Maansiirtokoneet

Se oli sitten maansiirtoviikonloppu. Keimo askarteli puusta ja maakuopasta löytämistään rautakehikoista traktoriin "kauhan", jolla on kottikärryä kätevämpi siirrellä aineistoa. Ensin siirtyi hiekkamaata metsäkuopasta perunamaalle ja sitten polttopuuta (A -> B) ja sitten kasvihuoneen pohjaksi kaivetusta alueesta pintakasvusto vanhan kaatopaikan päälle peittomaaksi. Minä puolestani kaivoin jälleen kasvimaata. Tällä kertaa laajensin kaivamalla aidan sisäpuolelle jättämäni reunuksen myös mullaksi. Totesin viime kesänä, että ruohoreunus on turha, kävelen ja työskentelen kuitenkin kasvimaalla ja reunuksen kasvuston kontrolloiminen tuo lisätyötä. Reunuksista tuli jonkin verran lisää tehokasta kasvutilaa. 

Tuosta maan kaivamisesta ja siirtämisestä lapionvaraisesti. Sen on varmasti moni todennut, että hitaasti se edistyy. Pitkäjänteisyyttä kasvattavaa puuhaa ja jos työ on mittasuhteiltaan sen verran laaja, ettei se yhdellä rykäisyllä valmistu, on pisteen tai pilkun laittaminen vaativaa. Ruumista alkaa kolottaa, nälkä huutaa muuallakin kuin omassa vatsassa, jano, hiki, kadonnut ajantaju, vesisateesta läpimärät vaatteet, pimeä, mutta lopetus... se on aina "vielä yksi lapiollinen" -päässä. Kun sitten lopulta herää todellisuuteen ja tajuaa pystyttää lapion maahan ja irrottaa kätensä siitä, huomaa olleensa jossain tiloissa.

Flow ( psykologi Csíkszentmihályin mukaan)

Tehtävällä on selvät päämäärät.

Yksilön keskittyminen on täydellistä.

Oman minän arviointi vähenee.

Ajantaju katoaa.

Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.

Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).

Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.

Tehtävä on itsessään palkitseva.

Mutta Csíkszentmihályi jatkaa:

Flow on mahdollista kaikissa töissä, mutta sitä on vaikeampi saavuttaa yksinkertaisessa, itseään toistavassa toimessa. Työn täytyy olla tarpeeksi haastavaa, ja siihen on mentävä innolla mukaan. Työntekijä tarvitsee myös häiriöttömän tilan.

Miten niin vaikeampi saavuttaa yksinkertaisessa työssä. Toisaalta, minun kyvyt ja tehtävän vaativuus on tässä työssä kyllä tasapainossa. Kontrollin kanssa on sitten asia erikseen. 

Tehtävällä on selvät päämäärät.

Oman minän arviointi vähenee.

Ajan taju katoaa (lapset?!)

Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.

Kasvihuoneelle on nyt osoitettu paikka. Se mietittiin suurinpiirtein saunan lauteilta katsellen ja lopullisesti huudellen pihan toiselta puolelta "Oisko se tässä?" toiselle puolelle "Joo!".

Puotimaalla

Ennen viikonlopun rientoihin paneutumista, haluan mainostaa pikkuserkun, Liisa Mattilan, Puotimaalla -luomu ja lahjatavarapuotia. Puoti sijaitsee Korialla, Liisan kotitilalla, jossa hän miehensä kanssa viljelee jo toisessa sukupolvessa tilan peltoja. Luonnonmukaiseen viljelyyn on siirrytty vuonna 1995. Puotimaalla on myös nettikaupassa sekä facebookissa.

Tilan päätuotteita ovat luomuviljat sekä myös mustaherukka (myös mehut), mutta sen lisäksi  Puotimaalla -kaupasta löytyy esimerkiksi Suomessa valmistettua luomukosmetiikkaa. Minä sain käytööni Mustaherukka-sarjan kasvoemulsion ja kasvoveden. Nämä, jos jotkut toimivat minun kaltaisella kärsimättömällä (all-in-one) ihonhoitotuotteiden kuluttajalla. Varsinkin Vehkosuon viileisiin aamuihin – kun kylmän kostea aamupesu saunalla on liikaa – tämä ruusuvedettä ja muita hoitavia aineita sisältävä kasvovesi on silmät avaava pelastus. Kasvovoiteelle ei tuntunut olevan puhdistuksen jälkeen edes tarvetta. 

Yhteystietoja:

Puotimaalla nettikauppa

Puotimaalla facebook

Mäkelänmäki 34

45610 Koria
Suomi

Puotimaalla logon ja etiketit on suunnitellut siskoni Tiia Javanainen.

Liisa ja Tommi Mattilan tilasta ja toiminnasta voi lukea lisää  "Luomuviljelijöitä toisessa polvessa" -artikkelista.

Innoitukset

Tällä hetkellä minua innoittaa:

Ratsastus ja Iivari

Iivari on mennyt vihdoin askeleen kehityksessä eteenpäin. Lihaksisto, tasapaino ja mielenhallinta on sekä minulla, että hevosella kehittynyt ja olen alkanut nauttia vihdoin laukkaharjoitteista tämän hevosen kanssa. Ratsastin I-tason kilpailussa Iivarilla ensimmäisen helppo-C ohjelman ja tunsin, että se pystyy tarvittaessa antamaan parastaan. Hyvä valmentaja on kannustanut eteenpäin ja lisännyt motivaatiota itsenäiseen harjoitteluun. Lisäksi ratsastus ja valmennus muilla osaavimmilla hevosilla on antanut perspektiiviä ja kannustaa jatkamaan samalla reseptillä. 

Kotka

Jovelan talopäiväkirja -blogissa suositellun linkin kautta löytynyt virolaisen Juras Erglisin eli pesivän merikotkan web-kameran seuraaminen on samaan aikaan tylsää ja äärettömän jännittävää. Kuukauden jaksoimme Keimon kanssa vahtia kotkapariskunnan vuorottaista haudontaa. Sitten pesään alkoi ilmestyä haukia ja eräänä päivänä siipien alta paljastui kuoriutunut poikanen (pesässä oli alunperin kaksi munaa, mutta toisen pääsi tuhoamaan joku ulkopuolinen lintu pariskunnan poissa ollessa). Olen saanut ystäviäkin mukaan vahtimaan kotkateeveetä ja huvittuneena laitamme viestejä tapahtumista, kuten "kolmas hauki". Kaiken jännityksen lisäksi kameran kautta saa kuunnella keväisen metsän ääniä.

Puutarhan ideointi

Nimenomaan ideointi. Vaikka tämän kevään hyötypuutarhan aion tehdä pitkälti edellisvuotta toistaen, tekeminen vaatii välillä potkua persuksille ja potkua haen pienistä pätkistä ohjelmia, selaamalla vanhoja lehtiä (Lantliv) tai vaikkapa pinterest-kuvia, jotka voivat olla kaukana todellisuudesta, mutta fiilistelytarkoitukseen sopivia. Tanskalaisen maajussin jäätyä tauolle, voi Yle Areenasta  napata ohjelmia, kuten Trädgårds måndag (Puutarhamaanantai) tai katsella ja vain katsella Bønderövenin uusia jaksoja tanskan telkkarista. 

Miehen harrastus

Kävin katsomassa cross country-kisoja ja oli aika jännää. Mutta parasta miehen harrastuksessa on sen lisäksi että on kiva nähdä toisen olevan niin kiinnostunut jostain, se,  että voi saunan lauteilla kuunnella kiinnostuneena toisen yksityiskohtaista selitystä ja sitten kohta hyvällä omallatunnolla jaaritella omasta harrastuksesta nauttien joka hetkestä.

Kuva: Pauli Keisanen

Pipot

Pipojen tekemisessä ei ole mitään järkeä. Teen niitä silti aina vain lisää ja laitan kauppaan ja säilön varastoon. Liikenne on hiljaista, mutta saan kaupan ylläpitämisestä kiksejä pelkän mielikuvituksen avulla.

Tanssi

Nivelrikkoinen varvas kivistäen, mutta niin pitkään kun itkemättä voin. Päätin osallistua Studio Dance Pitin kevtnäytökseen nykärin jatkoryhmään. Vaikka se vie yhden tärkeän viikonlopun, pitää muistaa, ettei näitä näytöksiä kuitenkaan lopun ikää tanssita.


Tietenkin innoittaa Vehkosuo.

Aina ja ikinä

Piti pistää ylimmäiseksi tämä kuva, jossa todistettavasti teen jotain. Olin perjantaina humputtelemassa, kun taasen Keimo vietti lasten kanssa aikaa Vehkosuolla. Kasse ja Tuppe purskahtivat erikseen ja yhdessä itkuun kuullessaan, että tulen Vehkosuolle vasta lauantaina. Olin kuulevinani itkun seasta sanat taas ja aina ja ikinä ja koskaan. 

En tässä sen enempää lähde puolustelemaan tai perustelemaan menojani, mutta ehdin kaikesta huolimatta viikonlopun aikana lakaista ja tiskata koko rahalla. Tuli kokeiltua myös ulkona syömistä; alkupalaksi lämmin tomaattipasta ja kolmen sekunnin päästä samalta lautaselta pääruoaksi kylmä tomaattipasta. Aurinko ei vielä polttanut vaan lämmitti, mutta tuuli rankaisi ilkeästi puhaltaen paidan helman alta. Astioiden kalske kuulosti tutulta ulkoilmassa. Illalla minulle sanottiin, onneksi tulit, saimme pitsaa.

Lapset pääsivät iloitsemaan joululahjastaan, ohjattavasta autosta, joka jouluna tuotti pettymyksen koska se oli liian tehokas sisätiloihin ajettavaksi eikä ulkona kelit pidelleet. Nyt auto otettiin vihdoin mukaan ja leikit rytmittyivät auton latauksen ympärille – puolen tunnin lataus (aurinkovoimalla) ja muutamien minuuttien ajo, lataus, ajo jne. Kokeilin ja olihan se kieltämättä hauskaa. Sunnuntaina Tuppe heräsi flunssaisena, sai parka tylyä palautetta kevätauringon armottomuudesta. Päivän jaksoi toinen vielä rakennella ja touhuta, mutta illalla nuutui kuumeissaan sänkyyn potemaan. 

Palaan ylimpään kuvaan mainitakseni, että siirsin maa-artisokan kasvimaan ulkopuolelle häiriköimään. Satoa se antoi taas ison kapan verran, mutta levittäytyy liian tehokkaasti kasvimaalla. Kuvan kattotiilillä reunustettu alue tulee olemaan monivuotisten yrttien tanner. Siellä onkin jo mäkimeirami ja ruohosipuli odottamassa kavereitaan, joita suunnitelmien mukaan ovat ainakin: lipstikka, timjami ja joka toinen vuosi vaihtuva persilja (mahdollisesti myös kumina), saksan kirveli ja korianteri. Näistä yrteistä, kuivatusta juuripersiljasta ja palsternakasta sekä karkeasta ruususuolasta saa maukkaan yrttisuolan.

Kuulimme kurjet ja palokärjen sekä kanalinnun pulputusta. Keimo koversi puusta pöntön pikkulinnuille. Niitä monta laitumen reunalle ötökkähaaviksi. Kurppa lenteli iltaisella saunan yli: kurt kurt kurt tsip.

Alussa oli Vehkosuo – liikkuva kuva

Pääsiäinen vietetty. Vehkosuon päivitys on tällä kertaa videon muodossa.
Pilke silmäkulmassa.

Påsk(etonta) paskha(a) eli mukavaa pääsiäistä

 

 

Valo voittaa pimeyden,

 lämpö kylmyyden 

ja elämä voittaa kuoleman.

Toivon kaikille pupuja, tipuja, rairuohoja, munia, kukkoja, narsisseja, pajunkissoja, hiirenkorvia, hedelmällisyyttä, mämmiä, ylösnousemuksia, vaelluksia, ruokaa, kokkoja, iloa ja rauhaa. 

 Me lähdemme V-suolle.