjakkaran, joka on varmasti englanniksi an understepstool. Tuppe sai myös testattavaksi vetosahan, joka toimi vallan mainiosti pikkunikkaroijan ja vähän isommankin kädessä. Onneksi kouluihin ei tajuta hankkia tuollaisia sahoja, oppisivat oppilaat vielä, että sahaaminen voi olla helppoa ja kivaakin. 


Puuhommat on kovvoo hommoo. 


Se tilaamani vedensuodatin tuli jo! Tosi nopsaa oli toimitus Hollannista. Suodatin oli käytössä nyt Vapun ajan ja toimi moitteettomasti. Lähdevesi oli kirkastunut sitten viime näkemän, mutta kuten aiemmin mainitsin, emme ole sitä testanneet missään ja vedessä voi hyvinkin olla jotain epäsuotuisaa. Suodattaminen kesti aluksi kauemmin, mutta prosessi nopeutui, kun suodattimet täyttyivät vedellä. Suodattaminen loppui, läsäiliössä oli jäljellä enää litra ja jatkui vasta, kun lisäsi uutta vettä. Eli tulkitsin sen niin, että vain yhden litran suodattaminen ei onnistu. Vesi maistui suodatuksen jälkeen yhtä hyvältä kuin aiemminkin eli hyvältä tai ei miltään. Vaikka kyseinen suodatin on muihin painovoimalla toimiviin "kannusuodatinjärjestelmiin" verrattuna tehokkaimmaksi todettu, se ei listan mukaan poista esimerkiksi nitraattia tai nitriittiä. Tuli tarkistettua tämä, koska törmäsin julkaisuun, jossa kerrottiin avohakkuiden aiheuttavan useiksi vuosiksi nitraattikuormituksia lähipohjavesiin. No tietenkin. Ei auta, kun sulkea silmät ja lopettaa liika ajattelu. Voisi muuten ajatella, että kalliin merkkiämpäritornin voisi korvata askartelemalla itse kahdesta ruostumattomasta teräspönikästä ja hanasta vastaavan ja ostaa settiin reilun satasen maksavan suodatinparin. 

Kävin keräämässä (ontuen) kuusenpihkaa. Olenhan tämän saanut aikaisemmin ulkoistettua Keimolle, mutta nyt hän vain puita kantoi ja pilkkoi, eikä muka ehtinyt. Itse piti. Sehän on kivaa se metsässä samoilu, kuten aina, mutta ensimmäisten ahnaiden löytöjen jälkeen aloin kuulla, kun ne puhui. Puut. Whaat! Keskustelin niiden (puiden) kanssa niiden kokemista kolhuista ja se niiden älytön hyvyys ja pyytettömyys alkoi rasittaa omaatuntoa. Jonka vuoksi jouduin tietenkin ottamaan pihkaa paljon hellävaraisemmin. Ne puut väläytti minulle sellaista Men In Black unohdustikkua, koska tarinoden sisältöä en enää muistanut metsästä poistuttuani. Purkitettuja salaisuuksia on siis luvassa kohta lisää Vehkosuon kuusenpihkvoiteen muodossa.


Siellä se suodatin komeilee.

Saunajakkarasta tuli muuten hieno (vaikka en tietysti tekijälle ääneen sitä sanonut, hyvänen aika).  Uusi V-logitus eli Vehkosuon Tubetus (Tuhkosuon Vebetus) TÄÄLLÄ, josta voi omin silmin todeta sen jakkaran hienous ja miten minä selvisin vedensuodattimen kasaamisesta. Bonusraidalla  arkistojen pölyistä löytynyt olkkarin remppa, jossa saattaa olla hieman vääristeltyä totuutta. 

Hei sitten!