Sillä välin toisaalla...Sain ystävältä oikein käyvän punaisen rautapadan. Nythän on niin, että Vehkosuolla ei kulje sähkö (eikä vesi), joten ruuanvalmistus tarkoittaa pääasiassa puuhellahommia. Rautapadat ja pannut nyt vaan ovat parhaita tässä hommassa, ensinnäkin nopeudessaan, mutta myös lämmönsäilytyskyvyssään.
Lähtökohtaisesti tila hankitaan sillä periaatteella, että mitään ylimääräisiä hankintoja ei tehdä, joten olen iloinen siitä, että tuollaisen lahjoituksen sain. Haluaisin roudata minimaalisesti tavaraa taloon eli kaikenmaailman poronsarvet ja tuliaisnuket ei muuta osoitettaan Vehkosuolle. Saapa nähdä jääkö toiveajatteluksi.
Ensimmäinenä pikku projektina (onko vähän halveeraavaa kutsua miehen projektia pikkuprojektiksi?) toteutui navetan ovien eteen rappuset kaatuneista puun rungoista. Nämä ovat sata prosenttia paremmat, kuin vanhat, joita ei ollut. Liiterin ja aittarakennuksen vieruksilta raivasi hän (tähän sopisi, että "pienillä kätösillään", mutta menisi jo ihan vitsiksi) röykkiön mätiä hirsiä yhteen kasaan. Totesi, että vain pari vähemmän mätää. Ehkä tänään pääsen sanomaan täkäläisittäin, että meilän mälät laulat.
 |
| Ihka uudet raput |
 |
| Meilän mälät laulat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti