7.11.2016

Puisevaa puhetta

Riikan katutaidetta


Voi kunpa voisin uskoa ihmiskunnan järkiintyvän ja pystyvän pysäyttämään ilmastonmuutos. Säälin itseäni ja pateettisuuttani, etten usko meihin. Uskon kyllä mahdollisuuksiin teoriassa, mutta jos me emme jaksa, jos et sinä vaivaudu ja jos en minä viitsi tehdä sitä nyt, niin kuka ja koska? Minäpoika se kierrätän, jätän lihan syömättä, elän osan vuodesta ilman sähköä, valitsen mielelläni matalapalkkaisen työn jonne voin kävellä tai pyöräillä, kasvatan omat vihannekset, säästän vettä ja säännöstelen sähkön käyttöä, ostan harkiten ja opetan lapsiani tekemään samoin. Mikä minä olen silti mitään sanomaan. Perheessä on kaksi autoa, ikuisesti teollisia vaippoja kuluttava teini-ikäinen, kaasua tuottava hevonen ja moottoripyörä, tiski- ja pyykinpesukone sekä lämminvesivaraaja. Ei tästä tule mitään. Shit shit shit.

Aikuinen ihminen, kuten minä, voi joskus omata mielipiteen. Sellaiselle pitäisi olla vielä perustelut, jos haluaa olla vakavasti otettava eikä ainoastaan vain mielensäpahoittaja. Mutta minä en osaa tätäkään perustella ja lisäksi minulla meni yöunet ja hermot ja sitten tuli vielä tämä yksi dokumentti tähän päälle piinamaan. 

Olen jopa itse yllättynyt, miten sisälläni alkoi sihistä, kun ajoin iltahämärässä Vehkosuolle pari viikkoa sitten. Kun en kuitenkaan ole sellainen klassinen puunhalaajatyyppi. Eli hitot minä puista, niitä kasvaa lisää, mutta metsä ja kaikki ne helvetin metsät, jotka eivät enää KOSKAAN tule entisten tilalle. Anteeksi nyt, mutta kun tämä tunnekuohu taas vahvasti pyrkii päälle. Se metsäkone, joka siellä honkametsissä raivasi yötä myöten on perkeleestä. Ja kun en voi mennä ja raivota ja itkeä ja huutaa ja kiukuta, koska siinä on jonkun toimeentulo, perintö, omistaminen, kirjanpainajatoukkaa täynnä oleva runko, ehkä velan maksu tai pahimmassa tapauksessa sairauden tuomien kulujen kattaminen. Ne puut nyt vaan ovat oleet siellä pitkään, niin pitkään, ettei niitä voi millään perusteella joku yksi ihminen omistaa. Voiko maatakaan loppujen lopuksi omistaa. Ei voi. Ei vaan voi! (Ja kaikki caps lockilla huutaen). Valkoiset oli väärässä ja intiaanit oikeassa; maata ei voi omistaa.

Ei siinä, sotkettuun, revittyyn, ruopattuun ja raadeltuun maahan istutetaan kyllä puita ja saadaan kivaa metsäpeltomaisemaa. Toiminta ei nyt vedä vertoja sademetsän hakkuuseen, mutta paria korppia, pöllöä, kaurista ja muutamaa muuta eläintä saattaa hiukan nyppiä, kun niiden koti lähtee niiltä kysymättä nätisti nipussa kohti metsäyhtiötä. No, onneksi on oikeudet, joten me jokamiehet saamme edelleen rämpiä risukasoissa. Käydään katsomassa sitä ainutta siemenpuuksi jätettyä, joka myrskyssä ottaa sekin kaatuakseen. Metsän poika tahdon olla joo.  

Nyt kaikki metsän omistajat ja tuottajat siellä, että ei taida tyttö ymmärtää metsänhoidosta mitään. No ei ymmärräkään. Olen naiivi ja tunteikas samoaja, joka narisee "ku se yks metsä siin lähel oli mulle tärkee". Varmasti mittailisin itsekin runkoja setelimitalla, jos niitä omistaisin, joten kertokaa, että kannattaako metsän ja sen ekosysteemin kannalta laittaa kaikki kerralla nurin? Painaako vaakakupissa metsästä saatu mielihyvä ja muut arvot koskaan euroja enemmän? 
Tiedän, että Suomen pinta-alasta on metsien peitossa 75% ja puuston vuosittainen kasvu on poistumaa suurempi. Ihmisessäkin on melkein saman verran vettä, mutta muutaman prosentin nestehukka heikentää toimintakykyä ja 20% hukka tietää kuolemaa. Päätehakkuita on vuodessa vain vajaa prosentti metsäpinta-alasta ja uusi metsä on aina istutettava vanhan tilalle. Valtio jopa tukee metsänomistajaa, jotta metsiemme ekologinen kantokyky säilyisi. Monimuotoisuutta yritetään erilaisin toimintaohjelmin suojella, mutta ohjelmiin liittyminen ja niiden noudattaminen on kuitenkin metsänomistajalle vapaaehtoista ja varsinkin eteläisemmän Suomen metsänomistajan piireissä vähemmän suosittua. Tilalle kasvatettu puupelto ei vastaa enää metsää sosiaalisessa eikä kulttuurisessa merkityksessä. Mutta Suomen Metsäyhdistys är yyn, "metsä kuuluu kaikille",  mielestä metsää ei vahingoiteta kuin sen verran, että luonto voi palautua muutoksesta. Toisin sanoen turpaan vaan sen verran, kun keho kestää horjumatta. Onnistuukohan tämä metsien monimuoroisuuden säilyttäminen, kun ostajalle ja myyjälle pitää tulla siinä ohessa hyvä mieli också. Mitä mieltä ovat metsässä eränkävijät? Tuokaa nyt joku vähän valoa tähän pimeään päähäni. 

No, se, minkä takia ne puut tuli mieleen, oli dokumenttielokuva Before The Flood. Katsottavissa kokonaisuudessaan YouTubessa. 




Think:
What you eat
What you buy
How you get your power 




T: Confused treehugger


18.10.2016

Tilinpäätös



Himmeästä (ei niinku sillee himmee) kuvasta alla voinen vetää jonkinlaisen satokauden ynnäyksen ja tehdä päätelmiä kunkin maahan upotetun siemenen menestyksestä ja menetyksestä. Himmeähköstä kuvasta voinen päätellä myös sen, että myöhemmät kylvöt ovat jääneet merkitsemättä. Liekö vajaavaiseksi jääneet merkinnät huolimattomuutta, saamattomuutta vai ajan puutetta, jäänee arvoitukseksi asianomaisen puutteellisen itsekritiikin ja ulkopuolisen painostuksen puutteen vuoksi. Määrät olen arvioinut hatariin muistikuviin perustaen 10 litran ämpärimitoissa. 




Avomaa:

Punajuuri: Laatu ok, mutta kokovaihtelua paljon. Kylvin lisää myöhemmin itämättömäksi jääneen palsternakan ja pinaatin tilalle. Kellariin 2 ämpärillistä (osa maassa vielä).
Lanttu: Laatu hyvä, mutta juuressa kaalikärpäsen toukkia. Leikkasin huonot osat radikaalisti pois kuten viime vuonna sopivaksi menetelmäksi totesin. Kellariin 3 ämpärillistä.
Juuripersilja: Pitkin kesää syömme lehtiosia ruuassa ja leivän päällä, pilkon juuret pieniksi ja kuivaan maustesuolan sekaan, sekä säilön keittojuurekseksi. 1/2 ämpärillistä.
Palsternakka: Ei itänyt.
Porkkana: Hyviä ja isoja keltaisia porkkanoita, säilyvyys niissä hyvä. Osa porkkanoista kuitenkin monihaaroittunut "sumppuja" tai lyhyeksi jääneitä. Kellariin 4 ämpäriä (osa maassa vielä).
Kyssäkaali: Hyvä sato, syöty kuitenkin vähänlaisesti raakana (saamattomuutta). Kellariin 3 ämpärillistä (osa maassa vielä).
Parsasalaatti: Satoa koko kesän. Kun muutettiin pois, aloin ottaa nippuja juurineen ruukkuun viikolla syötäväksi. Lehdet pysyivät hyvänä ja mieli hyvänä, kun saimme omaa salaattia pidemmälle.
Sokeriherne: Luotettava sato, mutta laiskat syöjät. Sato on niin aikaisin, etten säilö mitenkään.
Kesäkurpitsa: Vähensin kylvettäviä siemeniä puoleen, mutta satoa oli vieläkin liikaa. Suorakylvö maahan toimi jälleen hyvin, kun vaan malttaa odottaa maan lämpenemistä. Säilötty vain muutama raastepussi pakastimeen.
Sipuli: Ostin alekorista istukkaat ja sain kiitettävästi satoa. 1 1/2 ämpärillistä.
Leikkopapu: Valmistui aika myöhään. Käytin arviolta noin 3 litraa ja säilöin siemeniksi desin papuja.
Salkopapu: Täysin hoitamatta jääneenä sain litran syötäväksi.
Härkäpapu, jätti: Jokin kärpänen riivasi näitä. Ei hyvä. Vain muutama onnistunut palko.
Jättikurpitsa: Liian myöhään. Viimeksi kun näin, niin kurpitsa oli tennispallon kokoinen. 
Herne: Suoraan syötäväksi 2 – 3 litraa.
Peruna: ämpäritolkulla. Myös säilötty kaksi ämpärillistä kellariin

Kasvihuone:

Tomaatti:  Eri lajeja n. 12 – 15 tainta, omia kasvatteja ja saatuja taimia. 4 ämpärillistä. Vihreistä pimeäkypsytettynä loput 1/2 ämpärillistä.
Kasvihuonekurkku: 1 1/2 ämpärillistä.
Basilika: Nypittäväksi 
Kurpitsa: Joku laji, jonka luulin olevan kasvihuoneeseen kasvoikin jalkapallon kokoiseksi pyöreäksi. Koristeena pihalla.
Munakoiso: Jotain uupui tai oli liikaa, koska kukista kehittyneet alut mätänivät pois.

Metsä:

Kanttarelleja: 3 – 4 ämpärillistä. Syöty, pari litraa pakastettu.
Suppilovahveroita ja mustatorvisieniä: Kuivattuna 5 litraa.
Mustikoita: 1 1/2 ämpärillistä pakastettuna.
 Villivadelmia: 5 litraa pakastettuna.

Kotipiha:

Punaviinimarjamehu: 15 litraa pakastettuna/kellarissa.
Kriikunamehu: 4 litraa kellarissa.
Omenahillo: 4 litraa lasipurkeissa kellarissa.

Tähän meidän omalla painollaan etenevään TuValliseen elämäntapaan eli tuottavaan- ja varastoivaan elämäntapaan (Harmaan torpan emännän blogista pihistämäni termi) voidaan liittää myös kesäkuun lopusta elokuun puoleen väliin pellolta niitetty tuore ja kuiva heinä hevoselle, ruuan valmistukseen ja sittemmin myös lämmitykseen käytetyt polttopuut, lähdevesi juotuna ja kaivovesi pesuun sekä aurinkoenergia jääkaappiin ja pikkuelektroniikkaan (poikkeuksena kesän aikana pyykin pesu kerran viikossa koneellisen verran).


 
 









14.10.2016

Hallitsematonta

Ei tässä sen kummempia ole tapahtunut. Tuttujen elämissä on. Liikaakin. Paljon olisi voinut jäädä tapahtumatta. Yritän asettaa niitä perspektiiviin. Kaikkea ei mieli käsitä.

Syksy on jo pitkällä. Olen töissä koulunkäynninohjaajana. Ryhmässä saan soveltaa. Hajoita ja hallitse ja päinvastoin. Langanpätkiä, joita seurata. Sää on ollut armollinen. Vähän sadetta, paljon sadonkorjuuta. Hevosen on nyt hyvä olla siellä missä on. Minun on nyt hyvä olla (siellä missä olen). Lapset tutustuvat lentokoneeseen syyslomalla. Riika it's gonna be. 


24.8.2016

Tiu tau tiu tau tilitali tittan


Ensimmäinen viikonloppu loman jälkeen vietetty Vehkosuolla. Oli rentouttavaa. Ruoho oli kasvanut parissa viikossa paljon ja paikka näytti vähän koskemattomalta. Kasvihuone ja -maa suoranaisesti tursusi vastaan. Keräilin tovin itseäni, jotta uskalsin sinne inventoimaan. Mitään en haluaisi jäävän hukkaan, mutta säilömiselle ei meinaa jäädä aikaa sadonkorjuulta. Pitäisi ehtiä elää muutakin elämää sen ympärillä. Kiire on kirosana.

Lapsille tuli outo kuumetauti, hourailua peräkkäisinä öinä vaikkei kuume korkealta vaikuttanut. Tuppe näki pelottavia papereita ja isot "jutut" veivät kaiken tilan. Kassen mielestä rappuset alakertaan olivat kilometrin pitkät ja ovi kaukaisuudessa. Yö on se aika, kun realistiminä on vahvimmillaan. Myrkkymarjoja, sieniä, pölyäviä maamunia, hulluruohoa...

Hengissä kuitenkin vielä. Utuiset aamut ja lämpimät päivät sopivat maleksivaan tunnelmaan. Metsässä on niin paljon sieniä, että vähän harmittaa. Askeleen päässä metsässä kasa mustatorvisieniä. Pidän niitä henkilökohtaisesti sienimaailman kuninkaina. Keimo keräsi mustikkaa ja puolukkaa. Hirvikärpäset leikkivät päässä vaikeastitavoiteltavaa. Niitä ei edes saunominen haittaa. Satoi välillä ja sitten taas paistoi aurinko teepaitakeliksi asti. 


Vehkosuon trendsetterit.
 

Elsa kysyi edellisen postauksen kommenteissa Kepestä näin:

Mutta haluaisin kysyä, mitä teidän esikoiselle, erityiselle kuuluu? Hänen vuokseen aloin alunperin blogia lukea. Mutta hän on viime aikoina ollut vähän teksteissä ja kuvissa. Saanko kysyä, asuuko hän kotona? 


Itsellänikin kun on erityinen esikoinen, niin siksi luen mielelläni blogia, joissa on vertaisia. :) 

Ja minä vastasin näin: 

Moikka Elsa! Kiitos, kun olet jaksanut seurata löpinöitäni. On totta, että Kepe on ollut vähemmin kuvissa ja jutuissa. Mietin itsekin, miksi näin on. Kepe on kyllä kotihoidossa ja kesällä varsinkin olen tai olemme lomien takia vielä enemmän "kiinni" toisissamme. Tuo Helsingin reissu tehtiin silloin, kun Kepe oli hoidossa, niitä omaishoidon vapaita, mitä minulla on. Yritetään aina hoitolomien aikana tehdä tavislasten kanssa jotain sellaista, jota muutoin ei Kepen vuoksi pääse tekemään. Ehkä osasyy siihen, että Kepe on jäänyt ulos kirjoituksista on, että yritän elää mahdollisimman tavallista elämää. Ei siis niin että haluan peitellä tai kieltää mitään, mutta kun arki on mitä on, ei sitä itsestäänselvyytenä enää oikein jaksa kirjoittaa blogiin. Ihmisten myötätunto voi kääntyä myös joskus tarkoitustaan vastaan, jolloin tulee tunne, että onhan tämä välillä aika paskaa. Ehkä hiukan vaakakupissa painaa sekin, etten voi saada Kepeltä mitään omaa mielipidettä tai kommenttia kirjoituksiini toisin kuin kahdelta muulta tytöltä. Mutta pidän kuitenkin kommenttisi mielessä eikä se turha ollut, kun se pisti miettimään asiaa. Kepe siis on ja pysyy meidän perheen arjessa. Mihin näistä pääsisi ;) 

Niin se on, mutta Kepe voi ihan mukavasti. Omissa maailmoissaan suurimman osan päivää, mutta mukana siinä sivussa. Pallo ei ole enää pitkään aikaan ollut elämän keskiö, mutta hihat ja niiden vetäminen pitkiksi, kädet peittäväksi tuubeiksi on. Ne nyhrääntyvät jo kertakäytöstä rei'itetyksi pitsiksi. Hiusten repiminen on ollut tauolla ja tilalle kasvaneisiin on tullut voimakas kihara. Päivämme rytmittyy Kepen hoitamisten rytmiin; pukemiset, ruokailut ja vaipanvaihdot sekä siirtymät ja seurustelut. Kepen oma jutteluääni kuuluu aina taustalla, usein öisinkin. Jokainen aina vuorollaan antaa huomiota jollain tavalla koskettamalla tai höpisemällä. Kepe itse sitä harvoin vaatii.  

Noin, kirjoitinpa, ei tämä nyt niin vaikeaa ollut. 




Syksyn tullen sieniä kasvaa Vehkosu-o-olla,
:,:Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla.:,:
Tiu tau tiu tau... 





16.8.2016

Homman nimi on se


Että:

Loppui loma
tuli kova
arki.

Kauhea hoppu
ihan loppu
järki.

Väärässä valossa
juoksee talossa 
vesi.

Kaikki tässä
langanpäässä
heti.

Sykkii rytmi
siihen pyri
sekaan.

Riistetty vapaus
tulevasta lupaus
mukaan.



  
Onneksi oli viime viikonloppuna Flow-festivaalit. Sai siirtää ajatusta ja jättää miettimiset muille. 
Nyt tuli mieleen kuitenkin yksi kesän kohokohdista; retki autolla kolikkoa heitellen. 

Kolikonheittoretki:
1. Tarvikkeet: auto (tai muu menopeli), kuski (mies tai vaimo tai ystävä), repsikka eli kolikonheittäjä (vaimo tai mies tai ystävä), matkustajat (lapsia tai muita äänekkäitä), kolikko (kaikki valuutat käy). 
2. Säännöt: Heitä kolikkoa joka risteyksessä. Kuvapuoli – vasen, numeropuoli – oikea.
3. Lisäohjeet: Liittymät tai muut vastaavat; kuvalla suoraan ja numerolla liittymään. Liikenneympyrä: kolikolla selvitetään, jos ehditään, ENNEN ympyrää vastaavasti kuin liittymissä; kuva jatkaa, numero poistuu, kunnes saadaan poistumahaara selville. Jo aiemmin käytyyn paikkakuntaan ei palata vaan otetaan uusintaheitto tai ohitetaan risteys/liittymä.
4. Pysähtymiset (omat tavoitteet): Jäätelökioski, uimaranta, nähtävyydet (saa poiketa kohtuudella reitistä, mutta reitille palataan poikkeamisen jälkeen) sekä ravintola.
5. Päättyminen: Sovitaan kellonaika tai kilometrit, esim. etäisyys kotoa. 



Kartassa punaisella menomatka, jossa ei näy kaikki pienimmät käännökset. Vihreällä merkitty paluumatka tultiin suorinta tietä. Kotimatkalla päätettiin lähteä vielä Nastola Cruisingia katsomaan. 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että suunnan valitseminen kolikolla on hauskaa, kun siihen avoimin mielin heittäytyy. Jokainen risteys on uusi seikkailu. Aluksi omat ennakko-odotukset meinaavat painaa päälle ja vastakkaiset valinnat tuottavat pettymyksiä. Loppujen lopuksi tulee tehdyksi valintoja, joihin ei päätyisi kuin sattumalta. Loviisassa tulisi käytyä muutenkin. 

Kouvola, Käyrälampi   
Verla, vanha tehdasalue.
Jaala, Kelopirtti.
Nastola, Nastola Cruising

Vehkosuolla me vain olimme. Keimo vaihtoi yläkerran ulko-oven toiseen vanhempaan. Kettu vei yhden kanan, Tamaran. Kävi pihasta nappaamassa, senkin. Edellisenä päivänä ihan neniemme edessä näyttäytyi ja seuraavana päivänä palasi poissaollessamme. Se hinta vapaudesta oli kai maksettava. 
Sitten oli syntymäpäivät. Keimo teki lahjaksi wokkia vieraille. Oli kivaa, paitsi että vieraat lähtivät liian aikaisin, kuin lastensynttäreiltä. Suhtauduin siihen, kuin lapsi (nyyh). Kävi sukuakin. Pelasimme krokettia ja purkkista. Ei tullut kuin kaksi haavaa ja yksi epäselvä nyrjähdys. Sen se tekee. 

Sitten oli Helsingin reissu. Yksi yö ja paljon kävelyä. Hietsun kautta K-kauppaan ja hotellin suihkuun. Nenä meni tukkoon ilmastoinnista, mutta en valita. Maanantaina museoiden aukioloajat tarkoittivat suljettua. Kerrankin kun olisi ollut Kiasma-tunne. Ostin kuitenkin täydelliset äiti-farkut Levikseltä. Ratsastan muodin harjalla hetken ja kun ne lakkaavat olemasta, ratsastan ne muuten vaan loppuun. Kun köyhä käyttää rahansa kalliiseen, ne loppuu. (Vehkosuolainen sananlasku.)

Sitten kasvimaalta ja -huoneesta kaikkea. Kurkkuu, tomaattii, punajuurta, perunaa, salaattii, yrttei, kesäkurpisaa, persiljaa, herneit, sipulii. Kasse tienasi mustikoilla kesärahaa. Kahdeksan ämpärillistä  putsattua marjaa ja palkka puhtaana käteen. Kyllä olin vähän ymmyrkäisenä. 

Iivarista tuli kesän aikana pihahevosmaskotti. Tuli aamiaispöytään niin, että piti vähän ojentaa. Ja vähän nauraa. Sen kanssa oli myös paljon maastolenkkejä. Nyt Iivari on Usvalaaksossa, jossa tunnelma on vallan luksus. Maneesissa saa peilailla. 

Kesätöissä.
Se vanha ovi.
Jollain "muullakin" on jano.
Aamuheinät ja asuvalinta.
Hietsu
Kiasma, kiinni
Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta
 
Täytin (itseäni).
Tiimipeli
Uudet puitteet
Tämänkin kuvan otti Keimo.


Lähdettävä pois
jotta palata vois
koskaan.


Runo on mun.