Alussa oli vehkosuo : elokuuta 2019

Stetson, Iivari ja minä.

Tämän tekstin lopussa käsittelen aihetta sää ja sen vaikutus viljelyyn. Yhteispostauksessa olevat blogit löydät myös lopusta.

Heinäkuu, jos voisin jollain tavalla kuvailla sitä vuosittaista tunnetta. Kun kaikki on niin läsnä, että onnellisuus muuttuu luopumisen tuskaksi. Kokemukset ovat niin täynnä väriä, valoa, lämpöä ja pysähtyneisyyttä, että niiden omistaminen tuntuu rikokselta. Muutun levottomaksi ja rauhoitun vasta, kun kaikki hiljenee illalla; lapset omissa sängyissään, mies vierellä, hevonen karsinassa ja hiljaisuus ympärillä. Hetki kirjojen kansien välissä.

Heinäkuussa Keimo irtisanoutui pitkäaikaisesta työstään ja aloittelee nyt yrittäjän elämää pitäen sisällään entisenlaisia rakennusalan töitä, mutta sen lisäksi ainakin valokuvausta sekä veitsen taontaa. Olemme pystyneet viettämään pitkän loman yhdessä. Aiemmin Keimon työt ovat jatkuneet pitkälle kesään ja viime vuonna loma tuhraantui keittiön vaurioiden korjaamiseen. Tämä on vasta toinen kesä, kun Kepe on joka toinen viikko pois kotoa ja liikkuminen sen vuoksi hetkittäin vapaampaa.

Meidän kesäloma sisälsi paljon päiväreissuja ja kaksi yön yli reissua.

* Tupen synttärilahjaa etsimässä (air track) Lahdessa ja Ankkurirannassa syömässä älyttömän hyvää kylmäsavulohipitsaa.

* Kolikonheittotrip (tämä löytyy pätkinä instan kohokohdista). Päiväreissun bonuksena löysimme romulavalta kolme pyörää, joista saimme korjattuna Vehkosuolle erittäin käypäset pelit.

* Helsingin reissu. Käyskentelyä ympäri Helsinkiä. Pitsat Putte'sissa ja kalakeitto Kauppahallissa. Jalat aivan loppu. Reissun kruunasi Stetson-hattukaupat Swon Helsingissä. Ensimmäisiä kuumia päiviä.

* Munkkipossot Karhulan torilta, kylässä 96-vuotta täyttävän isoisän luona Kotkassa sekä enoa vaimoineen ja serkun perhettä moikkaamassa.

* Markkinat Olgan Farmilla. Keimo takomassa ja esittelemässä veitsiä, minä myin kuusenpihka- ja kehäkukkavarastoni. Tuttavien tapaamista. KUUMA.

* Suppailemassa Iitin Supventuresin laudoilla mahtavissa Kymijoen maisemissa.

* Haminan Pitkät hiekat -leirintäalueella Olgan ja lasten kanssa rantalomalla. Yö teltassa ja autossa.

* Loviisassa rantamakasiineissa lounaalla ja Särkjärvellä uimassa. Ensimmäinen viileämpi päivä (en uinut).

* Mukana Keimon kuvauskeikalla Hiidenvuorella. Samalla piipahdus Vuolenkosken kahvilassa. Matka jatkui Heinolaan muun muassa hevostarvikekauppa Hevariin. Keimo osti sepän kaluja, minä ihmettelin tavaramäärää.

* Pajulahden seikkailupuistossa reilu kolme tuntia roikkumista, liukumista, venymistä, kiipimistä, tasapainoilua. Todella jännää pinnistelyä. Voittaa mennen tullen huvipuistot.

* Lapset mummin luona mökillä, me Kouvolassa syömässä ja siskon kanssa kavereiden luona yömyöhään.

Ensi viikolla paluumuutamme talvikotiin. Iivari muuttaa Sepon (Elinan) luokse ja lampaat kotiinsa. Olen luvannut ottaa neljä kesäkanaa ehtookodilta meille eloa jatkamaan. Kanat jäävät vielä Vehkikselle. Työn ja arjen alkaminen ei ole mielestäni mitenkään epämiellyttävää. Opettelen käyttämään kalenteria jälleen päivää pidemmälle. Kepe aloittaa päivätoiminnan ja syksyn aikana hän alkaa tutustua uuteen mahdollisesti tulevaan kotiinsa joka toinen hoitoviikko. Tuppe menee viidennelle, Kasse kasille.

Tuppe 11 vuotta. Ukki, serkku, mummi ja me.

Ippe ja kamut aamupalalla.

Isoisän. 96 synttäreitä juhlimass.

Työmiehen käteen sopiva kuppi Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa.

Välillä puhdetöitä puusta.

Kasse ja minä Hiidenvuorella.

Pajulahden seikkailupuistossa.

Saunakin edistyy.

Mitäpä sitten puutarhaan kuuluu? Tämä on seitsemäs vuosi, kun viljelen täällä Vehkosuolla syötäviä kasveja. Suurimmaksi osaksi olen kokenut onnistumisia. Työpanos on mielestäni kohtuullinen; keväällä esikasvatusta, maankääntöä, istutuksia ja kastelua. Kesällä kitkentää ja kastelua. Suurimmaksi ongelmaksi sään osalta olen todennut alkukesän kylmät sekä liian sateiset ilmat sekä pitkät sateettomat kaudet. Ongelmia syntyy nimenomaan liian pitkään jatkuvista samanlaisista säistä. Oli se sitten kylmä, kuuma, kuiva tai sateinen, aina kasvustot kärsivät jollain tavalla. Haavoittuvimmillaan ne ovat alun taimivaiheessa. Myöhemmässä vaiheessa kasvusto vain pysähtyy. Panostan kasvin suojeluun peittämällä harsolla tai katteella (kosteuden ja lämmön säilyttäminen) sekä tietenkin kantamalla vettä selkä vääränä. Veden puutteesta on tullut vuosittainen ongelma. Täällä satoi viimeksi kuukausi sitten. Sadevesitynnyrit alkavat nyt olla lopussa ja kaivossa veden pinta hyvin alhaalla. Pumppu raapii pohjaa. En ole kastellut viikkoihin muuta kuin kasvihuonetta. Sitäkin niukasti. Kasvimaalla kasvit ovat pysyneet hengissä, mutta ne ovat pysähtyneessä tilassa. Vähäinen kastelu vain pahentaisi nyt tilannetta.

En oikeasti tiedä, jos kesät näyttäytyvät näin kuivina, kuinka parantaisimme kastelujärjestelmää. Olemme sen verran ylävällä maalla, että kaivon syventäminen voisi auttaa asiaa. Suuremmat sadeveden keruuastiat myös. Juomavettä on vielä niukin naukin lähdevesikaivosta kauhottavaksi, mutta pesuvedet saunaan ja tiskeille sekä eläinten juomavedet ovat nyt kaivon varassa. Yllätys on tosin, että vettä on riittänyt tähän päivään asti.

Sääilmiöt näkyvät eläinten läsnäollessa myös lisääntyvinä ötököinä. Kuumalla on paarmoja, kostealla hyttysiä, polttiaisia ja mäkäräisiä ja sillä välillä pieniä kärpäsiä. Jos ilma (ilmasto) lämpenee, meidän riesaksi tulee entistä enemmän hyönteisten levittämiä sairauksia. Kesien kirouksia.

On satoa kuitenkin saatu ja syöty. Ainakin kurkkua, porkkanaa, punajuurta, perunaa, tilliä, lehtikaalia, salaattia, sokerihernettä. Talvikodissa odottaa punaviinimarjat mehunkeittäjää. Tuntuu, että sadonkorjuun paras hetki on vielä edessä. Siksi muutto arkeen ja talvikotiin tässä vaiheessa tuntuu todella typerältä nyt. Mutta niinhän se aina tässä vaiheessa vuotta. Tuleehan noita viikonloppuja kuitenkin.

Mukavaa elokuuta!

P.S. Lepakko löysi ikkunaverkon yläreunasta raon ja kömpi makuuhuoneeseemme. Heräsin sen nahkaisten siipien ympäriinsä törmäilevään läpyttelyyn. "Lepakko huoneessa!", herätin Keimon ja pakenin peiton alle hyperventiloimaan. Yleensä en luontokappaleiden vuoksi panikoi, mutta poukkoileva nahkasiipi sai minut lievään pakokauhuun. Räpiköintiä seurannut hiljaisuus oli vielä pahempaa. Missä hel*** se on nyt! Lopulta paikannettiin se tuolin alta jököttämästä. Keimo päätti lähteä etsimään tallista haavia ("Lähden tästä haavia hakemaan..."). Tuijotin kauhusta soikeana lepakkoa huoneen nurkassa valolla varovasti osoittaen ja toivoin, ettei se päättäisi lähteä uuteen lentoon ennen kuin haavimies palaisi. Minä ja lepakko. Miten voi haavin etsiminen kestää, ajattelin ja samalla vamppyyri lähti uuteen lentoon. Iiik, peiton alle sadan asteen lämpötilaan ja hapettomuuteen. Hikinen tilannearvio: juokse tai jähmety. Jähmetyin. Huone hiljeni. Nyt se ryömii saletisti tyynyllä. Ovi aukeni (vuosien päästä): "Missä se on?" "En tiedä, uikutin peiton raosta." Taskulampulla sohintaa ympäri huoneen. "Se varmasti lensi tuosta ikkunasta ulos, jatketaan unia."

Minä nielaisen kuuluvasti.