26.8.2014

Hyppäämällä yli


Seuraan tässä samalla Yle Areenalta kouluratsastuksen MM-kilpailuja Normandiasta. Lähetyksiä tulee pari viikkoa melkein aamusta iltaan ja telkkarista vielä koosteet – hevosurheilua mahan täydeltä. Olin lisäksi vielä lauantaina Tampereella seuraamassa Anna Kilpeläisen luentoa suomenhevosen ratsukoulutuksesta ja flunssaisena vielä koko viikonlopun, joten Vehkosuolla ehdin huokaista vain hetken. 

Asiaan. Sattui joskus tällaista. No onhan siitä tovi, mutta koska viime kesän vieraista kävi tänä kesänä enää murto-osa (eikä yhtään uutta), päättelen sen johtuvan autiosaarifobiasta. Tiedätkö, joutua romahtaneen sillan väärälle puolelle, eikä ponnistusvoima riitä ylihyppyyn. Ja kun vieraat sen kerran selviytyivät pois, he ajattelivat "Kultaseni, ei koskaan enää palata, eihän".  Onhan se kieltämättä houkuttelevaa päästä KÄYMÄÄN kauniille, rauhaisalle ja paratiisimaiselle "saarelle", mutta määrittelemättömäksi ajaksi, ehkä koko loppuelämäksi, omituisessa seurassa. Noooooou. 

Sana kulkee ja niin edelleen. Vierashuone tyhjillään on saanut olla.

Kyllä, mutta nyt hyviä uutisia. Pelastusveneen voi jatkossa jättää kotiin, sillä siltaa on paranneltu. By Keimo, joka elää sanonnan mukaan (jonka juuri keksin): voimaa on kuin pienessä älyssä. Tällä vaan tarkoitan, että olisihan tuonkin voinut joku kaveri tulla koneella kaapaisemaan. Se on tietysti eri asia, että onko niitä kavereita (joilla on koneita). 

Kun alla olevista kuvista mitään selvää kuitenkaan saa, niin kerrottakoon, että puro, jonka yli tie vie, juontuu lähteestä ja virtaa ympäri vuoden. Muutamia vuosia takaperin, edellinen omistaja antoi metsäkoneille luvan käyttää ylitystä ja tietä. Kone todennäköisesti nyrjäytti kivisen siltarummun kiven paikoiltaan tukkien veden tien. Korjaavana liikkeenä vanhan ylityksen viereen upotettiin muovinen putki. Uudesta putkesta vaan sen verran, että se ei sitten toiminut toivotulla tavalla. 

Työ lähti liikkeelle kaivuulla. Sen jälkeen liikkuteltiin kiviä. Kun esteenä ollut kivi oli pois tieltä, lähti vesi virtaamaan iloisesti vanhaa reittiä pitkin. Lopuksi vielä kivien päälle tuli raudoitettu valu, jottei hiekka ja kivet pääse valumaan vesitunneliin. Vieressä oleva muovirumpu saa jäädä tulvavesiä varten, se peitetään paremmin hiekalla ja ylitys tuetaan reunoista.


Alla oleva kivi tukkii veden tien. Hevosen jalan mentävä aukko.
Kaivuuta
Siirtelyä
Rako (15-20cm).
Se sanonta...
Valu

16.8.2014

Kellarin sauna



Tämä kellarin sauna on mielessä muhinut jo tovin. Sitten se vaan tulee se hetki, että tarttuu mielellään työhön. Mikäänhän ei ole Vehkosuolla pakkoa. Ainakin sitä ohjenuoraa yritän noudattaa. 

Tämän tyyppinen työ onkin minulle todella mieleistä. Raivausta ja suuria linjoja. Nopeasti syntyvää jälkeä. Tässä talossa on sekin hyvää, että syntyvä purkutavara on helposti kierrätettävissä, vähän on muovia tai keinotekoisia sekoitteita missään. Tästä syntyvä purkkujäte upotetaan tienpohjaan, puut palavat saunan uunissa.

Oletettavasti tämä puoli kellaria on toiminut saunana. Ainakin pesutupana. Uunille on olemassa kaksi hormin reikää, toinen olettamamme saunahuoneen puolella ja toinen "eteistilan" pesutilassa. Pesutilan nurkassa on betonista valettu vedenlaskuallas, kuten tyypillisesti ennen vanhaan on ollut. Sitten on vielä huone, jota kutsumme tyrmäksi. Sille ei vielä muuta käyttöä ole löytynyt. 

Pesutilassa ja saunassa on viemäriaukko ja hyvät kaadot viemäriin (jonka osoite on vieläkin tuntematon). Pesutilan lattia on useasta kohdasta rikkoutunut. Betonia ei ole kuin muutama sentti, eikä raudoitusta lainkaan. Helpompaa tietysti purkajalle. Tämä lattia on siis uusittava. 

Kauttaaltaan seinät ja katto ovat samaa betoniharkkoa, kuin talon rakenne muutenkin, mutta pienempää. Seinät pitää kalkita kauttaaltaan (saunassa ja tyrmässä on vanha kalkki). Saunaan rakennetaan yksinkertaiset rouheat lauteet mahdollisesti oman metsän puusta. Pesutilan puolelle pitää hankkia kuumavesipata ja saunaan kiuas. Lattialle valetun betonin päälle tulee puurallit. 

Siinä se yksinkertaisuudessaan. 


Tyrmä
Saunan hieno ovi kynttilätelineineen
Saina sisältä ja kiukaan paikka
Näkymä saunasta ulko-ovelle
Lattian purkua
Laudeideaa

11.8.2014

42 päivää


Tänään herätessäni on hiljaisempaa. Kurjet huutavat pellolla, lampaat määkivät ja kukko kiekuu, mutta karsinasta ei kuulu kopsetta. Ratsastin eilen Iivarin takaisin kotitalliin ja nyt mieli on koko perheellä vähän haikea. Ollaan kuulevinamme tuttuja ääniä, pärskähtelyä ja oksien rasahtelua sekä näkevinämme sen tutun hahmon laitumella. Äsken se oli vielä tuossa, seinässä roikkuvan riimunnarun päässä. 

Matka tallille sujui hyvin, vaikka Iivari olisi halunnut nyt kääntyä takaisin Vehkosuolle, toiseen kotiin, lampaiden ja ihmisperheen luo. Ja vaikka vastaan tullutta hevoskaveria oli pitkästä aikaa hienoa haistella ja ihmetellä, laitumella se halusi vetäytyä muista syrjään, ottaa etäisyyttä ja vähän pohdiskella tilannetta. 

Iivari oli meille oma, kokonainen hevonen, 42 päivää. Sen läsnäolon aisti ja sen touhujen ja mielenliikkeiden seuraaminen oli rauhoittavaa. Se seurasi myös jatkuvasti uteliaana meitä, oppien ja tietäen nopeasti aikeemme. Olen varma siitä, että tämä oli lomaa Iivarillekin sillä vaikka hevonen kuuluukin laumaan ja kontaktiin toisten hevosten kanssa, se vapautui hetkeksi ruuan ja aseman kilpailusta ja rentoutui ihan uudella tavalla. Huomasin itsestänikin, että ratsastuskeskeinen hevosenomistajaelämä muuttui, hevosesta riitti minulle sen läsnäolo. Olen onnellinen, että minä saan kokea kaiken: olla ja omistaa täällä Vehkosuolla, mutta myös nauttia ystävistä ja monipuolisesta harrastamisesta tallilla.

Huomenna alkavat koulut ja eskari, kesä Vehkosuolla on lopussaan. Teen mielikuvaharjoituksia, joissa olen nykykodissa; keitän kahvia kahvinkeittimellä, katson televisiota, kuulen liikenteen melua, elän aikatauluissa, sytytän lampun, vedän vessan, ne kaikki tutut outoudet, joista olen jälleen vieraantunut kesän aikana. 

Täytin viikko sitten 39. En tunne olevani rasittunut iästä vaan ajan kulumisesta ja kaikista pienistä luopumisista. Tämä on luultavasti joku taitekohta nyt elämässä, kun nämä tunteet näin korostuu. 
Silti me suunnittelemme jo uutta kesää. Mietimme, miten laidun jaetaan, minne tehdään risuaitaa ja mistä niitetään ensi kesänä heinää eläimille. Aloitin eilen talon kellarin saunan lattian piikkaamisen. Ensi kesänä tai jonain tulevana kesänä saunotaan siellä. 

Ja onhan onneksi viikonloput, pitkät pimeät syysillat, kun voi piiloutua vielä hetkeksi tänne. 




Kaikilla on ikävä jo nyt sinun huumorintajuista olemustasi, Iivari. 

P.S. Terttu-lammas ystävystyi Iivarin kanssa niin hyvin, että päätimme ensi kesää helpottaaksemme ostaa Tertun omaksi. Se pääsee viettämään talvea rakkaan ystävän perheen luokse lammaskatraaseen ja palaa ensi kesänä laiduntamaan Iivarin kanssa sopeuttaen toivottavasti uudet lampaat nopeasti hevosseuraan.

9.8.2014

Maalle (lomakuvat osa 2)



Kulttuurishokista toipuaksemme otimme äkkilähdön etelään.

Kasse kysyi, että näkyykö siellä maata. Siis ei vaan pelkkiä rakennuksia.




Reissun jälkeen Vehkosuolla on taas paras olla. 

7.8.2014

Kulttuurishokki (lomakuvat osa 1)



Metrossa, Akateemisessa kirjakaupassa, kaksi yötä hotellissa, ammeessa, Fafa's:ssa, Stockan Herkussa, Espan puistossa, Putte's:ssa, Bar 9:ssä, Loosessa, Tuomiokirkon portailla, Starbucksissa, ikkunaostoksilla ja Teatterissa. Jäitä lasissa, juokseva vesi ja ilmastointi. Palvelua. 

Kassea pelotti maan alle meneminen, meteli, eksyminen ja ihmiset. Meillä muillakin oli syndrooman puhkeaminen lähellä. *

Olimme lasten kanssa ja ilman. Kepe sai lomaa meistä ja me Kepestä.




* Missä on meidän auttava puhelin, kysyn vaan.

Tunnista kulttuurishokki:

1. Kuherruskuukausi: Uuteen kulttuuriin saavuttaessa innostus nähdä ja kokea kaikki ulkopuolisen tarkkailijan silmin. 
Vieras kulttuuri nähdään hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia.
2. Shokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. 
Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.
3. Sopeutuminen: Vähittäinen oppiminen, toimeentuleminen erilaisissa tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Olo alkaa tuntua kotoisammalta ja kommunikaatio-ongelmat vähenevät. Yleinen uudesta kulttuurista johtuva stressi vähenee.
4. Paluushokki: Paluu omaan kulttuuriin voi aiheuttaa suuremman shokin kuin kulttuurishokki vieraassa kulttuurissa. Uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.

Lähde: T. Malinen, Kulttuurishokki, 2008. Turun yliopisto.