4.3.2019

Mitä kuuluu kevään odotukseen?



Omavaraisuuteen pyrkivien blogien maaliskuinen yhteispostausaiheena on oman perheen ja blogin esittely sekä päivitys kevään suunnitelmien etenemistä. Linkit muihin blogeihin lopussa.

Luulen, että suurin osa tätä blogia lukevista on tietoisia siitä, keitä olemme, mutta esittelytekstin voi vaivattomasti hypätä yli ja siirtyä olennaiseen eli kevään suunnitelmiin ja niiden etenemisiin. 


Keitä te ootte te pienet poijat?

Perheeseemme kuuluu kolme lasta, kolme koiraa, kissa, kanoja ja kukkoja ja suomenhevonen, joka talvehtii ystävän tallissa, mutta muuttaa kesäisin omaan talliin. Vanhin lapsemme on vaikeasti kehitysvammainen. Asumme kahta taloa Iitissä. Molemmat talot ovat 1930-luvun tienoilla rakennettuja betoniharkkotaloja. Talvitaloa olemme laajentaneet 13 vuotta sitten. Blogiin kirjoitan pääasiassa toisesta kodista, jota kutsumme Vehkosuoksi. 

Vehkosuon ostimme loppukesästä 2012. Tila on säilynyt lähes muuttumattomana sen rakennusvuosista lähtien. Vakituinen ja alkuperäinen asukas asui siellä 1980-luvulle asti. Olemme paikan toiset ulkopuoliset omistajat. Asumme Vehkosuolla karkeasti laskien noin kolmasosan vuodesta. Maata on lähes kuusi hehtaari, josta puolet on metsää ja puolet avo-ojitettua peltoa. Pelto on tällä hetkellä vuokralla, mutta se on ns. monimuotopeltoa eli hevosemme laiduntaa sitä ja korjaamme sieltä niittyheinää kesäkäyttöön. Metsästä olemme saaneet polttopuut molempien talojen lämmitykseen kuutisen vuotta. Mieheni on rakentanut oman metsän puista kasvihuoneen rungon sekä puuliiterin ja viime kesänä aloitti saunan rakennuksen (hirret sahattu sahaohjurilla). 

Minä vastaan kasvimaan ja kasvihuoneen ja -lavojen tuotannosta. Olen keskittynyt hyvin säilyviin juureksiin ja perunaan (molemmissa taloissa on hyvät maakellarit), mutta syömme läpi kesän salaatit, tomaatit ja kurkut, kurpitsat ja muut satoa tuottavat suoraan maasta. Syömme kasvisruokaa, lisänä satunnaisesti kala, kanamuna ja maitotuotteet. Kasvimaan ja -huoneen maa-aines ja maanparannusaineet tulevat omasta takaa. Metsästä haemme marjoja ja sieniä, pihapensaasta teemme parikymmentä litraa viinimarjamehua ja omenoista hilloa. 

Kesällä talvikoti on nollasähköllä ja Vehkosuolla tarpeelliset laitteet (esim. jääkaappi) saa sähkönsä aurinkopaneeleista. Joillekin työkaluille on käytössä aggregaatti. Pesuvesi ja kasteluvesi nostetaan kaivosta tai käytetään sadevettä. Juomavesi haetaan läheltä lähdevesikaivosta. Sekä talvella että kesällä valmistamme ruuan puuliedellä. 

Olen kirjoittanut vuonna 2013 omavaraisuudesta näin:
Oman ruuan kasvattaminen ja sillä ympärivuotisesti pärjääminen olisi hienoa, mutta kaikessa on kyse myös jo saavutetun arvostamisesta. Kaupasta voi hakea jääkaapin täytettä, mutta on hyvä kokea, miten se ruoka sinne kauppaan kasvaa. Kun sähkö ja juokseva vesi puuttuu Vehkosuolla, niiden olemassaolo nousee uuteen valoon kotona. Arvostan vanhoja perinteisiä työmenetelmiä ja haluan oppia hyödyntämään niitä modernilla tavalla sekä opettaa niitä edelleen lapsilleni. Omavaraisuus tarkoittaa minulle rahan säästöä ja tätä kautta lyhyempiä tunteja palkkatyössä, luonnosta elämistä, puhdasta ruokaa ja konkreettista tekemistä. Elämää ei ole tarkoitus hankaloittaa, siksi kaikki omavaraisuuteen liittyvät rajoitteet unohdetaan ja käytössä pidetään ne, jotka hitaudesta ja vaivannöstä huolimatta tuottavat tehdessä iloa.

Instagramissa: @vehkosuo  Miehen veitsentekoa ja takomishommia: @keimolepi

Mennyt vuosi 2018

Vilkaistaanpa ensin viime kevään suunnitelmia:

Tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu.  Niitä ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne. Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. 

No miten meni? Parsakaali kasvoi kasvilavalla ensin hyvin, sitten se kärsi veden puutteesta (veden saanti alkoi olla todella tiukassa elokuun aikoihin) jolloin kasvu hidastui monella lajilla. Vasta myöhemmin syksyllä parsakaali innostui, mutta siihen iski joku tuholainen. Korjasin vain pari hassua kukintoa. Punaparsahernettä tuli ja sitä lisättiin mm. wokkeihin. Kuitenkaan siitä ei tullut suosikkia, koska se ei maistunut juuri miltään ja sen arvo ruuassa oli lähinnä koristeellinen. Pillisipulia en edes muista laittaneeni mihinkään. Kasvihuoneessa kurkku viihtyi, mutta tomaateilla meni loppukesään asti aikaa vahvistua ja tuottaa hedelmää. Pienet keltaiset tomaatit tuottivat eniten. Ongelma oli ehdottomasti veden niukkuus sekä taimien hidas kasvu esikasvatusvaiheessa. Salaatteja tuli koko kesän kasvilaatikoista. Se oli uutta ja ehdottomasti uusitaan tämä. Kasvimaan uutuus oli valkoinen "ufokurpitsa", jonka sisus oli kiinteää ja maukasta. Viime viikolla söimme viimeiset perunat eli niitä voisi hieman olla enemmän, mutta toisaalta söimme niitä jo kesällä paljon. Muutoin juureksia on vielä kellarissa ainakin puna- ja keltajuuria sekä porkkanoita. 



Viime vuoden hankintoihin kuului Berkley vedensuodatin, joka oli käytössä koko kesän menestyneesti. Vaikka lähdeveden voisi kuvitella olevan lähtökohtaisesti juomakelpoista, veden kulkeminen suodattimen läpi antaa ainakin luulon siitä, että vesi on puhdasta. 
Haaveilin viime vuonna hankkivani kesän kuumia hetkiä varten pienen retkimallin kaasulieden, mutta kesä meni edelleen puulieden sekä rakettiuunin ja grillin varassa. Tämä asia edelleen harkinnassa. 
Ostin aurinkoenergialla ladattavan varavirtalähteen ja totesin sen toimivan kohtalaisesti. Koko päivä suorassa auringonvalossa mahdollisti puhelimen täyden latauksen kerran. Virtapankki piti muistaa viedä otolliseen paikkaan ja ottaa sitten illalla mukaan sisään. 
Savesta valetun pitsauunin tekoprosessi ei notkahtanut liikkeelle, siitä haaveilu jatkukoon.      


Tuleva kevät ja kesä 2019 

Suuria muutoksia en aio tänä vuonna tehdä. Panostan entistä enemmän suorakylvöön, koska esikasvatusmahdollisuudet ovat todella nihkeät. Pienistä ruutuikkunoista tulee rajoitetusti valoa ja viileä sisäilma hidastuttaa kasvua niin paljon, että tulokset eivät ole hääppöisiä. Siirto (kuljetus) Vehkosuolle on myös taimille kriittinen ja jokavuotinen stressi. Siitä huolimatta kasvatan tietenkin ainakin tomaatit, kurkut ja persiljan. Tärkeää on muistaa malttaa istutusten kanssa, jotta valoa ja lämpöä on riittävästi, kun taimet pääsevät vauhtiin, toisin sanoen maaliskuun puolessa välissä aikaisintaan. Lehtikaalia yritän jälleen. Kirpat ovat se ongelma.  Perunamaa on tänä vuonna istutusvalmis. Se tuottaa vähemmän töitä. Kasvimaalla kierrätetään taas paikkoja niin, että vaativammat kasvit pääsevät typettyneeseen maahan. Istutuskaavion piirrän vuosittain muistikirjaan ylös. Kesäkurpitsat ovat onnistuneet monta vuotta jo suoraan maahan kylvettynä. Ne ovat nopeita kasvamaan, kun malttaa odottaa lämpimiä. 




Salkopavulle haluaisin tehdä siirrettävän tornin. 



Kesällä Iivari muuttaa jälleen Vehkosuolle ja sen seuraksi toivomme saavamme taas lampaita lainaan.  Heinää toivon saavani tehtyä taas seipäille kesän tarpeisiin. Kanalan ulkotarha on säilynyt kerrankin lumen painosta huolimatta ehjänä. Sitä ei tarvitse tänä vuonna kunnostaa ellei takatalvi iske. Siitäpä tuli mieleen, että kaksi viime syksynä kuoriutunutta kukkoa etsii kotia. Patakin käy, mutta luovutetaan elävänä.
Keimo jatkaa tietenkin saunan parissa. Jatkaminen tarkoittaa uusien tukkien hakua metsästä ja niiden sahaamista hirsiksi. Tämän lisäksi polttopuiden tekemistä on aina siinä "sivussa". 
Lammen kaivuuttaminen muhii takaraivossa edelleen. Kokemuksia haluaisin vertailla ja asiantuntijoita haastatella. Paikka on hahmottumassa.




 Hiihtolomalla teimme päiväretken Vehkosuolle. Tarkoituksena oli myös saunoa, mutta melkein kaikilla oli nuha menossa tai tulossa, joten päädyimme vain grillailemaan ja kahvittelemaan. Luottoauraaja oli saanut sohjoisesta kelistä huolimatta tien aurattua, mutta sen verran vielä pohja oli pehmeä ja luminen, että menimme kävellen ja hiihtäen perille. Keli oli koko viikon harmain ja vetisin, mutta kasvihuone antoi meille sen verran suojaa, että retkestä jäi hyvä mieli. 
En ole uskaltanut käydä vielä sisällä katsomassa, mikälaisia koiruuksia hiiret ovat tehneet tänä vuonna. Tuhot ovat kuitenkin yleensä niin pieniä, että ensimmäisen yöpymisen yhteydessä siivoilu on ihan mukavaakin. Jääkaapin tiivistettä on kuulemma hieman nakerreltu, sanoi Keimo. 

Tässä vaiheessa kevättalvea, kun auringon paiste alkaa lämmittää, annan jo hieman luvan fiilistellä tulevaa kevättä ja kesän aikana toteutettavia projekteja tai ihan vaan elämää Vehkosuolla. Viikonloppujen yöpymiset, ennen kokoaikaista muuttoa, houkuttelevat, eikä pakkaamisten rasittavuudesta ole tietoakaan. Nyt kun on vain vielä maltettava odotella, on aikaa ja mahdollisuus kahlata vanhoja ja uusia kirjoja, blogeja ja YouTube-kanavia. Ensi kuun yhteispostauksen aiheena onkin kunkin omat blogi-, YouTube- ja kirjasuosikit. En malta odottaa uusia ideoita. 


Retkellä Vehkosuolla hiihtolomalla.

Samanhenkisten blogien kevätsuunnitelmista voi lukea:




Alla vielä viime kevään
ä tehty video koko perheen kesän toiveista. Ensi kesän toiveista teemme videon myöhemmin keväällä.


18.2.2019

Ininää ruohonjuuritasolla




Tämä on minun ensimmäinen yhteispostaus omavaraisuuteen pyrkivien samanhenkisten bloggaajien kanssa. Julkaisemme samanaikaisesti joka kuun ensimmäisenä maanantaina ennalta sovitusta aiheesta kukin oman näköisen postauksen. Linkit muiden blogeihin löydät tekstin lopusta.

Tämä ei ole kuukausittainen yhteispostaus, mutta joskus eteen tulee kuitenkin tärkeä aihe, josta on syytä tehdä "välipostaus". Nyt aiheeksi ponnahti medioissakin pyörähdellyt uutinen hyönteisten radikaalista vähenemisestä ja jopa uhasta hävitä kokonaan maapallolta. Tätäpä minäkin pohtimaan.

Valikoivasta, mutta hyvin intohimoisesta tieteisjulkaisusukelluksesta pintaan päästyäni tein omat, ruohonjuuritasoiset päätelmät aiheesta. Laajensin aiheen omavaltaisesti koskemaan kaikkia Suomessa asuvia pieneliötä. Vaikkei täysin tiedetä, mitä merkitsee pieneliölajin häviäminen täältä maapallolta (ja Suomesta), tiedetään, että ekosysteemissämme mikroskooppisen pienen kaverin läsnäolo voi olla paljon merkittävämpi, kuin kaikkien suojelukohteiden symbolin, söpön ja sympaattisen jääkarhun. 


Lukuja

Suomen maassa on 45 000 lajia. Kovalla urakalla näistä on pystytty arvioimaan kuitenkin vasta 45% ja näistä uhanalaiseksi on julistettu 2 247 lajia. Lajeista ja erityisesti pieneliöistä ja niiden merkityksestä tiedetään siis yllättävän vähän. Onneksi kuitenkin puutteellisesti tunnistettujen lajien kartoituksen parissa työskennellään jatkuvasti. Lajien tunnistamisen myötä löytyy sekä uusia elinvoimaisia että uhanalaisia lajeja ja tähän astisten tietojen valossa uhanalaisten lajien esiintymisprosentti säilynee noin 10% kaikista tunnistetuista. Uhanalaisuuden lisääntyminen tai lajien katoaminen on tietenkin huolestuttavaa. Uhanalaisten lajien lista, niin sanottu Punainen kirja, julkistetaan kymmenen vuoden välein ja uusi, sarjassa viides lista, julkaistaan maaliskuussa (perjantaina 8.3.2019 kello 9.15-15.00 Helsingin Säätytalolla). 
 Jännittää sekä hyvässä että pahassa, mitä meille vielä selvinnee eri lajien olemassaolon merkityksestä. Viime viikkoina olemme saaneet lukea uutisia tutkimuksista, joissa povataan hyönteisten vähenevän ja jopa katoavan yllättävän nopealla tempolla.

Seppo Leinosen sarjakuvakuvitus kirjasta Metsän salainen elämä (linkki tekstin lopussa).



Pitääkö hyttysten tappaminen lopettaa?

Tuskin hyttysiä lätkimällä kuitenkaan sukupuuttoon tapetaan. Asiaan voi silti vaikuttaa. Sinäkin urbaanissa ymäristössä asuva. Osallistuminen on helppoa. Ohjeet tulee tässä: 

1.  Muuttakaamme kulutustottumuksiamme. 

Päästöt, metsäkato ja merien köyhtyminen vaikuttaa ympäristön ja eläinten hyvinvointiin. Muutos pitää aloittaa viimeistään nyt, sillä pelissä on myös SINUN ja MINUN hyvinvointi.  Hyönteiset ovat jokaisen ruokaketjun ytimessä. Elämän elinehto maapallollamme.

Suosi luomua. Tehotuotettu ruoka tarvitsee hyönteismyrkkyjä, joiden vaikutukset ovat nähtävissä. Myrkyt imeytyvät maaperään ja leviävät laajemmille alueille. Tehostunut maatalous tappaa ekosysteemin ja vie myös hyönteisiltä elintilaa. Ilmaston lämpenemisellä on myös yhteys hyönteisten vähenemiseen. Siispä back to the hiilijalanjälki business.

2. Jos omistat palan maata, suosi kukkia. Niittykukista plussaa. Laiskalle puutarhurille hyvä omatunto voikukista, ötökät tykkää.

3. Unohda salaojaputket. Ojat, lätäköt ja lutakot kelpaa kukkien ja mehiläisten hommiin.




Jos satut olemaan metsänomistaja, voit tehdä paljonkin.
4. Liity mukaan suojeluohjelmaan ja lakkaa tuhoamasta eliölajeja ja niiden elinympäristöä. Olet ehkä sanonut tai kuullut muiden sanovan, että metsää meillä Suomalaisilla on vaikka muille jakaa ja sitä kasvaa jatkuvasti lisää. Ajatellaanpa asiaa kuitenkin näin: Suurin osa uhanalaisista eläimistä asuu eteläisen Suomen metsissä. Eläimet (tai kasvit) voidaan luokitella uhanalaiseksi eri syistä. Yksi syy on se, että jotain lajia esiintyy vain pienellä alueella (5km2 alueella). Jonkun metsän kaataminen ja raivaaminen kantoineen päivineen tarkoittaa jollekin sillä alueella asuvalle lajille sitä, että siltä viedään koti, työpaikka, perhe, ravinto, kommunikointi ja liikkumisen mahdollisuudet.  Kaiken lisäksi vielä sen yhden eliön olemassaololla on saattanut olla merkitystä ympäröivälle ekosysteemille. Ekosysteemi tarkoittaa siis sitä, että tavara kiertää ja hommat toimii tasapainoisesti. Maitoo ja bissee jääkaappiin.

Metsän omistajana sinulla (ja minulla) on siis mahdollisuus suojella metsiä. Metso-ohjelman myötä mukaan on saatu jo 55 000 hehtaaria suojeltua metsää eli vapaaehtoisia metsänomistajia. Hyvä te! Tavoitteena on metsien palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa, kerätä tietoa lajeista, selvittää mikä on kunkin eliön rooli ja suojella eläinlajeja ja niiden ympäristöä. Metso-ohjelmassa mukana on ollut vuodesta 2003 hyörimässä PUTTE-ohjelma eli Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma. 

5. Asu ahtaammin tai jo olemassaolevassa rakennuksessa
Älä valtaa uutta tilaa asumiseen hyönteisiltä ja muilta lajeilta. Älä tuhoa pellon pientareita kasveista (ellei kyseessä ole vieraslaji).





Vehkosuo, pieni luonnonsuojelualue

Ympäriltä kaatuu metsää ja pellon kasvustoja suojellaan (myrkytetään), lannoitetaan, peltoja salaojitetaan ja niiden ympäristöä karsitaan puista. Lohtuna kaiken keskelle jää kuitenkin pieni pläntti omaa luonnonsuojelualuettamme, jossa hyönteiset saavat lisääntyä peltojen avo-ojissa ja soisilta alueita, hakea mettä valtoimenaan rehottavilta niityiltä ja pihan voikukista. Puita kaadetaan harkiten, uusia istutetaan tilalle. Käävät ja muut metsien verkostoitujat saavat lahopuuta syödäkseen.
 Vehkosuolla vietettyjen vuosien aikana olen kokenut iloisia jälleennäkemisiä muun muassa sudenkorentojen, heinäsirkkojen, hepokattien, sarvijaakkojen, useiden perhoslajien, sammakoiden, lehtopöllön, sisiliskojen, lepakoiden, ukkoetanoiden ja monien lintulajien kanssa. Niityllä kukkii vanha kunnon maitohorsma. Olen valtavan iloinen, että nämä kaikki ja tuhannet muut tunnistamattomat ja näkymättömissä pysyvät lajit asuvat kanssani samalla tontilla.






Hyönteiset eivät kuitenkaan ole häviämässä totaalisesti maapallolta. Aiheeseen liittyvien uutisten aiheuttama häly on kuitenkin paikallaan, koska hyönteismäärissä on tapahtunut kato. Koska syyt ovat tiedossa, voimme toimia nyt eikä sit.


 Linkit (aloita näistä):



Yhteistyöblogit:

Riippumattomammaksi

Urban Farming kaupunkiviljely

Tsajut

Jovelan talopäiväkirja

Luomulaakso

Rakkautta ja maan antimia 

Caramellia 

Korkeala 

Sarin puutarhat

Farmer to Bee  
https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

Iso-Orvokkiniitty
http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/elamaa-otokoiden-kanssa/








8.2.2019

Kestävämpään elämäntapaan



Paikalle tuli kas, kaikkien aikojen kestävän kulutuksen kuningas.

 Eppu Normaalin nerokkaiden sanojen pyöriessä päässäni, puskin biisin ulos alkuteksteiksi ja sain aikaiseksi ihan älyttömän kömpelön ja typerän lauseen. Yritykseni oli rakentaa vitsikäs ja lennokas insertti tulevan tekstin tylsään aiheeseen. Tekstissä ruodin plussilla ja miinuksilla kestävämmän elämäntavan tavoitteitamme  kuinka olemme siinä onnistuneet ja kuinka voisimme siinä kehittyä. 

Kestävämpään elämäntapaan

Pyrkimyksestä haluan sanoa, että emme ole emmekä tule asettamaan tavoitteita, joihin hampaita kiristellen ja kaulasuonet pullottaen kurottelemme. Tavoitteiden pitää olla sen verran mielekkäitä, että ponnistelu niiden saavuttamiseksi tuntuu järkevältä. Välttämättömät asiat tehdään ja työhön käytetään sen vaatima aika, mutta oikeista kohdista osataan myös tinkiä. Tämä tarkoittaa asioiden priorisointia sekä vapaa-ajan (tekemättömyyden) arvostusta. Elämää ei ole tarkoitus hankaloittaa, siksi kaikki omavaraisuuteen liittyvät rajoitteet unohdetaan ja käytössä pidetään ne, jotka hitaudesta ja vaivannöstä huolimatta tuottavat tehdessä iloa. Saavuttamattomista asioista ei tule raipaniskuja eikä saavutetuista mitalia. (Jos nyt luet tätä blogia ensimmäistä kertaa, voit selvittää, mitä ihmeen hiippareita olemme –> tuolta.)

Olen listannut kestävää elämäntapaa tavoittelevan elämäntavan osa-alueita, joita käyn läpi yksityiskohtaisesti. Osa-alueita miettiessäni olen tiedostanut hiilijalanjälki-idean globaalisti, mutta oikeasti olen niin yksinkertainen, että ilahdun käytännössä a) rahan säästämisestä b) rahan säästämisestä johtuvasta palkkatyöhön käytettävän ajan vähenemisestä ja siitä seuraavan ajan saamisesta c) puhtaasta ruuasta d) konkreettisen työn näkymisestä e) luonnon läheisyydestä

Osa-alueet ovat:

1. Asuminen
2. Ruoka
3. Energia
4.Vesi
5. Jäte
6. Liikkuminen
7. Tavara, vaatteet ja palvelut
8. Harrastukset





1. Asuminen

– Kaksi taloa ( kuluja enemmän, rakennukset ovat vanhoja ja vaativat jatkuvaa kunnostusta, toisessa osasähkölämmitys)
+ Lämmitys oman metsän puulla.
+ Sijainnit (koulu, työ ja harrastukset kävelymatkan päässä talvella)
+ Kalusteet ja remontointi pienellä budjetilla, kestävillä ja luonnonmukaisilla materiaaleilla
+ Harvan lämpöenergiaa syövän talon etuna on kuitenkin korvaavan ilman paljous :)


2. Ruoka

+ Emme syö lihaa. 
– Syömme kylläkin mereneläviä, kananmunia ja maitotuotteita. 
+/– Maitotuotteiden syöminen tuntuu jollakin tavalla tarpeelliseen ravintoon kuuluvana ja sen vuoksi perusteltuna. Vaihtoehtona olemme kokeilleet prosessoituja korvikkeita esim. kauramaitoa, mutta homogenoimaton luomumaito on tuntunut parhaimmalta kaikkien voinnissa. Maitoa ja kermaa käytetään vain ruuan valmistukseen ja kahviin. Kotimaisuudella ja luomulla on pääpaino. Suomalainen maitolehmä tuottaa myös lihaa Suomessa, se syö perusteltua rehua (nurmi, joka toimii mahdollisesti myös hiilinieluna, ei soijaa ja maissia), sen ruuan tuottamiseen ei ole pitkiin aikoihin raivattu metsiä (hiilinielut). Maidon tuotantoon tarvittava vesi on lähellä, ei kaukaa tuotettu (lukuunottamatta pääkaupunkiseutua, jonne vesi virtaa Päijänteestä).
+ Kanamunat tulevat omilta kanoilta 
– Kala ostetaan kaupasta ja liian usein se ei ole edes suomalaista –> Paikallinen kalastaja edelleenkin hakusessa
+ Lapset ja minä syömme kouluruokaa (säästö :))
+ Kesällä syömme suoraan maasta juurekset, salaatit, perunat, tomaatit, kurkut yms. Marjoja säilötään pienesti, mutta omiin tarpeisiin sopivasti. Hilloja on tehty omista omenoista, mehuja parikymmentä litraa viinimarjoista. 
+ Juurekset ja mehut säilötään kellariin –> nollaenergia
+ Ruoka valmistetaan kesät talvet pääasiassa puuliedellä (ks. energia)
+ Kasvihuone on ollut toiminnassa pari vuotta ja se toteutettiin pitkälti kierrätetyllä materiaalilla ja oman metsän hirsipuilla. 
+ Kasvimaan maa-aines on olemassa olevaa maata/multaa. Maanparannus eläinten lannoitteella ja kompostimullalla.
+ Ruokahävikkiä ei ole lähes ollenkaan. Pienet määrät tähteitä menee kanoille. 


3. Energia

–Talviasunnossa suorasähkölämmitys osassa taloa sekä lämminvesivaraaja ovat suurimmat syöpöt. Sähkön vuosikulutusarvio pv. 7538 kWh / yö 6056 kWh.
+ Uusiutuva sähkö
+ Jääkaappi-pakastin A++ (maakellari osaan säilömiseen)
+ Molemmissa taloissa puuliedellä valmistettu ruoka (omat puut)
+ Osa talvitalosta ja Vehkosuo kokonaan lämmitetään puulla
+ Saunat molemmissa asunnoissa puulla, kesällä pesut aina saunan yhteydessä
+ Karkean optimistisesti noin 1/3 vuodesta sähköt aurinkoenergialla
– Pyykin pesuun tarvitaan sähköä kesälläkin
+ Puemme lämpimästi talvella sisällä, kun lämpötila sisällä laskee ja pidämme ovet kiinni eri huoneiden välillä, jotta esimerkiksi makuuhuoneen lämpötilaa voidaan pitää alhaisena.






4. Vesi

– Talvikodissa kunnan vesi ja viemäröinti.
+ Viiden hengen perheen vuosikulutus on noin 70m3
+ Pyykkiä pestään 5 - 6 koneellista kuukaudessa (7kg kone täynnä). Vaatteita ei pestä, jos ne eivät ole likaisia. Kesällä pesuväli harvenee vielä tästä. 
+ Suihkussa ei käydä huvikseen ja siellä ollaan ripeitä. Vehkosuolla peseydytään kaivo- ja sadevedellä.  
+ Asianpesukone talvella noin 6 kertaa viikossa (lyhyt ja nopea ohjelma). Vehkosuolla käsin tiskaus sade-/kaivovedellä ja hellalla lämmitetyllä vedellä. 
+ Wc:ssä suositaan ns. ryhmäpissoja aamuisin ja iltaisin (vetoja vähemmän). Vehkosuolla ulkovessa.
+ Kaikki kasvien kasteluvedet sade-/kaivovesistä.
+ Vehkosuolla juomavedet lähteestä.
+ Eläinten juomavedet kaivo-/sadevesi. 


5. Jäte

+ Kierrätetään: pahvi, kartonki, paperi, metalli, lasi, muovi, vaatteet, ongelmajäte
+ Biojäteastia ja komposti
+ Kanoille vähäiset ruuantähteet
– Muovipussin ostaminen pitäisi lähes nollata
– Kepen vaipat ovat kauhea kuormitus, mutta vaihtoehtoa ei oikein ole.
+/– Elintarvikkeiden pakkaukset; hyvä pakkaus suojaa tuotetta, jolloin se on pitkäikäisempi, mutta tuottaa silti jätettä.  

6. Liikkuminen

– Kaksi autoa on toistaiseksi oltava, se on tyhmää. Toisen auton vaihto halvempaan olisi paikallaan, jos löytyisi yhtä tilava vaihtoehto (dieselverot, käyttöverot, vakuutukset)
– Tarvitsen autoa noin 6 kertaa viikossa muuhun menoon (viikkokilometrit n. 100km) 
+ Lapset kulkee kouluihin ja osaan harrastuksista kävellen.
+ Minä kuljen kävellen tai pyörällä töihin.
– Keimo kulkee työmatkat autolla. Välillä pitkiäkin matkoja.
– Kepe kulkee joka toinen viikko taksilla kouluun 5 x 40 km. Plussaa kimppakyydistä.
+ Matkustaminen harkiten. Olen itse lentänyt alle 10 menopaluuta ja lapset tähän mennessä vain kerran. 


7. Tavarat, vaatteet ja palvelut

+ Lähes kaikki perheen vaatteet 2nd hand ja tutuilta saatuja.
+ Ostovaate tai kengät harkitaan tarkasti.
+ Määrä ei korvaa laatua.
+ Vaatteet pestään, kun ne ovat likaisia.
+ Erityistoivomukset kohdistetaan synttäreille tai jouluun.
+ Kotiparturi
+ Ekologiset palashampoot ja saippuat ja muu kosmetiikka (vanhat käytetään loppuun ennen uusien hankkimista). 
+ Antibiootit vain todelliseen tarpeeseen
+ Pyritään ennaltaehkäisemään sairauksia ja vahvistamaan vastustuskykyä ravinnon avulla
+ Ravintolassa syödään mahdollisesti ekologisuutta silmällä pitäen (lähiruoka, kasvisruoka).
+ Korjataan risoja vaatteita, tavaroita yms. ja tehdään itse, mitä kykenemme
+ Kännyköistä pidetään huolta
– Joitakin paperilaskuja.
– Pidän paperisesta sanomalehdestä.


8. Harrastukset

+ Tanssiharrastukset kuluttavat vähän materiaa (jonkin verran rahaa).
– Osaan tanssitunneista mennään autolla
– Hevonen kuluttaa ruokaa (heinä ja pieni suomalainen väkirehulisä), kuivikkeita ja varusteita (rahaa) ja tuottaa lantaa (kaasut)
– Asuu talven kylmässä tallissa (ei sähkölämmitystä) 
+ Laiduntaa kesällä niittymäisellä pellolla, ei väkirehua.
+ Kengitän itse, käytän varusteet loppuun, en osta tarpeetonta.
– Koirat syö valmisruokaa (valmistaja on suomalainen, mutta raaka-aineet EU:sta).
– Kissa syö myös valmisruokaa (mutta myös jyrsijöitä)
– Kanoille pitää ostaa teollista munitusrehua (kaura lähituottajalta)






Hyviä ja kivoja talvipäiviä kaikille! 

Kävimme Vehkosuolla pari viikkoa sitten rämpimässä. Kaikki näytti pysähtyneeltä, mutta odottavalta. Alla video käynnistä. 


29.11.2018

Herkät ja vähemmän herkät

Hiljaisuus.


Olisipa niin mukavaa rentoutua ja lopulta nukahtaa jonkun silittäessä päätä. Olisi mahtavaa hypätä mukaan sinfoniaorkesterin sävelten kulkuun ja kokea ravisuttavan kokonaisvaltaisesti musiikin ruumiillistuminen. Olisi suorastaan valaistumista vastaava kokemus kuunnella ylioppilaskirjoitusten kielten kuuntelu täysin intensiivisesti tarinaan eläytyen. Ja miten olisi, jos tuntisi keikalla katkeamattoman yhteyden solistiin ja magneettisen virtapiirin ympärillä vellovan yleisön kanssa. 

Olisipa niin, mutta... Kun päätä silittävä käsi liukuu lähestulkoon naurettavaa rahisevaa meteliä aiheuttaen pään pinnalla, alkaa huvittaa, mutta ei nukuttaa. Kun konsertissa viereisessä rivissä oleva teini siirtää kuudettatoista kertaa tuoliaan raakkuvasti lattiaa pitkin ja edessä oleva katsoja viikkaa hartaasti rapisevaa A4-kokoista paperilippuaan A10:ksi, tipahdan ravisuttavan herkästä  piano pianissimo -momentista omalle penkille ja tunnen epäolennaisten ärsykkeiden saasteen valtaavan mieleni forte fortissimon lailla. Tai kun meksikolais-englantilainen heppu selittää nauhalta tulevassa äänitteessä: I'm gonna travel to [NIISTOÄÄNI viereisestä pulpetista] with my [LISÄÄ NIISTOÄÄNTÄ], niin voi olla varma, että a) Alkaa ärsyttää b) Niin paljon c) Ettei kykene keskittymään d) Loppuosan kuunteluun, ja elää vääristä vastauksistaan katkeroituneena elämänsä loppuun asti. Tai kesken hurmioituneen Lana DelRay -hetken tiiviissä katsomossa toteaa epäuskoisesti joutuneensa vieressä seisoskelevien Snubben ja Killen kovaäänisen tapahtuman selvittelyn kuunteluoppilaaksi, niin, ääääh, HILJAA satans fitta! 


Meidän perheessä elää yksi voimakkaasti aistipoikkeava lapsi. Hän tarvitsee jatkuvia itse- ja muiden keksimiä stimulantteja pystyäkseen hahmottamaan oman itsensä olemassaolon ja kyetäkseen hahmottamaan pieniä rippeitä ympäristöstä. Hän heiluttaa oikeassa kädessä olevaa sukkaa jatkuvalla syötöllä koko hereilläoloajan. Tämän lisäksi hän uittaa sukan läpimäräksi suussa monenkin erilaisen aistin hakemisen toivossa ja pitää jatkuvaa pientä yrinä- ja hyminä-ääntä ollakseen itselleen ja muille läsnä. 

Haluan tällä sanoa, että on todellakin olemassa vakavasti aisteiltaan yli- ja aliherkkiä ihmisä. Tällöin ympäristöä on joskus henkilön oman turvallisuudenkin kannalta pakko muovata. Silti hänenkin on keksittävä keinoja sopeutuakseen meidän tavallisten maailmaan. Ainahan voi tietysti syyttää maailmaa ja muita ihmisiä ja hankkia diagnoosi. Toivoa, että kanssaihmiset ymmärtäisivät Facebookissa jaetun "Oletko yliherkkä" tai "Kärsitkö misofoniasta" -linkin luettuaan lopettaa herkän kaverin lähistöllä syömisen, hiusten harjaamisen, omista vaivoista puhumisen tai puhumatta jättämisen ja hengittämisen. Ja sen jälkeen mitä? Äänieristetty huone? Ihmisistä eritäytyminen? Vai, voisiko uhriutumisen sijaan miettiä, miten itse vaikuttaisi omaan mukavuuteen ja kenties siedättää itsensä joillekin ärsykkeille niin, että eläminen muiden kanssa onnistuisi. Vertaisryhmiä on ainakin paljon. 


Takaisin alkutilanteeseen. Omasta kirjoituksestani valistuneena yritän vastedes itseäni ärsyttävissä tilanteissa ajatella olevani ihminen, joka on kiinnostunut muista ihisistä ja heidän tekemisistään positiivisessa mielessä. Että ympärsitön aistimisesta on hyötyä ja tämä kyky mahdollistaa kontaktin toisiin ihmisiin ja kenties voin olla heille jotenkin hyödyllinen. Tai, voin todeta tilanteen toivottamaksi ja vaihtaa paikkaa. (Niin, tai toivoa jälleen muiden anteeksiantoa, kun Liv Tylerin hahmo Arwen intiimisti lähikuvassa sanoo huulet töröllään "Go to sleep"ja me siskon kanssa kuolemme hiljaiseen nauruun ja hytkytämme elokuvateatterin penkkirivistöä.)

Lahden Sibeliustalolla 
Sinfonia Lahden Sinfonista Beatboxausta (Felix Zenger).

Se, mitä alunperin oli tarkoitus tänne kirjata oli, että toissaviikonloppuna kävimme Vehkosuolla laittamassa paikkoja talviteloille. Oikeasti emme sen kummemmin laita mitään teloille, jottei tarvitse kirjaimellisesti lopettaa tai aloittaa mitään ja läpi talven säilyisi ajatuksissa jatkumo. Jätämme siis lakanat sänkyihin ja säilykkeitä kaappiin. Olemme silti yrittäneet vähän järkevöityä esimerkiksi vesisaavien ja juomavesiastian tyhjennyksen, talven aikana vanhenevien ruokien, työkalujen talvisäilyttämisen ja roskien sekä tyhjien pullojen suhteen. Minulla on ollut tapana tyhjentää kanala kasvimaalle sekä hevosen ja lampaiden pihattorakennuksen lannat viedä kasvihuoneeseen. Niin tein nytkin. Keväällä on intoa enemmän kaikkeen, mutta Vehkosuo-viikonloppujen aloitus sujuu hieman kevyemmin, kun vastassa on "sillä silmällä" jätetty paikka. 

Vehkosuon kupeesta on kaadettu metsää jälleen raskaalla kädellä. Kun jo ajattelimme, että enempää ei enää voi. Minä yritän olla ajattelematta enempää. Defenssimekanismi.
   

 
Saunan lämpenemistä odotellessa.


 Neulominen on nyt kovassa vauhdissa. Sain vuosi sitten aloittamani kirjoneulevillapaidan valmiiksi ja olen nyt tehnyt tässä välissä pipon ja säärystimet tilauksena. Seuraavaksi luultavasti aloitan jonkun ihan perus villapaidan. 


Tämä villapaita on nyt valmis. 

 P.S. Hei, kertokaa mikä blogi-alusta on tällä hetkellä nousussa tai on Bloggerin veroinen, mutta uudistuneempi ja enemmän tätä päivää? Mitä ominaisuuksia toinen alusta tarjoaa verrattuna Bloggeriin. Jos alusta on maksullinen, mitä vastinetta olet rahalle saanut? Tiedän, että vloggaminen ja podcastit ovat syrjäyttäneet blogit mennen tullen, mutta minä aion itsepäisesti jatkaa kirjoittamisen tiellä, mutta nyt saattaisi olla aika vaihtaa Remington modernimpaan malliin. 

31.10.2018

Syksyn suosikit




1. Kirjoneule. Huomaan, että vuoden neulomistahti on tätä nykyä kaksi neuletta. Monesti kesäksi jää yksi neule roikkumaan ja se valmistuu vasta syysloman korvilla, kun illat alkavat olla pimeitä. Kirjoneulevillatakista puuttuu vielä osa hihaa ja lieppeet. Koska tässä vaiheessa olen jo hieman kyllästynyt puikoilla olevaan neuleeseen, motivoin itseäni ajattelemalla seuraavaa työtä.  




2. Keraamiset astiat kirpparilöytöinä. Raahasin Tallinnan kirppikseltä kahvimukin ja kulhoja olen löytänyt oman kylän kirppikseltä. Kahvimukista meni jo kahva rikki, mutta se on silti tällä hetkellä paras.

3. Välipalamurot banaanilla ja homogenoimattomalla täysluomumaidolla.  


Ruusu ja rosmariini hius- ja vartalosaippuat

4. Saippuat hiusten pesuun. En ole käyttänyt "kaupan" sampoita sitten helmikuun. Olen kokeillut muutamia eri saippuavalmistajia, mutta onneksi pääsin kokeilemaan Keimon sukulaisen tekemiä saippuoita. Näillä on tullut paras "nitinä" hiuksiin ja puhdas tuntuma säilyy monta päivää siksipä olen  tilannut niitä lisää. 




5. Almanakka. Pitkästä aikaa ajattelin perheen jääkaappikalenterin lisäksi kirjata ihan omia asioita kalenteriin. Vertailin kalentereita erilaisissa nettikaupoissa ja ihan fyysisesti kirjakaupassa ja päädyin tilaamaan Etsystä kalenterin, jossa on erikseen kuukausisuunnitelma ja viikkosuunnitelma sekä paljon tilaa pelkille muistiinpanoille. Paljon vaihtoehtoja löytyy hakusanalla planner.

Kalenterista puheen ollen, kaveri laittoi kuvan löytämästään Teinarista vuodelta -89–90 ja siitä huvittuneena kaivoin omani samaisilta vuosilta. Sivuilta löytyi paljon hevosmenoja ja muutamia vihjailuja poikiin, mutta sitten sieltä löytyi myös tämä: 


Kasiluokkalaisen haaveet...

6. Jooga. Yritän järjestää aikaa iltaisin ennen kuin lösähdän sohvalle. Olen kesästä lähtien käyttänyt Down Dog-appia ja annan vahvan suosituksen kaikille, jotka vääntelehtii kotioloissa. Sovellusta voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi, sen jälkeen on mahdollista jatkaa suppealla versiolla edelleen ilmaisiksi tai maksaa vuosimaksu, joka löytyi ainakin kesällä noin 25$ hintaan. Ei paha. 




7. Elämänkertadokkarit. Vaikuttavia ovat olleet Amy Winehouse, Whitney Houston, Lady Gaga, Jane Fonda ja tietysti Avicii. Nämä löytyivät Netflixistä, HBO:lta ja Areenasta. Lisäksi olen Patti Smitihin live-keikasta vaikuttuneena lukenut viivytellen hänen kirjansa, M-juna ja juuri lukemassa toista kirjaa, Ihan kakaroita. Kirjoissa on ajan henkeä, paikkoja, ihmisiä ja tunnelmia, joista tulee kirjan lomassa tsekkailtua netistä lisää tietoa.


8. Musiikki. Kuuntelen aamulla, päivällä ja kuuntelen työmatkallakin musiikkia. Tykkään selailla Spotifyta ja bongata omalle listalle uusia biisejä. Olen yrittänyt soittaa pianoa ja rämpytellä ukulelea ja välillä viritämme Kassen kanssa mikit ja laulamme karaokea. Musiikki liittyy vahvasti tietysti tanssiharrastukseen, jossa olen onnistuneen varvasluudutuksen jälkeen taas voinut käydä. Opetan edelleen 5-13 vuotiaille kahdessa eri ryhmässä hiphopia ja käyn itse nykärissä ja rimpuilemassa breikissä. 




9. Iivari ja ratsastus. On ja pysyy harrastuksena ja rytmittää viikkoja ja päiviä. Koska viikonloput Vehkosuolla vähenevät nyt, voin jälleen osallistua valmennuksiin ja se tuo taas uutta pontta omiin treeneihin.





 10. Olen tehnyt Vehkosuon voiteita pieniä määriä säännöllisesti lisää. Kehäkukkavoidetta on nyt myös myynnissä kuusenpihkavoiteen rinnalla. 

11. Olen yrittänyt etsiä epätoivoisesti kirppikseltä uutta hupparia. Olen hupparin tarpeessa. 


Mitähän kivaa muilla on juuri nyt menossa?










15.10.2018

Kontrasteja


Avasin ikkunan lämmittääkseni huonetta. Vaati supervoimia saada ruho liikkeelle yön tunteina sängyn lämmenneestä pesästä. Pusikkopissa keskellä yötä on sen arvoista. Yön hiljaisuudessa on jotain älyttömän hienoa ja majesteetillista. Vähän uhkaavaa, mutta silti rauhoittavaa. Tuntee totaalisen yksinäisyyden ja samanaikaisesti tietää olevansa tarkkailun kohteena. Amy Winehouse -dilemma. Rakastan näitä kontrasteja. Koska TIEDÄN että ne ovat valinta. Koska kontrastit saavat minut tuntemaan, arvostamaan, tiedostamaan. Olenko kuitenkin jahtaamassa jotain reippaan mitalia. Mietin Hildaa, joka on täällä vuodet ympäri asunut. Ja mietin kodittomia kaduilla. Olisiko Hilda laittanut instaan hengityksen huuruisen kuvan itsestään aamiaispöydässä #freezing #vehkosuo. Vaikka kaupunkikotimme on kaukana luksuksesta, elämme keskinkertaisessa elintasossa, saamme hanasta lämmintä vettä ja valot napista napsaisemalla. Karuilla olosuhteilla tunnelmointi tuntuu väärältä, todellisuuden vääristämistä. Mietin, onko munkeilla tai muilla yksinkertaista elämäntyyliä noudattavilla ihmisillä jatkuva zen-tila. Onnellisuuden tasapaino. Maallisista asioista piittaamaton tyytyväisyys, jatkuva kiitollisuus elämää kohtaan. Ja jos on, niin miten he osaavat nauttia onnestaan, jos elämä ei vedä välillä diippiin shittiin? Toisin sanoen anna kontrasteja. Mutta sehän se täytyy kengättä kävelemisellä tai kovilla penkeillä tuntikausia takapuolen puuduttavilla rukoilusessioilla olla ideana. Kontrastien haku. Mutta mistä munkit vastapainonsa saavat, lepäilevat iltaisin pehmeillä divaaneilla viinirypäleitä nautiskellen? Tuskin. Minä muistan kyllä huokaista ihastuksesta, kun astahdan esteettömästi sisäklosettiin jäädytettyäni takapuolen huuruisissa pusikossa. Tai hämmästellä hulppeita sähkövaloja haparoituani katkokävelevän epävarmuudella yön pimeydessä. (Munkkien vetäminen tähän tarinaan alkaa tuntua tässä vaiheessa omituiselta, joten lopetan.)
Kävimme perjantaina naapurissa synttäribileissä (he eivät tiedä, että menimme myös lämmittelemään). Naapuri-isännän bändi veti ensikeikkansa, isäntä rummuissa. Setti oli lyhyt, mutta vaikuttava. Bändi, punaiset valot, maaseutu, kotibileet. Sanon vaan, että kontrastit. Lauantaina kävimme Porvoon nepalilaisessa (Khukur) syömässä Vehkosuon YouTube-kanavan 200 tilaajan kunniaksi. Pieni perhe juhli suuria asioita. Eikun suuri perhe... 




Nyin kaikki juurekset maasta kellariin. Satoa tuli kohtalaisesti. Tomaatit jäätyivät yhdessä yössä. En ehtinyt niitä pelastaa sisälle punastumaan.




Seuraavana viikonloppuna takaisin Vehkosuolle. Sato oli korjattu ja saunan runko sateelta paketoitu. Lomaa siis. Kepekin oli vaihteeksi mukana. Kasse lähti lauantaina ystävän luokse yökylään. Tuppe sanoi, että nyt on hiljaista ja täytti höpötyksellään koko tilan. Hän viihtyi kuitenkin pitkiä aikoja yksin. Maalaili huurteisiin ikkunoihin kuvia ja väkersi omia pieniä maailmojaan. Kun pyysin häntä kattamaan pöydän ja valmistamaan kalalle kastikkeen, hän lähti iloisena ja innostuneena työhön. Puolen tunnin kuluttua saavuimme savustetun kalan ja keitettyjen perunoiden kanssa sisälle. Hän oli levittänyt lautaset ja tehnyt kastikkeen, aterimet, juomat, voi ja leivät puuttuivat. Hän oli tehnyt kuitenkin kaksi arvoitusta. Toinen arvoitus oli kirjoitettu paperilautaselle ja se kuului: Arvaa mikä kuvio paperilautasen toisella puolella on. Ja viereen oli piirretty vihje > . Innoissaan hän odotti meidän vastaavan jotain. Minä vastasin silmä ja Keimo vastasi sydän. Oikea vastaus oli kolmio. Toisessa arvoituksessa pöydälle oli pinottu kolme juomalasia ja meidän piti arvata, minkä lasin alla pallo oli. Minä arvasin oikein, alimman, joten sain luvan aloittaa aterian.




Sairaan kaunis maailma


Sunnuntai oli lämmin. Ennätyksiä ympäri maan. Kylmyydestä ei tietoakaan. Iloitsin, enkä edes potenut ilmastonmuutostuskaa. En pode sitä koskaan. Teen valintoja ja katson mitä tapahtuu.




Lisää sadonkorjuuta Vehkosuon YouTube-kanavalla.

18.9.2018

Tynnyri (kun en muutakaan keksinyt)




Enpä ole sitten toukokuun harmitellut sitä, että sisällä on kylmempi, kuin ulkona. Enkä harmitellut nytkään. Tai harmittelin, että sisällä oli kylmä, mutta astuessani ulos, tuntui aiemmin viileähkö ulkoilma mukavan lämpöiseltä. Vanha kunnon "lyö vasaralla varpaaseen" -metodi. 

Tynnyrit olivat täynnä vettä. Vettä tulee oikeastaan yli äyräiden. Harvemmin tulee käytettyä sanaa äyräs. "Laitapa se kuuppa roikkumaan siihen tynnyrin äyrääseen!" Saunavetenä käytämme tynnyrivettä. Kaivon vettä saa odottaa kevääseen.

Avasin ulkovessassa istuessani puhelimesta vahingossa etukameran. Miten voi alakulmasta kurkistava kaksoisleukainen minäkuva nolottaa yksinäistä itseä niin paljon, että silmät muualle suunnattuna yrittää poistua sovelluksesta. 
Vessapaperi oli muuttunut kosteuspyyhkeeksi. Se olisi ollut miellyttävää käyttää, jos siinä olisi lukenut kosteuspyyhe, mutta nyt se vain oli kosteaa vessapaperia. Pyyhin ristiriitaisin mielin. 


Lounaan ainekset.

Kahdella lapsellamme kolmesta on erityisiä synnynnäisiä ominaisuuksia ehkä voisi sanoa jopa häiriöitä. Olemme kuitenkin oppineet näiden kanssa elämään kutakuinkin normaalia elämää. Onneksi kolmannen kanssa asiat ovat lutviutuneet kutakuinkin vaivattomasti. Muutta mutta, miten ihmeessä suhtaudun siihen, ettei hän syö sieniä? Kammottava epäkohta. Toiveekkaana aloin lukea Vauva.fi:stä löytämän otsikon "8-vuotias tyttäreni ei suostu syömään sieniä" alla olevia vastauksia, mutta pian sain järkytyksekseni todeta, kuinka vihamielisesti toiset äidit suhtautuivat "8-vuotias tyttäreni ei suostu syömään sieniä" -kirjoittajaan. "Älä pakota, relaa, aiheutat syömishäiriön, älä tee numeroa, itsekään et syö varmasti kaikkea, tyrkyttäminen aiheuttaa syömishäiriöitä, kammo tulee varmasti." 
Voi voi, sääliksi käy aloittajaa. 


Olin varma, että parsa kuoli kuivuuteen. Nyt se pistää kuitenkin pikkuista parsaa tulemaan.

Leikki sikseen. 
En löytänyt oikeasti kuin viisikymmentä puolukkaa. Varmasta puolukkapaikasta en yhtään. Mihnä ne meni? Nyt ei ole puolukkaa eikä mustikkaa. Mutta sieniä on ja tulee olemaan. Kasvimaalla odottavat puna- ja keltajuuret sekä porkkanat, että saisin kellarin siivottua entisistä. Teen kaikkea muuta, jotta ei tarvitsisi alkaa siivota. Odotan sopivaa hetkeä kiristää lapsia tekemään työn puolestani. 


 
Sovitaan, että sä syöt mun sienet. 


Hyvää viikon jatkoa!

🖤